Alussa meidän parisuhde oli kiihkeää, niinkin alussa aina(olemme ns uusiopari), siitä se sitten laantui...vuosi vuodelta. Tuli lapsi perheeseen, vaimo etääntyi etääntymistään.
Alussa vaimo kehuskeli vielä, miten seksi on tärkeää parisuhteessa, eipä ole kehuskellu enään. Olen mukamas loukannut aina jotenkin, että vois pitää "taukoa" pari kolme viikkoa, sitten ne muut vakioselitykset.
Sitä vanhenee ja vanhenee ja elää vain yhden elämän ja senkin seksin puutteessa...ja kohta ei enään pysty, eikä muistakaan, onko jo oltu "silleen"?
Vieraissakäynti, piristäiskö?
Alussa vaimo kehuskeli vielä, miten seksi on tärkeää parisuhteessa, eipä ole kehuskellu enään. Olen mukamas loukannut aina jotenkin, että vois pitää "taukoa" pari kolme viikkoa, sitten ne muut vakioselitykset.
Sitä vanhenee ja vanhenee ja elää vain yhden elämän ja senkin seksin puutteessa...ja kohta ei enään pysty, eikä muistakaan, onko jo oltu "silleen"?
Vieraissakäynti, piristäiskö?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen ajatellut hankkia itselleni suhteen, koska pitkäaikaisessa avioliitossani olen jo käyttänyt kaikki keinot seksielämän parantamiseksi.
mutta sama täällä, vanhenen ja vanhenen. nyt alkaa olla jo korkein aika minunkin tehdä asioille jotakin, ennenkuin on liian myöhäistä.
joskus ilmeisesti täytyy ottaa ohjat käsiinsä kun suhde ei pelaa. sitten saa petturin maineen kaupan päälle vaikka itse on tullut petetyksi kun ei saa mitä avioelämään kuuluu.
Tämä on vähän kimurantti asia, kun avioidutaan ja kaikki on ok, myöhemmin vuosien päästä tulee ongelmia, jolloin toinen alkaa terrorisoimaan suhdetta seksistä pidättäytymisellä, silloin vois jo mielestäni puhua henkisestä väkivallasta. Oli sitten pidättäytymisen syyt mitkä tahansa.
Itse en ole seksiä harrastanut kertaakaan elämäni aikana, mikä on täysin normaalia ikäisselleni tytölle. Olen siis ehkä vääränlainen ihminen ottamaan kantaa asiaaan. Itse kuitenkin nautin niin paljon elämästä, vaikka siihen ei vielä seksi kuulukkaan, että sääliksi käy kun kuulostaa siltä, että sinulla ilman seksiä elämällä ei ole tarkoitusta.
Eikö oikeesti oo mitään muuta??!?
Kai yhdeksän vanha??
Sinulle tyttöseni kerrottakoon että kyllä seksi on elämän suola parisuhteessa, tulet sen huomaamaan.
Itse olen elellyt n 5 vuotta avoliitossa ja kyllä voi sanoa että rakkaussuhde on muuttunut vuosien varrella hyväksi kaverisuhteeksi, kaikki se romantiikka ja hellyys on haihtunut. Sitten kun yrittää virittää sitä tunnelmaa, toinen ei ole samoissa fiiliksissä ja on haluton.
Kyllä ihminen kaipaa hellyyttä ja halua tuntea itsensä rakastetuksi. Pyyteetön rakkaus, mitä se on? Onko sellaista olemassa??
Olet fiksu tyttö. Omasta mielestäni seksikin sujuu paremmin, kun opettelee olemaan onnellinen myös yksin ja nauttii elämästä. Jos seksille lataa hirveästi odotuksia, tulee itselle ja toiselle helposti suorituspaineita, mikä ei yleensä ainakaan paranna seksiä. Mutta jos seksi ei pitemmän päällekään yrityksistä ja puhumisesta huolimatta toimi, on suhteessa todennäköisesti jotain muutakin vialla, ja silloin kannattaa harkita eroa.
