Kenen ihmisen sanat ovat vaikuttaneet elämääsi ja miten ?

Anonyymi

Läheisen, tutun tai ehkä kirjailijan, runoilijan tai taitelijan ?
Tiedemiehen tai psykologin, antiikin ajattelijan tai nykyihmisen ?

61

305

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvinkin monet ovat vaikuttaneet, mutta ei sitä ole varsinaisesti tiedostanut.
      Murrosikäisenä luin kaikkia mahdollisia "suurten ajattelijoiden" ajatuksia,
      niistä ainakin jäi nuoreen mieleen ihmisenä olemisen perusasioita
      inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta, mielentyyneydestä jne.

    • Anonyymi

      Huomenna jos Jumala suo ...........

    • Edesmennyt ystäväni keräsi näitä "valittuja sanoja", kirjoitti niitä muistiinkin ihan tavallisen keskustelun aikana. Viisas hänestä tulikin..))
      Äitini oli sananparsien ja sananlaskujen viljelijä, kuten varmasti monet hänen ikäpolvensa edustajat. Sananparsia toistettiin lapsille elämänohjeina, varmasti niillä vahvistettiin myös omaa elämäntaitoa. Uskon, että jossain määrin ne olivat myös meidän kasvatusperinteen pohjana kuten Raamatunkin opetukset.

      En oikeastaan osaa eritellä, mistä se oma hiljainen tieto on peräisin, millaiset sanat ovat olleet oman identiteetin rakennusaineina mutta uskon, että niiden merkitys on ollut suuri.
      Kirjallisuusharrastus on varmasti myös jättänyt jälkensä omaan mieleen, onhan minua tuolla edellisellä ikäpalstalla syytettykin" "ulkoa opittujen viisauksien" viljelystä...))
      Niin että lainavaloilla on kuljettu ja kuljetaan varmasti edelleenkin....

      Meillähän on monia aforistikkojakin, joilta löytyy kiteytettyä viisautta, Samuli Paronen ja Erno Paasilinna tulevat minulle heti mieleen. Raamattu sisältää myös ikiaikaista viisautta ja ainakin Eino Leinon runot ovat minulle oivallisia ihmiselämän ja sisäisen todellisuuden kuvaajia.
      Niin että meillä on ihan omasta takaa rikas perinne mistä ammentaa ja halutessamme myös koko maailman viisaus käytössämme. Kyllä meidän kelpaa..))

    • Anonyymi

      Isä otti kädestä kun lähdin kotoa. Tule takaisin jos et pärjää mutta sinä pärjäät aina. Olen muistanut sen monta kertaa, lause on antanut voimaa ja turvallisuuden tunteen.
      Raamatun leiviskän hoitamisen olen siirtänyt omaan elämääni, itsestä huolehtimiseen kaikin mahdollisin tavoin kiitollisena terveestä kehosta, jota kannattaa hoitaa.
      Olin nuorena aika idearikas ja keksin mennä rohkeasti moneen mukaan. No tuli pettymys, johon veli, Hypi sinä vaan vaikeuksiin mutta katso että pääset hyppäämään niistä pois. Aina vaikeuksien tullen muistan, nyt pitää hypätä pois ja siitä saan voimaa korjata tilanteen.

      • Anonyymi

        Kun elämässä voi "ripittäytyä" niin asiat ovat sen jälkeen kunnossa. Lähimmäiselleni "ripittäydyin", eli äidille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun elämässä voi "ripittäytyä" niin asiat ovat sen jälkeen kunnossa. Lähimmäiselleni "ripittäydyin", eli äidille.

        Liika avoimuus ja puhuminen ei ole hyväksi,samoin herkkäuskoisuus. Maailma on lavea,pikku,pikku Lauri.


      • Aikanaan minua kiehtoi Idän viisaus. Sieltä jäi mieleeni terveyden, tai sen puutteen, määritelmä. Katsottiin, että ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan ihmetystä ja kiitollisuutta...
        Uskon, että meidän ikäpolvi vielä pystyy tuohon, mutta pystyvätkö nuoremmat ?


      • Saitpa sinä hyvät eväät matkaasi, Anonyymi 17.51..)) Niiden pohjalta on ollut hyvä jatkaa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Liika avoimuus ja puhuminen ei ole hyväksi,samoin herkkäuskoisuus. Maailma on lavea,pikku,pikku Lauri.

        Tämähän ei tietenkään pirä paikkaansa. Vai miksi kuvittelet ihmisiä kehotettavan puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan esim. jonkun kriisi- ja / tai ison onnettomuuden tms. järkyttävän tilanteen jälkeen.

        Puhuminen ja avautuminen helpottavat, ajatuksien vaihtaminen auttaa ymmärtämään. Siksi on enemmän kuin tärkeää, että pikkuihmisiä opetetaan se taito hallitsemaan, joten aikuisen ja vanhemmaksi ryhtyneen täytyy olla puhetaitoinen. - Nm. Laveus liikuttaa mieltä ja kieltä


    • Anonyymi

      Jänis sanoi poikaselleen: Sinulla on yhtä suuret silmät kuin minulla - katso itse eteesi.

