Yksin liikkeellä kaupungissa kesäiltana. Aurinko lähestyy horisonttia rannassa. Kaunis ilta tänään. En pyytänyt ketään seuraksi, tarkoituksella. Jospa löydän täältä jonkun juttukaveriksi, jospa törmään häneen.
Yksin on hyvä olla välillä. Ihan soolona, ihan omien halujen mukaan. Ei kukaan höpöttämässä omia asioitaan, ei kukaan haluamassa sinne ja tänne. Vain minä, minä itse ja ajatukseni. Ja ehkä hän, jollakin tasolla mukana. Aina.
Yksinäinen ratsumies katsoo auringonlaskuun, hyppää ratsunsa selkää ja lähtee hiljaista käyntiä kohti seuraavaa päämäärää. Hän on oman tiensä kulkija, meni oikein tai meni väärin. Silti se on hänen tiensä. Kuka ei haluaisi olla välillä hän?
-Ratsumies, sinihousuinen
Yksin on hyvä olla välillä. Ihan soolona, ihan omien halujen mukaan. Ei kukaan höpöttämässä omia asioitaan, ei kukaan haluamassa sinne ja tänne. Vain minä, minä itse ja ajatukseni. Ja ehkä hän, jollakin tasolla mukana. Aina.
Yksinäinen ratsumies katsoo auringonlaskuun, hyppää ratsunsa selkää ja lähtee hiljaista käyntiä kohti seuraavaa päämäärää. Hän on oman tiensä kulkija, meni oikein tai meni väärin. Silti se on hänen tiensä. Kuka ei haluaisi olla välillä hän?
-Ratsumies, sinihousuinen
Vastaukset 40
Vanhimmat
Siniset housut ovat unessani sarkaa, keltaisella tereellä. Ja ratsuna suomenhevonen. Ruotsin armeijan varusteita 1800- luvun alusta.
Nyt ne ovat farkut ja fillari. Modernia maailmaa, uneni 200 vuoden takaa. Olenko sittenkin vaeltava sielu, joka eksyi nykyaikaan?
Ehdottomasti olet saapunut kaukaa.
Vaeltava sielu siis? Yksi ihminen sanoi kerran: " Olet kuin Nuuskamuikkunen." Oikeassa oli, tiedän itsekin. Olen vaeltaja, vailla lopullista paikka. Tässä on hyvä olla nyt, huomenna muualla.
Ehkä hän tarkoitti, että olet vanha sielu jos näet unia edellisistä elämistä.
Haluat pysyä riippumattomana. Ihan ymmärrettävää kyllä. Oletkohan ihminen, joka oikeasti pelkää voimakkaita tunteita ja välttelee sitoumuksia, koska hänellä on riittävästi velvollisuuksia muutenkin?
En pelkää voimakkaita tunteita, vaan rakastan niitä jossain määrin. Olen enemmän se vaeltava soturi kuin Nuuskamuikkunen, hiljainen rauhan mies. Ne velvollisuudet on osa rajoittavaa elämää, ei ihmisen oikea sielu. Sieluni on vapaa, aina. Näin koen minä, piilotettu ratsumies.
Pidän juuri tuollaisista hetkistä. Ajattelen itsekin häntä usein silloin kun liikun yksin tuolla tien päällä ja pysähdyn katsomaan kaunista maisemaa tai auringonlaskua. Hän on aina läsnä, ei koskaan kaukana.
Ratsumiehen mielessä yksi nainen, punertavatukkainen. Nainen monitahoinen, mutta niin suloinen. Miehen pehmittää, soturin sydämen sulattaa. Miekan tuppeen sujauttaa, ja mielessään naisen luokse ratsastaa.
Tämä sinulle, tiedät kyllä😉
-Ratsumieheltä,
Ihana olet. Punertavaa hiuksissani, luonnostaan.
Liekö olet hän,
mutta hiustesi väri hänenlainen.
Saat olla tämän hetken hän,
ratsumiehen sydämen nainen.
Hänelle vielä vihjeen kertoisin:
Ratsumies on pohjoisilta mailta,
Lumen, jään ja talven alta.
Missä kesä kaunis kuin ruusun kukka,
Talvi ankara ja kylmä, jäätyi jo ruusu rukka.
