Mitä käytännössä tarkoittaa puoliliukuva?

Menee omaa runkonopeuttaan kovempaa, mutta ei kuitenkaan oman keula-aaltonsa päällä, eli ei ole liukuva.

Liukuvan ja puoliliukuvan ero on kuin veteen piirretty viiva. Molempia on hyvin erilaisia. Peruslähtökohta puoliliukuvassa on nopeusalue uppouamanopeuden ja puhtaan liukunopeuden välialueella.

Uppoamarunkoisella vastus alkaa kasvaa hyvin voimakkaasti runkonopeuden seutuvilla (5 m vesilinjalla n. 5,5 solmua). Puhtaasti liukuvalla veneellä on voimakas liukukynnys ja sillä on melkolailla käyttökelvoton nopeusalue runkonopeudesta n. 2,5 kertaa runkonopeuteen (5 m vesilinjalla n. 14 solmua).

Puoliliukuva on parhaimmillaan tällä alueella, joka on ongelma niin uppoamarunkoiselle kuin liukuvalle veneelle. Sen vastus ja kulkuasento ovat siis parempia ko. nopeusalueella, mutta vastaavasti huonompia muilla nopeusalueilla.

Kyllä monet puoliliukuvatkin liukuvat, kun konetehoa on tarpeeksi (tai liikaa). Eivät vain yhtä hyvin kuin liukuvat eli eivät pääse yhtä lyhyeen vesilinjaan, alhaisiin kulutuksiin ja suuriin huippunopeuksiin.

Monet liukuvaksi mielletytkin veneet ovat osittain puoliliukuvia. Liukukynnystä pyritään poistamaan, mutta samalla tingitään suurempien vauhtien ominaisuuksista.

Puoliliukuvan ja liukuvan suunnittelua voi painottaa sekä runkomuodolla että painopisteellä. Puoliliukuvat kulkevat pidemmällä vesilinjalla. Sen saa aikaan siirtämällä painopistettä eteen tai runkomuotoa muuttamalla. Kölilinja voi nousta perää kohti, runkomuodosta poistetaan palteet (U-pohja) jne.

Puoliliukuviakin on kovin erilaisia riippuen mihin nopeusalueeseen halutaan ominaisuuksia painottaa. Purjeveneidenkin rungot ovat nykyään lähinnä puoliliukuvia eli niillä on tarkoitus helposti päästä jonkun verran yli runkonopeuden.