    • Vuorisaarnassa on monia ihmisenä olemisen perusasioita, kuten : Kaikki mitä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää se myös heille.
      Kotoa saaduista opetuksista yksi tärkeimpiä oli anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen, eikä niistä sitten myöhemmin huomauteltu. Meille lapsille vakuutettiin, että mitään niin pahaa ei voi ollakaan, mistä ei voisi kotona kertoa, luottamus siihen , että on rakastettu erehdyksistä ja virheistä huolimatta, on ollut suuri voimavara. Joka aamu on armo uus, mikäs sen lohdullisempaa !

      Nuoruudessa etsin runoudesta elämänohjeita ja tukea omille aavistuksille ja tuntemuksille. Välillä löytyi viisaita sanoja Dalai Lamalta, Dag Hammarskjöldiltä , suomalaisesta filosofista Georg von Wrighiltäkin löytyi paljon kaikupohjaa. Eino Leinon Hymyilevä Apollo sisältää paljon armeliaisuutta , esimerkiksi : "ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista".
      Myös Leinon ajatus "ken kerrran itse on onnellinen, hän tahtois onnehen jokaisen", kantaa ihmisiä. Velvoittavia ovat sanat "leiviskästäni tilin teen, miten käytin mä kanteleen. " Ihmisten pitäisi käyttä saamansa lahjat hyvin, muittenkin hyvinvoinnin puolesta. Mutta kukin toimii kulloisenkin ymmärryksensä ja voimavarojensa puitteissa, tuomarointi ja jossittelu ei ole hedelmällistä.

      Lastenlapsilta olen saanut erinomaisia elämänohjeita. Esimerkiksi meillä on lentävänä lauseena : "Liiku mummi, liiku !" (pikkupoikien jalkapallopelissä olin maalivahti, maalina kaksi marjapensasta, ja koko ajan pallo pääsi läpi).

      • Anonyymi

        Kotona ei oikein opetettu mitään, mutta pari hyvää esimerkki sukulaista oli.
        Elämänkoulu on opettanut.
        Esimerkkinä oleminen antaa matkimisen mahdollisuuden.
        Täytyy olla myös innostavia ihmisiä antaakseen potkua mennä eteenpäin.
        Ja jokainen tekee virheitä. Armo on kaikille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kotona ei oikein opetettu mitään, mutta pari hyvää esimerkki sukulaista oli.
        Elämänkoulu on opettanut.
        Esimerkkinä oleminen antaa matkimisen mahdollisuuden.
        Täytyy olla myös innostavia ihmisiä antaakseen potkua mennä eteenpäin.
        Ja jokainen tekee virheitä. Armo on kaikille

        Teologia antaa hyvät elämän ohjeet.


      • Anonyymi

        Ai etkö muuten tajua liikkua maalilla ?


      • Että osasitkin taas Ramoona ottaa Eino Leinon tuotannosta juuri ne runot, jotka ovat koskettaneet minua ja varmasti monia muitakin.
        Anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen eivät tulleet tutuiksi meidän lapsuudenkodissa ja siksi ne ovat olleet vaikeita myöhemminkin. Etelä-Pohjanmaan ilmapiirissä oli jotakin hyvin armotonta, ehkä sellaista väärää ylpeyttä. Katsottiin, että piti toimia niin, ettei anteeksipyydettävää tullut..)) Anteeksi pyytäminen taidettiin nähdä jopa jonkinlaisen heikkouden osoituksena. Orvokki Autio on kuvannut tuota ilmapiiriä kirjoissaan hyvin.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Että osasitkin taas Ramoona ottaa Eino Leinon tuotannosta juuri ne runot, jotka ovat koskettaneet minua ja varmasti monia muitakin.
        Anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen eivät tulleet tutuiksi meidän lapsuudenkodissa ja siksi ne ovat olleet vaikeita myöhemminkin. Etelä-Pohjanmaan ilmapiirissä oli jotakin hyvin armotonta, ehkä sellaista väärää ylpeyttä. Katsottiin, että piti toimia niin, ettei anteeksipyydettävää tullut..)) Anteeksi pyytäminen taidettiin nähdä jopa jonkinlaisen heikkouden osoituksena. Orvokki Autio on kuvannut tuota ilmapiiriä kirjoissaan hyvin.

        Pohjalainen ei erehdy. Ei tee väärin.
        Ei ole anteeksipyydettävääkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pohjalainen ei erehdy. Ei tee väärin.
        Ei ole anteeksipyydettävääkään.

        Just niin, Anonyymi 8.57..)) Vaan on se niin rankkaa, olla yksin oikeassa..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Just niin, Anonyymi 8.57..)) Vaan on se niin rankkaa, olla yksin oikeassa..))

