Tilanteiden muuttuessa huomaa myös ajatusten muuttuvan. Se joskus tärkeältä tuntunut asia haalenee vähemmän tärkeäksi, ja jokin toinen muuttuu tärkeäksi. Sama koskee eräällä tavalla ihmissuhteita: Muutosten keskellä kelaillessa voi huomata, ettei se aiemmin tärkeä ihminen olekaan ensimmäisenä mielessä, vaan joku toinen. Joku, joka linkittyy muutokseen vahvemmin.
Kyse ei ole tuuliviirinä olosta, eikä kenenkään hylkäämisestä, vaan muutoksen vaatimasta tilanteesta. Se voi johtaa kaikkeen uuteen tai puhaltaa kaiken ajan hiekan sisään unholaan. Kohtalo riippuu kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja halusta säilyttää tai rakentaa uutta. Vai haluaako antaa hiekan haudata kaiken alleen? Pyyhkiä pois, jottei se häiritse enää?
Haluatko sinä haudata jotain, säilyttää entisen vai rakentaa jotain uutta ja uljaampaa? Onko jokin syy päästä jostakin eroon, pitää yllä tai kehittää ihmissuhteita eteenpäin? Roikkua kiinni vai antaa tuulen puhaltaa pois?
M40
Kyse ei ole tuuliviirinä olosta, eikä kenenkään hylkäämisestä, vaan muutoksen vaatimasta tilanteesta. Se voi johtaa kaikkeen uuteen tai puhaltaa kaiken ajan hiekan sisään unholaan. Kohtalo riippuu kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja halusta säilyttää tai rakentaa uutta. Vai haluaako antaa hiekan haudata kaiken alleen? Pyyhkiä pois, jottei se häiritse enää?
Haluatko sinä haudata jotain, säilyttää entisen vai rakentaa jotain uutta ja uljaampaa? Onko jokin syy päästä jostakin eroon, pitää yllä tai kehittää ihmissuhteita eteenpäin? Roikkua kiinni vai antaa tuulen puhaltaa pois?
M40
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, usein mahdotota. Vasta jälkeenpäin voi valintojaan ja elämäänsä, tarkastella ilman , että tunteet, nekin joihin ei aikanaan vastattu ovat vain osa elettyä elämää! Mielellään tietenkin olisi optimisti ja ajattelisi, että parhaat hetket ovat vielä edessä, ihminen, kun tarvitsee toivoa voidakseen elää!
Toivo pitää meidät elossa, joko henkisesti tai äärioloissa fyysisestikin. Toivo paremmasta, toivo jostakin jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.
Mutta mistä voi tietää onko joku se jota tavotella, josta pitää kiinni vai josta päästää irti?
Ne tuuleen huudetuiksi jääneet tunteet ovat toki elettyä elämää, mutta oliko syy niiden katoamiseen huutajassa vai siinä hiljaisessa metsässä, joka kuuli viestin, muttei osannut vastata mitään? Yksi tuuleen huutelu paikka se tämä palstakin vain on. Kuuliko kukaan oikeasti?
M40
Irti voi varmasti päästää, jos vastauksen on kuullut ihmiseltä itseltään ja siitä voi olla varma. Vaikeneminen ei aina ole kielteistä. Voi johtua monista syistä. Asioista, joita ei voi palstalla huudella! Joskus myös käsitys toisesta voi muuttua myöhemmin, myös jopa paremmaksi!
Ymmärrän tuon vaikenemisen eri syistä. Eikä täällä kannata todellakaan liikoja paljastaa, mutta anonyyminä voi toki pienen vihjeen antaa.
Olen itsekin muuttanut käsitystä paristakin eri ihmisestä, yleensä paremmaksi. Kun oppii tuntemaan, huomaa miksi henkilö käyttäytyy tietyllä tavalla. Ainakaan sivullisten kertomille ei pidä antaa suurta painoarvoa.
M40
Ihminen kaipaa toiselta jotain reaktiota, muuten jää epäselväksi miten viesti on otettu vastaan. Seurauksena on vähintäänkin epäluuloinen olo tai ärsyyntyminen passiivis-aggressiivisesta reaktiosta. Varsinkin, jos asia on itselle tärkeä ja lähellä sydäntä. Reagoikaa jotenkin, kertokaa mitä mieleen tulee, mutta reagoikaa jotenkin. Sekin on parempi kuin puuduttava vaikeneminen. Ennemmin vaikka "scheissea"niskaan kuin tyhjyyteen verrattavaa hiljaisuutta...
Tämä suorana kehotuksena parille xx- kromosomeja kantavalle henkilölle, joille olen avannut mieleni liikkeitä. Oma tunnisteeni allekirjoituksessa, riittävän selvä?
M40, "rst- possu"
Minkälaista reaktiota kaipaat? Osaatko kuvailla selvemmin tätä? Joskus voi olla tietyissä tilanteissa vaikea ilmaista tykkäämistään mutta yleensä se että jollakin tavoin pitää yhteyttä, vaikkakin kuinka mitättömillä asioilla, kertoo välittämisestä.
N43
Reaktiota johonkin suuntaan. Jos olen kertonut jotain ajatuksistani ja tuntemuksistani, on ikävä jos niihin ei saa selvää vastinetta, suuntaan tai toiseen.
Ymmärrän kyllä tuon vaivihkaisen yhteydenpidon ja käsittääkseni olen välillä ollut sen kohteenakin. Niin sanotusti "tikusta asiaa", ja tilanteen intensiteetistä olen aistinut muutakin. En ihan pässi sentään ole😊.
Silti miehenä kaipaan selvempää viestiä ja vastinetta. Tuulisella säällä pelkät arvailut on hiukan liian kevyttä kauraa, viekö tuuli nekin mukanaan?
M40,
Kuka tuuleen huutaa,
se viestinsä kaivoon heittää,
kaiku ainoana sen kuulee.
Se kerran mikä kasvotusten kerrotaan,
totta olkoon ainiaan,
se mielessä aina pidä vaan.
Sinulle kerran jo kerroin,
Silmäsi suurina kuuntelit,
ja hämmästyneenä kyselitkin.
Mitä siitä mieleesi jäi,
Sitä koskaan et kertonut,
minulle sydäntäsi avannut.
Jäin hämmentyneenä odottamaan,
kiviä mielessäni potkimaan,
ja selvyyttä tunteisiini kaipaamaan.
Ettei tuuli kaikkea pois puhaltaisi,
jotain sydämeeni pysyvää jäisi,
muisto tunteista suurista,
meren suuren aalloista,
rantaan kerran kaatuvista.
M40,
Suurten kysymysten äärellä joutuu miettimään omia elämän valintojaan uudessa valossa. Onko paikkani tässä, missä se on ollut pitkään? Vai onko se muualla? Kestääkö tämä mökki tuulen puhalluksen vai hajoaako se palasiksi? Rakennanko lopulta uuden ja kenen kanssa, ja missä on parempi olla? Ja miksi olisi parempi?
Tätä samaa C- kasettia on kelailtu kynällä jo niin paljon, että nauha on venynyt jo pahasti. Milloin se sylttää kokonaan ja jumiutuu kasettipesään totaaliselle solmulle? Löytyykö solmulle näppäräsormista avaajaa vai pitääkö koko soitin heittää romulavalle muiden hajonneiden laitteiden sekaan?
M40
Sateisena iltana, loimussa takkatulen,
Mietin mitä sanoisin hänelle,
Kertoisinko sanoja aitoja,
Vai kuvitelmia mietoja,
Ajatuksia miehen päähänsä kadonneen.
Löytääkö hän minut,
Ymmärtäisikö mieleni mutkia,
Etten kiusottele,
Vaan vuoksi epätietoisuuden,
Päätäni tuulettelen.
Kertooko minulle mihin mennä,
Vai salliiko sydäntäni avata,
Onko väliä sen,
Mitä ajattelen,
Turhaako häntä kaipailen.
Mies helppo ole en,
Saati yksinkertainen,
Aika auttanut ei,
Tunteita unohtanut en,
Välillä niitä vain koetellen.
Tilanne jälleen elää,
Aika ratkaisuja penää,
Siksi tahdon vielä kohdata,
Ajatuksesi punnita,
Etten pimeässä hapuilisi,
Kajossa tieni ulos löytäisi.
Näitä pähkäilen,
Tulta katsellen,
Hiillosta hiljaa kohentelen,
Annanko sammua kokonaan sen,
Sinulle rauhan jo antaen?
Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä virtaava vesi happane. Vaikka kuinka järki sanoisi tässä on ihan hyvä nyt, ei saa pysähtyä kokonaan. Pitää nähdä pidemmälle, ja miettiä onko kyse tottumuksen voimasta vai oikeasta halusta säilyttää kaikki ennallaan? Haluaako löytää jotain uutta ja ehkä parempaa vai pysyä samassa kuopassa hiljalleen happanemassa? Sitä hapantumista tapahtuu aina ajan myötä, ja kaikesta maidosta tulee hiljalleen piimää. Piimä voi olla jollekin mieleen, mutta minä olen enemmän tuoreen maidon ystävä. Sellaisen, jossa parasta ennen- päiväys ei ole vielä mennyt umpeen.
M40, maitomies kenties?
Laitan kannen kiinni tästäkin haaveilukirjoitteluketjusta. Kansi kiinni, harvat jaksoi kiinnostua. Kops.
Eteenpäin vain ja uusiin tuuliin!
Juu, näin on tarkoitus.
Eikö se yksi laulukin sanele, " että annan sun pois, vaikka sattuu niin". Pitää antaa pois. jotta saa tilalle uutta?
Näinkin. Huono vaan antaa pois jos ei mitään edes ole ollut.
Kai kuitenkin tunteita, on niilläkin arvonsa.
Tunteilut eivät ole mikään pikku juttu, ne vaikuttavat niin monella tavalla ja täyttävät mielen, ettei sinne muuta sovikaan.
Joskus tiettyyn tunteisiin kiintyy niin paljon, että niistä on vaikea luopua.
Tuo tunteisiin kiintyminen on tosi. Sen olen havainnut itsessänikin, siinä määrin sitkeästi ne on mielessä olleet.
Onko hyvä jäädä samoihin tunteisiin liian kauan asumaan, kun ne ovat vain tunteita, tunteita kuitenkaan väheksymättä?
Eikö jossakin vaiheessa ole aika jättää jäähyväiset noille tunteille ja lähteä etsimään uusia tuulia, tunteita?
Hyvästellä esimerkiksi ikävä ja sanoa kiitos sille ja jatkaa eteenpäin. Tämä on puhetta myös itselle, sillä koen, että olen jäänyt liian pitkäksi aikaa yhteen ikävään kiinni.
Kiitän tuosta tunteesta, koska se on antanut niin paljon väriä elämään ja ylimääräistä energiaa. Enimmäkseen hyvää näin jälkeenpäin katsottuna.