Millainen se on?
Mukava muisto kaivatustasi?
Anonyymi
68908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kaikki ne kerrat kun hän hymyili minulle valloittavasti pöydän toiselta puolen ja kertoi tarinoitaan ja tuntui siltä kuin silmät olisivat yhtä ja samaa, sama sielu, sama katse.
Tapahtunut itsellenikin. Työpaikka on aina hyvä mesta tavata uusia tuttavuuksia.
On, mutta kunpa ne tuttavuudet jäisivät myös loppuelämän tuttavuuksiksi. Kaipaan niin paljon sitä kun kaikki oli vielä hyvin. Tai no niin hyvin kuin saattoi olla.
Mikä meni pieleen?
En oikein tiedä. En ole saanut vastausta.
Pitkät katseet
Sellainen, että lähinnä haluttaisi kuristaa se tyyppi. Heitän vähintään mereen, jos tulee vastaan.
Pullea valkoinen kissa 👍😍
Jolla siniset silmät?
Kissan solmien väriä en muista. Sain kuvan sähköpostissa!
Siis silmien ei solmien!
Oli joka päivä mukava, kun hän oli siellä. Kun sain olla hänen lähellään, niin lähellä kuin se ihan asiallisessa työssä oli mahdollista.
Oli aina kiva nähdä hänet töissä, mutta työvuoron jälkeen olisin halunnut jatkaa hänen kanssaan. Sydäntä raastoi, kun hän ajoi pois, ajatukseni ja kaipuuni hän sai mukaansa. Tietämättään, en edes tiedä, halusiko hän niitä.
Suurin ansio työssä viihtymiselle oli hän. Nainen jota en koskaan unohda. Ikävä. m->n
Oliko nainen myös siellä sinun kanssa töissä
Ettekö enää ole samassa työpaikassa?
Oli, mutta ei ole enää.
Suudelma kun lähdin töihin.
En muista muuta kuin toistuvaa hylkimistä. Totta puhuen en tajua miten jaksoin yrittää niinkin pitkään. Mutta enää ei tarvitse miettiä.
hylkimistä??
Tuskin hän sama mies on enää. Siksi sinun piti pysyä mukana. Sydämesi tietää mutta järkesi kamppailee vastaan. Sydämellä näkee parhaiten.
Mikä muisto ja kenestä ?! Ei ole mitään kaivattu tasa-arvo ja minä määrään kuka on mun elämässä!!
Moniakin mut just nyt tällä minuutilla ehkä eniten se kun vihasena hänen jatkuvaan törttöilyyn jota ei itse edes tajua mä käskin hänen painua vittuun mun asunnolta ja hän pysyikin rauhallisena ja sai mut hiljeneen ja ajatteleen mitä seuraavaks sanon tai en sano sanoessaan et lähtee kyllä mut ei tuu sit takas. Mä hiljenin, vaikka meinasin ensin jatkaa, mut tajusin etten mä halua kokonaan pois vaan et tajuis mitä tekee mulle ja mitä seurauksia sillä on väleihimme.
Tuo muisto ehkä siks et yllätyin et ei alkanu riehuun ku sekopää, vaan pysyi rauhallisena. Tosin vieläkään ei sytyttäny et miks olin loukkaantunu ja mitä oli seuraamassa jos ei pian ala tajuaan..
Istuimme tauolla tupakoimassa ja katselimme, kun pieni koira uhosi rinteen päällä. Aina muistoissa nuo hetket, kun olimme kahdestaan. Ja tästähän on aikaa jo tovi.
Heh, ei liity tähän vuoteen tää.
Istuimme mun autossa juoden kaljaa ja heitellen kaljatölkkejä kadulle, nainen enemmän mussa kiinni kuin mä hänessä, mutta kalja maistui jne. Vanhaa juttua ja liian vanha nainen mulle nyt kun nuorempi nainen pitää mulla olla aina.
Hänen hymynsä.
Sama, mutta oli paljon muutakin. Olisi kiva vielä nähdä ja vaihtaa kuulumisia.
Milloin näitte viimeksi?
Vuosia sitten, valitettavasti.
Niin olisi!
Sopii
Viime marraskuusta lähtien, jokainen muisto hänestä on tuoreena mielessä. Jokainen hetki siitä lähtien hänen lähellä on ollut hienointa mitä tiedän. Riippumatta siitä miten meni. Näkeminen tekee myös kipeää, ennen ja jälkeen, silti sitä janoaa. Mietin jotain muistoa mitä aloittaja kysyy, mutta mieli täyttyy ihastuksesta, epätoivosta, tuskasta, surusta. Ei pysty nyt.
En ole ystäväsi enkä koulutuksessa, sori.
Onko se koulutus jääny jo kesken?
Mitä sä jauhat. En ole kukaan Anu. Ikävöin nyt enkä halua mihinkään hullun harhoihin vastailla. Sanoin etten ole hän, eikö se riitä. Ihan sama, kai näille hulluimmille pitää vaan jättää vastaamatta.
Muistan hänen kosketuksen ja kuinka hän silitteli minua. Painautui kiinni minuun halasi tiukasti.
Missä ja milloin?
Ei kait sillä ole merkitystä se on minun muistoni hänestä. 💔.
