Minulla siten, että tahdon välillä vain olla yksin. Selata palstaa. Kirjoittaa jotain. Elämä tuntuu pysähtyneeltä. Mikään ei oikein tunnu miltään. Mikään ei huvittaisi..
Miten ikävä teillä ilmenee?
Anonyymi
12131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa, ja vielä tällainen sää kesällä.
En ota kantaa alotukseen muutakuin siinä mielessä, että ihmisen elämään kuuluu myös tylsyys, tapahtumattomuus ja huonot fiilikset. Lapsillakin tulisi olla mahdollisuus mitääntekemättömyyteen, jotta aivot saa lepoa ja toisaalta ne kehittyisivät.
Tunnen välillä ihan fyysistä kipua. Kuten tänäänkin. Se ei ole pahaa kipua vaan sellaista hyvää kipua. En osaa selittää. Yhtä aikaa tuntuu hyvältä ja satuttaa. Isoja tunteita pienessä päässäni :)
Rauhallisena olona, rakastan häntä vaikken hänen kanssaan olekaan nyt niin olemassaolonsa lämmittää mieltä :)
Ikävä tuntuu nyt just tältä:
Tuntuu että selkeästi puuttuu jotain , tärkeät asiat muutuvat merkityksettömiksi kun hän ei ole niitä jakamassa kanssani.
Olen apaattinen , alakuloinen jopa surullinen
En ole oma itseni.
Kaipaan läheisyyttä jne..
Näinpä
Tältä tuntuu. Mikään järjellinen rakkauden kielto ja loogisuus ei auta. Muiden ihmisten seassa muistaa vain hänet.
Just noin se ilmenee.
Illalla ei saa nukuttua, ja monesti yötkin menee valvoessa. Ei vain ole hyvä olla ilman häntä.
Varattuna tosi vaikeaa. (Enkä kaipaa moraalisaarnoja. Avioliitto on mitä on, ja ihastus hiipi mieleen)
Välillä toiveikkaan odottavainen olo, kuin kaikki olisi mahdollista, ja sitten tulee taas realistinen tunne turhasta haihattelusta.
Hän mies pyörii ajatuksissa jatkuvasti ja silloin ajattelen vain häntä ja mille näyttää.