Julkisen puolen hoito mielenterveys ongelmiin.

Anonyymi

Kirjoitan oman kokemukseni tähän mitä toi apu on julkisella puolella. Terapiaan et pääse vaikka joka käynnillä sitä vaadit koko ikäsi aina sieltä 16 vuotiaasta asti , miten voi olla niin helvetin vaikeeta kirjoittaa se yks lausunto että pääsisi kelan korvaavaan psykoterapiaan niin että asiassa voisi päästä eteenpäin ja päästäis samalla potilaastakin eroon. Ressursit ei riitä ja masentunut ja ahdistunut potilas on hankala potilas josta halutaan päästä eroon. Mikä siinä on että niitä rauhoittavia ei voida määrätä tarpeeseen otettavaksi oikeaan tarkoitukseen vaan pitää ihan tahallaan pilata nuoren ihmisen elämä noilla mielialalääkkeillä? Lääkärit kyllä tietää haittavaikutukset mutta silti niitä kirjottavat hyvin kevyin perustein vaikka ei edes haluaisi lääkitystä ja niistä kieltäytyy .. niinkun mun tapauksessa paniikkihäiriöön. Miksi niitä suositellaan aloittamaan kun kyse on myrkystä? Mikä salaliitto täs on taustalla?
Rauhoittavia et saa mut itsemurha lääkkeet kyllä ollaan samantien valmiita kirjoittamaan ja painostetaan aloittamaan lääkehoito. Mulla on mennyt nyt neljä vuotta elämästä pilalle noin lääkäreiden takia ketä noita kirjoittavat. Käytännössä apua et saa jos ei ole varaa terapiaan , lääkkeet kyllä saat ja pahimmassa tapauksessa niiden takia lähtee henki kun jätetään ilman seurantaa oman onnensa nojaan.

92

2262

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Monet psykiatrit eivät tosiaan määrää rauhoittavia millään. Pelkäävät liikaa, että potilas tulee riippuvaiseksi. Joskus hyvällä tuurilla voi osua kohdalle psykiatri, joka määrää niitä helpommin. Mielialalääkkeet on tehottomia ahdistus-/paniikkikohtauksiin.

      • Anonyymi

        Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.

        Varmaan halutaan määrätä jotain, josta voisi ehkä olla jotain apua. Ssri-lääkkeet on ainakin sellaisia joita määrätään monenlaisiin syihin, vaikkeivät olisikaan tehokkaita. Ne on valitettavasti sellainen yleislääke kaikkeen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.

        Kyllä mieliala lääkkeet lievittävät paniikki kohtauksia sairastavaa ihmistä , mutta ei tietenkään silmänräpäyksessä, vaan vähitellen .
        Jos lääkäri suosittelee mieliala lääkkeitä niin silloin hän on katsonut sen tarpeellisesksi.
        Niitä sivuvaikutuksia ei siis tule kaikille koska näyttää siltä että moni valittaa niistä. Lääkkeen aloittamisessa on se vaikutus että saattaa voida huonomminkin mutta sitten kun lääke alkaa tuhoamaan niin moni tuntee ainoastaan kiitollisuutta että on saanut pois huonon olonsa.
        Moni on niin paljon pöljä että juo viinaa lääkityksen aikana , joka sotkee sinänsä koko hoidon
        Ja sitten tuo että julistat että mieliala lääkkeistä on vaikea päästä eroon. Ei koska mitenkään kaikkia potilaista joten ei pitäisi yleistää niin kovasti . Kun ensinnäkään; et ole hoitoalalla töissä .
        Minä olen nähnyt niin monen potilaan lopettavan lääkkeensä kun ovat tervehtyneet ettei
        Pitäisi levitellä asiaa mistä et tiedä mitään.
        Joillakin on riippuvaisuuksia , kuten kaikkien muidenkin lääkkeiden kanssa. , ja enemmistöllä ei niitä ole .
        Psykiatrinen koulutus on pitkä ensin lukevat lääkäriksi siinä viisi vuotta! Sen jälkeen erikoistuvat psykiatriaan joka myöskin ottaa monta vuotta. Niin että kyllä he tietävät mikä lääke kulloinkin on tarpeellinen . Siis et voi verrata Googlesta poimittuja juttuja , siihen miten kauan lääkärit opiskelevat saadakseen psykiatrin paperit .
        Mutta usein vaan on niin että se Google on monelle jokin jonka perusteella itsensä diagnostiseeraavat.
        Hyvä keskustelu lääkärin kanssa jossa ei koko ajan syytellä kaikkia mahdollista siitä etä on sairas. , antaa aina hyvän tuloksen . Ja ymmärrys siitä että joskus todella tarvitaan lääkitys. Ihmisen tilanteeseen jossa hön on

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.

        Varmaan yksilökohtaista. Itse koin hyötyneeni masennuslääkkeistä (olen riippuvainen, 10v). Hyödyt eivät ole olleet täydellisiä ja haittoja on ollut valmisteesta riippuen (siedettävissä rajoissa). Mutta ymmärrän jos joillekin kaikki ei sovi.

        Harmi kun aina ei nykyään löydy täydellistä täsmähoitoa, ainakaan helposti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan yksilökohtaista. Itse koin hyötyneeni masennuslääkkeistä (olen riippuvainen, 10v). Hyödyt eivät ole olleet täydellisiä ja haittoja on ollut valmisteesta riippuen (siedettävissä rajoissa). Mutta ymmärrän jos joillekin kaikki ei sovi.

        Harmi kun aina ei nykyään löydy täydellistä täsmähoitoa, ainakaan helposti.

        Lisäys edellisiin... Ahdistukseen eivät auta täydellisesti. Bentsojen suhteen olen hieman skeptinen... Parempi kuin ei mitään kuitenkin.

