hei...
minä täällä taas ;) Kyselin aiemmin, ehkä pari viikkoa sitten kaukaisen ihastukseni (rakkauden?) kanssa tulevista aikatauluista... ja myös uudesta tuttavuudestani.
No nyt on niin, että tämä uusi tuttavuus vaikuttaisi olevan sellainen ihan liian omien polkujensa kulkija... mikä sinänsä on ihan hyvä juttu, mutta en pidä siitä, että koen hänen olevan välinpitämätön suhteeni. Viimeksi tänään olen kiukustunut häneen kovin, kun alustavasti sovitut treffimme kariutuivat ihan mitättömään syyhyn. Ehkä sitten vain itse kuvittelin, että olemme sopineet? Joka tapauksessa, tunnen olevani hänen suhteensa umpikujassa. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin...
Entäpä tämä kaukainen rakkauteni sitten? Monen kuukauden vaitiolon jälkeen olemme olleet yhteydessä ja hänen viestinsä minulle ovat olleet ihania. Tämä yhteydenpito tapahtuu siten, että mitään suoraa ei voi sanoa... mutta ensimmäistä kertaa hänen viesteissään on ollut oikeasti henkilökohtaisia asioita minulle, aiemmin kun vain lueskelin rivienvälejä. Olen nyt aivan pökerryksissäni, mitä ajatella? Tapaammeko, ihan tuntuu siltä, että se hetki lähestyy? Muutenkin hän on nyt taas niin vahvasti tässä ja nyt lähelläni... vaikka satojen kilometrien päässä:(
Näetkö rakas Crystall tästä tilanteesta mitään, mihin suuntaan pitäisi lähteä, ketä kurotella, uskaltaako välittää kenestäkään??? Unohtaa en tätä kaukaista miestä voi, kuten aiemmin sanoitkin.
Aurinkoa ja lämpöä sínulle...
minä täällä taas ;) Kyselin aiemmin, ehkä pari viikkoa sitten kaukaisen ihastukseni (rakkauden?) kanssa tulevista aikatauluista... ja myös uudesta tuttavuudestani.
No nyt on niin, että tämä uusi tuttavuus vaikuttaisi olevan sellainen ihan liian omien polkujensa kulkija... mikä sinänsä on ihan hyvä juttu, mutta en pidä siitä, että koen hänen olevan välinpitämätön suhteeni. Viimeksi tänään olen kiukustunut häneen kovin, kun alustavasti sovitut treffimme kariutuivat ihan mitättömään syyhyn. Ehkä sitten vain itse kuvittelin, että olemme sopineet? Joka tapauksessa, tunnen olevani hänen suhteensa umpikujassa. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin...
Entäpä tämä kaukainen rakkauteni sitten? Monen kuukauden vaitiolon jälkeen olemme olleet yhteydessä ja hänen viestinsä minulle ovat olleet ihania. Tämä yhteydenpito tapahtuu siten, että mitään suoraa ei voi sanoa... mutta ensimmäistä kertaa hänen viesteissään on ollut oikeasti henkilökohtaisia asioita minulle, aiemmin kun vain lueskelin rivienvälejä. Olen nyt aivan pökerryksissäni, mitä ajatella? Tapaammeko, ihan tuntuu siltä, että se hetki lähestyy? Muutenkin hän on nyt taas niin vahvasti tässä ja nyt lähelläni... vaikka satojen kilometrien päässä:(
Näetkö rakas Crystall tästä tilanteesta mitään, mihin suuntaan pitäisi lähteä, ketä kurotella, uskaltaako välittää kenestäkään??? Unohtaa en tätä kaukaista miestä voi, kuten aiemmin sanoitkin.
Aurinkoa ja lämpöä sínulle...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kohdallasi ei ole kysymys pelkästä ihastuksesta vaan suuresta rakkaudesta, sielunkumppanuudesta, joita kaikki eivät kohtaa koskaan tai hyvin lyhyen aikaa. Olet onnekas että sinun kohdallasi on käynyt näin.
Tämä tuttavasi on helposti innostuva, impulsiivinen, nopeasti syttyvä ja yhtä nopeasti hiipuva ihminen, jonka kanssa on helppo viihtyä, mutta jonka kanssa on vaikea solmia syvempää ja vakavampaa suhdetta. Kiltti ihminen eikä tarkoita pahaa. Pintasuhde hänen kanssaan voi jatkua ja te kumpikin viihdytte.
Mutta suuri rakkaus on siellä kauempana. Te tapaatte uudelleen, mutta ette pääse vielä kunnolla eteenpäin. Lähetä hänelle viestejä ajatuksesi voimalla. Teillä on vahva yhteys. Toiveenne toteuttavat itseään mutta hitaasti. Niillä on sama suunta ja se tuo niille energiaa.
Voi kun tuntuu hyvältä lukea tuo sanomasi, että olemme sielunkumppanit!!! Vaikka itsekin tunnen niin, olen tuntenut ensimmäisestä katseesta lähtien, silti tuntuu mukavalta ajatus, että näet samoin.
Tämä uusi tuttavuuteni säikähti kai jotain... emme ole enää yhteydessä. Aika hyvin häntä minusta kuvasit? Juuri tuollainen hän taitaa olla. Itse olen helpottunut, että yhteydenpito on katkennut, intuitioni sanoi jo jonkin aikaa, ettei siitä mitään voi tulla, siksi ehkä hänestä kysyinkin sinulta, vahvistukseksi omille tuntemuksilleni.
Ajattelen tätä elämäni rakkautta paljon. Ja ihan oikein, tunnen vahvan yhteyden häneen! Harvat yhteiset kohtaamisemme ovat olleet lähinnä mystisiä, aika ja paikka katoaa ja kumpikin toimii lähinnä järjettömästi, kun yhteys on niin vahva. Eipä siis ihme, että ainakin minä koen henkisen yhteyden myös toiselta puolelta Suomea. Ja koska niin vahvasti tunnen hänet, niin jaksan olla myös rauhallinen ajatellessani, että yhteinen elämämme on (ehkä?) jossain kaukana tulevaisuudessa? Elän tässä hetkessä, pidän hänet mielessäni, mutta en anna sen jumiuttaa elämääni. Kyllä elämä kantaa :)
Kiitos sinulle Crystall!!! Paljon aurinkoisia päiviä elämääsi! :)