Miksi nuorena on helpompi muuttaa ulkomaille kuin vanhana?

- Miksi iäkkäämpänä on vaikeampi aloittaa uusi harrastus?

- Miksi iäkkäämpänä on vaikeampi muuttaa ruokavaliota?

- Miksi iäkkäämpänä on vaikeampi vaihtaa ammattia tai suorittaa jokin tutkinto?

- Miksi iäkkäämpänä on vaikeampi vaihtaa asuinpaikkakuntaa tai asunto (yhden ja saman maan sisällä)?

- Miksi iäkkäämpänä on vaikeampi tehdä elämänmuutoksia kuten esimerkiksi ajaa ajokortti ja ryhtyä autoilijaksi? Tai ryhtyä käyttämään julkisia kulkuneuvoja, jos on aiemmin tottunut liikkumaan omalla autolla? Opetella uusi kieli? Opetella uimaan tai ajamaan polkupyörällä? Pudottaa painoa? Alkaa harrastamaan liikuntaa? Lopettaa tupakointi? Muuttaa omakotitalosta kerrostaloon? Muuttaa maalta kaupunkiin? Opetella laittamaan ruokaa esim. ruoanlaitosta vastanneen puolison kuoltua tai avioeron jälkeen? Opetella käyttämään uutta tekniikkaa kuten älypuhelimia ja tietokoneita?
- - - - - -

Suurimmat vaikeudet ovat ihmisten korvien välissä. Tietenkin on totta, että lapset ja nuoret oppivat monia taitoja nopeammin kuin iäkkäämmät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oppimiskyky katoaisi iän myötä. Kuulemma aikuisten ja ikääntyneiden oppiminen on vain erilaista kuin nuorempien. Moni varttunut saattaa kokeilla uuden opiskelua ja pettyä, kun oppiminen ei tapahdukaan niin nopeasti kuin muistelee sen tapahtuneen kouluiässä. Silloin kannattaisi kuitenkin jatkaa ja tunnustella omaa oppimiskykyään. Oppimiskyky on kuin fyysinen kunto. Ei sohvaperuna voi heti juosta maratonia, mutta sitkeästi harjoittelemalla se onnistuu useimmilta ennemmin tai myöhemmin.

Iäkkäämpi oppija tarvitsee enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Hänen täytyy hyväksyä, ettei oppiminen vanhempana ole aivan samanlaista kuin lapsena. Kannattaa myös kyseenalaistaa omat muistot oppimiseen liittyen. Harva muistaa, miten kamalan vaikealta esimerkiksi polkupyörällä ajon opettelu lapsena saattoi tuntua. Tai lukemaan opettelu.

Nuoret ihmiset kestävät myös usein paremmin epämukavuutta. Monilla nuorilla kun ei ole varallisuutta paljon, he ovat valmiita raatamaan pienipalkkaisissa töissä ja majoittumaan reissuillaan teltoissa ja kaverin sohvalla. Iän myötä elämä vakiintuu ja taloudellinen tilanne kohenee. Taloudellisen vaurastumisen mukana tulee myös mukavuudenhalu. Toki nuorilla on usein myös enemmän energiaa, mutta monien iäkkäämpien "energiapula" johtuu yleensä ainakin osittain omista elämäntavoista.

"Laiska elämäntapa" vaikeuttaa liikkeelle lähtemistä sekä uuden kokeilemista. Ylipaino ja huonot ruokailutottumukset saattavat aiheuttaa väsymystä. Joskus diagnosoimattomat, hoitamattomat tai huonolla hoidolla olevat sairaudet (esim. masennus, diabetes, korkea verenpaine, kivut) heikentävät elämänlaatua. Osa on jäänyt alkoholin tai jonkun muun riippuvuutta aiheuttavan tekijän vangiksi. Myös yleinen lannistuneisuus tai heikko itsetunto saattavat vaikeuttaa elämänmuutoksen tekemistä. Tai huonolla tolalla oleva työelämä voi viedä kaikki mehut. Kannattaa miettiä, löytyykö oman energiapulan takaa joku asia, johon voisi vaikuttaa.

Laitan toiseen viestiin tuohon alle inspiraation lähteiksi mielekiintoisia lehtijuttuja.

