Onko ihmisen kärttyisyys synnynnäistä?

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Hieman toista mieltä olen, tuosta välinpitämättömyydestä vahenmmiten kohteliaisuuden osalta. Luonteenpiirteenä hyvistä tavoista luopumisen koen, koska niin laidasta laitaan käyttäytymistä ilmenee!
Ei voi sivuuttaa ihmisyyden kaikkein tärkeintä seikkaa, koko elämänaikainen pyrkimys kohti hyviä päämääriä, saavuttaa vasta iäkkäänä hedelmänsä.

Luonteiden erilaisuuteen vielä, jokainen vanhempi joilla on useampia lapsia, huomaa jo vauvaikäisten luonteiden, tavan reagoida olevan erilaisen !

Kuinka sitten ei olisi vanhuudessa ? lisänä kun tulee pitkän elämän opitut käyttäytymismallit, itsensä kouliminenkin, itsehillintää myöten. Luonteiden eron kirjallisen ilmentämisen muodossa, on kyllä nähtävissä täälläkin.
Muuten ei näissä puitteissa toisten tapoja voi edes arvioida, mikäli tarpeellistakaan!

Aika paljon olen samaa mieltä kanssasi, Anonyymi 6.47. Vaikka olisi ollut sopuisa luonne suurimman osan elämäänsä täällä "finaalissa", kun psyykiset suojavarustukset alkavat rapistua ja stressinsietokyky heiketä, voi meistä nousta pintaan se känkkäränkkäpuoli, vaikka miten tahtoisimme pyrkiä tuohon Anonyymi 8.32 kuvaamaan vanhuuden seesteisyyteen.

Kun on meitäkin, "joilla on tahto, ei voima" emmekä ole koko elämäämme asuneet siellä Strömsössä... Noin niinkuin puolustuksena mainiten..))

demeter1 kirjoitti:

Aika paljon olen samaa mieltä kanssasi, Anonyymi 6.47. Vaikka olisi ollut sopuisa luonne suurimman osan elämäänsä täällä "finaalissa", kun psyykiset suojavarustukset alkavat rapistua ja stressinsietokyky heiketä, voi meistä nousta pintaan se känkkäränkkäpuoli, vaikka miten tahtoisimme pyrkiä tuohon Anonyymi 8.32 kuvaamaan vanhuuden seesteisyyteen.

Kun on meitäkin, "joilla on tahto, ei voima" emmekä ole koko elämäämme asuneet siellä Strömsössä... Noin niinkuin puolustuksena mainiten..))

Lue lisää

Eiköhän se Strömsö ole jokaisella hartioiden yläpuolella, miten tien sinne on löytänyt, tai ohittanut.

En pidä kärttyisyyttä luonteenpiirteenä, vaan eräänlaisena häiriötilana. Mitä aurinkoisinkin vauva on kärttyinen ja itkuinen , jos häntä vaivaa jokin : nälkä, märkä vaippa , huomion puute tai vatsanpurut. Sisaruksetkin saattavat olla tosiaan hyvin erilaisia, heidän tarpeensa erilaisia, siksi suoraviivainen kaikkia samalla tavalla kohtelu ei ole aina ehkä oikein. Sisarkateus on yleistä , vanhempien tasapuolisuutta koetellaan, jotkut vielä perinnönjaossa riitelevät vanhempiensa rakkaudesta. Viime aikoina on alettu puhua erilaisista psykoneurologisista häiriöistä, on ADHD, on erityisherkkyyksiä. Melu voi olla joillekin yliherkille valtava stressi esimerkiksi koululuokassa, lapsi reagoi olemalla pahantuulinen ja aggressiivinenkin. Pitkä pinna ei ole kaikille suotu kumminlahja. Kasvatuksella ja oikealla ohjauksella asiaa voi auttaa, toivottomia tapauksia ei ole. Samanlaisia meistä ei kuitenkaan onneksi tule, onhan temperamenttierojakin.

Olikohan se lasten lorukirja Hanhiemon iloinen lipas, jossa oli tällainen viikonpäiväloru erilaisista lapsista.

Maanantain lapsi on kaunis piltti.
Tiistain lapsi on kovin kiltti.
Keskiviikon lapsi murheita saa.
Torstain lapsi pois matkustaa.
Perjantain lapsi on aulis ja hellä.
Lauantain lapsi saa työskennellä.
Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina,
on soma ja hyvä ja iloinen aina.

Runo oli jo lapsena kamala, vaikka itse tiistain lapsi olenkin. Miksi keskiviikon lapsi on tuomittu murheeseen ja lauantain lapsi raatamaan , eniten kuitenkin mietitytti se, miksi torstain lapsen täytyy matkustaa pois. Tietenkin vanhemmat tuon selittivät pelkäksi tyhjäksi loruksi, mutta samaa lorukirjaa omille lapsille lukiessani jostain pulpahti esiin ristiriitaisia muistoja, kun olin sen ilmeisesti aika pienenä kuullut.

