Semmoiset 15 vuotta parisuhdetta takana, lapsiakin tullut. Vaimolla oli alkuaikoina havaittavissa tietynlaista sitoutumiskammoa tai läheisyyskammoa, joka sitten toki ajan myötä hälveni. Hän oli omien sanojensa mukaan hitaasti lämpiävä. Luonteeltaan hän on ekstrovertti ja kaveripiiri on laaja, tämän lisäksi hän on äärimmäisen aktiivinen ja kova touhottamaan kaikenlaista. Parisuhdeaika on tästä syystä ja lapsiarjestakin johtuen jäänyt aika vähälle.
Nyt hän sitten on ollut reilu puoli vuotta täysin kylmä, ja puhuu avioerosta. Syyttää minua kaikesta, ja että en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Fakta on kuitenkin se, että olen ehdotellut kaikenlaista, ja useimmiten vaimo on torjunut ideani. Tai joskus lähtenyt ravintolaillalliselle, tyyliin "no mennään nyt sitten niin päästään poiskin, huokaus". Suunnilleen 5 ehdotusta, niin 4 hän torjuu ja yhteen suostuu "äkkiänytsitte" mentaliteetilla. Ja tämä kaikki ennen tätä totaalikylmyyttä. Nyt häneen ei saa koskea enää lainkaan, koska hän harkitsee haluaako olla huonossa parisuhteessa.
Kävimme pariterapiassa, ja siellä käsiteltiin vain sitä, kuinka minun pitää muuttua siinä ja siinä asiassa, että hän saa takaisin tunteensa ja kadonneen kipinän. Ja hänen käytöksestään ei saa puhua lainkaan, koska hänessä ei ole mitään vikaa. Pariterapeutti ei ottanut tähän hirveästi kantaa, sanoi vain että meidän kannattaisi kokeilla erillään asumista, ja että aika voi joskus parantaa, toki useimmiten ei.
Asia on vaan aika vaikea, ylimielistä kylmätunteista on vaikea rakastaa, koska vastakaikua ei tule. Hän vain odottaa että häntä huomioitaisiin ja arvostettaisiin, loputtomasti. Koko ajan pitäisi palvoa ja yllättää, ja hoitaa siinä sivussa kaikki kotityöt ja nukuttaa lapset jotta vaimo pääsee suristelemaan satisfyerillään omaan rauhaansa.
Toki aiemmin nuo piirteet on ollut vain lieviä ja ajoittaisia. On vaimoni useimmiten ollut varsin mukavakin. Mutta nyt hieman vajaa nelikymppisenä hänellä on jollain tapaa alkanut mennä lujaa, ja koko persoonallisuus on muuttunut hyvin itsekeskeiseksi. Toki hän on uhriutunut ja valittanut että on elänyt muiden elämää ja hukannut itsensä passaamalla muita ja minua. Ja että minä olen sairastuttanut hänet alakuloon ja masennukseenkin. Ja nyt hän on voimaantunut siitä ylimieliseksi itsekkääksi itsekseen, jota kyllästyttää parisuhde ja jopa omat lapset. Hummailee pääosan ajastaan kavereidensa kanssa kodin ulkopuolella, ja pitää itsensä kiireisenä sekä piiloutuu lasten taakse ettei tarvi jutella.
Puhuu todella negatiivisesti minusta lähes kaikille, ketkä kuuntelevat. Liioittelee huonouttani ja haukkuu sekä mustamaalaa. Jutteli serkulleni, eikä jostain syystä tajunnut, että serkku juoruaa kaiken mulle. Täysin pahan puhumista ja liioiteltuja mustamaalauksia. Toki välillä sitten kehuukin minua jossain asiassa jollekin, että nyt se on kehittynyt kyllä siinä asiassa.
Huvittavinta on se, että hän saattaa puhua yhdessä lauseessa minusta negatiivisesti eromielellä, ja toisessa lauseessa suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Serkkuni oli aivan äimänä, kun vaimoni oli haukkunut hänelle minua ja sanoi että aikoo tilata ensi viikolla avioeropaperit ja hankkii rivariasunnon. Seuraavassa lauseessa vaimoni oli sitten kehunut minua ja omakotitaloamme ja puhunut kuinka hän aikoo sisustaa sitä ja maalailla sitä ja tätä sekä pihaan tota.
Ja tämä kaikki ääripää minuutin sisällä. Serkkuni sanoikin, että aivan kuin vaimoni sisällä olisi kaksi eri persoonaa, jotka vaihtelevat nopeasti. Ja vaimoni on itsekin minulle sanonut, kun olen sanonut etten tämmöistä löysässä hirressä olemista kauaa enää jaksa. Niin että hän ei itsekään tiedä mitä haluaa, hän sanoo välillä että tulee hulluksi ajatustensa kanssa, ja vitsailee että hänellä on varmaan joku jakomielitauti, kun ei osaa päättää.
Joku mielensairaus vaimolla on, en vain pääse kärryille mikä voi tuollaisen aiheuttaa. Toki eroajatukset voi sekoittaa pään. Mutta että hän ei tiedosta puhuvansa kahta eri ääripäätä lähes peräkkäisissä lauseissa. Ja kuuntelijat (muut kuin minäkin) on aivan ihmeissään, että mitä tuo meinaa. Lisäksi serkkuni teki saman havainnon mitä itsekin, eli tuntui välillä kuin olisi jutellut murrosikäisen teinin kanssa, vaikka ikää lähemmäs neljäkymmentä.
Oli hyvä että sain vahvistusta asiaan muutakin kautta. Olen pitkään ajatellut, että kuvittelenko vain, mutta en näköjään. Mitä tuollaisen kanssa tehdä, sairaudentuntoa hänellä ei ole, liihottaa ja menee pää kolmantena jalkana, pinna kireällä tai sitten iloisena kuin hangonkeksi.
Itselle ja lapsille tämä on raskasta. Pelkään että sairastutan vielä itseni, mikäli jotain ratkaisua ei pian tule. Lasten takia sitä haluaisi pitää perheen koossa, ja löytää joku parantava ratkaisu. Mutta voiko olla että ero on kaikkien kannalta parempi. Vai onko vaimo sitten kohta jossain mielisairaalassa, ja olen aivan yksin lasten kanssa. Apuja!
Onko mitään enää tehtävissä
28
1314
Vastaukset
- Anonyymi
No on todella hurja tilanne.. 😑, jokin on pahasti pielessä mutta jos ei näe itsessään mitään vikaa, hankala toisen on tekemässä ihmeitä. Oletko sanonut että susta tuntuu että kysymyksessä on jokin mielen alueen juttu..
Itse uskovana voin suositella kääntymistä Jumalan puoleen. Voimia sinulle. - Anonyymi
Vaimollasi on jokin psyykkinen sairaus, et voi sille mitään, koska sairaudentuntoa ei ole.
Parempi erota. Tiedän kokemuksesta. - Anonyymi
Tuskinpa mitään sairautta hän ei ilmeisesti välitä miehestään enään. Moni sinnittelee pitkään ennen eroa, suunnittelee sitä ja välttelee puolisoaan.
Voimia aloittajalle, toivottavasti löydätte sen oikean syyn siihen miksi vaimosi välttelee, sellainen varmasti on.- Anonyymi
Ap:n vaimon käytös ei todellakaan ole normaalia:
"- Syyttää minua kaikesta
- joskus lähtenyt ravintolaillalliselle, tyyliin "no mennään nyt sitten niin päästään poiskin, huokaus".
- Nyt häneen ei saa koskea enää lainkaan, koska hän harkitsee haluaako olla huonossa
- parisuhteessa.änen käytöksestään ei saa puhua lainkaan, koska hänessä ei ole mitään vikaa. - odottaa että häntä huomioitaisiin ja arvostettaisiin, loputtomasti. Koko ajan pitäisi palvoa ja yllättää
- Puhuu todella negatiivisesti minusta lähes kaikille, ketkä kuuntelevat. Liioittelee huonouttani ja haukkuu sekä mustamaalaa.
- kaksi eri persoonaa, jotka vaihtelevat nopeasti. Ja vaimoni on itsekin minulle sanonut, kun olen sanonut etten tämmöistä löysässä hirressä olemista kauaa enää jaksa. Niin että hän ei itsekään tiedä mitä haluaa, hän sanoo välillä että tulee hulluksi ajatustensa kanssa, ja vitsailee että hänellä on varmaan joku jakomielitauti, kun ei osaa päättää."
Jos vaimo olisi normaali, hän tajuasi käytöksensä olevan sairasta, ja hakeutuisi hoitoon. Kukaan tervepäinen ihminen käyttäydy noin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ap:n vaimon käytös ei todellakaan ole normaalia:
"- Syyttää minua kaikesta
- joskus lähtenyt ravintolaillalliselle, tyyliin "no mennään nyt sitten niin päästään poiskin, huokaus".
- Nyt häneen ei saa koskea enää lainkaan, koska hän harkitsee haluaako olla huonossa
- parisuhteessa.änen käytöksestään ei saa puhua lainkaan, koska hänessä ei ole mitään vikaa. - odottaa että häntä huomioitaisiin ja arvostettaisiin, loputtomasti. Koko ajan pitäisi palvoa ja yllättää
- Puhuu todella negatiivisesti minusta lähes kaikille, ketkä kuuntelevat. Liioittelee huonouttani ja haukkuu sekä mustamaalaa.
- kaksi eri persoonaa, jotka vaihtelevat nopeasti. Ja vaimoni on itsekin minulle sanonut, kun olen sanonut etten tämmöistä löysässä hirressä olemista kauaa enää jaksa. Niin että hän ei itsekään tiedä mitä haluaa, hän sanoo välillä että tulee hulluksi ajatustensa kanssa, ja vitsailee että hänellä on varmaan joku jakomielitauti, kun ei osaa päättää."
Jos vaimo olisi normaali, hän tajuasi käytöksensä olevan sairasta, ja hakeutuisi hoitoon. Kukaan tervepäinen ihminen käyttäydy noin."Jos vaimo olisi normaali, hän tajuasi käytöksensä olevan sairasta, ja hakeutuisi hoitoon."
Näin, ja ymmärtäisi miten ilkeältä hänen käytöksensä ap.stä tuntuu.
- Anonyymi
Vaimollasi on toinen.
- Anonyymi
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
- Anonyymi
Voi olla. Mutta jos tai kun ap.n vaimo on sairaudentunnoton, eikä varmasti lähde hoitoon, niin asialle ei voi mitään. Näin kävi minun ja exänkin kanssa.
- Anonyymi
Mulla on suvussa rasitteena todistetusti kaksisuuntaista mielialahäiriö rasitetta. Mun mies sanoo, että minussakin on se taipumus ja se pitää kyllä paikkansa.
Olen oppinut tajuamaan missä kohtaa mulla alkaa ns. mopo karata käsistä, eli touhotan sataa asiaa, nukun liian vähän, en osaa rauhoittua yhtään. Sitä seuraa aina myös toi syrjäänvetäytymis/masiskausi.
Mun mies osaa pistää molemmissa tilanteissa vetää oikeista naruista ja saa mut takasin tasapainoon ja palaamaan normaaliin arkeen.
Jotkut muutkin mun sukulaiset pärjää mun tavoin ilman lääkitystä läheistensä tuella, joillakin tauti pahenee jopa sairaalahoitotasolle asti. Esmes mun täti joutuu syömään lääkkeitä jatkuvasti ja se näkyy hänen persoonassaan vahvasti.
Olet tarkkaillut vaimosi käytöstä jo 15 vuotta. Mieti vielä miten sinä pystyt omalla käytökselläsi rauhoittamaan/tukemaan vaimoasi mielialojen vaihtelussa.
Jos teidän lapset ovat isompia, juttele lastesi kanssa, miten he kokee äitinsä käytöksen. Vai eikö nämä mielialavaihtelut näy eikä haittaa lasten elämää?
Ehkä sun kannattaa myös soittaa mielenterveystoimistoon ja kysyä miten he kokee, saisiko sieltä myös apuja.- Anonyymi
Suvussani ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriö -rasitetta, mutta pojallani (aikuinen jo) ja isällään, ex-miehelläni ko. häiriö on. Samoin muutamalla ystävällä.
Kävin "kaksari"läheisten ryhmässä muutaman kerran ja siellä kerrottiin varsin selkeästi taudin tunnistaminen, laatu, kulku ja hoito. Olen sitä mieltä, että ap.n vaimolla saattaa tuo sairaus olla, mutta se voi olla jokin muukin, todennäköisemmin ainakin on lisänä jotain muuta. Pahimmillaan mielialahäiriössä kuljetaan -5 asteikolta 5:een eli masennus ja mania vaihtelevat laidasta laitaan. Aivan pahimmillaan päivittäin tai tunneittain laidasta laitaan. Pisti silmään, että ap.n vaimon käytös on hyvin päällekäyvää, syyttelyä, haukkumista, eipäs-juupas asiaa. Mielestäni se ei kuulu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ei ainakaan minun tuntemilla kuudella potilaalla. Ei edes ex-miehelläni, vaikka hän muuten oli kamalan rasittava ja arvaamaton.
Jokatapauksessa ap. keinot on vähissä, ellei saa vaimoaan hoitoon. "Oikeita naruja" on mahdoton vedellä, jos toinen ajattelee ettei hänessä ole mitään vikaa, eikä yhtään ymmärrä oman käytöksen vaikutusta läheisiin.
- Anonyymi
Oli mikä häiriö tahansa, vaimollasi on jokin sellainen. Normaalia hänen käytöksensä ei ole missään tapauksessa. Pariterapia ei myöskään auta hankaliin ja vaikeisiin yksilöongelmiin. Valitettavasti ei auta yksilöterapiakaan, jos tai kun vaimosi funtsii ettei hänessä ole mitään vikaa.
Laitapa tiedotetta tähän ketjuun miten teillä on mennyt. Olisi hyvä kuulla.- Anonyymi
Lisään vielä. Voithan yrittää potkia vaimoa hoitoon sellaisen vähän ilkeänkin ajatuksen kanssa. Eli jos tai kun sietokykysi ja jaksamisesi loppuu, teille tulee ero, niin kenelle vaimo sen jälkeen voi kiusata? Mitä hänen elämäänsä jää, kun ei voikaan valittaa ja osoittaa huonoa käytöstä sinulle päivittäin, ei edes viikottain, ei koskaan?
- Anonyymi
Sanoisin, että vaimosi on kyllästynyt ja kaipaa vaihtelua. Ehkä olla muutaman vuoden jonkun toisen miehen kanssa jotta näkee olisiko se ehkä mukavaa.
Se että hän puhuu talonne laittamisesta voi tarkoittaa, ettei ole täysin varma vaihtaako maisemaa vai ei. Hän on varmaan odottanut, että parisuhde sinun kanssasi olisi ihanaa rakastuneena oloa. Nyt kun sinun elämäsi on suistumassa raiteiltaan, et ehkä aina ole helvetillisten paineiden, pelon ja kauhun keskellä romanttinen ja hauska. Näin vaimosi pettyy uudestaan ja uudestaan jos odottaa, että tulisit ja yllättäisi hänet oikealla tavalla.
Oikea tapa yllättää on hankala koska 4 kertaa viidestä on vääriä ja oikea tapa riippuu täysin siitä millaisella tuulella vaimosi sattuu olemaan. Ehkä sinun pitäisi koittaa äänensävyn ja kasvojen ilmeiden perusteella valita oikea vaihtoehto. Hyvin vaikeaa se on. Tuurilla ehkä saat positiivisen yllätyksen luotua - Anonyymi
” Onko mitään enää tehtävissä”
Ei. Narsistinen persoonallisuushäiriö?
Sehän on lähinnä naistentauti.- Anonyymi
Ei pidä paikkaansa.
Lisäksi aloittajan vaimoa ei vaivaa narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan jokin muu häiriö. - Anonyymi
tuli kans mieleen ja silloin tyypissä ei omasta mielestä oo mitään vikaa. hoitoihin ei tommosta saa. osaa elää kahta persoonaa ja on riippuvainen ihmisistä.. vaatii palvonnan eri muotoja.ehkä hällä myös ihastus toisaalla
- Anonyymi
Ei kannata vaimosta miettiä! Unohda koko asia mahdollisimman nopeasti ja mene eteenpäin se ovi on sulkeutunut. Avaa uusi ovi ja näät samalla useita ovia edessä mistä voit aloittaa uuden elämän. Kaiken menettäneenä tiedän, että ihminen löytää ohmeellisiä asoita itsestään tiukan paikan tullen. Pulloon ei kannata tarttua. Elämä antaa ja myös ottaa välillä.
- Anonyymi
Istuin eilen illalla ratikkapysäkillä kun täysin tuntematon naisihminen lähestyi ja hymyili minulle ystävällisesti. Melkein menin ratikassa hänen lähelleen ja olisin kysynyt mikä hymyilytti niin kovin? Kenties meillä olisi voinut olla näin eron jälkeen yhteinen suunta mahdollisesti? Tai sitten ei eikä enää tarvitsisi joka yö tuijotella niitä taivaskanavia netin välityksellä jatkossa enää?
Ota vähintään asumusero ja nopeasti.
Se on parasta sinulle ja lapsille, luultavasti myös vaimollesi. Mikään muu kuin kunnon tuntuva isku henkiselle puolelle ei herätä ihmistä. Jos kyse on haihattelusta mistä lie syystä, herätys tulee kyllä., joskin ehkä vasta kuukausien päästä. Jos ei, niin sitten meno jatkuu tai Kellokoski kutsuu, mutta sinä et enää mene rikki siitä. Eivätkä lapset.
Nyt tilanne on se, että sinä ja lapset elätte jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa, välitilassa, ja se on pahin paikka, etenkin lapsille. Puolisoasi et voi pelastaa, et mitenkään, mutta itsesi voit eikä se ole pikkujuttu. Luultavasti voit pelastaa erolla myös lapsesi, ainakin takaamalla, että toisessa kodissa elämä on tasaista ja ennakoitavaa, kaikin tavoin.- Anonyymi
Noniin, ap täällä, selkisi asiat. Tässä mennyt hieman aikaa tunnemyrskyissä. Vaimo sanoi tuossa heinäkuun alkupuolella, ettei jaksa enää, ja laittoi eropaperit vireille. Pienen salapoliisityön jälkeen, näin hänen whatsapp viestejään. Sieltä valkeni, että kuvioissa onkin ollut pitkän aikaa kolmas osapuoli, vaimon entinen työkaveri. Sen verran intiimejä viestejä oli, ettei jäänyt mitään epäselvää.
Yllätin hänet kysymällä, tunteeko hän henkilöä X. Sain vastaukseksi ettei hän ole koskaan kuullutkaan kyseisen henkilön nimeä, ja yritti vaihtaa puheenaihetta. Paljastin sitten, että olin stalkannut hänen lukitusnäyttökuvion, ja päässyt käsiksi hänen puhelimeen, ja nähnyt viestit hänen ja tuon miehen välillä. Vaimo siinä sitten valheesta nolosti kiinnijääneenä, että no kai mä sit sen tunnen, mut ei meidän välillä oo mitään. Eli paljasti totuuksia sitä mukaa kun jäi valheesta kiinni. Kysyin miksei hän ole aiemmin kertonut, niin hän sanoi että halusi suojella minua, koska käsittäisin heidän kaverisuhteensa muuten väärin. Eli kaverisuhde mukamas, ja viesteissä puhutaan että "kaipaan sua tähän mun viereen", "oisitpa täs nyt niin saisit sata pusua", "hyvää yötä kulta", "mä ihan kostun", jne... Ja aivan pokkana väitti ettei mitään heidän välillä, että ihan pelkkää kaveruutta ja tsemppaavia viestejä. Ja kun sanoin noista viesteistä, niin hän sanoi siihen vain pokkana, että sä vaan käsität ne jotenkin omalla tavallas, kun oot mustasukkainenkin. Ja toisti ettei heidän välillä ole mitään kaveruutta kummempaa.
Ja kaiken tämän jälkeen, en edes jotenkin osannut olla vihainen, olin vain sanaton ja hämmentynyt. Käsitinkö oikeasti jotain väärin. Miksi kaikki muutkin joille olen asiasta kertonut, ovat sitä mieltä että vaimo on täys petturi. Ja kuitenkin vaimo oli kaiken tämän kiinnijäämisen ja selittelyn jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eropaperit laitettiin jo tuota episodia aiemmin vireille, vaimon toimesta, ja olihan mulla pitkän aikaa ollut sellainen olo, että jotain hämärää tässä touhussa on.
Tuntuu näin jälkeenpäin, että vaimo halusi pariterapiaan lähinnä siksi, että haki oikeutusta avioerolle, keksimällä syytöksiä minusta ja minun huonoista puolistani. Ja syyllistin itseäni niistä aivan turhaan, koska taustalla olikin tämä kolmas osapuoli. Vaimo ihastui siis suhteemme aikana toiseen mieheen, ja rupesi käsikirjoittamaan samalla meidän eroa, pariterapioineen. Miten joku voi olla näin laskelmoiva?
Miten joku voi pettää ja kiinnijäädessään, ei edes myönnä tehneensä väärin, vaan selittelee, ja käyttäytyy sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoi tuossa viime viikollakin, että nyt kun asutaan erillään, niin olisi kiva kahvitella ja jutella kuulumisia.
Toki haluaisin olla hyvissä väleissä, mutta miks mä en vaan pysty siihen. Tulee jotenkin todella epämukava olo, kun näen entisen vaimoni. Miten voin olla hyvissä väleissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on huijannut minua, ja käyttäytyy sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut? Pitäisikö lasten edun takia, yrittää kahvitella sen kanssa, ja puhua mukavia, kuin teatteria? Että lapset luulisivat meidän olevan hyvissä väleissä. Vai riittäisikö asialliset välit, jossa ei riidellä, mutta ei sitten kahvitellakaan eikä puhuta mukavia.
Moni on sanonut mulle, ettei eron jälkeen tarvi olla tekemisissä, eikä kannatakaan. Pääasia olisi päästä omassa elämässä eteenpäin, exän jatkuva kanssakäyminen vain tekee olon pahaksi. Ja varsinkin kun vaimo on ylimielisen oloinen, ja hehkuttaa uusia harrastuksiaan ja värikästä elämäänsä. Itse olen jotenkin masentunut tilanteesta, ja yritän keskittyä lähinnä lapsiin ja niiden hyvinvointiin, omalla viikollani.
Vaimo (siis ex-vaimo) ei tunne lainkaan häpeän tunnetta. Huijasi pitkän aikaa, pelasi aikaa ehkä siksi ettei ollut varma. Haukkui ja mustamaalasi selän takana. Ja kaiken tämän jälkeen ja kiinnijäämisenkin jälkeen, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tulee pokkana juttelemaan iloisena, ja rivien välistä tulee välillä töksäyttelyä. Mitä teen?- Anonyymi
Kuten tuossa edellä on muutaman kerran sanottu: vaimosi mielenterveys ei ole kohdallaan. Hänen käytöksensä on epätervettä joka tapauksessa. Oli hänellä toinen mies tai ei. Nyt kun asutte erilläänkin, tee kaikkesi päästäksenne kunnolla eroon nopeasti.
"Sanoi tuossa viime viikollakin, että nyt kun asutaan erillään, niin olisi kiva kahvitella ja jutella kuulumisia."
Ei missään tapauksessa, keksit aina jonkun kohteliaan tekosyyn ja kieltäydyt. - Anonyymi
Kuulostaa todella epäreilulta ja rankalta. Oletkos kuullut sellaisesta kuin Miessakit ry? Niillä on sellainen kuin Erosta Elossa. Tässä linkki: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/erosta-elossa/ . En itse tiedä miten hyvin tuo homma toimii, kun olen itse nainen enkä koskaan mennyt naimisiin tai eronnut. Olen lisäksi kuullut sellaisista kirjoita, kuin Ralf Sundin Ero! Selviytymisopas miehelle ja Tuomas Rajalan Isävuoro, miehekäs selviytymisopas eroon. Voisiko niistä olla iloa tässä tilanteessa?
Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että tuleva ex-vaimosi ei todellakaan ole kohdellut sinua hyvin, vaan on pyrkinyt oikeuttamaan omaa aivan kamalaa käytöstään syyllistämällä sinua. Koska teillä on yhteisiä lapsia ja huoltajuuskysymykset edessä, voi olla ettei kuitenkaan kannata lähteä taistelemaan siitä, että hän tunnustaa omat virheensä. Sen sijaan on varmasti hyvä puhua asiasta avoimesti sellaisille ihmisille, joiden voit luottaa olevan tukenasi. Vastaavaa kokeneita löytyy varmasti myös pilvin pimein, eivätkä he epäile tai syyllistä sinua.
Voisi tehdä oikeasti hyvää sinulle päästä käsittelemään tätä kokemusta jonkun kanssa, joka osaa sanoa oikeita, auttavia asioita tai tarvittaessa vain kuunnella, ja luulisin että ainakin Miessakeilta voisi löytyä sellaisia palveluita. Ei tosiaankaan sillä, että ajattelin että sinä olet jotenkin tärähtänyt, mutta tuollaiset ovat niin rankkoja kokemuksia, ettei kenenkään pitäisi joutua yksin selviämään.
Toivottavasti muistat, että kaikki ihmiset ja edes kaikki naiset eivät hyväksy valehtelemista ja pettämistä. Jossain tuolla on sellaisia ihmisiä, jotka eivät petä luottamustasi ja arvostavat ja kunnioittavat sinua. Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi ja tee parhaasi ollaksesi ensisijaisesti lapsillesi hyvä isä sen sijaan että olisit ex-vaimollesi vihainen petetty eksä, vaikka suuttumus aiheellista onkin tuossa tilanteessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa todella epäreilulta ja rankalta. Oletkos kuullut sellaisesta kuin Miessakit ry? Niillä on sellainen kuin Erosta Elossa. Tässä linkki: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/erosta-elossa/ . En itse tiedä miten hyvin tuo homma toimii, kun olen itse nainen enkä koskaan mennyt naimisiin tai eronnut. Olen lisäksi kuullut sellaisista kirjoita, kuin Ralf Sundin Ero! Selviytymisopas miehelle ja Tuomas Rajalan Isävuoro, miehekäs selviytymisopas eroon. Voisiko niistä olla iloa tässä tilanteessa?
Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että tuleva ex-vaimosi ei todellakaan ole kohdellut sinua hyvin, vaan on pyrkinyt oikeuttamaan omaa aivan kamalaa käytöstään syyllistämällä sinua. Koska teillä on yhteisiä lapsia ja huoltajuuskysymykset edessä, voi olla ettei kuitenkaan kannata lähteä taistelemaan siitä, että hän tunnustaa omat virheensä. Sen sijaan on varmasti hyvä puhua asiasta avoimesti sellaisille ihmisille, joiden voit luottaa olevan tukenasi. Vastaavaa kokeneita löytyy varmasti myös pilvin pimein, eivätkä he epäile tai syyllistä sinua.
Voisi tehdä oikeasti hyvää sinulle päästä käsittelemään tätä kokemusta jonkun kanssa, joka osaa sanoa oikeita, auttavia asioita tai tarvittaessa vain kuunnella, ja luulisin että ainakin Miessakeilta voisi löytyä sellaisia palveluita. Ei tosiaankaan sillä, että ajattelin että sinä olet jotenkin tärähtänyt, mutta tuollaiset ovat niin rankkoja kokemuksia, ettei kenenkään pitäisi joutua yksin selviämään.
Toivottavasti muistat, että kaikki ihmiset ja edes kaikki naiset eivät hyväksy valehtelemista ja pettämistä. Jossain tuolla on sellaisia ihmisiä, jotka eivät petä luottamustasi ja arvostavat ja kunnioittavat sinua. Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi ja tee parhaasi ollaksesi ensisijaisesti lapsillesi hyvä isä sen sijaan että olisit ex-vaimollesi vihainen petetty eksä, vaikka suuttumus aiheellista onkin tuossa tilanteessa.Kiitos vinkeistä. Olen puhuttua saanut onneksi luotettavien ystävien kanssa, ja moni on ollut samaa mieltä, että en olisi voinut tehdä mitään toisin. Vaimolla vain pää sekosi, joko sen miehen ansiosta, tai sitten muuten vain alkoi päässä myllertää. Huoltajuus meni onneksi siten, että lapset jäi minulle kirjoille, vaimolle asialla ei ollut suurta väliä. Näin ollen hänellä tuskin on kiinnostusta aloittaa huoltajuuskiistaa. Enemmänkin hän tuntuu olevan tyytyväinen, mitä enemmän lapset ovat minulla, hänellä kun on kaikenlaista humputtelua.
En jaksa olla vihainen eksä, vaikka minulla siihen olisikin oikeus. Lähinnä ihmettelen vain sitä, että ex-vaimo ihmettelee, että miksi en halua jutella hänen kanssaan kuin välttämättömät asiat. Hän sanoi että olisi kiva jos voitaisiin kahvitella ja jutella kaikenlaista, ja olla kuin kaverit.
Sitä vaan ihmettelen, mitä kohtaa mä en tajua. Öö, vaimo valehteli ja petti pitkäaikaisesti, sitten vielä mustamaalaa selän takana, ja töksäyttelee asioita. Sitten ihmettelee kun en halua olla hymyssä suin naureskeleva kaveri hänelle. Hän vaan silmät pyöreinä ihmettelee, mitä pahaa hän on muka tehnyt.
Sitten kun sanon tuosta salasuhteesta ja siihen liittyvästä viestittelystä, että se on niinku pettämistä ja asioiden valehtelu on niinku valehtelemista. Niin hän ei vastaa siihen mitään, hiljenee vain, ja tokaisee lopuksi että niin kai sitten. Ja pian alkaa sama kehä uudelleen, mitä väärää hän on muka tehnyt, en mä oo pettänyt luottamusta, ei meidän välillä oo mitään.
Pidän toki etäisyyttä häneen, ja keskustelen vain pakolliset asiat. Lasten kanssa olen ehtinyt tehdä enemmän asioita kuin ikinä, se on mahtavaa. Mutta ahdistavaa on se, että ex-vaimo toistuvasti ihmettelee sitä, etten halua olla mikään kiva juttukaveri hänelle. Miksi hänen on niin vaikea tajuta tätä. Hän vain syyttää ja ihmettelee, että miksi en halua enää jutella hänen kanssaan kuulumisia.
Eilenkin hän sanoi suupielet korvissa että hänen elämänsä voi nyt oikein super hyvin. Ja jatkoi ylimielisen oloisesti: mutta miten sä voit, näytät jotenkin masentuneelta, sun pitäis mennä puhumaan jollekin psykologille, sanot siellä että sun elämäs suistui raiteiltaan ja oot ihan hukas... Menin sanattomaksi, mitä tuollaiseen voi edes vastata.
Sitten vielä ihmettelee, kun mua ei kiinnosta hirveästi jutella hänen kanssa, muuta kuin välttämättömistä asioista.
- Anonyymi
Ap:n vaimolla ei välttämättä ole psyykkistä sairautta. Kysessä saattaa olla myös persoonallisuushäiriö - se ei ole sairaus. Esim. suuret muutokset tai stressaava elämävaihe saattavat nostaa persoonallisuushäiriön oireiston näkyviin... Toisaalta persoonallisuushäiriön `korjaaminen` ei lääkkellä onnistu...
- Anonyymi
Sairaus tai ei.. häiriö on häiriö. Ja yleensä vielä voi stressaa läheisiä enemmän kuin henkilöä itse. Jos tuollaisen häiriöisen ihmisen kanssa elää, niin todennäköisesti läheisten oma mielenterveys järkkyy. Sen korjaamiseksi tarvitaan usein terapiaa - ja ero.
- Anonyymi
Kuten naiset toteaisivat: *jätä se sika* Ansaitset parempaa. Älä jää roikkumaan. Petaa taustasi, kun olet valmis, lähde. Älä katso taaksesi. Hän vetää sinutkin mukanaan, saat syyt niskaasi, kuten tiedät.
Maailma on täynnä ihania rakastamisen taitavia naisia, niitä vaan täytyy etsiä vähän kauempaa.
Onnea ja jaksamista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581321Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207990Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18956- 42889
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297885- 72875