Nuorempi poikani on 15 v. se jälkeen ei seksiä ole näkynyt. Ensin selittelyjä tressistä ymsta. ymmärsin. tilanne ei koskaan parantunut. Nyt jo tottunut. Myöhäistä. Hyvä mies kuitenkin.
Heipsan. Tämä haluttomuusaihe tuntuu pyörivän tällä palstalla todella paljon.
Minulle tulee mieleen, että haluttomuutta aiheuttaa usein suorituspaineet, paineet työelämässä tai perheessä eli stressi, riidat, kun ei enää pidä huolta itsestään ja kun ei osoita parisuhteessa enää kunnioitusta ja rakkautta toista kohtaan esim. hellin sanoin jne.
Itse olin ennen suhteessa (n.5 vuotta) jossa haluttomuus oli viimeinen vieras. Minua ärsytti silloin monikin asia miehessä, hän ei osallistunut esim. kotitöihin kovinkaan ahkerasti eikä halunnut käydä koskaan kanssani missään. Vapaapäivinä hän oli niin väsynyt, että halusi olla vain kotona ja katsoa telkkaria. Kaikkeni yritin, yritin puhua, raivota, itkeä, vietellä...mikään ei auttanut. Seksistä tuli kerta viikkoon toimitus, joka kesti pari minuuttia, vaikka suhteemme ensimmäisinä vuosina rakastelimme ainakin joka toinen päivä. Riitaannuimme ja kärsimme paineista myös työssä. Mies ei enää halunnut minua, ei sanonut kauniiksi...minä lähdin.
Ja onneksi lähdin, tapasin uuden aivan mahtavan miehen 3 vuotta sitten.Alku oli varovaista ja ihastuimme kovasti. Kun seksielämä lähti käyntiin, se oli upeaa. Rakastelu kesti pitkään ja hän osasi todella pitää naista hyvänä ja nautti suunnattomasti siitä mitä tein. Pikkuhiljaa muutimme yhteen ja sama jatkui. Osoitamme hellyyttä toisillemme päivittäin, lähettelemme romanttisia ja eroottisia tekstiviestejä toisillemme joka päivä töissä. Teemme kotityöt yhdessä ja touhuamme muutenkin paljon yhdessä. Kaveripiiristä on tullut yhteinen, sillä kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Seksiä on riittävästi, sitä on silloin kun haluttaa, mutta osaamme lökötellä toistemme kainalossa suihkun jälkeen tekemättä mitään.Siis vain olemme lähellä toisiamme ja nautimme siitäkin. Hän pitää minua kauniina ja minusta hän on komea mies.Kehumme toisiamme melkein joka päivä jostakin vaivihkaa. Hän pitää itsestään huolta ja on aina hyväntuoksuinen ja siisti, samoin minä. Ongelmat selvitämme puhumalla, harvoin meille tulee kova riita ja nekin yleensä päättyy niin, että olemme paljon viisaampia. Molemmat luottavat toisiinsa ja ollaan rehellisiä. Olemme melko köyhiä, koska opiskelen itse juuri nyt, mutta sekään ei tuo ongelmia meidän välillemme, koska olemme tyytyväisiä niin vähään. Seksi ei ole rutinoitunut tai tullut huonoksi...ajoittain tulee kausia jolloin seksi ei niinkään maistu, mutta kyllä se aina ajan kanssa korjaantuu.
Itse siis uskon siihen, että ihminen kun on tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina vaadi enemmän ja enemmän, kunnioittaa toisia ja uskaltaa osoittaa tunteensa, silloin homma toimii. En usko että lapsikaan pilaisi meidän suhteemme laatua, se olisi vain ihana lahja, joka muistuttaisi meidän rakkaudestamme ja olisi osa meitä. Jokaiselle on oikeanlainen kumppani ja sen tuntee jo alussa kokemuksen kautta. Ihmisen pitää uskaltaa lähteä silloin kun on aika. Minä onneksi lähdin ja sain miehen, jota olen aina halunnutkin elämääni.