Äitini ei myönnä sairastuneensa

-Puhevaikeuksia (sanojen hakeminen, lievä änkytys, tätä ollut jo hänen ollessaan 40 vuotias)

- Pään vapina, esim. tv:tä katsellessaan. Tästä on tietoinen ollut jo 30 vuotta mutta hermostuu vain jos tästä puhe tulee.

- Tasapaino vaikeudet (2 krt. minun aikana kompastunut rappusissa, muuten kävely heittelehtii välillä esim. kaupoilla johon vain sanonut "ihan kuin kännissä olisin mutta niin se heittelehti äidilläkin")

- Nimenomaan kaupoilla ollessamme ja hänen kävellessä käsi koukussa, 3 sormea alaspäin taivutettuna (äiti toteaa että: " Mitä sitten, kaikilla siskoilla ja veljillä sama juttu") ja huomasin kyllä 3 hänen siskoaan joilla oli sormet samalla tavalla taivutettuna mutta pään vapinaa en ole huomannut.

-Mieliala vaihteleva. Edesmennyt isäni sanoi että "äiti on muuttunut, aina jostain osaa sanoa mitä teen väärin " jne. Huomasin saman asian.. Saa iloa ensiksi jostain asiasta, sitten kääntää asian negatiiviseksi.( Äiti sanoo, että on kokenut liikaa negatiivisia asioita, siksi tämä reaktio/t. Ymmärrän äidin surun, menetti poikansa ja miehensä 2 vuoden aikana mikä minullekin oli ja on kova paikka. Olen ainut lapsi nyt)

-Unohtelee pikkuasioita kun olemme kaupoilla tai asioinneilla (pistää iän piikkiin)

- Kumara asento kun työntää esim. kauppakärryjä.

-Suun nykiminen on tullut nyt vuoden aikana. (Mainitsin kerran tästä ja hän hermostui).


Aina kun vain mainitsenkin Parkisonin taudin, hän sekoaa täysin: " Just niin, minullahan on kaikki tuollaiset, nyt riitti, heippa!".

Äitini isä sairasti Parkinsonia ja Altzheimerin tautia.
Muistan kyllä äitini äidin, joka käveli ihan samalla tavalla (heittelehtien ja sormet samalla tavalla taivutettuna alaspäin) mutta ei ikinä ollut puhetta oliko hänellä Parkinsonin tauti.

Olen äitini kanssa tullut aina toimeen ja ollut minulle rakas ja monet hauskat hetket olemme yhdessä viettäneet mutta nyt hän on kuin toinen ihminen. Hän on 72 vuotias.

On vaikeaa, kun haluaa auttaa, mutta toinen on sitä mieltä, ettei mikään vaivaa..