Tulin töistä kotiin aika myöhään, oli melkein keskiyö. Olin väsynyt, halusin vaan mieheni viereen nukkumaan. Ajattelin miten ihanaa oli käpertyä muruseni viereen ihanan lämpimän pehmeän peiton alle. Olin palellut koko päivän - kevätflunssa tästä nyt vielä puuttuisi!
Yllätys oli suuri kun näin että meidän pienessä talossa oli vielä valot päällä. No, sitten muistin että tosiaan, miehelläni oli pari vapaapäivää edessä, saattoi valvoa ja odottaa. Tai sitten oli taas nukahtanut sohvalle ja unohtanut valot. No, ei siinä mitään, jos hän oli hereillä ja ehkä haluaisi rakastella - kyllä se minulle kelpasi!
Mietin vielä kerran sitä mahdollisuutta että jos mieheni oli nukahtanut odotellessaan minua, ja yritin olla kolistelematta kun avasin kotioven, riisuin takin ja kengät...
Sitten järkytyin. Huomasin eteisessä matkalaukkuja ja pahvilaatikollisen kirjoja. Säikähdin oikein todella! Ja samassa, rakkaani tuli makuuhuoneesta, mukanaan hänellä oli muutama CD-levy ja kannettava CD-soitin. Voi ei...
"No siinähän sinä oletkin, pikku valehtelija!" rakkaani kiljahti kun näki minut. "Miten olen voinut olla niin sokea etten ole huomannut vuosia jatkunutta likaista peliäsi?!" En voinut uskoa korviani sen paremmin kuin silmiänikään. En saanut sanaa suustani, tilanne oli niin sanoinkuvaamattoman hullunkurinen. "Senkin itsekäs sika!! En kestä sinua enää!" Oliko tämä tosiaan se ihana mies johon olin rakastunut, se kypsä, hellä, tasapainoinen?
"Rakas... Mitä...?" yritin änistä minkä järkytykseltäni pystyin, mutta sanat takertuivat jonnekin. "Anna auton avaimet", kuulin hänen sanovan - vieläkään en täysin tajunnut näkemääni tai kuulemaani. "Anna nyt ne #*!%& avaimet!!" Taisi olla tosissaan - vähitellen aloin tajuta sekavaa tilannetta. Jotenkin sain kysyttyä mitä mieheni tarkoitti. "Älä yhtään yritä esittää viatonta, senkin pikku lutka!" Minäkö lutka? Tässä on varmaan joku väärinkäsitys takana... Ja onhan kultaseni sellanen Drama queen että vähemmästäkin saisi kohtauksen.
Epäröiden ojensin avaimet miehelle, mutta sitten tajusinkin olla päästämättä avaimista itse irti - nykäisin raivostuneen miehen lähelleni ja yritin kuulostaa vakuuttuneemmalta kun oikeastaan olinkaan. "Kulta, mitä tämä nyt on?" sain kysyttyä. "Mitä minä olen sinulle tehnyt?" "Et todellakaan ole noin viaton", kultaseni sähähti. "Aina olet muita naimassa kun silmä välttää!" Nyt suutuin. Mikä hän oli minua syyttämään, ihan uskollisia oltiin mielestäni oltu molemmat, kaikki nämä vuodet mitä yhdessä oltiin oltu. "Et voi syyttää minua jos ei ole todisteita", keksin sanoa, en paljon muutakaan. Kysyin oliko miehelläni todisteita - hän tarttui ranteeseeni ja raahasi makuuhuoneeseen.
Hän ryntäsi meidän vaatekaapille, ja otti jotain esille minun paitojeni välistä. Mietin että oli varmaan löytänyt jonkun viattoman viestin, jonkun vanhan puhelinnumeron tai muuta. "Mikä tämä on?!" mieheni kysyi. Sain käteeni nipun papereita joita en ollut koskaan ennen nähnytkään, tajusin että siinä oli matkaliput ja jotain muuta.
Tutkin papereita hämmentyneenä. Parin sekunnin päästä näin lapun jossa luki mieheni kauniilla selvällä käsialalla: "Aprillia, senkin hölmö! Rakastan Sinua!" Päässäni kävi aika myllerrys kun selasin papereita, rakkaani oli varannut meille kuukauden matkan Manchesteriin!!
Majoitus oli järjestynyt tuttavaperheen kautta, he asuvat isossa talossa, ja talo olisi kaksi viikkoa tyhjillään kun perhe olisi poissa. Olin vielä vähän ällistynyt kun rakkaani vaati minulta vastausta, tällä kertaa paljon lempeämmin, ihan eri äänensävyllä. Vilkaisin häntä, hänellä oli vielä kädet lanteilla, mutta ivallinen hymy vaihtui heti lempeään, joskin voitonriemuiseen virnistykseen.
Mieheni tuli luokseni, otti minut hellästi lähelleen, suuteli poskelle, näykkäsi kaulaa, ja sitten huulet koskettivat jo huuliani. Tunsin hänen ihanat käsivartensa tiukasti ja turvallisesti ympärilläni. "Hauskaa aprillipäivää, kulta" hän kuiskasi. En voinut oikein hillitä itseäni, melkein itkin helpotuksesta. En tiedä mitä olisin tehnyt jos tämä ei olisikaan ollut pilaa!
Kultani avasi vyöni, ja veti paitani ulos housuista. Hänen kätensä livahtivat paitani alle, hyväilivät paljasta selkääni. Huokasin helpotuksesta, kaikki oli sittenkin hyvin.
Kultani suuteli huuliani, katsoi sitten silmiin ja sanoi: "Meillä on ollut nyt vähän vaikeaa, kumpikin meistä on omistautunut vähän liikaa työlleen, minun piti vaan tehdä jotain repäisevää että heräisimme kumpikin ja muistaisimme miksi olemme yhdessä." "No, miksi me sitten olemme yhdessä?" kysyin mieheltäni hymyillen ja annoin käteni liukua hänen kylkeään pitkin. "Rakkaudesta", hän kuiskasi korvaani ja suuteli taas huuliani.
"Mutta miten ne työt sitten..?" havahduin kysymään, johon mieheni vastasi: "Älä sinä höpö nyt huolehdi siitä, anna minun hoitaa". Tuolla nyt voi käsittää mitä vaan! Mieheni olikin jo repimässä meiltä kummaltakin vaatteita pois päältä, ja hän hyväili ja suuteli kaulaani, rintaani... "Anna minun hoitaa..." hän kuiskasi taas. Ja niin minä annoinkin.
(tositarina 1990-luvun lopulta)
Kiitos Sinulle Rakkaani kaikista näistä ihanista vuosista! Muuta en tarvitse kuin Sinut, haluan jakaa elämäni Sinun kanssasi ja kulkea rinnallasi elämäni loppuun asti!
"I can't promise I'll love you for the rest of your life -
but I swear I'm going to love you for the rest of mine."
Yllätys oli suuri kun näin että meidän pienessä talossa oli vielä valot päällä. No, sitten muistin että tosiaan, miehelläni oli pari vapaapäivää edessä, saattoi valvoa ja odottaa. Tai sitten oli taas nukahtanut sohvalle ja unohtanut valot. No, ei siinä mitään, jos hän oli hereillä ja ehkä haluaisi rakastella - kyllä se minulle kelpasi!
Mietin vielä kerran sitä mahdollisuutta että jos mieheni oli nukahtanut odotellessaan minua, ja yritin olla kolistelematta kun avasin kotioven, riisuin takin ja kengät...
Sitten järkytyin. Huomasin eteisessä matkalaukkuja ja pahvilaatikollisen kirjoja. Säikähdin oikein todella! Ja samassa, rakkaani tuli makuuhuoneesta, mukanaan hänellä oli muutama CD-levy ja kannettava CD-soitin. Voi ei...
"No siinähän sinä oletkin, pikku valehtelija!" rakkaani kiljahti kun näki minut. "Miten olen voinut olla niin sokea etten ole huomannut vuosia jatkunutta likaista peliäsi?!" En voinut uskoa korviani sen paremmin kuin silmiänikään. En saanut sanaa suustani, tilanne oli niin sanoinkuvaamattoman hullunkurinen. "Senkin itsekäs sika!! En kestä sinua enää!" Oliko tämä tosiaan se ihana mies johon olin rakastunut, se kypsä, hellä, tasapainoinen?
"Rakas... Mitä...?" yritin änistä minkä järkytykseltäni pystyin, mutta sanat takertuivat jonnekin. "Anna auton avaimet", kuulin hänen sanovan - vieläkään en täysin tajunnut näkemääni tai kuulemaani. "Anna nyt ne #*!%& avaimet!!" Taisi olla tosissaan - vähitellen aloin tajuta sekavaa tilannetta. Jotenkin sain kysyttyä mitä mieheni tarkoitti. "Älä yhtään yritä esittää viatonta, senkin pikku lutka!" Minäkö lutka? Tässä on varmaan joku väärinkäsitys takana... Ja onhan kultaseni sellanen Drama queen että vähemmästäkin saisi kohtauksen.