      • Anonyymi

        "Mielialalääkkeet on tehottomia ahdistus-/paniikkikohtauksiin."
        Minulla auttoivat hieman ahdistukseen. Itse pelkään riippuvuutta hieman. Harmi kun ei ole parempia täsmä lääkkeitä. :(

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mielialalääkkeet on tehottomia ahdistus-/paniikkikohtauksiin."
        Minulla auttoivat hieman ahdistukseen. Itse pelkään riippuvuutta hieman. Harmi kun ei ole parempia täsmä lääkkeitä. :(

        Tärkeää olisi selvittää, mistä ne ahdistukset ja paniikkikohtaukset johtuvat.
        Ei ne pelkillä lääkkeillä parane. Juurisyihin pitäisi pureutua ja lähteä sitä kautta purkamaan tilannetta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mieliala lääkkeet lievittävät paniikki kohtauksia sairastavaa ihmistä , mutta ei tietenkään silmänräpäyksessä, vaan vähitellen .
        Jos lääkäri suosittelee mieliala lääkkeitä niin silloin hän on katsonut sen tarpeellisesksi.
        Niitä sivuvaikutuksia ei siis tule kaikille koska näyttää siltä että moni valittaa niistä. Lääkkeen aloittamisessa on se vaikutus että saattaa voida huonomminkin mutta sitten kun lääke alkaa tuhoamaan niin moni tuntee ainoastaan kiitollisuutta että on saanut pois huonon olonsa.
        Moni on niin paljon pöljä että juo viinaa lääkityksen aikana , joka sotkee sinänsä koko hoidon
        Ja sitten tuo että julistat että mieliala lääkkeistä on vaikea päästä eroon. Ei koska mitenkään kaikkia potilaista joten ei pitäisi yleistää niin kovasti . Kun ensinnäkään; et ole hoitoalalla töissä .
        Minä olen nähnyt niin monen potilaan lopettavan lääkkeensä kun ovat tervehtyneet ettei
        Pitäisi levitellä asiaa mistä et tiedä mitään.
        Joillakin on riippuvaisuuksia , kuten kaikkien muidenkin lääkkeiden kanssa. , ja enemmistöllä ei niitä ole .
        Psykiatrinen koulutus on pitkä ensin lukevat lääkäriksi siinä viisi vuotta! Sen jälkeen erikoistuvat psykiatriaan joka myöskin ottaa monta vuotta. Niin että kyllä he tietävät mikä lääke kulloinkin on tarpeellinen . Siis et voi verrata Googlesta poimittuja juttuja , siihen miten kauan lääkärit opiskelevat saadakseen psykiatrin paperit .
        Mutta usein vaan on niin että se Google on monelle jokin jonka perusteella itsensä diagnostiseeraavat.
        Hyvä keskustelu lääkärin kanssa jossa ei koko ajan syytellä kaikkia mahdollista siitä etä on sairas. , antaa aina hyvän tuloksen . Ja ymmärrys siitä että joskus todella tarvitaan lääkitys. Ihmisen tilanteeseen jossa hön on

        ""Kyllä mieliala lääkkeet lievittävät paniikki kohtauksia sairastavaa ihmistä , mutta ei tietenkään silmänräpäyksessä, vaan vähitellen .
        Jos lääkäri suosittelee mieliala lääkkeitä niin silloin hän on katsonut sen tarpeellisesksi.
        Niitä sivuvaikutuksia ei siis tule kaikille koska näyttää siltä että moni valittaa niistä. Lääkkeen aloittamisessa on se vaikutus että saattaa voida huonomminkin mutta sitten kun lääke alkaa tuhoamaan niin moni tuntee ainoastaan kiitollisuutta että on saanut pois huonon olonsa.""

        Itse en osaa sanoa paniikkikohtauksista. Kommentoin jo tälle palstalle. Koin saaneeni hieman apua myös ahdistukseen (sos tilanteiden pelko ja ehkä masennusta). Olen tästä kiitollinen. Itse havaitsin sivuvaikutusten riippuvan valmisteesta.

        "mutta sitten kun lääke alkaa tuhoamaan" tehoamaan?

        SRNI oli minulla hieman tehokkaampi vähemmillä sivuvaikutuksilla. SSRI:stä kokemusta muutamasta valmisteesta, joissa sivuvaikutukset vaihtelivat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tärkeää olisi selvittää, mistä ne ahdistukset ja paniikkikohtaukset johtuvat.
        Ei ne pelkillä lääkkeillä parane. Juurisyihin pitäisi pureutua ja lähteä sitä kautta purkamaan tilannetta.

        En ole täysin samaa mieltä. Jos syy on behavioristinen ja mahd osittain tiedostamaton tästä on enemmänkin hyötyä tutkijoille tms. Jotkut tykkäävät puhua ja läpi käydä näitä mutta kaikki eivät (minun persoona)...

        Itse mieluiten yrittäisin saada parempia kokemuksia nykyhetkellä ja toivoa, että lääkkeet lievittävät ahdistusta ja lisäävät plastisuutta (uudelleen oppimista).

        Kyllä en ole täysin terve, enkä pätevä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole täysin samaa mieltä. Jos syy on behavioristinen ja mahd osittain tiedostamaton tästä on enemmänkin hyötyä tutkijoille tms. Jotkut tykkäävät puhua ja läpi käydä näitä mutta kaikki eivät (minun persoona)...

        Itse mieluiten yrittäisin saada parempia kokemuksia nykyhetkellä ja toivoa, että lääkkeet lievittävät ahdistusta ja lisäävät plastisuutta (uudelleen oppimista).

        Kyllä en ole täysin terve, enkä pätevä.

        Minun paniikkihäiriö oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännittämistä.
        Siihen ei lääkkeet auttaneet mitään.
        Vasta myöhemmin, kun sain elämääni ja elämänongelmiani järjestykseen, psyykeä parempaan kuntoon, alkoi paniikkikohtaukset vähenemään.
        Isoin vaikutin oli se, kun aloin hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, enkä enää pitänyt itseäni huonona, heikkona, tai muutenkaan muita ihmisiä alempana.
        Kun luotto ja usko omaan itseeni kasvoi, ei enää pelottanut ja jännittänyt muiden ihmisten parissa.
        Kun itsetunto on alhaalla, eikä arvosta itseään lainkaan, niin turhaan luulee, ettei kukaan muukaan arvosta tai välitä, ettei muka kelpaa kenellekään.
        Itsestä se enimmäkseen lähtee, miltä mikäkin tuntuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun paniikkihäiriö oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännittämistä.
        Siihen ei lääkkeet auttaneet mitään.
        Vasta myöhemmin, kun sain elämääni ja elämänongelmiani järjestykseen, psyykeä parempaan kuntoon, alkoi paniikkikohtaukset vähenemään.
        Isoin vaikutin oli se, kun aloin hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, enkä enää pitänyt itseäni huonona, heikkona, tai muutenkaan muita ihmisiä alempana.
        Kun luotto ja usko omaan itseeni kasvoi, ei enää pelottanut ja jännittänyt muiden ihmisten parissa.
        Kun itsetunto on alhaalla, eikä arvosta itseään lainkaan, niin turhaan luulee, ettei kukaan muukaan arvosta tai välitä, ettei muka kelpaa kenellekään.
        Itsestä se enimmäkseen lähtee, miltä mikäkin tuntuu.

