Ajattelen ihmistä johon en tule saamaan yhteyttä ja jonka nimeä en edes tiedä. Tunsin poikkeuksellisen suurta vetovoimaa.
Kummallista
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joskus käy noin. Tunnen tunteen.
Eikö olenkin kamala tunne. Jos joskus vielä käy noin olen rohkeampi ja saan mieluummin pakit kun jään jossittelemaan.
On. En minä pakkeja pelännyt. Tilanne oli mahdoton, kun ei edes nimeä vielä tiennyt. Kun en tiedä toisesta mitään. Uskon ja luotan, että hän vielä tipahtaa eteeni, joskus, jossain.
Eihän sitä koskaan tiedä.
Missä näit sitä ihmistä ja mitä hän teki?
Hänen työpaikallaan. Flirttaili, oli mukava. Liittyi ruokaan ja paperipusseihin. Ikävä kyllä ei koskaan päästy kunnolla juttusille. Hänellä oli niin kiire ja jos lähestyi mua joku tuli aina keskeyttämään. Olisin viimeisenä iltana kun olin siellä antanut numeroni mutta en päässyt lähietäisyydelle ja hän ehkä oli silloin hieman välttelevä.
Se tunne kun katsoo hymyillen ja vastaa hymyllä kuin olisi vanha tuttu.
Just tuo, jotkut tuntuu heti tutuilta.
Niin tuntuu ..monet..;)..
😍samoin.
Minäkin kohtasin yhden miehen. Ajan kuluessa en enää muista miltä hän näytti. Mutta se tunne jäi elämään, että hän jäi mieleen.
Et ole ainoa jolle on tapahtunut noin.
Myös minulle käynyt niin, että kohtasin tuntemattoman rekkamiehen ja se oli varmasti molemminpuolista ihastusta ensisilmäyksellä. Melkein vuosi kulunut, mutta yhä ne hetket ovat mielessäni ja olisin nyt rohkeampi. Silloin oli omasta erostani kuitenkin vain muutama kuukausi, joten niin ei ollut tarkoitettu. Tiedän ettemme enää kohtaa, koska hän oli luultavasti Varsinais-Suomesta ja minä täältä Päijät-Hämeestä. Ehkä sitten unohdan hänen ihanan hymynsä ja sen pilkkeen silmäkulmassa, kun löydän elämäni rakkauden. Jokainen päivä kuitenkin raastaa sielua...