Aika huolestuttava ilmiö

Naiset hakeutuu armeijaan. Miksi ihmeessä? Monen miehenkin kannattaisi jättää väliin ja ei jäisi mistään paitsi.

Itse ihan Ok sotilasuransa vahingossa tehneenä voisin sanoa, että armeija oli Ok paikka ja kyllä se oli ihan Ok kokemus näin jälkeen päin nauraessaan ja hyviä huvittavia muistoja sieltä jäi. Kävin intin 90 -luvulla ja PV:llä olin sotilaana sen jälkeen 2010 aikaan muutamia vuosia. Koomista pelleilyä lähinnä oli se varusmiespalvelus. Töissä PV:llä oli kyllä huono kokemus. Todella paljon perseennuoleskelua (kuten oli muuten varusmiespalveluksessakin) ja sitä kun johtajana on ne jotka haluaa johtaa, mutta eivät osaa itse sotilaan perustaitoja tai johtaa Naiset, jopa varuhenkilöissä puhumattakaan palkollisista, myöskin istui kantahenkilökunnan polvella ja sai siitä ylennyksen. Yksikin hankki aliupseeri kanssa perheen, kun yritti sitä kautta yletä. Mutta nyt ovat jo eronneet. Sellaisia kaupunkien uusavuttomia poikia oli paljon johtajissa ja ei ne osanneet edes suksia laittaa jalkaan, ei pystyttää telttaa eikä asentaa Uaziin tai Defenderiin lumiketjuja saatika ajaa niitä. Tämä siis silloin 2010, mutta oli niitä 90 -luvullakin. Alkoholisteja osa olivat monet jo nuorena. Rööki suussa kersantin natsat kaulassa käsketään tekemään, ja itse ei mitään osata. Jos alaiset olisi heitä viety, mitä sitten? Varmaan olisivat seisseet suu auki ja huutaneet tilannekeskuksesta apua. Ei mitään tasoa ketkä valitaan johtajiksi, kun oma halu on se juttu. Monenlaista rillipäästä, joilla menee toimintakyky jos rillit tippuu. Ja persejalkaisia taaperosta. Ei mitään psykologisia testejä ole varmusniesjohtajiksi elä kyllä siviilipuolellakaan?! Nämä johtamishaluiset eivät ymmärrä, että hyvä johtaja on hyvä alainen, eli hänen tulisi hallita ensin se alaisen eli armeijan tapauksessa sotamiehen työ, ja sitten voi johtaa. Sama pätee kyllä siviilimaailmassakin. Esimiehen tulisi olla itsekin osa teamiä, eikä kuvittelemastaan norsunluutornista krapuloissaan tupakki kädessä huudella, kuten PV:llä oli. Ja samantapaisia on nähty siviilissäkin.

Mutta miksi joku ihminen haluaa vain esimieskokemusta ja johtaa? Onko kyse jostakin luonneviasta? Eikö ensin pitäisi oppia ne perustaidot esimerkiksi sotilailla ja myöskin yleisesti esimiehillä.

Olipa huolestuttavaa todellakin kuulla aamu-uutisista, että nuorista naisista yhä useampi haluaa käydä armeijan ja tavoite on nimenomaan johtajakoulutus. Missähän normaalissa työelämässä tuota armeijan johtajuutta voi soveltaa? Ei missään. Jos sillä tavalla alkaa johtamaan alaisia, on kohta koko työporukka loppuun poltettu ja sairaslomalla. Ja mulkun maineen saa ja pilaa ilmapiirin.

Eli jos haluaa oppia johtamaan, niin kannattaa mennä ensin työelämään vaikka 10 vuodeksi ja opetella työnteko, ja sitten lukea johtamisesta ja sen eri strategioista. Kannattaa muistaa, että hyvä esimies tekee itsensä tarpeettomaksi. Ts. etäjohtaminen on se juttu! Motivoituneet alaiset joilla on rauha tehdä työnsä ja olosuhteet ja uskallusta olla luoviakin. Eli sillä johtamisella ei tukahduteta työntekijää, mutta ei tietenkään anneta perseennuolijoiden ja hännystelijöidenkään luikerrella. Nuoleskelu tuntuu toimivan nykyjohtajiin.

Mutta mikä ongelma on naisilla jotka menee armeijaan ellei aio sotilasuralle ? sama kysymys miehistä joilla hirveä hinku johtaa joka paikassa, vaikka ei edes perustyötä ja -asioita hallita?
Toisaalta miksi joku nainen haluaa sotilasuralle? Ei ne sinne sovi, niin kuin ei iso osa miehistäkään.