Epäröiden ojensin avaimet miehelle, mutta sitten tajusinkin olla päästämättä avaimista itse irti - nykäisin raivostuneen miehen lähelleni ja yritin kuulostaa vakuuttuneemmalta kun oikeastaan olinkaan. "Kulta, mitä tämä nyt on?" sain kysyttyä. "Mitä minä olen sinulle tehnyt?" "Et todellakaan ole noin viaton", kultaseni sähähti. "Aina olet muita naimassa kun silmä välttää!" Nyt suutuin. Mikä hän oli minua syyttämään, ihan uskollisia oltiin mielestäni oltu molemmat, kaikki nämä vuodet mitä yhdessä oltiin oltu. "Et voi syyttää minua jos ei ole todisteita", keksin sanoa, en paljon muutakaan. Kysyin oliko miehelläni todisteita - hän tarttui ranteeseeni ja raahasi makuuhuoneeseen.
Hän ryntäsi meidän vaatekaapille, ja otti jotain esille minun paitojeni välistä. Mietin että oli varmaan löytänyt jonkun viattoman viestin, jonkun vanhan puhelinnumeron tai muuta. "Mikä tämä on?!" mieheni kysyi. Sain käteeni nipun papereita joita en ollut koskaan ennen nähnytkään, tajusin että siinä oli matkaliput ja jotain muuta.
Tutkin papereita hämmentyneenä. Parin sekunnin päästä näin lapun jossa luki mieheni kauniilla selvällä käsialalla: "Aprillia, senkin hölmö! Rakastan Sinua!" Päässäni kävi aika myllerrys kun selasin papereita, rakkaani oli varannut meille kuukauden matkan Manchesteriin!!
Majoitus oli järjestynyt tuttavaperheen kautta, he asuvat isossa talossa, ja talo olisi kaksi viikkoa tyhjillään kun perhe olisi poissa. Olin vielä vähän ällistynyt kun rakkaani vaati minulta vastausta, tällä kertaa paljon lempeämmin, ihan eri äänensävyllä. Vilkaisin häntä, hänellä oli vielä kädet lanteilla, mutta ivallinen hymy vaihtui heti lempeään, joskin voitonriemuiseen virnistykseen.
Mieheni tuli luokseni, otti minut hellästi lähelleen, suuteli poskelle, näykkäsi kaulaa, ja sitten huulet koskettivat jo huuliani. Tunsin hänen ihanat käsivartensa tiukasti ja turvallisesti ympärilläni. "Hauskaa aprillipäivää, kulta" hän kuiskasi. En voinut oikein hillitä itseäni, melkein itkin helpotuksesta. En tiedä mitä olisin tehnyt jos tämä ei olisikaan ollut pilaa!
Kultani avasi vyöni, ja veti paitani ulos housuista. Hänen kätensä livahtivat paitani alle, hyväilivät paljasta selkääni. Huokasin helpotuksesta, kaikki oli sittenkin hyvin.
Kultani suuteli huuliani, katsoi sitten silmiin ja sanoi: "Meillä on ollut nyt vähän vaikeaa, kumpikin meistä on omistautunut vähän liikaa työlleen, minun piti vaan tehdä jotain repäisevää että heräisimme kumpikin ja muistaisimme miksi olemme yhdessä." "No, miksi me sitten olemme yhdessä?" kysyin mieheltäni hymyillen ja annoin käteni liukua hänen kylkeään pitkin. "Rakkaudesta", hän kuiskasi korvaani ja suuteli taas huuliani.
"Mutta miten ne työt sitten..?" havahduin kysymään, johon mieheni vastasi: "Älä sinä höpö nyt huolehdi siitä, anna minun hoitaa". Tuolla nyt voi käsittää mitä vaan! Mieheni olikin jo repimässä meiltä kummaltakin vaatteita pois päältä, ja hän hyväili ja suuteli kaulaani, rintaani... "Anna minun hoitaa..." hän kuiskasi taas. Ja niin minä annoinkin.
(tositarina 1990-luvun lopulta)
Kiitos Sinulle Rakkaani kaikista näistä ihanista vuosista! Muuta en tarvitse kuin Sinut, haluan jakaa elämäni Sinun kanssasi ja kulkea rinnallasi elämäni loppuun asti!
"I can't promise I'll love you for the rest of your life -
but I swear I'm going to love you for the rest of mine."
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatka tätä novellia haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
onko tämä muka novelli jos tää on kerran todella tapahtunu??????????? eikö ennemmin olis parempi sanoo vaa tosi tarina tai muuta ku novelli??!!
Tuosta päivästä lähtien olet varmasti muistanut, että 1.4 on aprillipäivä!=) Hyvin kirjoitettu tositarina, jonka onnellinen loppu tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä.