Maanantaina olisi aika aborttiin. Pelottaa hirmuisesti enkä vieläkään ole varma haluanko sitä!
Rupee tuntumaan todella turhauttavalle jahkailla kokoajan samaa asiaa,mutta kun päätös ei ole helppo.
Jos lapsen pidän,yksinhuoltajaksi jään,vakituinen työpaikka on,mutta palkka ei ole kaksinen. Lapsen isä sanoo ettei lapsi sovi hänen tän hetkiseen elämäntilanteeseensa.
En itsekään ajatellut vielä kakskymppisenä pamahtaa paksuks,mutta niin vaan kävi ja asioita mietittyäni olisin kyllä täysin valmis jäämään kotio pienokaisen kanssa, koskaan ei ole tuo yöelämä erityisemmin kiinnostanut.
Ajatus äitiydestä pelottaa oman kokemattomuuden takia,mutta viikkoja takana jo 10 ja ajatus siitä että jossain vaiheessa saisin sen oman pikkuisen syliini pistää hymyilyttään ja tuo hyvän olon.
Kovasti olen tukea saanut kavereilta ja myös vanhemmilta molempiin päätöksiin,mutta silti toivoisin että joku muu voisi tehdä päätöksen puolestani. On todella paha olla,kun tietää että pieni sydän sykkii sisälläni, on osa minua, minun lihaa ja verta.
Tiedän että jos abortin teen,se tulee olemaan minulle todella kova paikka. Erittäin lapsirakas kun olen ja en kuitenkaan ole täysin varma teenkö oikein.
Huoohh... Elämän vaikeita päätöksiä...
Olisi paljon helpompaa jollei olisi sydäntä,ei tuntisi mitään. Ei tarvisi murehtia huomista, eikä tuntuisi näin pahalle edes harkita tulevan vauvan luopumista!
Rupee tuntumaan todella turhauttavalle jahkailla kokoajan samaa asiaa,mutta kun päätös ei ole helppo.
Jos lapsen pidän,yksinhuoltajaksi jään,vakituinen työpaikka on,mutta palkka ei ole kaksinen. Lapsen isä sanoo ettei lapsi sovi hänen tän hetkiseen elämäntilanteeseensa.
En itsekään ajatellut vielä kakskymppisenä pamahtaa paksuks,mutta niin vaan kävi ja asioita mietittyäni olisin kyllä täysin valmis jäämään kotio pienokaisen kanssa, koskaan ei ole tuo yöelämä erityisemmin kiinnostanut.
Ajatus äitiydestä pelottaa oman kokemattomuuden takia,mutta viikkoja takana jo 10 ja ajatus siitä että jossain vaiheessa saisin sen oman pikkuisen syliini pistää hymyilyttään ja tuo hyvän olon.
Kovasti olen tukea saanut kavereilta ja myös vanhemmilta molempiin päätöksiin,mutta silti toivoisin että joku muu voisi tehdä päätöksen puolestani. On todella paha olla,kun tietää että pieni sydän sykkii sisälläni, on osa minua, minun lihaa ja verta.
Tiedän että jos abortin teen,se tulee olemaan minulle todella kova paikka. Erittäin lapsirakas kun olen ja en kuitenkaan ole täysin varma teenkö oikein.
Huoohh... Elämän vaikeita päätöksiä...
Olisi paljon helpompaa jollei olisi sydäntä,ei tuntisi mitään. Ei tarvisi murehtia huomista, eikä tuntuisi näin pahalle edes harkita tulevan vauvan luopumista!
Vastaukset 16
Vanhimmat
tee aborttia koska kirjoituksestasi paistaa läpi halusi ola lapsen kanssa. tunnet nyt jo lapsen olevan lihaa ja vertasi ja kerro ajatuksen pienestä nyytistä tuovan hymyn huulillesi.
jos kerran olet saanut tukea vanhemmiltasikin, ota se rohkeasti vastaan ja pidä lapsi. tuolla asenteella sinä pärjäät varmasti.
mikäli lapsen isä on niin lapsellinen, että luistaa vastuusta, anna hänen mennä. sinä pärjäät varmasti vanhempiesi avulla itsekin.
hyvää kevättä sinulle ja pienellesi!!
"mikäli lapsen isä on niin lapsellinen, että luistaa vastuusta, anna hänen mennä."
Voiko typerämmin sanoakaan? Jos tää tyttö/nainen, joka nyt pähkäilee tätä tilannettaan haluaisikin tehdä abortin ja hänen miehensä "painostaisi" pitämään kersan niin vaatisit tätä tyttöä/naista heittämään miehen pihalle. Kukaan kun ei naisen elämää määrää. Päinvastoin kehuisit tytön kypsyyttä, koska hän tunnustaa/aavistaa ittensä olevan epäkypsä äidiksi ja kantamaan sitä valtavaakin valtavampaa vastuuta ja siten tyttö/nainen olisi se vastuullisempi! Ristus sentään!