        "Totuus ei ole minkään arvoinen,
        jos sillä ei ole kannattajia.
        Jäljellä on enää oikeassa olemisen yksinäinen kirous".
        totesi Erno Paasilinna.
        terv. Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Totuus ei ole minkään arvoinen,
        jos sillä ei ole kannattajia.
        Jäljellä on enää oikeassa olemisen yksinäinen kirous".
        totesi Erno Paasilinna.
        terv. Miksu

        Kiitos Miksu. Uusi aforismi minulle. En minä Ernon tuotantoa ihan ulkoa osaa, vaikka fani olenkin ja "ulkoa opittujen viisauksien viljelijä"..))
        Kiva "nähdä" sinuakin. Lukeminen on minulla ollut katkolla, mutta kunhan silmien hienosäätö lasien avulla saadaan tehdyksi niin sitten ei lukemisesta loppua tule..))Luulisin...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos Miksu. Uusi aforismi minulle. En minä Ernon tuotantoa ihan ulkoa osaa, vaikka fani olenkin ja "ulkoa opittujen viisauksien viljelijä"..))
        Kiva "nähdä" sinuakin. Lukeminen on minulla ollut katkolla, mutta kunhan silmien hienosäätö lasien avulla saadaan tehdyksi niin sitten ei lukemisesta loppua tule..))Luulisin...

        Hei, Demeter, missä sinä olet ollut ?
        Harvoja aforismeja muistan minäkään ulkoa,
        lunttaan jostain jos sopiva paikka tulee niitä kirjoittaa.
        Aforismit on kivoja "kiteytymiä", joilla voi ilmaista paljon.

        Mikä sinun "silmätilanteesi" on ? Joko leikkausaika on lähellä ?

        Olen itse ollut tosi passiivinen (uupunut), helteen takia,
        olen lukenut pitkään yhtä kirjaa eli
        "Kekkosen vihamiehet", muuta en ole jaksanut helteellä päivittäisten
        pikkuaskareitten lisäksi. Siinäkin on jaksamista, se on niin yksityiskohtainen
        ja tykkään siitä senkin takia.

        Harmittaa niin vietävästi, kun tänään vilahti ohi Donnerin dokumentti
        Mannerheimista (klo 15), se oli sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä.

        Pääni on niin hatara. Se yksi asia piti muistaa vain ja klo 16 huomasin,
        että Kekkosen viholliset oli vienyt huomioni kokonaan :)))
        ihan tykkänään. Olisin halunnut nähdä uusia näkökulmia sotasyyllisyysoikeudenkäyntiinkin.
        Pitää tutkia uusitaanko se, vaikka sekin oli jo uusinta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, Demeter, missä sinä olet ollut ?
        Harvoja aforismeja muistan minäkään ulkoa,
        lunttaan jostain jos sopiva paikka tulee niitä kirjoittaa.
        Aforismit on kivoja "kiteytymiä", joilla voi ilmaista paljon.

        Mikä sinun "silmätilanteesi" on ? Joko leikkausaika on lähellä ?

        Olen itse ollut tosi passiivinen (uupunut), helteen takia,
        olen lukenut pitkään yhtä kirjaa eli
        "Kekkosen vihamiehet", muuta en ole jaksanut helteellä päivittäisten
        pikkuaskareitten lisäksi. Siinäkin on jaksamista, se on niin yksityiskohtainen
        ja tykkään siitä senkin takia.

        Harmittaa niin vietävästi, kun tänään vilahti ohi Donnerin dokumentti
        Mannerheimista (klo 15), se oli sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä.

        Pääni on niin hatara. Se yksi asia piti muistaa vain ja klo 16 huomasin,
        että Kekkosen viholliset oli vienyt huomioni kokonaan :)))
        ihan tykkänään. Olisin halunnut nähdä uusia näkökulmia sotasyyllisyysoikeudenkäyntiinkin.
        Pitää tutkia uusitaanko se, vaikka sekin oli jo uusinta.

        siis: kirjoitti Miksu, se hatarapää :)))


      • Anonyymi kirjoitti:

        siis: kirjoitti Miksu, se hatarapää :)))

        Kiltisti kotona on oltu Miksu, katselemassa maailmaa uusin silmin..)) Leikkaus on ohi ja kyllä on kirkastunut.
        Samat oireet täälläkin: uupumus, hajamielisyys. Lisäksi vielä kasvava (?) apatia. Kaikesta tsemppaamisesta huolimatta. Sinä se sentään jaksat meidän polittista historiaa..))
        Mannerheim meni minultakin ohi. Eiköhän se Areenalta löydy.
        Ehkä on syytä katsoa taakse, ammentaa historiasta, kun tulevaisuus on arvailujen varassa.
        Tsempataan ja muistetaan, että lukeminen kannattaa aina..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiltisti kotona on oltu Miksu, katselemassa maailmaa uusin silmin..)) Leikkaus on ohi ja kyllä on kirkastunut.
        Samat oireet täälläkin: uupumus, hajamielisyys. Lisäksi vielä kasvava (?) apatia. Kaikesta tsemppaamisesta huolimatta. Sinä se sentään jaksat meidän polittista historiaa..))
        Mannerheim meni minultakin ohi. Eiköhän se Areenalta löydy.
        Ehkä on syytä katsoa taakse, ammentaa historiasta, kun tulevaisuus on arvailujen varassa.
        Tsempataan ja muistetaan, että lukeminen kannattaa aina..))