Lumesta lapset ukon loi,
sille nimen lumiukko antoi.
Pohjoisilta mailta? Pohjois-Suomesta?
Sieltä missä pohjoinen meri, suuri joki, rannikolle nöyristelevät vaarat ja matalat vedet kohtaavat. Sieltä missä suuret kalat kerran nousivat vuolaiden koskien yli hypäten, missä nyt vain ihmisen koneet jauhavat sähköä sulkien luonnon porttiensa taakse. Sieltä missä kerran hallittiin alueita linnasta käsin, linnasta mistä on enää muistona vain maavallit.
Sieltä Ratsumies on, pohjoisesta.
John Wayne? Katoit ihan liikaa sitä länkkäriä torstaina.
Olisinpa wanhojen länkkäreiden cowboy, vaikka John Wayne. Tai Lucky Luke, lännen nopein mies😂
Ratsumiehen luonto modernissa maailmassa, vaikea on hallita.
Nimesi autonsa kuin hevosen,
tarkisti kuin soturi varusteensa.
Jokainen matkansa kuin retki vapaan tien,
ilman aikataulua, ilman määränpäätä.
Sellainen on Ratsumies,
sielultaan vuosisatainen,
ruumiiltaan nuorukainen,
Iältään aikamies,
Ikuinen matkamies.
Sydämensä ratsun selkään halajaa,
Kohti kaipaustaan ratsastaa,
Ratsuaan kaulalle taputtaa,
Sydämensä ääntä vain kumartaa.
Liikut sormi liipaisemalla, kiinnostus sulautuu myytiksi, joka ohjaa matkaasi erilaiseen maailmaan, koskettaen salamyhkäistä etsimääsi nukahtamisen äärirajalla.
Nimeän ratsumiehen Esbourneksi, jonka nykyolemus kuljettaa enempää ajatuksia pohtimatta älppärin kanteen ja sen hieroglyfiin, jota en voi ohittaa. Kertakaikkinen unikuva ja vangitseva levyn nimi!
Järjen, oman tahdon väistyminen vaarantuvat, jolloin orjuuden teot saattavat ottaa yliotteen, harkitsematon minä-lumous astuu esiin karismaattiseksi yliannostuksen huumaksi ja matka jatkuu latauksin kohti horisonttia, vaihtuen lumiseen metsään, suitsuttaen sumua satuun, läikyttäen kesää ympärilleen, uudelleen ja uudelleen.
Hienoa jäsentelyä "ratsumies", pidin kirjoituksistasi.
Kiitos. Tuosta kommentistasi tuli vahvasti mieleen Jone Nikulan sanataiteilut Radio Rockilla. Se oli kehu, Jone on taituri.
Esbourne olkoon Ratsumiehen nimi, koska siitä tulee todella suora silta kuuluisaan rock- muusikkoon, mikä on vain hyvä asia. Ratsumieskin on ollut Hullun junan kyydissä hiukan paranoidina, mutta tarkoittamasi hieroglyfi jäi hieman hämäräksi, pitäisi kai panostaa kuvahakuun?
Ratsumies jatkaa matkaansa kohti kesäistä auringonlaskua, hevoselleen välillä jutellen ja punertavahiuksista naista mielessään kohdaten.
Jonain päivänä ratsukko pysähtyy naisen kohdalla, mutta milloin se tapahtuu, se on vielä kohtalon käsissä.
Onnea punertavahiuksisen naisesi kohtaamiseen. Olkoon tuleva syksy jo teille yhteinen. Ruskan värjäämä luonto on romanttinen pimeine syysiltoineen, ja katulamppuineen.
Eipä mitään, kiva jos pidit.
Jonella on omintakeinen ja hyvä tyyli, pidettävä tyyppi päästä varpaisiin. Käyttää usein cowboy-saappaita, mitkä sopivat nimeämälleni Esbournelle.
Rivivälit ovat mielenkiintoa täynnä, vertauksena kuin paita ja peppu. Hyvä tyyppi.