Kirjoituksia iäkkäämpänä tehdyistä elämänmuutoksista:

https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/harrastukset/terttu-73-hurahti-painonnostoon-saannollinen-harjoittelu-pitaa

https://www.kokenet.fi/sv/node/40

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/ihmiset/mummot_rautaa_elakelaiset_kirsti_inkeri_ja_eila_tavoittelevat

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/vanhuuden-imago-kaipaa-paivitysta/


Kiinnostava kirjoitus elämänmuutoksista yleisellä tasolla ja muuta mielenkiintoista:

https://www.matkaopasvapauteen.com/mista-tietaa-etta-elamanmuutoksen-aika/

http://kaupunkiuutiset.fi/kulttuurin-harrastamisen-ei-aina-tarvitse-olla-kallista/

https://www.apu.fi/artikkelit/seniorit-somessa-ikaihmiset-tubettavat-katso-kuvat-ja-videot

Ai miten kipeä aihe! Kyllähän minäkin tahtoisin jonkun elämänmuutoksen tehdä. Yksi pienikin riittäisi, vaikka suurista haaveilen. Mutta mistä saisin voimaa, kun arki yksinään vie voimat?

Ei ole varmaankaan kauheata vaihtaa kotimaataan, koska afrikasta ja lähi-idästä on tulijoita suomeenkin pilvin pimein, ikään katsomatta, aivan vauvasta vaariin asti.

Sen verran kun oon ruotsinsuomalaisten kanssa jutellut, niin uskon useimpien heidän jäävän Ruotsiin loppuiäkseen. Täällä keskustelussa kun seikkailee usein se reissumies-leivän ystävä, joka aikoo pysytellä Skånessa loppuun asti. Terveisiä vaan sinne Skåneen. Sinun kommentit ovat hauskoja.

Omalta kohdaltani olen kuitenkin päättänyt, että haluan muuttaa pois Ruotsista ja aion sen toteuttaa. Ikää mulla on jo yli 60 vuotta enkä koe itseäni yhtään liian vanhaksi sellaista tekemään. En osaa pitää itseäni kovin rohkeana, joten en osaa sanoa muille neuvoja.

Sen olen huomannut, että jos joku muu ruotsinsuomalainen sanoo Ruotsissa, että en enää jaksa muuttaa pois täältä, niin mielessäni totean, että minäpäs aion jaksaa. Ja jos joku sanoo, että uskaltaisinpas muuttaa Suomeen/Espanjaan, niin minä ajattelen, että minä aion uskaltaa. Muiden haikailu vissiin antaa minulle sellaista sisua.

Hissukseen tässä oon muuttoani valmistellut. Se vie kuulkaa aikaa ja voimia. Jos haaveilet ulkomaille muutosta, niin aloittakaa ihmeessä se urakka. Asioiden tutkimiseen ja selvittämiseen kuluu aikaa. Uuden kotipaikan etsiminen on seikkailu ja tavaroiden vähentämiseen menee usein hurjan paljon aikaa. Jos kesken urakan muuttaa mieltänsä, se on siinä vaiheessa vielä helppoa, kun ei ole hankkinut uutta kotia eikä luopunut vanhasta.

Mun olis pitänyt aloittaa se hautaus siivous jo 4 vuotta sitten kun jäin eläkkeelle , kuinkas ollakaan , taijan olla "Piraten" sukua , mies joka siirsi kaikki tekemiset huomiseen , tosiaan sitten kuoli aikanaan .- Jaksaiskohan pestä talon ikkunat huomenna? :)

Gubbe 71

Osa ulkomaille muuttoa haikailevista ehkä vain puhuu. Ehkä he itsekin tietää, ettei haikailu koskaan toteudu. Osa ei ehkä tosissaan haluakaan muuttaa minnekään. Joillakuilla ne haaveet saattavat olla samanlaisia kuin lottopotista haaveileminen. Siihen malliin, että "olisipa rahaa, niin ostaisin oman linnan Etelä-Ranskasta". Erikseen on sitten ne henkilöt, jotka ei turhia haikaile vaan pistää töpinäksi. Muutaman Suomeen paluumuuttaneen tunnen. He eivät edes muutosta paljon puhuneet ennen kuin asiat olivat varmoja. Eräskin pariskunta julkisti asian vain kuusi viikkoa ennen muuttoa. Siinä vaiheessa oli Ruotsissa jo talokin myyty. Silloin moni kaveri Ruotsissa koki itsensä vähän loukatuksi. En tiedä, miksi se niin tuntui ikävältä. Kuin olisivat juonineet meidän muiden tuttavien selän takana asiaansa, vaikka heidän oma päätöshän se oli. Ei aina ole kyse rohkeuden puutteesta. Voi olla kyse saamattomuudesta tai vain sellaisesta omien haikailujen paljastamisesta.

