Olen todella mustasukkainen poikaystäväni existä ja olenkin muun muassa penkonut hänen tavaroitaan saadaksen "vastauksia" ja tämän johdosta mustasukkaisuuteni ja paha oloni on vain lisääntynyt, vaikkakin ollaan puhuttu asiasta, mutta en silti voi noin vain unohtaa.
Mitkä onkaan siis psykologiset perusteet mustasukkaisuudella, mistä se tulee ja mikä sen aiheuttaa? voidaanko lapsuudessa koettua turvattomuutta ja hylkäämisen tunteita pitää mahdollisena syynä aikuisena koettuun mustasukkaisuuteen? onko kenelläkään asiasta mitään tietoa?
Luonnollisestikin haluaisin että olisin mustasukkainen "normaalilla" tavalla ja voisin unohtaa typerät ex-kuvitelmat mielestäni, mutta miten se onnistuisi. Itsekin ymmärrän että existä koettu mustasukkaisuus on turhanpäiväistä, mutta kun se ei vaan mene sinne perille asti!
Mitkä onkaan siis psykologiset perusteet mustasukkaisuudella, mistä se tulee ja mikä sen aiheuttaa? voidaanko lapsuudessa koettua turvattomuutta ja hylkäämisen tunteita pitää mahdollisena syynä aikuisena koettuun mustasukkaisuuteen? onko kenelläkään asiasta mitään tietoa?
Luonnollisestikin haluaisin että olisin mustasukkainen "normaalilla" tavalla ja voisin unohtaa typerät ex-kuvitelmat mielestäni, mutta miten se onnistuisi. Itsekin ymmärrän että existä koettu mustasukkaisuus on turhanpäiväistä, mutta kun se ei vaan mene sinne perille asti!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on todellinen kiro, mutta joskus se vaikeutta elämää niin paljon, että elämä yhdessä ei onnistu. Sanotaan, että jos itse on uskollinen, silloin ei ole mustasukkainen. Myös hyvä itsetunto vähentää mustasukkaisuutta. Se, että uskoo olevansa rakastettava, vähentää tarvetta konrolloida toisen elämää. Jos haluaa vähentää omaa mustasukkaisuutaan ensimmäinen askel on puhua siitä avoimesti poikaystävän kanssa ja sen jälkeen elää omaa elämää, eli omat ystävät/harrastukset/menot ovat tärkeitä. Toiselle tulee olla rehellinen kaikista asoista, silloin myös toinen on rehellinen. Toivon, että pääset mustasukaisuudesta. Onhan tutkimuksia, joissa erilaiset lapsuuden hylkäämiset ovat vaikuttaneet tulevaan riippuvaisuuteen ihmisistä, mutta jokainen tekee valintansa tässä hetkessä ja nyt!! Ei pidä puolustella muiden tekemisillä, koska juuri nyt voi itse tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta.
Halusin vielä sanoa, että kaikki olemme toivottavasti mustasukkaisia existä. Jos poikaystäväsi olisi halunnut olla exänsä kanssa, te ette olisi tavanneet. Jos olet epävarma, niin mieti pidätkö todella itsestäsi saatika poikaystävästäsi? Uskon, että olette toisillenne sopivia, uskalla vain antautua ja uskoa. Jos menee pieleen niin sitten menee ja olet kokemuksen rikkaampi!
Asioista on puhuttu paljonkin ja än tietää taipumukseni ja ymmärtää tätä, jossain vaiheessa kai keskustelunkin olisi riitettävä. huvittavaa on myös se, että mustasukkaisuuteni koskee lähinnä ainoastaan niitä exiä ja luotan häneen täysin, ettei hän seurustellessamme olisi muiden kanssa tekemisissä, vaikka asummekin eri paikkakunnilla.
Ymmärtääkseni myöskin mustasukkaisuus vähenee ajan myötä ja me kun olemme vielä suhteellisen vähän aikaa olleet yhdessä.
Entinen poikaystäväni teki muuten maailman pahimman virheen, jonka todellakin muistin koko yhdessäoloaikamme ja joka vaikutti hyvin paljon suhtautumiseeni häneen, ymmärrettävästi.
Herkällä hetkellä hän sanoi minulle rakastvansa minua ja perään hänen entisen tyttöystävänsä nimen. Nyt huvittaa, mutta silloin ei todellakaan.
Kai sitä täytyy edes jotenkin koittaa ymmärtää omaa mustasukkaisuuttan ja koittaa selvitellä sitä itselleen, ainakin tietää elävänsä ja tuntevansa, vähempikin tietysti riittäisi.
Tuo poikaystäväsi kömmähdys oli aika paha! Se voi tarkoittaa sitä, että olitte sellaisessa hetkessä, jossa tilanne oli sama kuin on ollut joskus exän kanssa. Minustakin kyllä tuntuisi pahalta, mutta toisaalta myös huvittaisi!:)
Meillä on vielä sellainen juttu, että miehen exän ja minun nimet on tosi lähellä toisiaan, eli olisihan tuota voinut sattua meilläkin. Hän kun ei vaan ajattele exäänsä enää kovinkaan paljon, niin siksi ei ole tuollaista sattunut.
Selvitä tuo tilanne perinpohjaisesti hänen kanssaan, mitä siinä on tapahtunut. Tuo on ehkä se asia, joka on epävarmuutesi laukaissut.
Moi!
Itselläni tuollaiseen ongelmaan auttoi se, kun mies hyppäsi toisen naisen kanssa sänkyyn ja jätti minut.(ja näin vielä koko tilanteen,eli jäi rysän päältä kiinni). Jouduinpa tosiaan menemään itseeni. Palattiin yhteen sinkkuilutauon jälkeen ja kaikki on muuttunut, mies toki katuu tekoaan, mutta ei enää vaan silloin jaksanut kuunnella ainaista valitustani existä ja mustasukkaisuuttani.Ei enää halunnut olla kanssani. Eli oli minulle ihan oikein. Kyllä minullekin ihmiset yrittivät sanoa, ettei mustasukkaisuudessani ole mitään tolkkua ja kärsin siitä itsekin todella, mutta puheet eivät auttaneet.
Nyt yhteenpaluusta on yli 1,5 vuotta aikaa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Muut ihmiset ei pyöri enää kummankaan mielessä ja onneksi exätkin ovat lopullisesti päästäneet irti.
Kyseessä on huono itsetunto, sinun on alettava uskoa, että olen ihana ja kaunis nainen!Siitä se lähtee...mene vaikka baariin kaveriseurassa ja aina siellä joku tulee lirkuttelemaan, jos kerta tarvitset itsetunnon pönkitystä. Itsellä tehosi joskus, mutta nykyään haluan olla baarissa tanssilattialla tai jutella omassa kaveriporukassa.
Kyllä lapsuuden hylkäämiset saattaa vaikuttaa, mutta niitä ei saa laittaa oman käytöksensä syyksi. Mitä teet on lapsellista. Ehkä miehesi sitten herättää sinussa tunteita ettei hän ole luotettava ja se sitten ruokkii mustasukkaisuuttasi.
Hyvä kun tiedostat tuollaisia juttuja, mutta uhraa aikaasi ennemmin oman itsetuntosi kohottamiseen ja parisuhteen hoivaamiseen. Mitä ihanampi olet miehelle, sitä epätodennäköisemmin hän lähtee. Pidä itsesi nättinä ja ehkä hän alkaa olla mustis sinusta?!Eikös se olisi kutkuttavaa.
Tuolla menolla menetät miehesi, olen siitä aivan varma, joten mieti kaksi kertaa kun seuraavan kerran yrität penkoa tavaroita. Kaikilla on menneisyys ja se pitää hyväksyä. Exiin on aina tietty tunneside, mutta sinut hän on näemmä valinnut, joten nauti siitä.
Pidin enne itseäni kauniina ja nättinä, haluttavana ja kaikkea...
Seurusteluni aikana kaikki tälläiset tunteet ovat kadonneet.
Poikaystävääni tuskin voin syyttää, vaikka hän onkin välillä niin... itsekäs, valehteleva ja ajattelematon sanoissaan.
Itseasiassa ihmettelen mitä teen koko tyypin kanssa.
Itseasiassa ihmettelen miksi tilitän pahaa oloani tällä palstalla.
joo, mulla on ihan samanlaiset oireet kun poikaystävä lähtee vaikka pois kotoo, niin rupeen joskus penkomaan kaappeja, tietokonetta kun tiedän et varmasti sieltä löytyy joku kuva tms!
on nimittäin erittäin rasittavaa!! =(ite meinaan tulla hullux oman mustasukkasuuteni kanssa. ja jotenki helpottas jos poikaystäväni suostus kertomaan asioita, mut kun ei! sanoo et ne on menneitä jne..Koita jaksaa! =/
kummallekin osapuolelle. Puolisoni olen penkoja, tutkii s-postit salaa yksin ollessaan, puhelimen viestit, soitetut ja tulleet puhelut, taskut, lompakon, kaikki mahdolliset liput ja laput..
Pahinta on että mustasukkainen luonne löytää aina enemmän kuin etsii. mielessään hän alkaa kuvitella, paisutella asioita, kun asioita on tarpeeksi kauan "pohtinut" ,mielessään, esittää omat sairaat epäilynsä päin naamaa ja loppujen lopuksi kaikelle löytyy aivan luonnollinen selitys:joka lipulle lapulle, soitetulle numerolle....
Kiva, tai toisaalta huono kun jollain toisellakin on samoja oireita, itse olen myöskin hulluuden partaalla mustasukkaisuus aallon pyyhkäistessä. Mikään ei auta, eikä helpota, vituttaa vaan niin suuresti aivan kaikki silloin. olen vielä kaiken kukkuraksi tällöin todella ilkeä poikaystävälleni ja suunnittelen jättäväni hänet.
haluankin aivan ehdottomasti eroon tästä rasittavasta, typerästä, ällöttävästä ja lapsellisesta mustasukkaisuudesta, ei kai rakkaani minun kanssani olisi jos ne entiset niin mainioita olisi.
Voitaisiinko siis sopia kaikki omilla tahoillamme ja yhteisesti että turha mustasukkaisuus voidaan unohtaa välittömästi, se ei ole kuin omien voimavarojen tuhlaamista ja aikaa pois niistä hyvistä asioista.