Rockhenkinen hieroglyfi legendaan yhdistettynä oli itselleni lumous; Speak of the Devil kansi. Vähän häijynnäköinen mies, suupielissä tekastua punaista hilloa, ajattelin lapsellisena. Salamyhkäinen mies iskostui verkkokalvolle ja siellä vaikuttaa olevan vieläkin, taattua latausta. Aika kultaa muistot vaihtelevasti. Mikään ei ole tänään niinkuin ennen.
Yhtä lailla Esbourne vaeltaa tietä enempää suunnittelematta etukäteen, vain kohtalo mukana, määränpää jossain. Ratsusi kuuntelee jutteluasi jonka tuntee omakseen. Olette vaeltaneet yhteistä auringonlaskua katsomaan, punertavaa sävyä revontulen
lailla omimaan.
Kuin yöperhosen polttamat siivet, ounastellen uhmaten kohtaloa, demonin vaikutteista ratsun vaistoa tunnustellen ratsuasi ohjaamatta, kuutamoa aistien, tähtien loisteessa, olet tuulenvireen keskellä. Kasvot vaelluksen pieksäminä Esbourne lukitsee sydämen sielun kohtaloon jota vaalii nopeilla aavikon liikkeillä. Nukahdus voi olla iso virhe, johon ei ole varaa. Yön tähti kuvastaa ratsun profiilin jonka avulla aistit toimii.
Tarkistaa paukkuraudan, hevosen laukka herättää toivon tulevasta. Jossain on jotain enemmän, parempaa valovuotta ajatellen.
Ratsumiehen päivään jäi kaksijakoinen tunne: Näin punertavahiuksisen naisen nopeasti pariinkin kertaan, mutta en saanut tilaisuutta jutella hänen kanssaan. Tunsin olevani hieman kuin halloween- kurpitsa: Jollakin tavalla hymyilevä, mutta samalla tyhjää oloaa irvistävä ontto pää. Kaksijakoinen olo vaivasi minua useamman tunnin. Voisin mennä vaikka paukuttelemaan revolverillani peltipurkkeja, ja purkaa turhauman ruudinkäryyn. Ruudissa on voiton tuoksu, se auttaa aina.
Punertavahiuksisille naiselle minulla on yksi toive: Kun näet minut seuraavan kerran, ota hihastani kiinni, äläkä päästä irti ennenkuin olen saanut katsoa silmiisi vähintään 15 sekuntia ja lausua sinulle jotain kaunista.
-Ratsumies
Jaa onko uus stalkkauksen kohde jo löydetty. Hyvä.
Nyt meni vähän ohi. Uusi?
Tietääkö kommentoija edes mitä on stalkkaus? Wikipediasta voi tarkistaa mitä se oikeasti on.
On teinimäistä huudella stalkkeria keskustelupalstalla, milloin mistäkin syystä.
Oletko ujo, ratsumies? Se on suloinen piirre miehessäkin. Mutta, jos punertavahiuksinenkin on ujo, niin teillä voi olla hivenen hankalaa saada keskustelua avattua, jos vaikka kun kohtaatte kasvokkain jossain.
Ps. oletko Lapista päin?
En ole oikeastaan ujo, ehkä hieman varautunut naisten seurassa ennen kuin opin kunnolla tuntemaan.
Liikun "vanhan linnakaupungin" alueella, Lapin etelärajalta vajaa kymmenen peninkulmaa alaspäin.
On jollaki fantasiat
Onko vain fantasia kertomus, vai onko jotain ymmärrettäväksi tarkoitettua. Kaukaa on matkamies tullut.
Vähän sekä ja että. Taustalla ihan oikea ajatus, tunne eräästä sekä hyvin selkeä uni, joiden pohjalta tarina on muokattu.
Näistä tulee mieleen J Karjalaisen Kolme Cowboyta. :)
Mielenkiintoista tosiaan, jos näkee unta edellisestä elämästään. Itse luulen tai tiedän, että taiteen keinoin voi myös tavoittaa jotain sielunsa tasoista tai edellisistä elämistään.
Cowboy voisin olla, mutta enemmän tällainen kulkeva ja itsekseen haaveileva ratsumies olen.
Lucky Luke, mutta kuudesti laukeava ei ole niin nopea. Ehkä parempi niin.
Ukkosen jyrähtäessä,
Ratsuni hypähtäessä,
Tunsin voiman puhuvan,
Sähköä ilmaan tuovan.
