Se on jokseekin hauskaa

Voi kuule. Minäkin olen joskus luullut nähneeni hänet, vaikka vain astraalihahmo vaan ollut paikalla. Sitä se rakkaus ja ikävä teettää. Aivan normaalia, ei tarvitse huolestua.

Mä vähä veikkaan et jos näkisin hänet, nii ehkä en uskoisi mun silmiä, sillä mun silmät valehtelee... että joo, tuskin ikinä tuun näkee häntä muutenkaan. En tiedä helpottaisiko tämä jos näkisin hänet sen naisen kanssa.. varmaan sitten tulis realiteetit silmille ja tää loppuis..

Tapahtui itsellekin noin vuoden kuluttua tapailusta. Nainen oli melkein kaksoisolento hänestä. No, huomasin sattumalta ja seisahduin hämilläni tuijottamaan, pää löi tyhjää, hän katsoi takaisin ilmeettömänä, meni muutama sekunti ja jotenkin väkinäisesti sain irtaannuttua kontaktista ja edelleenkään korvien väli ei leikannut. Meni hetki palautuessa. - cupari

Minullakin kävi aikoinaan noin jopa kahdesti. Hahmo oli sama, mutta kun etäisyys tavanomaisesta paikasta, jossa oli nähty oli niin suuri, että arvioin vain nähneeni hänen tapaisensa hlön, joita mahtuu tusinaan 13. ;D

Minä en katsele ympärilleni kulkiessani, joten en koskaan näe ketään.

Jos menen ravintolaan tai kauppakeskukseen tai vastaavaan, niin kurkin kyllä joka miestä sivusilmällä, jos pituus ja olemus yhtään vastaa häntä. Rakkauteni on melkoinen kameleontti jo "varmoissa" kohtaamisissa. En usko, että tunnistaisin välttämättä heti jos näkisin yllättäen. Tai en tiedä.

Jollakin voi olla joku sama vaate esimerkiksi pipo, tietyn värinen ja mallinen, mistä on tunnistavinaan samaksi ja useamman kerran se tapahtuu. Sitten jää epäröimään, että näkikö vain näkyjä.