        Hei Demeter, onnittelut onnistuneesta silmäleikkauksesta !
        Onko sinulla vielä leikkauksen jälkeen kauan tippojen tiputtelua ja ohjeita
        mitä saa tehdä ja mitä ei ?
        Toivon, että "näköalojen paraneminen" virkistäisi olojasi !
        Samantapaisia oireita podemme. Keskittymiskyvyn huononeminen
        hidastaa mm. kirjojen lukuani ja aktiivisuuskäyrä on laskenut.
        Helle huononsi ja lyhensi yöunia entisestään, päivisin on välillä
        kuin "nukkuneen rukous",
        mutta kyllä vielä "nousemme" ! Eikö vain ?!
        Helle ehkä vain teki tepposia...

        "Kekkosen vihamiehiä" on vielä jäljellä lähes puolet.
        Kirjassa on 477 sivua.

        Olen vuodessa 1956. Suomi oli jo solminut (pakon edessä) YYA-sopimuksen ja
        Suomi oli Neuvostoliiton tarkkailun alla.
        Ohitin juuri kohdan, jossa vahvasti "saksamielinen" akateemikko, Nobel-palkinnon
        saaja A. I. Virtanen herätti huomiota ja hämmennystä yhteiskuntaelämän "rappeutumista" käsitelleillä puheillaan. Sodanjälkeisen ulkopolitiikan arvostelu
        ja valtionjohdon isänmaallisuuden kyseenalaistaminen nosti Kekkosen haivenet
        pystyyn ja hermostutti monia muitakin.
        Ulkoministerinä tuolloin toiminut Johannes Virolainenkin hermostui niin,
        että hän kyseli Kekkoselta:
        "Pitäiskö rehu-herra pistää koppiin ?"

        Tavataan jossakin taas !
        Hyvää kesänjatkoa !
        terv. Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hei Demeter, onnittelut onnistuneesta silmäleikkauksesta !
        Onko sinulla vielä leikkauksen jälkeen kauan tippojen tiputtelua ja ohjeita
        mitä saa tehdä ja mitä ei ?
        Toivon, että "näköalojen paraneminen" virkistäisi olojasi !
        Samantapaisia oireita podemme. Keskittymiskyvyn huononeminen
        hidastaa mm. kirjojen lukuani ja aktiivisuuskäyrä on laskenut.
        Helle huononsi ja lyhensi yöunia entisestään, päivisin on välillä
        kuin "nukkuneen rukous",
        mutta kyllä vielä "nousemme" ! Eikö vain ?!
        Helle ehkä vain teki tepposia...

        "Kekkosen vihamiehiä" on vielä jäljellä lähes puolet.
        Kirjassa on 477 sivua.

        Olen vuodessa 1956. Suomi oli jo solminut (pakon edessä) YYA-sopimuksen ja
        Suomi oli Neuvostoliiton tarkkailun alla.
        Ohitin juuri kohdan, jossa vahvasti "saksamielinen" akateemikko, Nobel-palkinnon
        saaja A. I. Virtanen herätti huomiota ja hämmennystä yhteiskuntaelämän "rappeutumista" käsitelleillä puheillaan. Sodanjälkeisen ulkopolitiikan arvostelu
        ja valtionjohdon isänmaallisuuden kyseenalaistaminen nosti Kekkosen haivenet
        pystyyn ja hermostutti monia muitakin.
        Ulkoministerinä tuolloin toiminut Johannes Virolainenkin hermostui niin,
        että hän kyseli Kekkoselta:
        "Pitäiskö rehu-herra pistää koppiin ?"

        Tavataan jossakin taas !
        Hyvää kesänjatkoa !
        terv. Miksu

        Kiitos onnittelusta, Miksu. Vaikka saamamiehenä sitä tietysti tuossa operaatiossa oli. Kymmenkunta tippaa päivässä, näin se menee. Ja sitten suojakilvet silmille yöksi. Onneksi vain viikon ajan.
        Varmasti mielenkiintoinen tuo kuvaamasi kirja. Ikäänkuin politiikoilla olisi ennen ollut enemmän särmää, karismaa...Vai kultaako aika vain muistot ?


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos onnittelusta, Miksu. Vaikka saamamiehenä sitä tietysti tuossa operaatiossa oli. Kymmenkunta tippaa päivässä, näin se menee. Ja sitten suojakilvet silmille yöksi. Onneksi vain viikon ajan.
        Varmasti mielenkiintoinen tuo kuvaamasi kirja. Ikäänkuin politiikoilla olisi ennen ollut enemmän särmää, karismaa...Vai kultaako aika vain muistot ?

        Tavallaan "aika ei voi kullata muistoja"
        koska noissa 50-, 60 ja vielä 70-luvunkin vaiheissa ei asioita tullut julkisuuteen
        niin paljon kuin nyt netti- ja someaikana.

        Myös YYA-ajan "itsesensuuri" vaikutti, se sensuroi jonkun verran lehtiä ja uutisia.
        Iltalehtien lööpit, kun iltalehtiä tuli, eivät "huutaneet" kaikkea ilmoille
        esimerkiksi mitä politiikkaan tuli.
        Joittenkin asioitten kailottaminen olisi saattanut aiheuttaa haittaa
        Suomen Venäjäsuhteille.

        Aika räväkkää on ollut, on mielenkiintoista lukea.
        Vaikka aika paljon olen lukenut 1900-luvun politiikkaa
        näihin päiviin asti, aina tulee uutta kulissien takaa.
        Monesta esille tulleesta asiasta olen ollut hämmästynyt
        ja lukijan piristykseksikin laitetut hauskat jutut huvittavat.

        Voin Virolaisen epäilevät kasvotkin nähdä silmissäni "tihrusilmineen"
        (kaikella kunnioituksella) kun hän Kekkoselta kyselee pää vinossa arvioiden,
        "karjalais-aksentilla" luultavasti, että mites on herra presidentti,
        pistetäänkö myö rehu-herra koppiin ?

        Tulee mieleen sketsejä. joita politiikoista oli paljon.
        Olet oikeassa Demeter, silloin heissä hyvinkin saattoi olla enemmän särmää.

        Nyt ei ole "persoonia", kaikki ovat enemmän yhteen muottiin sliipattuja
        ja politiikkaan on tullut mitäänsanomaton kieli ja termejä,
        joita kansalaisen on uutuuttaan vaikea ymmärtääkään.

        Muistan, kun kuulin Kataisen suusta ihan ensimmäisen kerran sanan "kestävyysvaje".
        Ei heti auennut minulle, että se tarkoittaa, että valtion kassa on lähes tyhjä.

        Höpöttelyni meni taas liian pitkäksi.
        Olen auttamaton :)))
        Palaamisiin !
        t. Miksu


    • Anonyymi

      Tapsan .

      • Anonyymi

        Kristuksen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kristuksen

        Läheisen, puolet minusta sekä toinen puoli myös. Sellainen minä olen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kristuksen

        Kristuksen iskän ja äiskän.


    • Anonyymi

      Joukolla eteenpäin ongelmia selvitellen, esim. ay-liike.

      • Anonyymi

        ,....Eino Leinon Hymyilevän Apollon loppusäkeissä,

        Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
        kun laulun lahjan sä annoit,
        kun riemut ja murheet lapsosen
        näin sävelten siivillä kannoit.
        Sen sulta, sulta yksin sain
        ja sulle yksin mä vastaan ain
        ja leiviskästäni tilin teen
        miten käytin mä kanteleen ☀️


    • Anonyymi

      Minulle on jäänyt suorastaan elämänohjeeksi Mauno Koiviston huomautus: "Ei pidä provosoitua kun provosoidaan", jota lausetta olen tälläkin palstalla moneen kertaan siteerannut. Se on vaikeasti seurattava ohje, mutta monelta murheelta ihminen välttyy, kun todellakaan ei anna provosoida itseään turhan päiten.
      Toinen, usein siteeraamani lause on : "Joka aamu on armo uus". Se on niin totta. Kun jätät taaksesi eiliset murheet, niin uusi aamu kaiken muuttaa voi! Turhat asiat on jätettävä taakse ja unohdettava harmitukset.
      Koska olen itse pitkävihainen, niin olen joutunut tekemään vuosia töitä itseni kanssa, että en turhista nokkiintuisi. Vaikeaahan se on, mutta ikä auttaa, kun on jo näille vuosikymmenille päässyt.
      Mkr.

      Mkr.

