En voi sairauteni vuoksi saada lapsia.Tällä palstalla on ollut halukkaita sijaissynnyttäjiksi, mutta taitaa olla tarve niin suuri,ettei tarjonta vastaa kysyntää. Siispä aloitin uuden keskustelun, jos joku voisi auttaa meitä. Olemme olleet yhteydessä Väestöliiton lapsettomuusklinikkaan ja kaikki muuten OK, vain sijaissynnyttäjä puuttuu. Olemme valmiit korvaamaan rahallisesti, vaikka laki sen kieltää.S-postini, johon voi suoraan ottaa yhteyttä [email protected]
Haluttaisiin kohtu lainaan/vuokralle
Päivi-Hannele
2313334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Sijaissynnytyshoitoa ei tehdä kuin lääketieteellisestä syystä. Ehtona on kohdun puuttuminen. Parin pitää järjestää sijaissynnyttäjä, joka useimmiten on parin läheinen sukulainen. Kaikilla sijaissynnyttäjillä on omia biologisia lapsia." Edellinen teksti oli Akuutti-ohjelman sivuilta. http://66.102.9.104/search?q=cache:GrJ68PmmmxEJ:www.yle.fi/akuutti/arkisto2002/050202.html sijaissynnytys&hl=fi
Voisiko joku vahvistaa sen, että onko sijaissynnyttäjällä jo oltava omia lapsia ennen sijaissynnyttäjäksi ryhtymistä?
En voi vahvistaa asiaa, kun en tiedä, millaisia ohjeita asiassa nykyään noudatetaan.
Biologisten lasten vaatimuksen takana on kuitenkin varmaan näitä asioita:
- Raskaaksi tulleiden ja synnyttäneiden naisten kohdalta voidaan tutkia sairaskertomuksista historia eli mahdolliset ongelmat raskausajoilta tai synnytyksissä. Myös raskaaksi tulon helppous tai vaikeus tutkitaan. Nämä asiat pohditaan tietenkin ennen hoitoja, sillä synnyttäjän tai lapsen terveyttä ei haluta vaarantaa. Jos taas sijaissynnyttäjällä on ollut vaikeuksia raskaaksi tulossa, täytyy ehkä miettiä hoitoihin ryhtymisen järkevyyttä, sillä se saattaa olla kallista lasta toivoville, resursseja vievää hoitotaholle sekä psyykkisesti raskasta kaikille.
- Biologisten lasten olemassa olo myös on eräänlainen tae sille, että sijaissynnyttäjä todella tietää, mihin on ryhtymässä. Hän on jo kokenut raskauden (tai raskauksia) ja pystyy realistisesti pohtimaan fyysistä ja psyykkistä jaksamistaan.
- Vaikka sijaissynnyttäjä jo tehtävään ryhtyessään tietäisi selvästi mihin on ryhtymässä, voi tunnesiteen muodostuminen sikiöön ja tulevaan lapseen kuitenkin yllättää raskautta ennen kokemattoman ihmisen. Suomen lain mukaan synnyttäjä on syntyvän lapsen äiti. Sijaissynnyttäjän tulee luovuttaa lapsi adoptioon ja tässäkin tapauksessa noudatetaan 8 viikon harkinta-aikaa ja vaikka sijaissynnyttäjä allekirjoittaisi paperit heti lapsen synnyttyä, hänellä on 8 viikon ajan mahdollisuus muuttaa mieltään. Lapseton nainen on tässä mielessä varmasti terveydenhuollon ja lakimiesten kannalta epävarmempi sijaissynnyttäjä. Mitä jos lapseton nainen kieltäytyykin luovuttamasta lasta adoptoitavaksi? Suomen nykyinen laki on synnyttäjän eikä biologisten vanhempien puolella ja tällaisia ongelmia halutaan varmasti välttää.
Jos siaissynyttäjä harkintajan jälkeen ei luovutakkaan lasta adoptoitavaksi, niin onko mahdollista, että siittiön luovuttanut mies joutuukin elatusvelvolliseksi.
Siinähän on naiselle (sijaissynnyttäjälle) bisneksentekopaikka. Ensin ottaa rahaa "pimeästi" kohdunvuokrauksesta ja sitten vaatii vielä muhkeaa elaria päälle (jos mies on hyvätuloinen.
Vaikuttaa aikamoiselta riskipeliltä.
Oletan että teille on lueteltu kaikki sijaissynnytääjältä vaadittavat ominaisuudet, minua helpottaisi jos saisit ne vaikka tänne. Eli mahdolliset ikä ja siviilisäätyvaatimukset ja kaikki muutkin... Kiitos
Se Akuutin sijaissynnyttäjä sivu oli vuodelta 2002 eli oiskohan vanhentunutta tietoa, koska Väestöliitosta ei kerrottu mitään noista asioista, joita Akuutin sivuilla oli. Meille kerrottiin vain, että sijaissynnyttäjä pitää hankkia itse, enkä muista, että olisi ollut jotain speciaalivaatimuksia. Mutta otan yhteyttä heti maanantaina sinne lapsettomuusklinikkaan ja viestitän sinulle, jos oli jotain tiettyjä vaatimuksia sijaissynnttäjälle.
Onko täällä ollut yhtään sijaissynnyttäjä ehdokasta, en ole huomannnut??
Noh, minua nyt ylipäänsä ihmeteyttää mitä se asia edes tekee ADOPTIO palstalla? Ihmiset jotka adoptoivat tai suunnitelevat adoptiota, EIVÄT nimenomaan ole fakkiutuneita ajatukseen, että lapsen täytyy kantaa samaa geeniperimää kuin vanhempien. Teille se tuntuu olevan maailman tärkein asia, vai mikä ihme edes ajaa suunnittelemaan sijaissynnyttäjän käyttämistä?
Mä olen kiinnostunut synnyttäjän osasta ensin perehdyttyäni asiaan ja mahdollisuuksiini.
Tämä palsta kai siksi että lapsi on synnytyksen jälkeen adoptoitava synnyttäjältä biologisille vanhemmilleen. Juu, tämä palsta taitaa sopia aiheelle parhaiten.
Mä suosittelisin vaikka tuota lapsettomuuspalstaa. Se adoptio teidän tapauksessa on ihan vain byrokratiaa. Sattuu nyt vain olemaan samalla nimellä, muuta yhteistä ei asioilla ole.
siitä miksi ei jokainen lasta haluava saa toivoa omaa biologista lasta vaikka kohtua lainaamalla, jos lasta ei voi muuten saada? Ei kaikkien ihmisen tarvi haluta adoptiota jos toivoo lasta, ei se tee ihmisestä parempaa tai hyväksytympää.
Minusta oli törkeä ja asiaton lause tuo mitä lukee ylempänä ketjussa! Mielestäni tämä kohdun lainaaminen on erittäin hyvä vaihtoehto lapsettomuuteen ja ymmärrän miksi joku haluaa siihen ryhtyä.
Jos sinä olet suvaitsevainen adoptiosta kiinnostunut henkilö, niin ei kai sinun tarvitse tästä asiasta täällä vauhkota. Suvaitaan toinen toisiamme toiveista ja arvoista riippumatta. Sinun adoptiolapsesi ja Päivi-Hannelen sijaissynnyttäjältä adoptoitu lapsi voivat tulevaisuudessa olla hyviä kavereita ;)
Ja vielä...
Kaikkia viestejä ei tarvitse lukea. Tässä oli varsin selvä otsikko, joka jo kertoi mistä asiasta on kyse. Se voi ihan hyvin ohittaa ne, joita asia ei koske tai jotka eivät asiaa ymmärrä. Asiaa paheksuvien tai kummastelevien tehtävä ei ole toimia nettisananvapauden vartijoina.
Anteeksi hirveesti:lupasin hankkia tietoa sinulle sieltä lapsettomuusklinikalta, mutta en päässyt töiden vuoksi edes tauolla(ei ollut taukoja) soittamaan sinne. Mutta huomena parempi onni:töissä rauhallisempaa. Annan tässä sinne s-postiosoitteen, jos itse haluat kysyä jotain: [email protected], he ottavat yhteyttä. Mutta palaan huomena asiaan.
Ei toki ole minun asia, minusta tämä aihe sopisi paremmin vaikka lapsettomuuspalstalle tai ihan omalleen palstalle. Tällä palstalle se vaan on väärässä paikassa, minun mielestäni.
Lapsemme voivat toki olla ystäviä, siitä ei kai ole kysekkään.
En tarkoita sanoa, että sijaissynnyttäjän käyttö olisi jotenkin väärin, mutta omasta katsontakannastani se on hitusen outoa ja siitä keskusteleminen adoptio palstalla on jopa loukkaavaa. Kysymys oikeastaan kuuluisi teille, mitä te haluatte lapselta kun sen geenien järjestys on teille lapsessa kaikista tärkeintä? Olette jo aika pitkän matkan käyneet lapsettomuushoitoja ja nyt vielä valmiita tämmöiseen äärimmäiseen keinoon, vain saadaksenne geneettisesti OMAN jälkeläisen?? Eikö vanhemmuuden pitäisi olla jotain ihan muuta?? Adoptoimalla lapsen saa myös OMAN lapsen, ainoastaan geenien järejestys ei ole sama kuin teillä, mutta lapsi hän kuitenkin on.