        Hienoa, että tilanne meni lopulta parempaan suuntaan.

        Itse olen kokenut, että lääkkeet (ensin SSRI ja myöhemmin SRNI) ovat auttaneet hieman. Elämäntilanteen ongelmat ovat minullakin lisänneet haasteita ajoittain ja vieneet takapakkia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, että tilanne meni lopulta parempaan suuntaan.

        Itse olen kokenut, että lääkkeet (ensin SSRI ja myöhemmin SRNI) ovat auttaneet hieman. Elämäntilanteen ongelmat ovat minullakin lisänneet haasteita ajoittain ja vieneet takapakkia.

        Usein aika auttaa, että oppii käsittelemään niitä haastavampiakin tilanteita.
        Omalla kohdallani on käynyt niin, kun on ollut tosi paljon haasteita, olen niistä oppinut aina jotain uutta. Tai oikeastaan tilanteissa oppii paljon uutta omasta itsestään.
        Minulla ei ole enää takapakkeja tullut. Tulevaisuudesta en toki voi tietää etukäteen, kaikkihan on mahdollista. Aika näyttää.

      • Anonyymi

        Rauhoittavan olon saa ilman lääkkeitäkin, netissä on hyviä rentouttamis videoita jotka antavat saman tuloksen kun tabletit jotka muka rauhoittaa,
        Minullamon yksi tuttu jolle ei anneta rauhoittavia , ihan vaan syystä. Hän ottaa päänsärky tabletin silloin kun on vaikeaa ja sanoo että se auttaa. Siinä on vaa; se pikku juttu että niihin rauhoittaviin laitetaan usein se usko mukaan että nyt muka tässä rauhoitun. Sokko kokeita on tehty näistäkin asioista ja isossa ryhmässä puolet ryhmää saivat rauhoittavia ja puolet taas sokeri pillereitä . Tulos oli kuten oli arvattukkin . Ne sokeripillereiden syövät sanoivat kaikki että tuli niin rauhoittava olo kun sai tabletin. Siis itses suggessiota kun luulee että syö rauhoittavaa ja laittaa kaiken uskonsa siihen luuloon. Ne jotka söivät rauhoittavia. Sanoivat ettei kokeneet muuta kun että väsytti kovasti . Joten voima hyvään oloon tulee ihan vaan omista aivoista kunhan löytää siihen avaimen miten saa pahan olonsa paranemaan .olo ei parane jos vaan koko aja ollaan sitä mieltä että on hyvin sairas . Paniikin tulleessa hengitellä siten kun lääkäri on opettanut ja se rauhoittaa, lopulta paniikkia ei tule enää kun pakottaa itsensä tekemään asioista jotka tuntuva5 mahdottomilta. . Se ei ole helppoa mutta jos vaan päättää asioita niin ne sujuu

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tärkeää olisi selvittää, mistä ne ahdistukset ja paniikkikohtaukset johtuvat.
        Ei ne pelkillä lääkkeillä parane. Juurisyihin pitäisi pureutua ja lähteä sitä kautta purkamaan tilannetta.

        Usein ei mutten löydy mitään syytä vaikka potilas kovasti yrittää ajatella kaikkia mahdollisia asioista elämässään.
        Joten jokin vaan laukaisee sen huonon olon. Joillakin on ollut kilpirauhasen toiminta viassa ja siksi. Ovat voineet huonosti. Saaneet lääkkeet siihen ja olo on palautunut siihen ihan tavalliseen malliin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun paniikkihäiriö oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännittämistä.
        Siihen ei lääkkeet auttaneet mitään.
        Vasta myöhemmin, kun sain elämääni ja elämänongelmiani järjestykseen, psyykeä parempaan kuntoon, alkoi paniikkikohtaukset vähenemään.
        Isoin vaikutin oli se, kun aloin hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, enkä enää pitänyt itseäni huonona, heikkona, tai muutenkaan muita ihmisiä alempana.
        Kun luotto ja usko omaan itseeni kasvoi, ei enää pelottanut ja jännittänyt muiden ihmisten parissa.
        Kun itsetunto on alhaalla, eikä arvosta itseään lainkaan, niin turhaan luulee, ettei kukaan muukaan arvosta tai välitä, ettei muka kelpaa kenellekään.
        Itsestä se enimmäkseen lähtee, miltä mikäkin tuntuu.

        Moni on kertonut että kun ovat tavanneet jonkun uuden ihmisen ja heistä on tullut kavereita niin jotenkin. Olo kohosi ja oireet häipyi .
        Siksi lääkärit kehoittavat menemään vaikka jollekkin kurssille tai mukaan johonkin seuratoimintaan . Koska ovat huomanneet että ne uudet ihmiset vaikuttavat positiivisesti ihmiseen. Jolla on. Hieman häiriöitä, terveyden kanssa

      • Anonyymi

        Taas väärin. Mielialaa lääkkeet auttavat paniikkiin ja ahdistukseen . Jos ei sinulla ole auttanut nii. Tarvitset ehkä ihan muita lääkkeitä ehkä. Ei voi yleistää jos ei itselle sovi joku lääke ja kirjoittaa että ne eivät auta. Sillä ovat todella auttaneet niin monia ihmisiä , sanot vaan ettei sinulle auta niin ollaan lähempänä totuutta .
        Rauhoittavat lääkke5 taas ovat niitä jotka saattavat olla juuri sinun sairauteesi sopimattomia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mielialalääkkeet on tehottomia ahdistus-/paniikkikohtauksiin."
        Minulla auttoivat hieman ahdistukseen. Itse pelkään riippuvuutta hieman. Harmi kun ei ole parempia täsmä lääkkeitä. :(

        Ne pelottaa ovatkin juuri niitä mitkä pitävät sen huonon olon pinnalla milloin mitäkin
        Ihmeillä on kovia pelkoja jo etukäteen sivuvaikutuksista. Niin silloin saakin niitä.
        Ihmiset jotka luottavat että tulevat parempaan kuntoon ottavat lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu otettavaksi, ja eivät juo lääkityksen aikana alkoholipitoisia juomia tippaakaan , koska alkoholi vaikuttaa samaan osaan aivoja kun väkijuomatkin ja silloin on lääkitys pilalla .
        Kovasti puhutaan sivuvaikutuksista vaan. Itse olen nähnyt todella monia potilaita jotka eivät ole kärsineet mistään sivuvaikutuksista . Siis jos tuoteselostuksessa lukee mitä kaikkia sivuvaikutuksia lääkkeellä on , niin moni ei ole saanut niistä yhtäkään , ja usein niitä lukee siellä siksi että jos joku sattuu saamaan. Niitä pahastikin niin lääketehtaan ei tarvitse korvata mitään koska se lukee tuoteselstuksessa. Että mahdollisia sivuvaikutuksia . Siis ei lue että saat sivuvaikutuksia , siinä ero.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, että tilanne meni lopulta parempaan suuntaan.

