Niin epätasapainoinen ja tunteeni myrskyää laidasta laitaan. Vihan tunne luo sairaita ja ahdistavia ajatuksia. Murruin kyyneliinkiin ratissa ollessani kun lähdin paikasta, joka muistutti hänestä. Ikinä en olisi tätä mitään halunnut tapahtuvan, jos olisin tiennyt sen tähän pisteeseen johtavan.
Rakastuin häneen ja hänestä on tullut minulle pakkomielle. Hän naiseudellaan kiinnitti huomioni ja sai primitiiviset vaistoni heräämään. Mies kun näkee naisen saaliina ja saa suurimman nautinnon jahtaamisesta, kun nainen taas nauttii jahdatuksi tulemista.
Sitten kun hän katosi niin mitä vaistolleni kävi? Se vaatii yhä enemmän yrittämään ja jatkamaan "saalistusta". Tilanteen vaikeneminen vain lisää viettiä ja saa minut vielä sekoamaan. Käytännössä kehoni ja ihmisyyteni vaatii minua tarttumaan jokaiseen keinoon, jolla saalis voidaan tavoittaa.
Tälläistä siis tunne puolelta. Järjellä tunne on ahdistusta ja vihaa ja katkeruutta, mutta myös toivoa ja uskoa. Ongelmana onkin että kaikki tunteet kohdistuu tähän naiseen "saaliiseen". Käytännössä jos en tee asioita saalistamisen vuoksi, niin ahdistun ja poden helvettiä vihan tunteen ottaessa vallan. Viha koska taistelen luontoani vastaan eli käytännössä vihaan itseäni.
Olen ajatellut kuinka voisin täydentää tai tukahduttaa nyt tämän "metsästykseni" hallitusti. Jotenkin minun pitäisi saada hänet "saalistettua" ja päätettävä tämä jahti. Haluan kuitenkin minimoida vahingolliset asiat ja hyväksyä esteet, mutta saalistus ei voi päättyä ilman saalista.
Yritin pyytää häntä tapaamiseen ja selvitin hänelle paljon ajatuksiani. Viestejä lähti kymmenkunta ja olivat sisällöiltään vaihtelevia ja lähinnä tunteiden järjetöntä purkua. Hän ei koskaan vastannut, vaan esti minut. Ymmärrän tämän sillä että hän ei halunnut asiasta keskustella.
Kuitenkin tuo haaste vain lisää halujani saalistaa! Ja jollain kierolla tavalla nainenkin taitaa nauttia "jahdatuksi" tulemisesta. Ei tässä asiassa pitäisi olla mitään järkeä ja haluaisin niin vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin elämässäni. Toisaalta mahdollisuudet jatkaa tätä "jahtia" vaivaavat ja olotilanikin kiristää minua. Olen aika hukassa siis.
Lääkkeethän ne tappaisi tunteet ja helpottaisivat oloa. Toisaalta ne myös tappaa ihmisyyden sisältä ja voivat olla neurotoksisia. Tässä on ihmisyyteni kyseessä ja järkevintä olisi se tappaa, ihan myös sen naisen kannalta jotta jättäisin hänet rauhaan.
Minulla on mielessä yksi ja todella varovainen keino vielä mielessä, jolla saattaisi olla mahdollisuus "täyttää jahtini" ja lopettaa nämä pahat tunteet. Harkitsen sitä todella, koska jotkut voisi pitää sitä vainoamisena. Toisaalta voinko enää muutakaan, ellen sitten vedä lääkkeitä naamaan ja kiellä itseäni miehenä.
Paljon mietittävää siis...
Rakastuin häneen ja hänestä on tullut minulle pakkomielle. Hän naiseudellaan kiinnitti huomioni ja sai primitiiviset vaistoni heräämään. Mies kun näkee naisen saaliina ja saa suurimman nautinnon jahtaamisesta, kun nainen taas nauttii jahdatuksi tulemista.
Sitten kun hän katosi niin mitä vaistolleni kävi? Se vaatii yhä enemmän yrittämään ja jatkamaan "saalistusta". Tilanteen vaikeneminen vain lisää viettiä ja saa minut vielä sekoamaan. Käytännössä kehoni ja ihmisyyteni vaatii minua tarttumaan jokaiseen keinoon, jolla saalis voidaan tavoittaa.
Tälläistä siis tunne puolelta. Järjellä tunne on ahdistusta ja vihaa ja katkeruutta, mutta myös toivoa ja uskoa. Ongelmana onkin että kaikki tunteet kohdistuu tähän naiseen "saaliiseen". Käytännössä jos en tee asioita saalistamisen vuoksi, niin ahdistun ja poden helvettiä vihan tunteen ottaessa vallan. Viha koska taistelen luontoani vastaan eli käytännössä vihaan itseäni.
Olen ajatellut kuinka voisin täydentää tai tukahduttaa nyt tämän "metsästykseni" hallitusti. Jotenkin minun pitäisi saada hänet "saalistettua" ja päätettävä tämä jahti. Haluan kuitenkin minimoida vahingolliset asiat ja hyväksyä esteet, mutta saalistus ei voi päättyä ilman saalista.
Yritin pyytää häntä tapaamiseen ja selvitin hänelle paljon ajatuksiani. Viestejä lähti kymmenkunta ja olivat sisällöiltään vaihtelevia ja lähinnä tunteiden järjetöntä purkua. Hän ei koskaan vastannut, vaan esti minut. Ymmärrän tämän sillä että hän ei halunnut asiasta keskustella.
Kuitenkin tuo haaste vain lisää halujani saalistaa! Ja jollain kierolla tavalla nainenkin taitaa nauttia "jahdatuksi" tulemisesta. Ei tässä asiassa pitäisi olla mitään järkeä ja haluaisin niin vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin elämässäni. Toisaalta mahdollisuudet jatkaa tätä "jahtia" vaivaavat ja olotilanikin kiristää minua. Olen aika hukassa siis.
Lääkkeethän ne tappaisi tunteet ja helpottaisivat oloa. Toisaalta ne myös tappaa ihmisyyden sisältä ja voivat olla neurotoksisia. Tässä on ihmisyyteni kyseessä ja järkevintä olisi se tappaa, ihan myös sen naisen kannalta jotta jättäisin hänet rauhaan.
Minulla on mielessä yksi ja todella varovainen keino vielä mielessä, jolla saattaisi olla mahdollisuus "täyttää jahtini" ja lopettaa nämä pahat tunteet. Harkitsen sitä todella, koska jotkut voisi pitää sitä vainoamisena. Toisaalta voinko enää muutakaan, ellen sitten vedä lääkkeitä naamaan ja kiellä itseäni miehenä.
Paljon mietittävää siis...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko varma, ettei sinun ja "saaliisi" välissä ole toisia ihmisiä aiheuttamassa ongelmia?
Varmasti on ainakin yksi. Nainen on varattu ja hänen miehensä varmasti rajoittaa naista kaikin tavoin. Se on ihan luonnollista kuitenkin ja tarkoitukseni ei nyt olisi ensisijaisesti rikkoa mitään. Tämä vaikeuttaakin tosi paljon naisen halukkuutta kontaktiin, mutta toisaalta naisella on turva "saalistajalta". Nautintoa hänelle ja helvettiä minulle.
Tosi vaikea tilanne. En voi muuta kuin pyytää kahville ja toivoa keskustelua. Se olisi jahtini tavoite ja inhimillisin ratkaisu tälle tilanteelle, joka aiheuttaa näitä mieleni "oireita".
Mun mielestä sun kannattaa nyt ainakin kuukaudeksi jättää nainen ihan rauhaan, kun kerran pisti estot päälle. Mahdollisesti puoleksi vuodeksikin. Tänä aikana hoidat itseäsi ja lopetat kuvittelun siitä, että se nainen auttaisi sua selviämään yhtään mistään. Sun on opeteltava tulemaan toimeen itseksesi. Jos joku saa sussa tuollaiset tunteet aikaiseksi, mitä kuvailit, niin se on oikeasti myrkkyä sulle, ei rakkautta. Et varmastikaan usko sitä nyt. Keskustelu henkilön kanssa varmasti saisi sut palautumaan hetkeksi todellisuuteen, mutta pian huomaisit taas haaveilevasi naisesta, koska hän sai sussa aikaiseksi sitä sairasta kaipuuta, joka tekee sut hermoraunioksi. Kyseessä on oikeasti aivan tavallinen ihminen, joka vain kosketti sua sieltä missä on sokea pisteesi, jota et ole aiemmin kohdannut vielä. Se sokea pisteesi tarvitsee sinun itsesi antamaa hoitoa, ei toisen, sinulta joka tapauksessa joskus katoavan ihmisen hoitoa.
Tuohon tarvitsisi jo hoitokontaktin ja lääkityksen, joka kestäisi ainakin vuosia. Mitään en voisi tehdä tai tuntea, mikään ei kiinnosta ja terveys romahtaisi. Johtaisi lopulta kuolemaankin.
Toisaalta se olisi naisen kannalta hyvä juttu. Ei kyllä saisi enää ansaitsemaansa huomiotakaan? Tulisiko silloin toinenkin hermoraunio?
Kaikista typerintä tässä kaikessa on se ettei nainen halua tavata. Olen valmis hänet jättämään lopullisesti rauhaan, jos saisin sen hetken toteutettua. Siihen se jäisi ja olisin tyytyväinen, lunastanut palkintoni jahdissa ja selkein ajatuksin eteenpäin.
Kahvilla joku 45min ja kaikki olisi ohi. Muuten tämä vaisto vie minut vielä helvettiin.
Mutta kiitos vastauksestasi, vaikka eri mieltä olenkin. Arvostan!
Tämä, ihmisillä on vapaa tahto, he eivät ole mitään saaliita. Mieti hetki miltä itsestäsi tuntuisi jos ihminen johon et tunne vetoa ajattelisi noin. Joskus ja oikeastaan useinkin vain käy niin että ihastuminen on yksipuolista. Hyvä että itsekkin ymmärrät olevasi pakkomielteen vallassa. Satutat sillä itseäsi jos et pääse tasapainoon. Lääkkeistä voi olla apua siinä.
Ei tuo ole sukupuolisidonnaista. Nainenkin voi rakastua hullusti ja nähdä tietyn miehen itselleen ainoana todellisena vaihtoehtona, jossa olisi mitään järkeä rakastumistunteiden takia.
Tuo on muuten hyvä pointti, jonka toit esille. "Vaikeasti tavoiteltavat" miehet sekä naiset nauttivat siitä huomiosta ja kohteena olemisesta. Sitähän voisi pitää leikkinä, jonka toinen jättää kesken, vain vaatiakseen "saalistavalta" osapuolelta yhä kovempia tekoja.
Ja kaikkea ohjaa euforian tavoittelu!
Nämä vaikeasti tavoiteltavat eivät vain ole todennäköisesti kiinnostuneita. Siinä ei ole mitään pahaa. Kannattaa opetella päästämään irti.
Perus stalkkeri setiltä kuulostaa.
Naulan kantaan! Siksi tämä onkin mennyt näin vaikeaksi. Toisalta ymmärtän paljon paremmin vainoajia.