Samaa helvettiä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen aina

Itse asun perheessä, jossa on vaikea-asteista dementiaa ja alzheimerintautia sairastava lähiomainen.

Joo, hänelle on järjestetty parin viikon kestävä hoitojakso tässä nimeltä mainitsemattomassa hoitopaikassa.

Mutta kun se helvetti alkaa just silloin, kun se lähiomainen astuu jalallaan taas takaisin juuri siistittyyn kotiin.

Ulostetta ja sotekmista siellä, sun täällä, etenin WC: ssa.

Ja sitä hemmetin höpötystä, samojen asioiden kyselemistä joutuu kuuntelemaan tunnista tuntiin, päivästä toiseen. Kuuntelepa ja vastaapaa niihin sitten.
No thanks.

I get it enought.

En oikein jaksa, sorry vaan, kuunnella jonkun umpidementoituneen, jonka päässä ei enää liiku oikeastaan yhtään mitään!

Yksi erittäin suuri ongelma on myöskin se, jos muut oman perheen jäsenet eivät kuuntele mitään, mitä sanot, ja etenkin, jos tuot esille perhetilanteessa olevia ongelmia, niin sinut itsesi koetaan ongelmaksi, tai sanotaan, että sinulla on taas puhjennut jokin sairaus.

No jaa, miten tuonkin nyt sitten kuittaa. Jos tiedät, että perheolosuhteissasi, ja etenkinm asumisolosuhteissasi ei ole tapahtunut mitään konkreettista muutosta ainakaan noin 20 vuoteen, niin mitä itse vastaisitte tuohon asiaan?

Kun meillä on maassamme ns. THL. jonka nimi tarkoittaa kai terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, niin mitenhän tuo tämä asia, ihan oikeasti käytännössä ja konkreettisesti toteutuu.

Itse joudun aina lähtemään suit sait hemmettiin, omasta asuintaloudesta, kun tämä höpöttävä, samoja asioita toistuvasti kyselevä dementikko taas uudestaan tulee kotiin takaisin.

Terveisiä joltakin, joka joutuu asumaan jossakin muualla, kuin omassa kodissa, noin kaksi viikkoa tästä eteenpäin taas.

Jos joltakin löytyy joitakin hyviä neuvoja, tai todellista konkreettista apua, niin viestittäkää ihmeessä!