        Itse olen kokenut, että lääkkeet (ensin SSRI ja myöhemmin SRNI) ovat auttaneet hieman. Elämäntilanteen ongelmat ovat minullakin lisänneet haasteita ajoittain ja vieneet takapakkia.

        Ihan totta , vaikeat elämän tilanteet koskevat kovasti ihmiseen. Ja jos on herkkä ihminen niin sairastuu. Minusta se on vaan ihan normaalia että vaikeissa tilanteissa menee voimat monelta . Ja pieni lohtu, usein ovat juuri ne älykkäät ihmiset jotka sairastuvat . Ne vähemmän älykkäät eivät sairastu koskaan koska heillä ei ole aivoissa samaa mekanismia kun älykkäillä on , onneksi heille tietysti, samalla kun eivät kyken tuntemaan paniikkia tai ahdistusta , onnettomuudekseni sitten uskovat esim pinnallisiin asioihin joita kirjoitellaan lehdissä , heille se on totta kaikki mikä media suoltaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta , vaikeat elämän tilanteet koskevat kovasti ihmiseen. Ja jos on herkkä ihminen niin sairastuu. Minusta se on vaan ihan normaalia että vaikeissa tilanteissa menee voimat monelta . Ja pieni lohtu, usein ovat juuri ne älykkäät ihmiset jotka sairastuvat . Ne vähemmän älykkäät eivät sairastu koskaan koska heillä ei ole aivoissa samaa mekanismia kun älykkäillä on , onneksi heille tietysti, samalla kun eivät kyken tuntemaan paniikkia tai ahdistusta , onnettomuudekseni sitten uskovat esim pinnallisiin asioihin joita kirjoitellaan lehdissä , heille se on totta kaikki mikä media suoltaa.

        Jos olisin ollut riittävän älykäs, olisin elänyt elämääni jo nuoruudesta alkaen paremmilla elintavoilla, etten olisi sairastunut.
        Älykkyyden puutteen takia tartuin pulloon ja muihinkin päihteisiin, ja seurasihan niistä sitten mt-ongelmia.
        Äly löytyi kenties siinä vaiheessa, kun aloin tekemään asioita itseni hyväksi, hain apua, sain sitä, otin avun vastaan, ja opin kantamaan vastuun itse omasta elämästäni.
        Sairastumiseen ei kamalasti älyä tarvitse, paranemiseen tai toipumiseen ehkä sitten enemmän.

    • Anonyymi

      Miksi et antaisi lääkärin hoitaa, kun lääkäri on asiantuntija ja hänellä on paras tieto asiasta? Oman elämäsi vain pilaat jankuttamalla noita omia totuuksiasi.

      • Anonyymi

        Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.

        Miten se lekurin osaaminen vähenee ku se menee julkiselle sektorille töihin? Ainahan voi mennä töihin ja saa rahaa ja voi asioida yksityisellä ja saa viellä työterveyshuollonkin hyvässä lykyssä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.

        Lääkärit pelkäävät leimautumista.

        Tuhat lääkäriä vuodessa määrää lääkettä omiin mielenterveyshäiriöihinsä.

        https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be

        Yleiskirurgiaan erikoistuva lääkäri Laura Halme ei ihmettele itsehoidon laajuutta. Hän arvelee, että ei itsekään kovin helposti hakisi ulkopuolista apua ”latvapuolen asiaan”.
        Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.

        Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli.

      • Anonyymi

        Kun puhutaan henkisistä ongelmista lääkäreillä ei todellakaan ole mitään tietoa tai ymmärrystä asioista.Lääkärit ovat fyysisen puolen asiantuntijoita se erikoistumiskoulutus jonka psykiatrit saavat on täysin diagoosi ja lääkekeskeistä.Lääkärit eivät ole erehtymättömiä ja omien aivojen käyttö on sekä sallittua että suotavaa.

      • Anonyymi

        Näkemykset lääkkeiden määräämiseen, terapiaan ja se mikä diagnoosi annetaan ja kuinka helposti diagnooseja lätkitään, riippuu paljon lääkäristä. Sekin riippuu paljon lääkäristä tutkitaanko lääkkeiden käyttäjältä sydämen toimintaa yms. Pitäisi tajuta jo siitä, että joku on pielessä. Päälle vielä se, että koko järjestelmässä on paljon puutteita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkemykset lääkkeiden määräämiseen, terapiaan ja se mikä diagnoosi annetaan ja kuinka helposti diagnooseja lätkitään, riippuu paljon lääkäristä. Sekin riippuu paljon lääkäristä tutkitaanko lääkkeiden käyttäjältä sydämen toimintaa yms. Pitäisi tajuta jo siitä, että joku on pielessä. Päälle vielä se, että koko järjestelmässä on paljon puutteita.

        Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.

        Turun Sanomissa oli juttu jossa käsiteltiin ostolaskuja yleensä. Ei ollut mainintoja mitä ostoja koskivat. Hirvilammen vanhoista laskuista jotain.

      • Anonyymi

        Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.

        Onneksesi hoito oli julkisella puolella. Siellä hoidon haittojen jäljet korjataan. Yksityisellä puolella ei korjata hoidon haittoja. Sieltä lähete laitetaan julkiselle puolelle. Näin somaattisissa sairauksissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.

        " tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. "
        Terapeuteilta itseltäänkin voi kysyä noita asioita. Koulutus, työnohjaus, ja koulutuksen osana tärkeää että minkä verran siihen sisältyi omaa koulutusterapiaa (terapeutilta vaadittavan oman terapian pituus vaihtelee paljon eri koulutuksissa). Näitä asioita ja muutakin, mikä askarruttaa, voi kysyä jo ensimmäisellä puhelinsoitolla kun käy läpi Kelasta saatavaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapeuttien listaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.