Puhutaan ärsytyskynnyksestä, joka on eri ihmisillä erilainen. Täälläkin olisi eduksi, ettei se olisi kovin matala. Aloittajan aihe on monipuolinen ja ketju kiinnostava, asiaa voi lähestyä monella tavalla.

Ramoona

Anonyymi kirjoitti:

En pidä kärttyisyyttä luonteenpiirteenä, vaan eräänlaisena häiriötilana. Mitä aurinkoisinkin vauva on kärttyinen ja itkuinen , jos häntä vaivaa jokin : nälkä, märkä vaippa , huomion puute tai vatsanpurut. Sisaruksetkin saattavat olla tosiaan hyvin erilaisia, heidän tarpeensa erilaisia, siksi suoraviivainen kaikkia samalla tavalla kohtelu ei ole aina ehkä oikein. Sisarkateus on yleistä , vanhempien tasapuolisuutta koetellaan, jotkut vielä perinnönjaossa riitelevät vanhempiensa rakkaudesta. Viime aikoina on alettu puhua erilaisista psykoneurologisista häiriöistä, on ADHD, on erityisherkkyyksiä. Melu voi olla joillekin yliherkille valtava stressi esimerkiksi koululuokassa, lapsi reagoi olemalla pahantuulinen ja aggressiivinenkin. Pitkä pinna ei ole kaikille suotu kumminlahja. Kasvatuksella ja oikealla ohjauksella asiaa voi auttaa, toivottomia tapauksia ei ole. Samanlaisia meistä ei kuitenkaan onneksi tule, onhan temperamenttierojakin.

Olikohan se lasten lorukirja Hanhiemon iloinen lipas, jossa oli tällainen viikonpäiväloru erilaisista lapsista.

Maanantain lapsi on kaunis piltti.
Tiistain lapsi on kovin kiltti.
Keskiviikon lapsi murheita saa.
Torstain lapsi pois matkustaa.
Perjantain lapsi on aulis ja hellä.
Lauantain lapsi saa työskennellä.
Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina,
on soma ja hyvä ja iloinen aina.

Runo oli jo lapsena kamala, vaikka itse tiistain lapsi olenkin. Miksi keskiviikon lapsi on tuomittu murheeseen ja lauantain lapsi raatamaan , eniten kuitenkin mietitytti se, miksi torstain lapsen täytyy matkustaa pois. Tietenkin vanhemmat tuon selittivät pelkäksi tyhjäksi loruksi, mutta samaa lorukirjaa omille lapsille lukiessani jostain pulpahti esiin ristiriitaisia muistoja, kun olin sen ilmeisesti aika pienenä kuullut.

Puhutaan ärsytyskynnyksestä, joka on eri ihmisillä erilainen. Täälläkin olisi eduksi, ettei se olisi kovin matala. Aloittajan aihe on monipuolinen ja ketju kiinnostava, asiaa voi lähestyä monella tavalla.

Ramoona

Lue lisää

Loistava kirjoitus taas Ramoona ! Pakko kehua, vaikka se ei "talon tapa" olisikaan.
Ei luonne, vaan häiriötila ! Melkein sanoisin myös, että arvioitsijalla saattaa itsellään olla sokea piste, vai näkevä piste ?..)) jos hän näkee toisessa VAIN kärttyisyyttä. Onhan meissä nyt paljon muutakin, ainakin siellä pinnan alla ja jos malttaa katsoa tuon kärttyisyyden ohi, olla pysähtymättä siihen, voi löytää myös harvinaista sisäistä rikkautta mitä varjellakseen kärttyisä on kasvattanut vahvan kuoren.

Ja kuten Ramoona kirjoitti, nykyisin tiedetään, että tietty käyttäytyminen voi johtua ihan henkilön neurologisen rakenteen erilaisuudesta. Vanha kansa puhui huonoista hermoista ja olikin tavallaan oikeassa - siis silloin kun standardeilla mitataan. Eihän tuo tietysti oikeuta huonoon käytökseen, mutta aiheuttaa kuitenkin lisärasitetta kantajalleen jo siinä muodossa, että maailma ja ympäristö on kuitenkin rakennettu niille, joilla on ne "paremmat hermot"..))

Tuo Ramoonan siteeraaman lorun kuulin meidän äidiltä, hiukan eri versiona, mutta sisältö oli sama. En kylläkään muista, että olisin tuntenut myötämieltä keskiviikon lasta kohtaan, ehkä se jäi huomiotta kun kukaan meidän perheestä ei syntynyt keskiviikkona. Torstaina syntynyt veljeni lähti Ruotsiin ja jäi sinne, joten hän "matkusti pois", "kuolee vierailla mailla" sanottiin äidin versiossa. Oikeastaan kuvaukset voisivat sopia meihin muihinkin. Vai voisivatko sopia kehen tahansa ?..))

Osoita sanasi Noja-tuoli 6 kirjoittajille. He ovat neuvojen tarpeessa.