Se jysäytti kovin,
Ääni Thorin vasaran,
Kuin merkkinä ihmisen luojan,
Älä itsestäsi liikoja luule,
Vaan sydämesi ääni kuule.
Siksi pidän jalat maassa,
Ellen ole satulassa,
Etten korskeana eteesi rynni,
Kuin keväinen sonni,
Vaan kuin hienostunut ori,
Eteesi astelen,
Silmiisi katselen,
Sieluusi hiljaa astelen.
-Ukkosmyrskyn Ratsumies
Hieno. Oletko joskus julkaissut runokirjan? Tuo runo muistutti erästä runoa, mutten nyt millään muista sen kirjan nimeä enkä tekijää. Runossa mainittiin jotain viikingeistä, metsästä ja Thorin vasarasta muistaakseni.
Ihan omia ajatuksen roiskeita nämä ovat.
Thorin vasarasta tuli päähän N- flixin sarjaa katsoessa, siksi se löysi tiensä tuohonkin.
Luin viestiketjun läpi ja mieleeni tulivat nm. Lumiukon viestit ja nyt tämän sinihousuisen ratsumiehen. Kuin elokuvista tai tarinoiden havinasta, ei kait siinä.. Ja miten ne menivätkään ne analyysit minkälaisia mielikuvia palstalaisista..
🙂
Sinihousuinen Ratsumies on eri persoona kuin Lumiukko. Heillä voi olla yhteistä, mutta se jääköön jokaisen oman päättelyn varaan. Tarinoiden kautta voi luoda hienompia mielikuvia, enemmän kuin pelkällä " kaipaan sua Xxxxx. T. Minä"- viesteillä. Ja ehkä näistä joku kieroutunut mieli tykkääkin, mene ja tiedä.
Sen olen täällä oppinut, ettei ikinä pidä luulla tai olettaa mitään. Täällä kaikki on harhaa, kuvitelmaa ja kusetusta. Sen kun muistaa ja toimii sen mukaisesti ei saa kynsilleen.
Ratsumies,
Noinhan se on.
Vihjaileva tarinan kerronta on samaa kusetusta kuin kaikki muukin täällä. Vaikka kuinka sokeroisit sen tai käärisit ilta-auringon säkeisiin sanasi, niin samaa kukkua se on kuin kaikki muukin täällä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, yhtä kaukana ovat vilpittömyys ja rehellisyys täältä.
Sen kun muistaa niin säilyttää oman aitoutensa ja uskonsa vain oikeisiin aitoihin ihmisiin.
Mutta hienompi paketti siitä tulee kuin ruskeasta pahvilaatikosta, johon jo värisevin käsin kirjoitettu "Tykkään susta niin että halkeen, XXXX." Kaunis kääre, hienompi viesti. Kapish?
Jos haluaa hienostella niin silloin ok.
Itse arvostan vaikka pahvin palaselle tai lautasliinalle kirjoitettua viestiä enemmän jos se on kirjoitettu sydämellä ja sydämestä. Ja värisevin käsin kirjoitettuna sekin kertonee jotain hyvin tärkeää. Sitä ei sovi halveksia meistä kenenkään.
En halveksi, en. Kumpa uskaltaisin itsekin kirjoittaa vaikka servettiin viestin hänelle ja lykätä sen käteen. Mutta elämä on opettanut varomaan liiallista tuppautumista, siksi sellainen ei ole vaihtoehtona.
Pidän kirjoittelusta ja fiilisten luomisesta. Se kai on syynä näihin tarinoihin. Ja on syynä myös tunne hänestä, aitoa ei keksittyä tunnetta.
Hienotunteisuus on kaunis piirre. Löysin tähän sinulle illan päätteeksi lainatun tekstin:
Jokainen ruusun piikki on kysymys,
jokainen uni on polku pusikon poikki.
Hei dream baby dream:
jos ei kysy, ei opi vastausta,
jos ei eksy, ei löydä itseään
ja kun ei suostu vaikenemaan,
polunpientareen multaan kasvaa uusi ruusu
jonka jokainen ohikulkija huomaa.
(Johanna Venho)
Rohkeutta elämääsi.
Jospa löydät joskus omasi jota kaipaat.
Hyvää yötä.