Vessapaperin kulttuurihistoriaa

Wc-paperin historia on yllättävän lyhyt ottaen huomioon, että tarpeiden tekeminen on yhteistä kaikille ihmisille. Suuressa osassa maailmaa suositaan vedellä puhdistautumista vessakäynnin jälkeen. Paperin käyttö on kuitenkin kasvussa vaurastuvissa maissa, joiden keskiluokka kasvaa. Vessapaperin kulutuksen kasvu heijastelee globaalien markkinavoimien ja kulutuskulttuurin leviämistä.

Pyyhkimiskäytäntöjen historiassa ihmiset ovat käyttäneet kaikkea käsillä olevaa lehdistä ja tikuista kiviin, ruukunpalasiin ja maissintähkiin. Mainintoja paperista vessakäynnin yhteydessä löytyy Kiinasta jo 500-luvulta, mutta ensimmäinen kaupallinen, nimenomaan takapuolen pyyhkimiseen valmistettu paperi syntyi USA:ssa 1857.

Se oli aloe veralla käsiteltyä, yksittäisinä hamppupaperiliuskoina paketissa myytävää “lääkinnällistä paperia”, jota markkinoitiin peräpukamia ehkäisevänä terveystuotteena. Myyntimenestystä siitä ei tullut, sillä kansa valitsi halvemman vaihtoehdon: joka kodista löytyvän almanakan tai postimyyntiluettelon sivut. Almanakan käyttö pyyhkimiseen oli niin yleistä, että sitä alettiin painamaan valmiiksi rei’itettynä, jolloin se oli helppo ripustaa käden ulottuville huussiin.

Vesivessojen yleistymisen myötä 1800-luvun lopulla tarvittiin pyyhkimistuote, joka ei vahingoittaisi putkia – aiemmin käytetyt jalostamattomat luonnontuotteet eivät soveltuneet pönttöön heitettäväksi. Vessapaperia suosittelivat mainoksissa lääkäreiden lisäksi myös putkimiehet. 1890 lanseerattiin rullalla oleva paperi, jota oli myös vaikea myydä kuluttajille. Konservatiivisten arvojen vallitessa ruumiintoimintoja hävettiin, eikä vessapaperia kehdattu myymälässä pyytää sen nimellä.

Muutos markkinoinnissa tapahtui vuoden 1930 tienoilla, kun wc-paperia keksittiin mainostaa lääkinnällisen tuotteen sijaan pehmeänä ja naisellisena, mainitsematta sen varsinaista käyttötarkoitusta. Vuosikymmenien varrella pakettien kylkeen onkin vakiintunut pehmeyttä edustavaa kuvastoa vauvoista ja karhunpennuista lampaisiin ja oraviin.

https://antroblogi.fi/2020/03/vessapaperin-kulttuurihistoriaa/