PSYKIATRIT OVAT ELIITTIÄ/YLÄLUOKKAA

Eliitillä on omat asenteensa ja tapansa. Yksi niistä on omien suojelu ja mokien peittely. Lääkäreiden ammattikuntaa on ihmetelty sen lujan solidaarisuuden takia. Solidaarisuuden pohjana on eliittiitausta.

Kannattaa käydä lukaisemassa https://keskustelu.suomi24.fi/t/16444954/suomen-eliitti---saako-siitä-kirjoittaa

Minä en kuulu eliittiin, mutta olen liikkunut heidän reviirillään ja nähnyt.

Kyllä, ennen psykiatrit olivat niin hulluja, etteivät olisi pärjänneet somaattisella puolella. Olivat suojatöissä isoissa sairaaloissa. Hyvä palkka ja hulppea asunto.

Nykyään ei ole niitä sairaaloista, toiminta on avoimempaa. Nykyään ei enää halutakaan eriskoistua psykiatriaan. Mutta niitä vanhoja hulluja on edelleen ja ylopistoissa edelleen täytyy opiskella.

Osa psykiatrien käyttäytymistä johtuu ihan taustasta.

Toinen huomio. Eliitin käyttäytyminen vaikuttaa kovin narsistiselle. Jos teette oletuksen, että psykiatrinne on narsisti, ehkä teidän on helpompi ymmärtää häntä.

Älkää sanoko mitään pahaa heistä!!!

Huolimatta siitä, että aloitus on kirjoitettu, jostakin kumman syystä, isoilla kirjaimilla, ja syytä siihen tietämättä, että miksi, vastaa silti.

Voivat olla ja kuulua ja varmasti kuuluvatkin eliittiin, mutta minusta he eivät aina toimi eettisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Luettuaan lukuisia vuosia alaansa ja omaksuen oppikirjoista, ja niissä annetuista opeista, ja tietyt sairausdiagnostiikkaan ja arviointiin kuuluvat kriteerit, saattavat tehdä hoitopäätöksiä edelleenkin kysymättä potilaan mielipiteitä ja toiveita. Eli määrätä potilaille liian suuriannoksisia lääkityksiä, tai määrätä pakkohoitoon. Oireiden taustalla olevia, tai sairauteen johtaneita syitä ei välttämättä selvitetä.

Psykopaattisia ominaisuuksia omaavat varmaankin pärjäävät hyvin kyseisellä alalla.
Valitettavasti.

Lääketieteestä ja lääkäreistä tuli historiassa mielisairauksien määrittelyä ja hoitoa hallitseva ala lähinnä juuri siksi, että sen arvostus oli niin korkea että ajateltiin, että lääkärit sopivat mielisairaaloiden johtajiksi ja sopeutumisongelmien määrittäjiksi. Kyse ei ollut mistään tieteellisestä saavutuksesta tai siitä, että lääketiede olisi mullistavasti löytänyt jotain lääketieteellisiä konstruktioita nimeltä mielisairaudet, vaan yhteiskunnallisesta statuksesta. Lääkärien ja luonnontieteen palvonta johti siihen, että huono-osaisuutta, köyhyyttä ja osattomuutta sekä siihen liittyviä yksilöllisiä reaktioita alettiin enenemissä määrin tulkita biologisina kansakunnan terveyttä ja elinvoimaan rapauttavina geenisairauksina, jotka voitiin hoitaa ja hallita esimerkiksi massamurhaamalla kaiki mielisairaat. Mentaalihygieniaoppi olikin 1900-luvun alussa erityisen suosittua lääkärien ja psykiatrien keskuudessa ja mielisairausluokkien kehittäjät olivatkin järjestäen vahvoja eugeniikan kannattajia. Vasta kun yhteiskunnat länsimaissa demokratisoituivat ja köyhätkin alkoivat saada äänensä kuuluviin ja koulutus laajeni muihinkin yhteiskuntaluokkiin, niin näkemys huono-osaisuudesta ja sopeutumattomuudesta laajeni. Viime vuosikymmeninä taas individualismi, elitismi, biologinen reduktionismi uskonnollisena kulttina jne. ovat nostaneet suosiotaan psykiatriassa ja muualla yhteiskunnassa, jolloin kokonaiskuvan hahmottaminen on hämärtynyt ja jokainen kansalainen on oppinut sairastamaan omaa pikku pääpipiään. Kyse on nimenomaan ideologisesta suuntauksesta, jolla ylläpidetään ja pönkitetään yhteiskunnallista ja taloudellista epätasa-arvoa, ei sairauksien hoitamisesta. Se että lääkäreitä koulutetaan kertomaan potilailleen, että vaikka raiskatuksi tuleminen ja koulukiusatuksi joutuminen ovat neurobiologisia häiriöitä, eivät mitenkään irrallisia ilmiöitä yhteiskuntapoliittisista ideologioista ja ihmiskuvasta. Psykiatria ei ole koskaan ollut mikään lääketieteen ala vaan sosiaalisen kontrollin väline naamioituna lääketieteeksi. Sen takia mielisairauksien hoito ei ole koskaan kiinnostanut psykiatreja vaan mielisairaiden käyttäytymisen hallinta, jolloin havainto siitä että mielisairaiden suhteellinen kuolleisuus on joidenkin tutkimusten mukaan peräti viisinkertainen ei huoleta yleisellä tasolla eikä sekään, että tutkimusten mukaan mielisairauden toipuminen on laskenut entisestään viime vuosikymmeninä. He eivät hoida potilaita, vaan huumaavat heistä vaarattomia ja passiivisia työkyvyttömyyseläkeläisiä. Koko psykiatrian idea ja syntyhistoria on äärimmäisessä elitismissä yhdistettynä naivistiseen uskonnolliseen biologiseen reduktionismiin.