Onko vl:llä käytössä jonkinlainen ripityssysteemi? Eli syntejä tunnustetaan ja pyydetään anteeksi, hieman kuten katolilaisuudessa?
Voin olla täysin väärässä, mutta eikö Luther ollut ripittäytymistä vastaan? Ainakin se on varmaa, että ennen uskonpuhdistustaan hän ajatteli, että tuntee tavan tunnustaa synnit ja siten pyytää ne anteeksi, ahdistavaksi, koska hänen mielestään ihminen on aina syntinen, eikä voi koskaan välttämättä tietää, mitä syntiä on tehnyt. Ja jotta synnit voisi tunnustaa, ne tuli tiedostaa, mikä ei siis ollut mahdollsista ja siten, uskovainen oli aina umpikujassa. Käsittääkseni vanhoilliset pyytävät anteeksi myös niitä syntejä, joita on tiedostamattaan tehnyt.
Mutta eikö Lutherin perusoivallus ollut juuri se, että ihminen on aina syntinen ja vain armo pelastaa, eli syntejään ei hänen mielestään tarvinnut koko ajan tunnustaa, sillä armo puhdistaa meidät.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tämä käsitys minulla on. Miksi siis vanhoillisilla on käytössä tämä käytäntö, että synnit tulee tunnustaa ja pyytää anteeksi? Voin myös olla väärässä tässäkin asiassa, mutta näin olen kuullut.
Olisin kiinnostunut kuulemaan! :)
Voin olla täysin väärässä, mutta eikö Luther ollut ripittäytymistä vastaan? Ainakin se on varmaa, että ennen uskonpuhdistustaan hän ajatteli, että tuntee tavan tunnustaa synnit ja siten pyytää ne anteeksi, ahdistavaksi, koska hänen mielestään ihminen on aina syntinen, eikä voi koskaan välttämättä tietää, mitä syntiä on tehnyt. Ja jotta synnit voisi tunnustaa, ne tuli tiedostaa, mikä ei siis ollut mahdollsista ja siten, uskovainen oli aina umpikujassa. Käsittääkseni vanhoilliset pyytävät anteeksi myös niitä syntejä, joita on tiedostamattaan tehnyt.
Mutta eikö Lutherin perusoivallus ollut juuri se, että ihminen on aina syntinen ja vain armo pelastaa, eli syntejään ei hänen mielestään tarvinnut koko ajan tunnustaa, sillä armo puhdistaa meidät.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tämä käsitys minulla on. Miksi siis vanhoillisilla on käytössä tämä käytäntö, että synnit tulee tunnustaa ja pyytää anteeksi? Voin myös olla väärässä tässäkin asiassa, mutta näin olen kuullut.
Olisin kiinnostunut kuulemaan! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
syntejä pyydetään anteeksi, mutta ei niitä tarvii sen kummemmin tunnustaa. Saa tietenkin tunnustaa, jos haluaa.
"Onko vl:llä käytössä jonkinlainen ripityssysteemi? "
Kyllä.
"Voin olla täysin väärässä, mutta eikö Luther ollut ripittäytymistä vastaan?"
Ei.
"Ja jotta synnit voisi tunnustaa, ne tuli tiedostaa, mikä ei siis ollut mahdollsista ja siten, uskovainen oli aina umpikujassa. "
Luther ajatteli näin ennen suuria oivalluksiaan.
"Mutta eikö Lutherin perusoivallus ollut juuri se, että ihminen on aina syntinen ja vain armo pelastaa, eli syntejään ei hänen mielestään tarvinnut koko ajan tunnustaa, sillä armo puhdistaa meidät."
Kyllä.
"Miksi siis vanhoillisilla on käytössä tämä käytäntö, että synnit tulee tunnustaa ja pyytää anteeksi?"
Ei ole. Ennemminkin niin, että saa tunnustaa ja pyytää anteeksi. Näin periaatteessa, käytäntö voi tietenkin olla joskus toista.
selventävästä vastauksesta. Eli tämä tunnustus ja anteeksipyyntö on vapaaehtoista, eikä siis mikään välttämättömyys? Joskus on vain saanut tällä palstalla (luotettava lähde :) ) sen kuvan, että pidätte tätä ripittäytymistä seikkana, joka erottaa teidät "oikeaksi seurakunnaksi", ja koska muut luterilaiset sitä eivät tee, heidät voi sen perusteella luokitella eriseuraisiksi.
koska vanhoillislestadiolainen herätysliike on osa luterilaista kirkkoa ja on näin sitoutunut noudattamaan luterilaisia tunnustuskirjoja. Kuitenkin he edellyttävät uskoontulemisessa juuri tätä rippiä, eli ihmisen täytyy ripittäytyä jollekkin vanhoilliselle, ja kuulla hänen suustaan synninpäästön sanat ennenkuin voi alkaa uskovaiseksi. Heille ei riitä se, että syntinen ihminen uskoo _armosta_ syntinsä anteeksi.
vastasit. Rippi ei ole uskomisen edellytys. Synninpäästö on aina ehyt ja kokonainen, ei edellytä syntien tunnustamista. Rippi on armoetu, joka helpottaa uskomista. Kun minä sain parannuksen armon, vanha uskovainen sanoi, ettei sitten peltotöihin tarvi ruveta, ts. vanhoja kaivelemaan. Ja että jos joku/jotkut nimelliset synnit vaivaavat, saa rukoilla Jumalalta voimaa tehdä niistä parannusta. ja että löytyisi joskus sellainen ihminen ja sellainen tilanne, että ne jaksaisi panna pois.
Aivan saa rauhassa olla ja uskoa vapaasti. Se tahtoo kuitenkin käydä niin, että asioita pitää lähteä sovittamaan. Ei kenenkään painostuksesta, vaan aivan siksi, että haluaa panna tuntoa painavat asiat pois ihan itse. Rippi ja ripinteon määrä ei mittaa uskomisen "hyvyyttä".Saattaapa käydä niinkin, että siitä tulee oma hyvätyö, jos oikein kaivelee ja tekee parannusta. Siinäkin siis vapaus.
Rippi on armoetu, niinkuin kirjoitit. Se on tarkoitettu uskovaisille uskonhoitamiseen. Pelastumiseen ja Jumalan lapseksi pääsemiseen tarvitaan parannus, kokonaisvaltainen armon vastaanotto. Rippiä käytetään niiden syntien korjaamiseen, jotka jäävät mieltä painamaan.
tältä parannuksen tekijältä vaadita uskoontulemiseen juuri tätä rippiä? Eli jos haluaa vl:ksi, täytyy ensin pyytää synnit anteeksi joltain nykyiseltä vl:ltä...
Ja vähän tuosta parannuksesta. Mitä siihen sinun mielestäsi kuuluu?
muuta kuin että uskoo omat syntinsä anteeksi. Ei mitään ehtoja, vaan kokonainen evankeliumi:Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on silkkaa armoa. Juuri sellaisena kuin on ja siinä paikassa kuin on, saa uskoa.
Parannus on juuri tätä, syntien uskomista anteeksiannetuiksi. Se on niin yksinkertainen asia.Itsekin monta vuotta siirsin parannuksen tekoa, kun tuntui, että pitäisi ensin tulla paremmaksi ihmiseksi. Lopulta Jumala otti kiinni niin, ettei ollut enää vaihtoehtoja ja selityksiä. Oli vain pelkkä avuton ihminen, joka tarvitsi armoa.
Se, että luullaan parannuksen teon edellyttävän joitakin "toimenpiteitä" on varmasti esteenä monelle ihmiselle. Siksipä parannuksen teko ei olekaan hyvä termi vaikka sitä käytetään. Parannuksen armon saaminen kuvaa tapahtumaa paremmin.
Rippi ei ole ehto uskomiselle.Esimerkiksi ristin ryöväri ei ehtinyt tehdä mistään asiasta rippiä, mutta silti Jeesus sanoi, että tänä iltana olet minun kanssani paratiisissa. Ripinteosta ei kannata huolehtia.Se asia kyllä hoitaa itse itsensä sitten kun on uskomassa. Ei tarvitse kaivella, mutta pyytää anteeksi syntejä sitä mukaa kun ne tuntoa alkavat vaivata. Jumalan puolesta ne on kyllä anteeksi annettu, kaikki ja kokonaan.
tähän samaan jankkaamiseen, mutta sanonpa sen nyt vielä mitä ajan takaa. Sanot että riittää ainoastaan että uskoo syntinsä anteeksi. Kyllä, se onkin luterilaisuuden perusopetus: Yksin armosta, Yksin uskosta, Yksin Kristuksen tähden. Eli ainoastaan USKO riittää. Mutta te vl:t laitatte yhden lisäehdon ja se on se, että pitää KUULLA vl:n suusta synninpäästön sana. Ei auta vaikka sen synninpäästön sanan kuulisi jonkun muun uskovaisen suusta. Silloin se ei kuulemma vaikuta ja henkilö EI tule uskoon, vaikka kuinka itse siten kuvittelisi. Tällöin ei voida sanoa, että riittää pelkkä usko. Kun se ei riitä. Pitää ensin etsiytyä vl-seuroihin. Ei riitä se että löytää jonkun muun seurakunnan jossa saarnataan evankeliumia ja julistetaan synninpäästön sanaa.
muakin vanhaa haaskaa! Näin se on, yksinkertaista ja selkeää.
nimenomaan kyseli, miten vanhoillislestadiolaiset ymmärtävät parannuksenteon.Näin se ymmärretään vanhoillislestadiolaisuudessa. Toisekseen,on olemassa hyvä sanonta: kukin tulee uskollaan autuaaksi.Jos tuntuu, että joku muu oppi tuo rauhan ja levon,niin hyvä on. Itse kukin saa uskoa niin kuin tahtoo, enkä ole kuullut, että vl:t ketään ryhtyisivät varta vasten käännyttämään. Mutta jos kysytään heiltä uskon asioista, on velvollisuus kertoa, miten ihminen pelastuu. Raamatussa kehotetaan vastaamaan, jos tulee kysymys autuuden asioista, ja vieläpä niinkin, että joutuu vastuuseen kysyjän sielusta, ellei näin tee.
Miten voi kuvitella tulevansa uskoon? Eikö se ole niin, että sitä joko on uskomassa tai ei ole? Eikä ole tarvetta etsiä, missä seurakunnassa saarnataan sellaista evankeliumia, joka sopii omiin kuvioihin. On vain usko, josta tietää, että se vie perille.
Haluaisin vielä kysyä lisää tuosta Maijan jo aloittamasta kysymyksestä.
Siis ensinnäkään en ole koskaan aiemmin kuullut tällaisesta ripittäytymisestä. En edes rippikoulussa. Olen tietenkin tehnyt syntiä minäkin, mutta myöhemmin tajunnut, että väärin meni. Tämän jälkeen olen pyrkinyt välttämään syntiä, katunut tekoani ja tietenkin rukoillut Jumalalta syntiäni anteeksi. Sen jälkeen on tullut hyvä mieli ja olen uskonut anteeksiantoon.
Nyt joku sitten sanookin, että synnit pitää tunnustaa toiselle uskovalle, eikä suoraan Jumalalle. Enkö siis ole saanut tähän mennessä ainuttakaan syntiä anteeksi, kun en ole toiselta pyytänyt?? Olen aina jotenkin ollut siinä yksinkertaisessa uskossa, että Jeesuksen kautta kaikki synnit saa anteeksi kun vain pyytää, katuu ja uskoo siihen, eikä tarvita lisäksi mitään ripittäytymistä toisille.. Olen aivan sekaisin, kun yhtäkkiä vetäistään matto alta ja sanotaan, ettei se niin olekaan!!!
Ja vielä siitä yleisestä ripistä saarnassa: mistä minä tiedän vaikka pappi olisi joku pakana? Eihän hän voi sitten saarnata mitään anteeksi!
Ymmärrän kyllä, että on helpompi uskoa synnit anteeksi, kun joku toinen ne "saarnaa". En kuitenkaan tajua, miten se voisi olla edellytys syntien anteeksisaamiselle!
Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista!