Kutsuin sinut luokseni ja tulit. Ei mielessäni ollut mitään pahaa tai että olisin halunnut edetä nopeaa, ei. Oli vain ihanaa istua kanssasi sohvalla ja itse olin tosi iloinen. Olin iloinen kun pidit minusta kiinni ja koin että myös sinä olit onnellinen siinä tilanteessa. Halusin vain purkaa näitä tunteitani tänne, pois sisimmästä koska välillä tuntuu että pakahdun näistä tunteista. Siinä tilanteessa ei ollut mitään sellaista likaista ainakaan minun puoleltani, ainoastaan vain aitoja tunteita joita silloin uskalsin näyttää.
Muistatko mies kuinka?
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minustakin oli ihana istua tutun miehen sohvalla, kauniina kesäyönä. Puhuttiin ja pidettiin toisia kädestä. Mutta silloin tiesin, että minun pitää erota pitkästä avioliitostani. Se oli kummallinen yö. Ihanaa ja ikävää, sekavaa. Tunteita laidasta laitaan.
Muistan minä sen. Siitä on jo monta vuotta.
Kiitos kaikesta teit hyvin kaipauksella niitä aikoja ajattelen.
Joudun lopettamaan ikäväni naiseen rakastin naista.
Tieto mennyt ei palaa
Mikään ei palaa mitään ei tapahdu.
Tieto on voimaa paikka Loimaa
Sohvaa ei ole keksitty. Se on Nasan huijaus.
Muistan todellakin kun ensikerran tulin luoksesi ja nimenomaan sohvallasi istuimme ja tulit hajareisin syliini istumaan...emme silloin tehneet muuta kuin juttelimme ja suutelimme...en voi unohtaa sitä vaikka useampi vuosi siitä jo...puss !
Sohvalla on parhaat esileikit.
Näin on...
Aloitus oli kuin minun kynästä miehelle 🥰
Voisimmeko toistaa taas ne samat soffailut kuin silloin vuosia aiemmin...?
Soffaa vaan