Voisiko joku selittää 100 vuoden säännön

100 vuotta ei ole varsinaisesti mikään sääntö, vaan omaksuttu käytäntö. 100 vuotta sitten kirjoihin merkityt henkilöt ovat (lähes kaikki) kuolleet, ja heidän tietonsa ovat ns. vapaata riistaa.

Elävien ihmisten tiedot kuuluvat tietosuojalainsäädännön piiriin, eikä niitä saa julkaista netissä kaikkien nähtäviksi.

Kuolleiden luettelossa ei ole elävien ihmisten tietoja, mutta ne saattavat sisältää ns. arkaluontoista tietoa (lähinnä kuolinsyyt), ja niillä on 50 vuoden suoja-aika.

Kuolleiden ihmisten tiedot eivät suonkaan ole vapaata riistaa niiltä osin kuin koskevat myös elossa olevia henkilöitä. Asiasta on Suomessa melko vähän oikeuskäytäntöä ja ennakkotapauksia, mutta tietosuojavaltuutettu on linjannut esim. tiedon adoptiosta ja vastaavat tiedot sellaiseksi. Samoin perinnölliset ominaisuudet, kuten rotu, DNA-tiedot, eräät sairaudet jne koskevat myös elossa olevia.
Parasta on siis säilyttää linjana, että julkaisee vain yli 100 vuotta sitten kuolleiden henkilöiden tietoja, jolloin myös todennäköisesti heidän lapsensa ovat jo siirtyneet manan maille ja yhteyden löytäminen elossa oleviin on epätodennäköisempää.
Em. koskaa siis julkista julkaisemista, eli internetiä ja myös siellä olevia suljettuja, mutta laajoja ryhmiä.
Pohdinnassa on juuri nyt useilla tahoilla internet-sukupuiden vaikutus tietojen saatavuuteen ja salassapitosääntöihin. Tiukennuksista voivat sukututkijoiksi itseään kutsuvat syyttää itseään. Ylilyöntejä tapahtuu käytännössä päivittäin.
I.V.