Minä silitin hänen hiuksiaan, ja hän minua vasten painaitui
Tiedän
Eihän mulla ole paljon muistoja hänestä, kun ei ole oltu yhdessä. Mukavia muistoja oli ne kun näin häntä silloin tällöin ja kävin katsomassa kun hän pelasi. Hän liikkui mun mielestä kauniisti jäällä ja näytti aina söpöltä,harteikkaalta nallelta. Hän näyttää sellaiselta yhä yhdessä kuvassa,joka löytyy netistä. Pantavalta nallelta. Yksityiskohtia mitä muistan hänestä on paljon, mm. kädet ja aidosti iloinen hymy, mikä valaisee hänen kasvonsa, ihanat sinivihreät silmät, joissa on terävyyttä, mutta myös hellyyttä ja miellyttävä ääni. Tykkäsin hänen äänestään ja murteestaan. Kuuntelen mielelläni hänen alueensa murteella puhuvia ihmisiä, kun se puheenparsi muistuttaa hänestä. T: one sad lady
Hänen totinen huumorinsa.🤔
Ei naarata 😐
Ei anneta hukkuakaan 😶
Ei niin, vaikka parempi olisi. 😐
Juoksi junan perässä isiä huutaen.
Heitti mulle pallon. En lakkaa koskaan ihmettelemästä. Tarkoitti se varmaan jotakin. Silloin oli vielä tyttö. Otti mut mukaan siihen leikkiin. Siinä tytössä oli sillä hetkellä vilpitön Jumalan Rakkaus. Puhdasta myötätuntoa luokan kummajaiseen. Siihen typerykseen kuka olin ja olen yhä.
Hän oli ärsyttävä, töykeä ja katseli nenän varttaan pitkin. Jäi silti mieleen ja ajatuksiin. Ärsyttävää. Kauniit silmät kuitenkin.
Kovettava olemus.
Yksi monista: Hän istui pianon ääressä ja loi minuun ensimmäisen tavallista pidemmän katsekontaktin ja silloin näin silmistään jotakin :)
Ensikohtaaminen ja sen jälkeiset kohtaamiset..
Hymy mielessä jatkuvasti.
Kun lähtiessäni viimeistä kertaa hänen luotaan, hän sanoi ensimmäistä kertaa nimeni että kuulin, se jäi mieleen. Vaikka se viimeinen kohtaaminen ei päättynytkään pusuun otsalle, päinvastoin..
Festareilla hän kaunis nainen, kääntyi, katseemme kohtasivat, sitten hän tuli luokseni ja halattiin tiukasti. Ne olivat viimeiset festarit sillä paikkakunnalla.
Ihana Teija odotti minua keinussa kun palasin töistä kotiin ;)
Yritin miettiä, ei oikein tule mitään mieleen. Huonoa mieltä ja pahaa oloa vain.
Taitaa olla oikeasti aika unohtaa.
Voi sillä toisellakin olla paha mieli juuri siksi että sinulla on.
Onko hän muuttunut? Selvitä se?
Joskus asiat on noin kunnes uskaltaa luottaa siihen että ihmiset joskus oikeasti oivaltaa olleensa väärässä. Joskus kannattaa antaa ihmiselle mahdollisuus osoittaa että hän ymmärtää nyt paremmin.
Yksin jää jäljelle vain paha olo.
Ei hän sitä kunnolla huomaa, tuskin välittää. Jos huomaa niin ajattelee varmaan sen johtuvan jostain muusta ja sitten on minun vikani.
Olen tullut siihen lopputulokseen ettei hän minua ymmärrä eikä haluakkaan ymmärtää.
Ja mistähän se toinen tietää, että olet muuttunut? On muuttuneen tehtävä ottaa kontaktia, eikä päinvastoin.
Valetta kaikki hyvät muistot
Eivät ole valetta
Hyviä ja kauniita muistoja ei kannata mitätöidä vaan säilyttää ne sydämessään.
Kauniit muistot antavat voimaa nyt ja tulevaisuudessa.
Sama huumorintaju. Halu ja rakkaus toisiimme. Silmäsi.
Tampere?
Se oli se yksi hetki minkä tulen aina muistamaan kuten muutkin vietetyt hetket. Harmi enää ei ole ollut hänellä aikaa.. muistoissa hän ja kokemamme on🥰
Istuimme vierekkäin hänen työhuoneessaan. Työasioissa, mutta hän pitkitti tahallaan sitä tilannetta. Kertoi vielä yhdestä uudesta projektista. Toinen oli myöhemmin, eräällä katolla. Hän osoitti jotain kauempana olevaa ja selitti minulle siitä jotain. Minusta oli ihanaa kuunnella häntä.
Juteltiin kasvotusten. Tietynlainen huumori, muiden vaikea ymmärtää sitä. Myös ne kerrat, kun hän halusi olla minulle yksi ja ainoa. Hän mies piristää mieltä. Kun muut häviävät ympäriltä, niin hän jää.
Se kun hän sanoi minua ihanaksi. Siinä posket alkoivat punottaa minulla kyllä, kun työpaikalla ei tuommoista ruukata sanoa vastakkaiselle sukupuolelle...
Ihastuminen tai muisto jostain toisesta naisesta.
Kun hän toi minulle viiden kilon pussin porkkanoita ja kruunu oli veikeästi toisella puolen päätä kallellaan.