      • Provosoitumista minäkin olen yrittänyt välttää, Makriina. Etenkin täällä kun siitä niin helposti lähtee liikkelle prosessi joka ruokkii itseään. Joskus joku tilanne - tai oma mielentila - kyllä saa lipsumaan ja tulee menneeksi meteliin mukaan. Ei kai sekään lopulta niin vaarallista ole, kun ei täällä kovin isoista asioista ole kyse.
        Joskus olen kyllä miettinyt auttaisiko provosoituminen pääsemään pitkävihaisuudesta, mitä itsekin olen potenut. En tarkoita mitään kostonhalua enkä edes kaunaisuutta vaan tiettyä välinpitämättömyyttä sellaista henkilöä tai asiaa kohtaan, mihin on on kadottanut kiinnostuksensa ja/tai luottamuksensa.
        Taisi mennä tämä tilitys hiukan kauas aiheesta, mutta kai nuokin vaikutteet on jostakin saatu. "En minä ole itseäni tehnyt" kirjailija Teuvo Saavalaista lainaten..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Provosoitumista minäkin olen yrittänyt välttää, Makriina. Etenkin täällä kun siitä niin helposti lähtee liikkelle prosessi joka ruokkii itseään. Joskus joku tilanne - tai oma mielentila - kyllä saa lipsumaan ja tulee menneeksi meteliin mukaan. Ei kai sekään lopulta niin vaarallista ole, kun ei täällä kovin isoista asioista ole kyse.
        Joskus olen kyllä miettinyt auttaisiko provosoituminen pääsemään pitkävihaisuudesta, mitä itsekin olen potenut. En tarkoita mitään kostonhalua enkä edes kaunaisuutta vaan tiettyä välinpitämättömyyttä sellaista henkilöä tai asiaa kohtaan, mihin on on kadottanut kiinnostuksensa ja/tai luottamuksensa.
        Taisi mennä tämä tilitys hiukan kauas aiheesta, mutta kai nuokin vaikutteet on jostakin saatu. "En minä ole itseäni tehnyt" kirjailija Teuvo Saavalaista lainaten..))

        Teuvo Saavalainen ? Kuka hän on, ikinä oo kuullutkaaan !


      • Anonyymi kirjoitti:

        Teuvo Saavalainen ? Kuka hän on, ikinä oo kuullutkaaan !

        Teuvo Saavalainen on aika vähälevikkinen kirjailija. Kuuluu ehkä näihin oman elämänsä kuvaajiin. Kotkan poikia, äidinkielen opettajana "Korpitaajamassa", Virroilla työuransa tehnyt. Kirjoja: "Yksilön ylösnousemus", "Velipoika löi kerran", "Minä huudan", "Ja korjaa meri", "Päätesatama". Olivatkohan siinä kaikki ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teuvo Saavalainen ? Kuka hän on, ikinä oo kuullutkaaan !

        Kaikkein vankkumattomimmat kirjallisuuden ystävät tietävät Teuvo Saavalaisen,
        kuten Demeter ja minä :)))
        Tapanani on lukea poliittisten historiankirjojen välipaloiksi jotain ihan muuta
        ja viimeksi kesäkuussa luin Teuvo Saavalaisen kirjan "Elämän ja kuoleman kehissä",
        esseitä.
        Teuvo Saavalaisen kirjoissa on jotakin mukavaa maanläheistä tuntua,
        tavallisen ihmisen ajatuksia myötäilevää, vähäeleistä ja mukavaa tekstiä,
        joka "juurruttaa hetkeen". Saavalaisen myönteisellä tavalla arkisia kirjoja on
        mukava lukea, kun ei tarvitse ponnistella
        pysyäkseen mukana jossain korkealentoisessa ja symbolisessa maailmassa,
        jota monet nykyykirjat edustavat.

        terv. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkein vankkumattomimmat kirjallisuuden ystävät tietävät Teuvo Saavalaisen,
        kuten Demeter ja minä :)))
        Tapanani on lukea poliittisten historiankirjojen välipaloiksi jotain ihan muuta
        ja viimeksi kesäkuussa luin Teuvo Saavalaisen kirjan "Elämän ja kuoleman kehissä",
        esseitä.
        Teuvo Saavalaisen kirjoissa on jotakin mukavaa maanläheistä tuntua,
        tavallisen ihmisen ajatuksia myötäilevää, vähäeleistä ja mukavaa tekstiä,
        joka "juurruttaa hetkeen". Saavalaisen myönteisellä tavalla arkisia kirjoja on
        mukava lukea, kun ei tarvitse ponnistella
        pysyäkseen mukana jossain korkealentoisessa ja symbolisessa maailmassa,
        jota monet nykyykirjat edustavat.

        terv. Miksu

        PS. Myös Demeterille kommentti "ylempänä" 19:16. T. Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkein vankkumattomimmat kirjallisuuden ystävät tietävät Teuvo Saavalaisen,
        kuten Demeter ja minä :)))
        Tapanani on lukea poliittisten historiankirjojen välipaloiksi jotain ihan muuta
        ja viimeksi kesäkuussa luin Teuvo Saavalaisen kirjan "Elämän ja kuoleman kehissä",
        esseitä.
        Teuvo Saavalaisen kirjoissa on jotakin mukavaa maanläheistä tuntua,
        tavallisen ihmisen ajatuksia myötäilevää, vähäeleistä ja mukavaa tekstiä,
        joka "juurruttaa hetkeen". Saavalaisen myönteisellä tavalla arkisia kirjoja on
        mukava lukea, kun ei tarvitse ponnistella
        pysyäkseen mukana jossain korkealentoisessa ja symbolisessa maailmassa,
        jota monet nykyykirjat edustavat.