Mitäs sitä sinne Suomeen ennään ku kaikki tutut jo Näsinmäellä :(

Noh, mie oon Porvoosta ja vaimo idästä :)

Kaikki oli nuorena helpompaa , seisoi alvariinsa , nykyään tuskin kusilastissakaan :´-(

Ominaisuudet: Kielitaitoa (riittävästi). Persaukisuus. 59v:nä Norjaan.

Ai kauhee ku tuli halu tehä jotai muutoksii omaa elämään. Ihan kipinä iski. Nyt vaan tarttee miettii et mikä se semmonen muutos vois olla.

Tietysti on helppo koska nuorella on energiaa enemmän.

Minäkin oon yli 50-vuotias eikä ajatus kotimaan vaihdosta ahdistaa yhtään, koska Ruotsista olisi hyvä päästä pois. Valitettavasti tässä iässä on vaikea löytää työtä muista maista. Norjaa olen vielä ajatellut. Josko sieltä löytäisi töitä. Eläkkeelle päästyä muuttaisin Suomen Lappiin, mistä on alun alkaen kotoisin.

* Nuoret ajattelevat, että heillä ei ole ns. hävittävää, jos kokeilevat ulkomailla asumista => Vanhemmat ihmiset ajattelevat, että he saattavat hävitä muutossa esim. taloudellisesti

* Nuoret ajattelevat, että pääseehän sieltä aina muuttamaan takaisin, jos haluaa => Vanhemmat ihmiset luulevat, etteivät he enää pääsisi tai jaksaisi muuttaa takaisin, jos elämä uudessa paikassa olisikin pettymys

* Nuoret ovat energisiä ja uskovat voimiensa riittävän muuttoprojektiin sekä uuden ympäristön tutkimiseen => Vanhemmat ihmiset kuvittelevat (usein ihan perusteetta), ettei heidän fyysiset ja psyykkiset voimat riittäisi muuttoon ja uuteen paikkaan asettumiseen

* Nuoremmat etsivät aktiivisemmin tietoa erilaisista mahdollisuuksista ja haluavat rakentaa tulevaisuuttaan => Vanhemmat ihmiset ihan liian usein ajattelevat, että heidän elämänsä on jo ns. pelattu, eikä jäljellä ole enää mitään tavoiteltavaa

Tässä on lehtijuttu suomalaisen pariskunnan muutosta Espanjaan. He asuvat osan vuodesta Suomessa, osan Espanjassa. Alla sitaatti ja linkki lehtijuttuun:

"On kiva miettiä, että vielä lähes viisikymppisenä voi vaihtaa maata, opetella uuden kielen ja kulttuurin, Minna Laine sanoo Ilta-Sanomille."

https://www.is.fi/asuminen/art-2000007612423.html

Suomeen muuttajista suuri osa on tällä hetkellä työikäisiä, joiden mukana Suomeen on muuttanut myös paljon lapsia ja nuoria. Myös opiskeluikäisiä eli sellaisia 18-28-vuotiaita on muuttanut Ruotsista Suomeen aika paljon.

Joka kuukausi Ruotsista muuttaa Suomeen myös vanhuseläkkeellä olevia ruotsinsuomalaisia.

Saattaa olla, että 50-65 -vuotiaita on muuttajien joukossa vähemmän nimenomaan työllisyystilanteen vuoksi. Olen kuullut joidenkin sen ikäisten muuttaneen Norjaan. On Suomestakin kuitenkin töitä löytynyt myös sen ikäisille. En kuitenkaan ehkä itse uskaltaisi irtisanoutua työpaikastani, jos olisi Ruotsissa joku järkevä työpaikka.

Ne ihmiset, jotka muuttavat kotimaataan iäkkäämpinä, ovat ihan tavallisia ihmisiä.
Rohkeus löytyy itsestä, jos todella haluaa muuttaa.

Eipähän ne vanhat ukot afriikastakaan minnekään halua muuttaa, laittavat nuoremmat suomesta tienaamaan heille itselleen ja perheelleen. Sama pätee aasian valtioihin. Ohisalolla ja Marinilla on kuulema rahaa niin paljon jakaa, että ei se jakamalla lopukaan, vaan siitä, voi ottaa itsellensäkin muhkeat rahat ja Baltzareillekin antaa.

Jollei tuota coronaa olis nii tekis mieli keväällä Transsiperian junalla itään ja Thaimaahan :D