Asia kuuluupi näin: Jos haluat lapsen pitää, yksin ja omalla yksipuolisella päätökselläsi niin ole hyvä vaan - älä sotke siittäjää siihen millään lailla, JOS teet tuon päätöksen ITSE!
itsestään sikiä eli kyllä se mieskin on vastuussa raskaudesta. Mutta jos ei halua lasta ja nainen haluaa, ukko mäjelle vaan ja nainen pitää sitten lapsen yksin. Parempi melkein niin, ettei mies tunnusta lasta, jota ei halunut niin eipä ole naisella myöhemmin harmia miehestä. Mies kun voi yhtäkkiä innostua lapsestaan ja alkaa hankalaksi.
Alkuperäiselle; päätös on tietysti lopulta sun, mutta jos abortti tuntuu pahalta, älä tee sitä. Onhan sulla vanhemmat, jotka on valmiita auttamaan, joten et ole yksin.
"itsestään sikiä eli kyllä se mieskin on vastuussa raskaudesta."
Eli kuulut niihin akkoihin(?) jotka näkee raskauden sattuessa miehen velvollisuudet ainoastaan, etkä lainkaan oikeuksia.
"Mutta jos ei halua lasta ja nainen haluaa, ukko mäjelle vaan ja nainen pitää sitten lapsen yksin. "
Korjaus: Tässä tapauksessa ukko on sanonut ettei halua lasta. Joten mies lähtee LÄTKIMÄÄN, ei siis lennä ulos "mäjelle".
Pitäkööt yksin, mutta koska on siihen päätökseen itse tullut kuuntelematta/kunnioittamatta miehen tahtoa, niin pitäkööt lapsen myös kokonaan poissa miehen elämästä. Niin elatusmaksujen kuin muiden velvollisuuksien suhteen!
"Parempi melkein niin, ettei mies tunnusta lasta, jota ei halunut niin eipä ole naisella myöhemmin harmia miehestä."
Eikä miehen tarvi katsoa akkaa, jonka kanssa ei halunnutkaan lasta.
"Mies kun voi yhtäkkiä innostua lapsestaan ja alkaa hankalaksi. "
Jep, joten älä edes elatusmaksuja vaadi, vaan hoida se kersa itse. Näet kuinka helppoa se on ilman miestä.
Sympatiat sun miehelle, jos joutuu seuraamaan sivusta kun synnytät ei-toivotun kersan ja vielä kerjäät siltä sen rahoja, SUN YKSIN TEKEMÄN PÄÄTÖKSEN PERUSTEELLA.
minkäänlaista lasta, ei ole miestä ja olen steriloitu.
Joka tuos esitti probleemansa.
Sille kohdistui nuo 2 viimeistä asiaa.
Jos yhtään epäröit älä tee sitä.
Itse tein abortin ja olin pätöksestäni varma ja olen edelleen sitä mieltä, että päätökseni oli "oikea".
Mutta jos epäröit..
mutta silti päätös on yksin sinun.
jos minä sanon, että älä tee aborttia ja sitten syntyvä lapsi on jotenkin vaikea, itkuinen, koliikkivauva, tosivahva kiukuttelija tai muuten vain vaikea lapsi, niin syytätkö minua? kun en kannustanut aborttiin.
tai jos sanon, että tee abortti, niin suistutko masennukseen, kannatko ikuista huonoa omaatuntoa ja surua tehdystä, jota ei saa tekemättömäksi. syytätkö minua, kun kannustin aborttiin?
ei kukaan voi päättää puolestasi. ei kukaan muu kuin sinä itse.
vain sinä tunnet todella sielusi ja tiedät kuinka hyvin arvioit selviäväsi ratkaisusi jälkeen oli se kumpi tahansa.
eli vaikka sitten vetäisit pitkäätikkua tasapatti tilanteessa, sitoudu päätökseesi, äläkä anna kenenkään muun sitä arvostella.
sain eilen tietää olevani raskaana ja en osaa ajatella mitään muuta.. ahdistaa, suututtaa, stressaa ja kaduttaa.. en voi uskoa miten siinä kävi niin.. ja mun on pakko tehdä abortti koska oon aivan liian nuori,lukiot kesken ja kaikki..
..pelottaa..:*(
Mul on aivan sama tilanne. Eilen tuli tieto. Itkettää vaan, ku aattelenki asiaa. Toisaalta tiiän, jos oikein järjellä aattelen, et keskeytys on ainut vaihtoehto. Koulu mullakin kesken..