        terv. Miksu

        Olipa mukava - joskaan ei yllättävää - että tunnet Teuvo Saavalaisen, Miksu. Rehellinen kirjailija, joka ei itseään säästä. Hänestä riittäisi juttua enemmänkin, mutta menee vähän liian henkilökohtaiseksi...
        "Elämän ja kuoleman kehissä" tosiaan puuttui tuosta listasta...
        Paljon ehti hänkin kirjoittaa vaikka aika "nuorena" kuoli...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Olipa mukava - joskaan ei yllättävää - että tunnet Teuvo Saavalaisen, Miksu. Rehellinen kirjailija, joka ei itseään säästä. Hänestä riittäisi juttua enemmänkin, mutta menee vähän liian henkilökohtaiseksi...
        "Elämän ja kuoleman kehissä" tosiaan puuttui tuosta listasta...
        Paljon ehti hänkin kirjoittaa vaikka aika "nuorena" kuoli...

        Saavalainen on googelin mukaan ollut 1984 Finlandia ehdokas kirjalla Ja poika vaikenee. Erno Paasilinna voitti silloin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saavalainen on googelin mukaan ollut 1984 Finlandia ehdokas kirjalla Ja poika vaikenee. Erno Paasilinna voitti silloin.

        Aivan, Anonyymi 20.57. Miten minä tuon unohdin listasta, vaikka sitä taidetaan pitää kirjailijan pääteoksena ?
        Kirja kertoo oman pojan itsemurhasta. Painava puheenvuoro niiden puolesta, jotka eivät jaksa...


    • Anonyymi

      Allah Akhbarrr!! - pyörii päällemäisenä.

    • En tiedä kenen sanomia ovat elämääni kulloinkin ohjaavat sanonnat. Tärkein viimeaikoina on ollut "Asioilla on tapana järjestyä."

    • Minulla oli joskus Kobi Yamada-sitaatti allekirjoituksena.

      "Embrace your uniqueness. Time is too short for living somebody else's life"
      "Syleile ainutlaatuisuuttasi. Aikaa on liian vähän jonkun toisen elämän elämiseen"
      “Sometimes you just have to take the leap and build your wings on the way down.”
      ― Kobi Yamada
      "Joskus sinun on vain hypättävä tyhjyyteen ja kasvatettava siipesi tullessasi alas"

      Aika ajoin vuosien vieriessä, saan vaikutteita eri kirjailijoiden, ajattelijoiden, filosofien ajatuksista.
      Läheisten, vanhempien ja lapsena opittujen asioiden vaikutus on niin syvällä sieluni syövereissä etten pysty niitä erittelemään.

    • Anonyymi

      Enpä juuri nyt osaa nimetä ketään, mutta humoristit ovat auttaneet minua eteenpäin
      monessa tilanteessa.

    • Anonyymi

      Sanat---- eikö ole omaa järkeä????

      • Anonyymi

        Ihminen oppii apinoimalla jo lapsesta pitäen.
        Kukaan ei tiedä mitään ennenkuin oppii.
        Sanat on kieli oppimiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen oppii apinoimalla jo lapsesta pitäen.
        Kukaan ei tiedä mitään ennenkuin oppii.
        Sanat on kieli oppimiseen.

        Paras lause minulle on ollut Valamon munkin, skeemaigumeni Johanneksen neuvo:
        "Lankesit, nouse taas!"

        Lukee kirjassa: "Valamon vanhuksen kirjeitä".


      • Anonyymi

        Hyvin harvalla niiin paljon, ettei kannattaisi kuunnella ja katsella ympärilleen. - Nm. Avarru


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin harvalla niiin paljon, ettei kannattaisi kuunnella ja katsella ympärilleen. - Nm. Avarru

        Lähimmäisten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähimmäisten.

        Öööö ... - Nm. En ummarra


    • Anonyymi

      Tässä voi luetella maailman tunnetuimmat filosohvit, kirjailijat ja tiedemiehet, mutta lista on liian pitkä kirjoitettavaksi. HAH HAH!!

      • Anonyymi

        Mutta et yhden yhtä nimeltä tunne, että pystyisit kertomaan jonkun hänen "viisautensa".


    • Anonyymi

      Lainaan yhden tunnetun ikivihreän laulun alkurivillä olevaa toteamusta: emme tienneet me lähteissä tänne, mikä määrä on kohtalon.
      Omaa kirjoittamisharrastusta ajatellen sana kohtalo on pakko aloittaa isolla K-kirjaimella. Edesmennyt kirjailija, läänintaiteilija Matti Paavilainen mainitse eräällä luennolla evakko- sekä adoptiolapsilla olevan edellytyksiä kehittyä luoviksi kirjoittajiksi, koska heillä on taipumus paeta todellisuutta valveunien maailmaan. Olen molempia, evakko ja adoptoitu.
      Nelikymppisenä sairastuin seurauksena sormieni jäykistyminen. Normaalien kuntoutusmenetelmien lisäksi sain lainata kirjoituskonetta hetkellä. jolloin järjestettiin ruotsinsuomalainen kuunnelmakilpailu. Eräs ruotsalainen tuttavani sattui näkemään televisiossa muutaman sekunnin pituisen otoksen palkintojen jakotilaisuudesta. Vähän myöhemmin hänen tuttavansa otti yhteyttä pyytäen minua tulemaan paikallisen kirjoittajayhdistyksen tilaisuuteen kertomaan kirjoituksestani. Paikalla oli myös yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, ansioitunut runoilija, sittemmin nobelisti Tomas Tranströmer. Hänen ohjauksessaan sain tilaisuuden tutustua runouden maailmaan ja hän kannusti minua sanoilla: Jag gillar dina dikter skarpt eli suomeksi jotensakin: pidän kovasti runoistasi,
      Runoilijaa sen paremmin kuin kirjailijaa minusta ei tullut, mutta useita kirjailijatuttavuuksia on vuosien mittaan muodostunut kuten myös kohtalaisen laaja harrastajakirjoittajien tuttavuuspiiri.
      Yhden asian olen omaksunut näinä vuosina: Dan Andersonin Soittoniekkaa mukaellen, Mä kirjoitan kuin haluan, en niin kuin toivotaan.

    • Anonyymi

      Kaunis kirjoitus. Kiitos.

    • Anonyymi

      Ei ehkä niinkään kenenkään sanat kuin joittenkin ihmisten tekemä ja / tai esittämä musiikki. - Nm. Rkstn musaa

    • Anonyymi

      Musiikilla on voima. Voima parantaa sielua ja lohduttaa.

    • Anonyymi

      Muistan pari isävainaan sanontaa nuorena tyttönä vielä kotona ollessa jotka ovat pitäneet paikkansa ja olen ne lapsille ja heidän lapsilleen kertonut
      Kenellä viiraa mitenkin
      Ei kaikki ole miehiä vaikka niillä on munat
      terv.mummo

      • Anonyymi

        Niiin, ja mitä se sitten haittaa, että "viiraa", kun kerran kaikilla. - Nm. Elä ja anna toistenkin olla


    • Anonyymi

      Aikanaan Marskin sanat jäivät aikanaan mieleeni, joissa luvattiin suora yhteys suomesta Vladivostokiin vuonna1944.

    • Anonyymi

      Puolison lausumat sanat yli 40 vuotta sitten. Sen jälkeen on nukuttu aina eri peittojen alla.

      • Anonyymi

        Me ollaan aina nukuttu eri peiton alla, kun toinen tykkää lämpimästä, toinen viileestä. Sitten tehty vierailuja tpisen peiton alle ja lukemattomat unohtumattomat sanat...kin vaihdettu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Monen päivän Marttiinan ja Hannun erospekulaatiot meni hukkaan

      Tunnen suurta vahingoniloa että te suurimmat ja fanaattisimmat Mara vihaajat olette täällä antikliimaksissa viettäneet monta kesäpäivää iloiten heidän
      Kotimaiset julkkisjuorut
      217
      2305
    2. Tarvitsen sinua

      Mies. Ja sinä tiedät sen.
      Ikävä
      88
      1319
    3. Cowboy Pikkarainen

      Mitä toi sen cowboy insta video tarkoittaa..
      Kotimaiset julkkisjuorut
      30
      1289
    4. Toivottavasti Martina antaa Hannulle vielä toisen mahdollisuuden

      Martina lähti reissuun varmasti myös selvittämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Reissun jälkeen ehkä sitten päättää, miten suhteen käy. Toivottavast
      Kotimaiset julkkisjuorut
      69
      945
    5. Luksusrouva hotellissa jo

      Siellä se Sohvi Bambin kanssa hotellissa taas pyörii. Lemppasiko Stefu taas rouvan ja laukut kahdella kierteellä kerien ulkoruokintaan?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      32
      864
    6. Tiedoksi nainen,

      Minulle ei ole koskaan annettu pakkeja, tästä lähdetään ......
      Ikävä
      83
      861
    7. Maran ruho ihan loppu

      Mut silti jaksaa laittaa videota storyyn. Ihme ettei laittanut et oli niin siisti pyörälenkki.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      48
      816
    8. Hannu festareilla, Martina paniikissa Marbellassa

      Vanhalle Maralle taisi tulla hätä kun Hannu festareilla eikä yksin kotona itkemässä, piti alkaa mielisteleen Möllille ja vielä ihan julkisesti -nolo!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      32
      769
    9. Tuomo Ylipulli kuollut

      Aika vähälle jäänyt huomio, oli vasta 56v. Mikähän sairaus lie ollut, eipähän se sivullisille kuulu, ihmetyttää vaan nämä urheilijoiden kuolemat niin
      Maailman menoa
      29
      730
    10. Martinan valkopesu taas

      Lukee tätä palstaa. Ei ollut mitenkään suunnittelut reissua, eli lähti ex tempore. Täällä kirjoiteltu miksei koskaan tee mitään lastensa kanssa. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      723
    Aihe