Kysykää itseltänne miksi haluatte lapsen? olisiko maailmanloppu jos jäisitte kahdestaan? Mitkä ovat odotuksenne lapseltanne? Jos sijaissynnytys ei jostain syystä onnistu, mitä sitten teette? Lähtisittekö sitten adoptioon? Adoptiolapsen näkökulmasta voisi vaan olla aika kauheaa jos hän tietäisi olleen vain teidän viimeinen oljenkorsi olla se lapsiperhe, että olisitte yrittäneet kaikki mahdolliset keinot saada sitä biolasta ja niiden epäonnistuttua päätyneet vasta adoptioon.
Kysyn siis uudelleen, mitä tarvetta palvelemaan te haluatte lapsen? Onko se sitä mitä vanhemmuus kaikista eniten on, eli hoivan, turvan ja rakkauden antamista vai onko takana jokin muu?
Oliko Päivi-Hannelen viesteissä maininta, että he olisivat käyneet "aika pitkän matkan lapsettomuushoitoja"? On olemassa naisia, joilla ei ole koskaan ollutkaan kohtua tai se on jouduttu poistamaan sairauden takia. Heillä saattaa olla toimivat munasarjat, mutta lapsettomuushoitoja ei voi edes aloittaa, kun kohtu puuttuu. En tunne Päivi-Hannelen tilannetta, mutta tiedän kaksi kohdutonta äitiä: toinen sai ihanan adoptiovauvan ja toinen sai siskonsa sijaissynnyttämän vauvan, joka oli biologisestikin oma. Nämä molemmat vauvat ovat varmasti omia vanhemmilleen.
On hienoa, että te adoptioihmiset (todennäköisesti odottajat, koska lapselliset tuskin ehtivät täällä vauhkota) kirjoitatte täällä adoptioasioita, joita toistelette samoissa sanamuodoissa toisiltanne oppineina. Välillä tuntuu, ettei adoptioon ensi kerran tutustuvan tarvitse edes tutustua aiheeseen, kun kärkkäät wanna-be-adoptioäidit opettavat, että:
1) adoptiolapset ovat OMIAOMIAOMIA
2) geneettisellä perimällä ei ole mitään väliä
3) jos teet lapsettomuushoitoja, olet kakkosluokan adoptioäiti
4) jne.
Viestisi loppuosassa oli hyviä kysymyksiä Päivi-Hannelelle ja muillekin adoptiota pohtivalle. (Adoptoihan P-H lapsensa, vaikka sijaissynnyttäjä lapsen synnyttäisi). Uskon kuitenkin, että lapsettomuus on aina Iso Kriisi. Minusta on rohkeaa, että uskaltaa käydä läpi lapsettomuushoitoja ja äärimmäisetkin keinot läpikotaisin, sillä se voi olla osa kriisin läpikäymistä ja siitä selviämistä. Kaiken tämän jälkeen P-H saattaa kuitenkin siirtyä adoptioon ja jos näin käy, en pidä häntä ketään muuta hakijaa huonompana sen takia, että hän on sijaissynnytysasiaakin selvittänyt. En pidä kuitenkaan yhtään huonompina niitä, jotka siirtyvät adoptioon ilman lapsettomuushoitoja tai ilman biolapsen yrittämistä. Erilaisuudesta on loppujen lopuksi kaikille etua.
Jokainen ihminen ja tilanne ovat yksilöllisiä. Antakaamme siis rauha toisille pohtia ja tehdä päätöksiä omista elämistään, sillä he niiden päätösten kanssa tulevat elämään.
Edelleenkään minusta sijaissynnyttäjyydestä täällä keskusteleminen ei ole loukkaavaa, sillä sijaissynnyttäjyydelle tuskin löytyy mitään ikiomaa keskustelupaikkaa. Lapsettomuuskeskusteluissa lähinnä keskitytään seuraaviin pistoksiin, raskaustesteihin, alkioiden sulatuksiin ja muihin. En usko, että sieltä löytyisi ihmistä, joka voisi sijaissynnyttäjäksi ryhtyä, mutta kommentteja sieltä voisi löytyä. Tässä asiassa on kuitenkin kyse myös adoptiostakin, joten pysyköön keskustelu täällä.
ps. Olethan sinäkin muistanut pohtia, mitä tarvetta palvelemaan haluat lapsen?
1) adoptiolapsi on lain edessä sekä henkisellä tasolla oma lapsi. Se miksi adoptiovanhemmat tästä vauhkoovat ovat seuraavat kommentit:
- onko teillä yhtään omaa lasta?
- aijotteko hankkia omia lapsia?
- ettekö saaneet omia lapsia?
- onko tämä teidän oma lapsi ?
Nämä kun esitetään vielä lapsen kuulleen niin kyllä siinä nousee karvat pystyy.
2) Kaikille ei ole merkitystä onko lapsi geneettisesti oma, kaikki ei koe, että se olisi este rakastaa lasta. Mutta kyllähän geeneillä merkitystä on, monella muulla tasolla.
3) Adoptiovanhemmista on suurinosa käyneet läpi lapsettomuushoitoja. Perheiden tapaamisessa tämä ei tule esiin, eikä siellä erotella miten on adoptioon päätynyt. Miten siis voisi pitää paikkaansa tuo väite??
Viimeistä lausettasi on vaikea käsittää, kun et kerro mihin väitteeseen viittaat.
Selvitäpä se.
Viittaan väitteeseen 3) jos teet lapsettomuushoitoja, olet kakkosluokan adoptioäiti
Miten adoptiovanhemmat voisivat pitää lapsettomuushoitoja tehneitä adoptiovanhempia kakkosluokan adoptiovanhempina jos suurinosa a.vanhemmista kuitenkin on tehnyt lapsettomuushoitoja??? Kyllä mielipiteitä on joka junaa, mutta turha tehdä tälläisiä yleistyksiä. Jos tehtäisiin kysely niin varmasti yli 90% a.vanhemmista ei tee eroa sen kanssa onko käynyt hoidoissa vai ei. Tämä on teitenkin "mutua", mutta aika kauan olen näissä porkoissa pyörinyt, joten luulen tietäväni mistä puhun.
...ensin kirjoittamaan, kerrrrmmmeeta luettavaa kun kielioppi ei taivu...
ai ihan kermeeta?? Eiköhän tässä sitten sinullakin ole kieliopissa opettelemista. Voisin tietenkin pahoitella jos kielioppivirheet sinua noin haittasivat, mutta enpäs sitä tee, koska oma on huolesi ja lukematta voi jättää jos siltä tuntuu....
Myönnän kärjistäneeni asiaa kovasti. Adoptioperheitä kuitenkin tunnen paljon ja olen seurannut adoptiokeskusteluita useamman vuoden ajan.
Esimerkiksi Verkkoklinikan keskusteluissa aina silloin tällöin putkahtaa esiin aihe siitä, onko lapsettomien "etuoikeudet" tiettyyn adoptiokohteisiin oikeutettua, pitäisikö tahattomasti lapsettomien päästä suomen byrokratiasta nopeammin jne.
Toinen usein toistuva keskustelu käsittelee sitä, onko lapsettomuushoitojen läpikäyminen oikein vai ovatko ns. suoraan adoptioon siirtyneet parempia hakijoita, koska eivät ole yrittäneet saada lasta "luonnottomilla keinoilla".
Lähes päivittäin keskustellaan lapsettomuuden surun käsittelemisestä, mikä on oikein hyvä ja tärkeä aihe, mutta usein tuntuu, että tästäkään asiasta vauhkoajat ole _itse_ selvinneet tästä surusta. Ja voiko siitä lopullisesti koskaan selvitäkään?
Minä halusin tuoda esille sen, ettei mielestäni sijaissynnytysasian selvittäminen tai yrittäminen mielestäni poikkea merkittävästi muista lapsettomuushoidoista. Huolellisesti suunniteltu ja henkisen tuen avulla suoritettu sijaissynnytys voi olla ihan onnistunut lapsen saamistapa ja olen muutaman tämmöisen perheen tavannut. Monilla adoptioon lähteneilläkin on takanaan mm. luovutetuilla sukusoluilla tehtyjä lapsettomuushoitoja, enkä näe sijaissynnytystä näitä äärimmäisempänä keinona saada lasta.
Genetiikka ei välttämättä ole sijaissynnytystäkään harkitsevalle se ainoa motiivi. Sijaissynnytyksen avulla saattaa saada lapsen vastasyntyneenä ja tällä lapsella ei ole takanaan hylkäystä kuten adoptiolapsella. Sijaissynnytetynkin lapsen tilanne on erityinen, sillä synnyttäjästä erottuaan lapsen ääni-, haju- ja makumaailmat sekä mahdollisesti päivärytmi muuttuu. Toisalta sijaissynnytyksellä syntynyt lapsi on suuresti odotettu (kuten adoptiolapsetkin) eikä hänen taustaansa kuulu hylkäystragediaa eikä epäselvyyttä esim. geneettisestä perimästä. Biovanhempien ja lapsen yhteiset geenit saattavat myös yhdistää heitä luonteen piirteiden ja elämäntapojen osalta, mikä voi tosin jäädä toteutumattakin ja voi sattumalta toteutua myös adoptoitujen lasten kohdalta.
USA:n tutkimuksissa on ollut viitteitä siitä, että epäonnistuneissa adoptiotapauksissa on yllättävän usein adoptoidun lapsen ja vanhempien välillä suuria eroja mielenkiinnonkohteissa, luonteissa, taipumuksissa, perinnöllisissä ominaisuuksissa (ulkonäkö, sairaudet yms.). Adoption epäonnistumisia ei ole käsittääkseni pystytty selittämään näillä eroilla, mutta se on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö adoptiosijoituksissa ottaa entistä tarkemmin huomioon mm. biologisten vanhempien ja adoptiovanhempien taipumusten, mielenkiintojen sekä luonteiden yhteväisyyksiä. Tässä on tietenkin myös monia ongelmia ja suurta osaa kehitysmaiden lapsista ei voisi tällä tavalla edes "matchata", sillä eihän esimerkiksi Kiinan usein kaduille hylättyjen vauvojen vanhemmista ole yleensä mitään tietoa. Adoption merkittäviä epäonnistumisia sattuu harvoin (ja biologisissakin perheissä kasvatus voi epäonnistua), mutta tämä on yksi asia, jota adoptiovanhempien kannattaa pohtia. Sijaissynnytetyn lapsen kohdalla geneettinen yhteys biovanhempiin voi siis hyvinkin olla suojaava tekijä lapsen kehitykselle sekä perheen toimivuudelle.
Ei ole totta minkälaisia mielipiteitä täällä lauotaan!!! Jos minä saiain päättää, niin kukaan teistä kommentoijista ei itsekkyytensä vuoksi ansaitsisi lasta. Kasvakaa hyvät ihmiset ja miettikää, mitä äitiys teille oikeasti tarkoittaa! Aitiys ja vanhemmuus ei ole sitä, että esitellään tutuille ja sukulaisille omien geeniensä tuotetta ja kehuskellaan, miten se oma kullannuppu on niin tavattoman fiksu ja hauska yms yms. Miettikää nyt hyvät ihmiset millaisia arvoja te jälkeläisillenne siirrätte.
Elämä voi olla täydellistä ja ihanaa myös ilman lapsia. Ei ihmisen onni voi olla kiinni vanhemmuudesta. Ajatelkaapa vaikka koko evoluution ja luonnon kannalta. Eihän kukaan tai mikään hyysää ja tunne järjenvastaista kiintymystä jälkeläisiinsä kuin ihminen. Kyse ei ole onnesta vaan sairaalloisesta pakkomielteestä!!!
haluaisimme vuokrata sitä kohtua.
Hei!
Olen 8kk:n ikäisen pojan äiti ja huomaan että miten paljon omaa lasta voikaan rakastaa ja sitä sitten ajattelee näitä lapsettomia pareja jotka haluaisi oman lapsen.
Olen harkinnut asiaa jo pitkään ja miehellenikin asiasta maininnut että voisin ihan hyvin kantaa ja synnyttää jollekin parille oman hartaasti toivotun vauvan.
oma synnytykseni meni niin mielettömän hyvin että ajattelin heti että tämän haluan kokea uudestaankin. ja odotuskin oli ihanaa aikaa lukuunottamatta alkuraskauden pahoinvoinnit jotka tuli erityisesti jauhelihan tuoksusta.
mutta miinuspuolena taitaa olla ikäni (19v) ja tulevaisuuden suunnitelmani(opiskelut ja toihin meno). että ajankohta olisi vielä tässä vaiheessa huono olla ison söpön mahan kanssa.
mutta sitä halusin vain kertoa että varmasti on näitä kohdun lainaajia tarjolla.
vielä sitä kysyisin että mistä löytäisin tietoa tälläisestä sijaissynnytyksestä?
olisi kiva tutustua asiaan tarkemmin että tietäisin minkälainen projekti hommasta tulisi.