Poikaystävä on onneks tukena, mut perheelleni en kerro. Tänään oon vaan lueskellu näitä nettijuttuja muiden kokemuksista, kun muutakaan en oikein osaa tehdä. Haluisin puhuu asiasta, mut en tosiaan tiiä mitä siit puhuisin, vaik tiiän et kuuntelijoita kyllä on..
Miten sulla? Onko tukijoita? Ja kerro pliis mitä aiot...
Perjantaina oon varannu ajan lääkärille, saa nähä kuin käy. Vaikeeta tulee olemaan.. Pohdin vaan, miten tuun sit oikeesti selviimään tästä. Ja aattelenko sit myöhemmin, et keskeytys oliki väärä vaihtoehto?? En tiiä.. En oikeestaan oo ees tajunnu koko asiaa ihan oikeesti vielä..
Kirjotuksesta tosissaan huomaa että et halua tehdä aborttii. Ja kyllä lapsen kanssa oppii pärjäämään :) Ihan varmasti! Ja iältäskään et ole enää mikään kovin nuori. Ja tukea saat varmasti kaikilta läheisiltäsi!
Ite tein abortin, kun mies painosti kokoajan, en ois sitä halunnu -mutta harmi ettei itselläni riittänyt uskoa -että voisin tehdä toisin kuin mies sanoo. Nyt todennäköisesti minulla olisi pieni vauva sylissä -jos olisin itse osannut päättää ja laittaa miehelleni vastaan. - Joten älä tee samaa virhettä kuin minä... -Toivotan hyviä jatkoja, ja jaksamista sinulle!
Ömm.. Montas vuotta sä oot??
Siskoni harkitsi aborttia, mutta uskalsi ottaa lapsen. Nyt pieni on syntynyt. Vauvan syntym´än jälkeen siskoni sanoi, että nyt vasta tajuaa, mitä on saanut. Lahjan.
Harva kai lastaan katuu.
Siskoni tuli 17-vuotiaana raskaaksi,ja suhde lapsen isään ei kestänyt.Hän epäröi samalla tapaa,kuin sinä tekeekö oikean ratkaisun jos aborttiin päätyisi. Hän päätti pitää lapsen ja on tänä päivänä ihanan 5-vuotiaan tytön nuori äiti.Ei varmaan kukaan kadu lapsensa synnyttämistä,mutta abortti voi jättää elinikäiset haavat,silloin kun siihen menee epäröivin mielin.Ystäväni teki vuosia sitten abortin miesystävänsä painostaessa..Hän itse olisi halunnut pitää lapsen,mutta järkisyyt tuntuivat olevan abortin puolella.Tänä päivänä hänelläkin on lapsi,mutta vuosia joutui hakemaan apua psykiatrilta abortin jälkeen,kun ei tuska tahtonut hellittää..Jos epäröit noin paljon,niin älä tee aborttia..sellaista tuskaa ei toivo kenellekkään,joka joutuu lapsestaan luopumaan,se ei koskaan unohdu.Haavat paranee aikanaa,mutta syvät arvet jää..
Mulle tehtiin abortti viime viikolla. ajattelin asian läpi ja ratkaisu sinänsä oli helppo -nyt ei ole aika ja paikka lapselle ja syitä siihen oli monia, niin hyviä kuin huonojakin. nyt on kuitenkin ikävä. selittämätön ja erikoinen kaipuu johonkin. jotakin puuttuu. kohdallani ratkaisu oli oikea ja ainoa, minulla kun on jo yksi lapsi jota yksin huollan. jos lapsi on ensimmäinen, pystyt yksin hoitamaan ja säilyttämään omankin elämäsi. myös sen yöelämän mikäli kaipuu sinne tulee. ja samalla voit silti olla hyvä äiti, paras lapsellesi.
jos et ole varma, älä tee keskeytystä. ikävä siihen johonkin voi olla kova eikä ehkä helpota koskaan. ainoa tapa selvitä abortista on se että ratkaisu oli alkujaankin oikea ja ainoa. myös sen pitää tulla sydämestä.
voimia!
olen itkeny koko aamun. tänään olin sairaalas ja otin sen tabletin mikä lopettaa raskauden. perjantaina menen sairaalaan ja olen valvonnassa kun se keskenmeno alkaa.. mua hadista ja itken. mulla sama tapaus ku sulla. mies ei ole vielä valmis. mulla on jo yksi lapsi joten tien kuinka ihania ne on. ja se läheisyys niitten kans. toivon todella etten kadu tätä. itken tälläkin hetkellä. olen surullinen. tuntuu siltä ku sydän olis repäisty pois. miksi ihmisellä pitää olla tunteita. voi luoja mua auttakkoon!!