        Minä luotin masennuslääkevieroituksessani työterveyslääkärin asiantuntemukseen turvallisessa vieroittautumisessa. Ei olisi pitänyt. Sain hypomaniaoireita, joiden seurauksena olin lähellä menettää henkeni. Lopputulemana tähän mennessä uusia psyykediagnooseja, jonkinasteinen PTSD, hermostollisia oireita ja ehkä lievä aivovammakin. Kaikki verikokeet, EKG ja pään laaja MRI normaaleja. Tunnen itseni kidutetuksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit pelkäävät leimautumista.

        Tuhat lääkäriä vuodessa määrää lääkettä omiin mielenterveyshäiriöihinsä.

        https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be

        Yleiskirurgiaan erikoistuva lääkäri Laura Halme ei ihmettele itsehoidon laajuutta. Hän arvelee, että ei itsekään kovin helposti hakisi ulkopuolista apua ”latvapuolen asiaan”.
        Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.

        Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli.

        No minulla suvussa eläkkeellä oleva tämänkaltainen entinen yleislääkäri... Ongelmia tuottaa kun on minulle keksimässä (ja ehkä vakuuttamassa) kaikkea kivaa kirjattavaa kun meni vuosikymmen sitten huonommin. Lapsuus ja teini-iän asioita yritti toimittaa omasta näkökulmastaan takautuvasti tahtoni vastaisesti (ei hoitoa, täydet velvoitteet selvitty)... Välit meni kun toisen sukulaisen kanssa innokkaasti eläkkeellä toimittammassa vuosikymmen myöhemmin turhiinkin M(pakko)-lähetteisiin tietoja... Olen jo hoidossa en tarvitse uusia enkä etenkään väärän fokuksen kiire-kiire hoito lähetteitä, jotka läpi mennessään voivat johtaa virheisiin (sain jo korjailla tietoja hoidoissani).

        Ei näytä ymmärtävän, että on jäävi. Eikä, että aikuinen potilas haluaa yksityisyyttä...

        Muut sukulaiset ja tutut ei ole hänen hoito tiimiään kun hän keksii, että ehkä pakkohoitokriteerit täyttyvät henkilöllä, joka yrittää itse hakea (epätäydellistäkin) hoitoa ja lääkitystä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No minulla suvussa eläkkeellä oleva tämänkaltainen entinen yleislääkäri... Ongelmia tuottaa kun on minulle keksimässä (ja ehkä vakuuttamassa) kaikkea kivaa kirjattavaa kun meni vuosikymmen sitten huonommin. Lapsuus ja teini-iän asioita yritti toimittaa omasta näkökulmastaan takautuvasti tahtoni vastaisesti (ei hoitoa, täydet velvoitteet selvitty)... Välit meni kun toisen sukulaisen kanssa innokkaasti eläkkeellä toimittammassa vuosikymmen myöhemmin turhiinkin M(pakko)-lähetteisiin tietoja... Olen jo hoidossa en tarvitse uusia enkä etenkään väärän fokuksen kiire-kiire hoito lähetteitä, jotka läpi mennessään voivat johtaa virheisiin (sain jo korjailla tietoja hoidoissani).

        Ei näytä ymmärtävän, että on jäävi. Eikä, että aikuinen potilas haluaa yksityisyyttä...

        Muut sukulaiset ja tutut ei ole hänen hoito tiimiään kun hän keksii, että ehkä pakkohoitokriteerit täyttyvät henkilöllä, joka yrittää itse hakea (epätäydellistäkin) hoitoa ja lääkitystä.

        Lisättäköön, ettei hän itse ole ollut nuoruudessani kovin stabiili. Joissakin tilanteissa koin hänen aikuisena käyttäytyneen huomattavasti huonommin kuin lapsi, jota hän yritti takautuvasti kritisoida... Sitten yritti toimittaa jotakin ex (voi olla traumatisoinut) tietoja menneisyydesta, joista ei huvittanut puhua yhtään. Halusin hoitaa akuutimpia oireita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisättäköön, ettei hän itse ole ollut nuoruudessani kovin stabiili. Joissakin tilanteissa koin hänen aikuisena käyttäytyneen huomattavasti huonommin kuin lapsi, jota hän yritti takautuvasti kritisoida... Sitten yritti toimittaa jotakin ex (voi olla traumatisoinut) tietoja menneisyydesta, joista ei huvittanut puhua yhtään. Halusin hoitaa akuutimpia oireita.

        Annetaan tästä sitten anonyyminä esimerkki... Kyllä yritin laittaa siskoni kuriin fyysisin metodein erittäin nuorena ja olin ymmälläni kun en saanut tehdä niin. Minuun sovellettiin fyysistä kurinpitoa ja rivienvälistä käskettiin laittaa siskoni kuriin tai syytettiin hänen tekemisistään. Ei kuitenkaan vakavasti pahoinpidelty... Olin ymmälläni ja tajusin myöhemmin ettei etenkään toinen vanhempi toiminut aina oikein. Myöhemmin en enää käyttänyt fyysisiä keinoja itse vaan olin enemmänkin kurinpidollisten toimien "provosoiva, huonosti käyttäytyvä" kohde, joka kosti heittelemällä tavaroita ja karkaamalla... Tämä tapahtui enemmänkin alle 10v....

        Tämä henkilökö sitten yrittää kertoa valikoivasti lapsuudestani... Annoin jo anteeksi. Ei huvita puhua. Ei ollut lapsuudessa hoitoa/pahoja tähän teemaan liittyviä oireita. Ei huvittaisi riidellä menneistä psykiatrin kautta. Ajattelin, että myös hänelle parhaaksi mm. Vastaamo riskien kannalta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Annetaan tästä sitten anonyyminä esimerkki... Kyllä yritin laittaa siskoni kuriin fyysisin metodein erittäin nuorena ja olin ymmälläni kun en saanut tehdä niin. Minuun sovellettiin fyysistä kurinpitoa ja rivienvälistä käskettiin laittaa siskoni kuriin tai syytettiin hänen tekemisistään. Ei kuitenkaan vakavasti pahoinpidelty... Olin ymmälläni ja tajusin myöhemmin ettei etenkään toinen vanhempi toiminut aina oikein. Myöhemmin en enää käyttänyt fyysisiä keinoja itse vaan olin enemmänkin kurinpidollisten toimien "provosoiva, huonosti käyttäytyvä" kohde, joka kosti heittelemällä tavaroita ja karkaamalla... Tämä tapahtui enemmänkin alle 10v....

        Tämä henkilökö sitten yrittää kertoa valikoivasti lapsuudestani... Annoin jo anteeksi. Ei huvita puhua. Ei ollut lapsuudessa hoitoa/pahoja tähän teemaan liittyviä oireita. Ei huvittaisi riidellä menneistä psykiatrin kautta. Ajattelin, että myös hänelle parhaaksi mm. Vastaamo riskien kannalta.

        Myöhemmin pyysi jopa anteeksi... Mutta sitten kun yli vuosi kymmen meni niin alkoi vähättely. Etenkin kun minulla oli mt-ongelmia.

        En ikinä vastannut väkivaltaisesti, enkä ikinä aikuisena heitellyt tavaroita. Kun sama henkilö suuttuessaan minun ollessa jo aikuinen mm. tuli huutaen rikkomaan (no ainakin oman asuntonsa) lautasen jonka unohdin korjata, kommentoiden mt-ongelmiani.

        T: kuka käyttäytyy huonosti

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myöhemmin pyysi jopa anteeksi... Mutta sitten kun yli vuosi kymmen meni niin alkoi vähättely. Etenkin kun minulla oli mt-ongelmia.

        En ikinä vastannut väkivaltaisesti, enkä ikinä aikuisena heitellyt tavaroita. Kun sama henkilö suuttuessaan minun ollessa jo aikuinen mm. tuli huutaen rikkomaan (no ainakin oman asuntonsa) lautasen jonka unohdin korjata, kommentoiden mt-ongelmiani.

        T: kuka käyttäytyy huonosti

        Olisko taas kiusaajat asialla?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten se lekurin osaaminen vähenee ku se menee julkiselle sektorille töihin? Ainahan voi mennä töihin ja saa rahaa ja voi asioida yksityisellä ja saa viellä työterveyshuollonkin hyvässä lykyssä.

        En ole aiempi kommentoija, mutta veikkaus:

        Resurssit voivat vaikuttaa. Tekevät työnsä, johon on palkattu.

        Politiikkaa voi olla mukana, säästöjä... Mitä mitataan milläkiin riskillä jne...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkemykset lääkkeiden määräämiseen, terapiaan ja se mikä diagnoosi annetaan ja kuinka helposti diagnooseja lätkitään, riippuu paljon lääkäristä. Sekin riippuu paljon lääkäristä tutkitaanko lääkkeiden käyttäjältä sydämen toimintaa yms. Pitäisi tajuta jo siitä, että joku on pielessä. Päälle vielä se, että koko järjestelmässä on paljon puutteita.

        Jotain on todella tapahtunut hoitosektorilla . Ystävällisiåyys ei ilmeisesti lääkiksessä edes oteta puheeksi miten tärkeääå se on. Monen kuulee sanovan tänään että,tuli vaan surulliselle mielelle kun tunsi ettei lääkäri edes ensi kättelyssä,, ollut ystävällisen näköinen edes..
        Potilas joka on voinut hyvin huonosti pidemmän ajan ja odottanut että pääsee lääkäriin. Menettää jotenkin Puhekykeensä kun pitäisi selittää. Vaivansa ja. Tuntee että on ainoastaan vaivoiksi. Ja kertoo muutamin sanoin millainen hänen vointinsa on. Ja kun tulee kotiin niin on pettynyt se ja se unohtui sanomatta . Ja ei tunne oloaan yhtään paremmaksi. Kun taas saa tavata lääkärin joka heti kättelyssä näyttää ystävällisyyttä, ja tekee kysymyksiä potilaalle , niin potilas tuntee että hän on saanut oikeaa kohtelua .

    • Anonyymi

      Kuntoutusterapiaan voi päästä myös yksityisen psykiatrin lähetteellä. Siinä tarvitaan 2-3 käyntiä 3 kuukauden sisällä ja B-lausunto. Tämä tulee maksamaan yhteensä sellaiset 200-300 e, riippuen psykiatrin taksoista. Jos etsit sellaisen psykiatrin, joka on lisäksi psykoterapeutti, ja jos hänellä on oma terapiavastaanotto jossain muualla kuin lääkärikeskuksessa, taksa on yleensä edullisempi. Tällaisia psykiatreja löytyy googlaamalla terapeuttiluetteloita, esim.

      https://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo-2020/

      https://www.helsinginpsykoterapiayhdistys.fi/

      https://minduu.fi/fi/haku/?order_form_by=0&city=&target_group=&base_education_level=7&max_price_first_appointment=&max_price_regular_appointment=&q=

      B-lausunnossa pitää kuvata, kuinka ongelma haittaa työssä tai opiskelussa selviytymistä. Kuntoutusterapiaa voi saada, jos terapia on tarpeen työhön paluuseen (voi siis olla työtön tai saikulla) tai työkyvyn ylläpitämiseen (töissäolevat). B-lausunnon ei tarvitse olla kovin laaja - siinä ei tarvitse lukea koko elämänhistoriaa, lapsuudentraumoja jne., eikä siinä tarvita psykologisia testejä, kunhan selvitetään pääpiirteittäin mistä ongelma johtuu ja miten se ilmenee nykyelämässä. Tärkeää Kelan kannalta on, että henkilö ei ole liian "terve" saadakseen kuntoutusta, eikä myöskään liian "sairas". Pitää sijoittua jonnekin sille välille. Kuntoutusterapia kun on muka eri asia kuin hoidollinen terapia.... käytännössä ja useimpien terapeuttien mielestä niillä ei ole mitään eroa. Tämä on lausunnon tekemisessä usein hankalin paikka. Jos sen takia tulee jommastakummasta syystä kielteinen päätös, voi hakea muutaman kuukauden päästä uudelleen, ja selittää, kuinka tilanne on edellisen hakukerran jälkeen muuttunut.

      Etsi siis aluksi psykiatri, joka ymmärtää sinua ja jonka kanssa voi keskustella. Ja jolla on kokemusta kuntoutusterapialausuntojen tekemisestä.

      Pääsisit, aloittaja, varmasti terapiaan kun jaksaisit hakea. Mitään julkisia tukiahan yksityisen puolen terapialausuntoihin ei saa, koska ihmisen odotetaan saavan psykoterapialähetteet julkiselta. Julkinen puoli on tässä asiassa kuitenkin usein aika asiantuntematon, ainakin omien kokemusteni mukaan.

      Rauhoittavat lääkkeet kuten bentsot ovat yleisesti ottaen vaarattomampia ja tehoavat ahdistukseen paremmin kuin SSRI-lääkkeet, edellyttäen, että pystyy käyttämään niitä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Riippuvuus bentsoihin kehittyy jo parissa viikossa.

      • Anonyymi

        Kelan kuntoutuspsykoterapiaa hakevan on syytä tarkistaa, että psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.

        Kelan kuntoutuspsykoterapiasivuilla on asiakkaille tarkoitettu palveluntuottajahaku.

        Sieltä löytyvät ne Kelan hyväksymät eri terapiasuuntausten psykoterapeutit, jotka ovat halunneet ilmoittaa sinne yhteystietonsa.

        Luonnollisesti potilaiden etua ajattelevat psykoterapeutit ilmoittavat tietonsa yhteisessä hakupalvelussa.

        Sillä onhan se asiallista auttaa potilaita kaikin tavoin, kun he hakevat ja valitsevat itselleen sopivaa kuntoutuspsykoterapeuttia.

    • Anonyymi

      Haluaisin tietoa Turun alueella toimivista psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta.

      Mistä löydän Kelan läntisen vakuutuspiirin hankintapäätökset niistä psykoterapeuteista ja psykoterapiapaikoista, jotka ovat osallistuneet kuntoutuspalvelujen hankintaan vuonna 2018? Hankinnoista on annettu päätös 15.10.2018 ja siinä on mukana saapuneista tarjouksista laadittu tarjousten vertailutaulukko. Nyt sitä sivua ei enää löydy vaikka kuulema vielä viime viikolla on ollut näkyvillä.

      Perheemme tarvitsee oman päätöksensä tueksi tiedot, ketkä hankintoihin osallistuneista ovat täyttäneet Kelan asettamat laatuvaatimukset milläkin pistemäärällä.

      • Anonyymi

        Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.

        Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.

        Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.

        Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.

        Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille...

        "En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille..."

        Kuulostaa kummalliselta tilanteelta. Voitko tarkentaa hieman enemmän? Mitä tarkoitat kuntoutuspsykoterapia-lähetteiden panttaamisella julkisessa psykiatriassa?

        Onko esimerkiksi käynyt niin, että julkisen puolen psykiatri on kirjannut potilaan tietoihin, ettei kuntoutuspsykoterapia sovi tällä hetkellä tai lainkaan potilaalle, mutta yksityisen psykoterapiapaikan psykiatri on tulkinnut potilaan voinnin toisin, ja hänen Kelalle laatimansa lausunnon perusteella potilas on saanut päätöksen oikeudestaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, ja potilas on myös nopeasti löytänyt itselleen sopivan psykoterapeutin ja aloittanut kuntoutuksensa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille..."

        Kuulostaa kummalliselta tilanteelta. Voitko tarkentaa hieman enemmän? Mitä tarkoitat kuntoutuspsykoterapia-lähetteiden panttaamisella julkisessa psykiatriassa?

        Onko esimerkiksi käynyt niin, että julkisen puolen psykiatri on kirjannut potilaan tietoihin, ettei kuntoutuspsykoterapia sovi tällä hetkellä tai lainkaan potilaalle, mutta yksityisen psykoterapiapaikan psykiatri on tulkinnut potilaan voinnin toisin, ja hänen Kelalle laatimansa lausunnon perusteella potilas on saanut päätöksen oikeudestaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, ja potilas on myös nopeasti löytänyt itselleen sopivan psykoterapeutin ja aloittanut kuntoutuksensa...

        Tarkoitan terapialähetteiden "panttaamisella" julkisella puolella sitä, että niin paljon kuulee (minulla on mt-alan koulutus ja sen puitteissa kuulen), kuinka terapiaa tarvitseva ja siihen motivoitunut ei ole saanut kuntoutusterapialähetettä julkisesta psykiatriasta. Juurikin on katsottu, ettei terapia "sovi" kyseiselle potilaalle. Julkisen puolen psykiatrit ja psykologit eivät tosiasiassa useinkaan tiedä kovin paljon psykoterapiasta. Heidän peruskoulutuksensa ei sisällä siitä kuin pintaraapaisun (myös psykologien kohdalla on näin, vaikka he yleensä ovatkin lääkärin pohjakoulutuksen saaneita psykiatreja paremmin perehtyneitä terapioihin). He tuntevat huonosti terapiamentelmiä ja psykoterapiatutkimuksia esim. terapiaprosessien ja eri terapioiden vaikuttavuuden osalta. Heillä ei myöskään itsellään ole kokemusta psykoterapiassa käymisestä, mikä olisi mielestäni aika olennainen perspektiivi alalla toimivalle. Psykoterapeutit, ainakin ne, joilla on Valviran ja Kelan hyväksyntä, käyvät oman terapian osana koulutustaan.

        Julkisella puolella asiantuntemus psykoterapiasta siis vaihtelee aika paljon. (Toki se vaihtelee myös yksityisellä.) Monella psykiatrilla on vanhakantaisia käsityksiä siitä, kenelle terapia ylipäätään sopii, ja varsinkin siitä, mikä on eri terapiasuuntausten merkitys. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapia sopii hyvin monille eri elämäntilanteissa oleville ihmisille (diagnoosista riippumatta), kun se sovitetaan oikein hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Tutkimustietoa on myös siitä, että tärkein terapian onnistumiseen vaikuttava tekijä on terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhde sekä se, että heillä on yhteneväiset käsitykset terapian tavoitteista ja keinoista, joilla niihin päästään. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas, joka saa Kelasta terapiapäätöksen, näkee vaivaa etsiäkseen itselleen sopivantuntuisen terapeutin, ja ottaa myös itse jonkin verran selvää tämän suuntauksesta - ei siksi, että terapiamenetelmän pitäisi sopia hänen "diagnoosiinsa" (psykiatriset diagnoosit ovat yleisesti ottaen aika "höpöä", tieteelliseltä kannalta katsottuna), vaan että hän itse tietäisi jotain terapeutin toimintatavoista jo etukäteen, ja voisi arvioida, haluaako hän edetä tavoitteisiinsa samalla ajattelumallilla kuin terapeutti.

        Tämä jälkimmäinen ei ole niin vaikea juttu kuin ehkä saattaa kuulostaa - siis ottaa itse selvää terapiasuuntauksesta ja menetelmästä. Se tarkoittaa pääpiirteittäin sellaisia asioita kuin että esim. kognitiivisessa terapiassa edetään yleensä hieman kaavamaisemmin kuin psykodynaamisessa, esimerkiksi terapeutti voi antaa kotitehtäviä. Psykodynaamisessa taas yleensä jutellaan vapaammin. Lyhyt- ja ratkaisukeskeisissä terapioissa jo nimikin kertoo, että kyse on periaatteellisesti määräaikaisista hoidoista, joissa keskitytään tiettyyn ongelmaan ja esim. menneisyyden käsittely on vähäisemmässä osassa kuin vaikka psykodynaamisessa. Traumaterapiat ovat oma lukunsa. Näistä kaikista löytyy aika hyvin tietoa netistä. Kannattaa myös kuunnella vertaiskokemuksia, vaikka keskustelupalstoilta kuten tämä.

        Eri terapeutit toteuttavat menetelmiään kuitenkin hyvin yksilöllisesti. Useimmat soveltavat työssään jossain määrin muidenkin suuntausten teorioita ja työtapoja. Esimerkiksi kognitiivisen terapian näkökulma ei ole ristiriidassa psykodynaamisen ajattelun kanssa, vaan monen tutkijan ja terapeutin mielestä pikemminkin täydentävät toisiaan (vaikka nämä joskus kirjallisuudessa ja mediassa esitetäänkin toistensa vastakohtina). Ei siis kannata liikaa tuijottaa suuntaukseen, vaan miettiä, tutkailla omia tarpeitaan ja keskustella tutustumiskäynneillä tapaamiensa terapeuttiehdokkaiden kanssa siitä, miten he lähtisivät asiakkaan kanssa tämän elämäntilannetta purkamaan.

        Erehdyksiä sattuu väistämättä joskus terapeuttia valitessa, ja vaihtaminen on mahdollista ja joskus hyväkin. Vaihto ei edes välttämättä kerro väärästä valinnasta, vaan siitä, että jossain terapian vaiheessa voi luonnostaan tulla tilanne, että on saanut yhdeltä terapeutilta sen, mitä kokee voivansa häneltä omalla elämänmatkallaan saada, ja haluaa jatkaa eteenpäin jonkun toisen kanssa.

        Julkinen psykiatria etenkin, usein myös yksityinen puoli, lähtee siitä, että elämäntilanteen vaikeuksissa olevan ihminen on "potilas", joka kärsii "psyykkisestä sairaudesta". Tämä on ainakin omasta mielestäni ihan höperö lähtökohta, jota eivät läheskään kaikki terapeutit, psykologit eivätkä edes pohjimmiltaan kaikki psykiatritkaan täysin allekirjoita. Psyykkiset ongelmat ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä, joka johtaa psyykkisten voimavarojen vähenemiseen ja siksi joskus työ- ja toimintakyvynkin heikkenemiseen. On siis mahdollista suhtautua itseensä terapiaa hakiessaan potilaan sijaan asiakkaana. Tämä on voimaannuttava lähtökohta, verrattuna siihen, että hakisi "hoitoa" johonkin "sairauteen."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan terapialähetteiden "panttaamisella" julkisella puolella sitä, että niin paljon kuulee (minulla on mt-alan koulutus ja sen puitteissa kuulen), kuinka terapiaa tarvitseva ja siihen motivoitunut ei ole saanut kuntoutusterapialähetettä julkisesta psykiatriasta. Juurikin on katsottu, ettei terapia "sovi" kyseiselle potilaalle. Julkisen puolen psykiatrit ja psykologit eivät tosiasiassa useinkaan tiedä kovin paljon psykoterapiasta. Heidän peruskoulutuksensa ei sisällä siitä kuin pintaraapaisun (myös psykologien kohdalla on näin, vaikka he yleensä ovatkin lääkärin pohjakoulutuksen saaneita psykiatreja paremmin perehtyneitä terapioihin). He tuntevat huonosti terapiamentelmiä ja psykoterapiatutkimuksia esim. terapiaprosessien ja eri terapioiden vaikuttavuuden osalta. Heillä ei myöskään itsellään ole kokemusta psykoterapiassa käymisestä, mikä olisi mielestäni aika olennainen perspektiivi alalla toimivalle. Psykoterapeutit, ainakin ne, joilla on Valviran ja Kelan hyväksyntä, käyvät oman terapian osana koulutustaan.

        Julkisella puolella asiantuntemus psykoterapiasta siis vaihtelee aika paljon. (Toki se vaihtelee myös yksityisellä.) Monella psykiatrilla on vanhakantaisia käsityksiä siitä, kenelle terapia ylipäätään sopii, ja varsinkin siitä, mikä on eri terapiasuuntausten merkitys. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapia sopii hyvin monille eri elämäntilanteissa oleville ihmisille (diagnoosista riippumatta), kun se sovitetaan oikein hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Tutkimustietoa on myös siitä, että tärkein terapian onnistumiseen vaikuttava tekijä on terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhde sekä se, että heillä on yhteneväiset käsitykset terapian tavoitteista ja keinoista, joilla niihin päästään. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas, joka saa Kelasta terapiapäätöksen, näkee vaivaa etsiäkseen itselleen sopivantuntuisen terapeutin, ja ottaa myös itse jonkin verran selvää tämän suuntauksesta - ei siksi, että terapiamenetelmän pitäisi sopia hänen "diagnoosiinsa" (psykiatriset diagnoosit ovat yleisesti ottaen aika "höpöä", tieteelliseltä kannalta katsottuna), vaan että hän itse tietäisi jotain terapeutin toimintatavoista jo etukäteen, ja voisi arvioida, haluaako hän edetä tavoitteisiinsa samalla ajattelumallilla kuin terapeutti.

        Tämä jälkimmäinen ei ole niin vaikea juttu kuin ehkä saattaa kuulostaa - siis ottaa itse selvää terapiasuuntauksesta ja menetelmästä. Se tarkoittaa pääpiirteittäin sellaisia asioita kuin että esim. kognitiivisessa terapiassa edetään yleensä hieman kaavamaisemmin kuin psykodynaamisessa, esimerkiksi terapeutti voi antaa kotitehtäviä. Psykodynaamisessa taas yleensä jutellaan vapaammin. Lyhyt- ja ratkaisukeskeisissä terapioissa jo nimikin kertoo, että kyse on periaatteellisesti määräaikaisista hoidoista, joissa keskitytään tiettyyn ongelmaan ja esim. menneisyyden käsittely on vähäisemmässä osassa kuin vaikka psykodynaamisessa. Traumaterapiat ovat oma lukunsa. Näistä kaikista löytyy aika hyvin tietoa netistä. Kannattaa myös kuunnella vertaiskokemuksia, vaikka keskustelupalstoilta kuten tämä.

        Eri terapeutit toteuttavat menetelmiään kuitenkin hyvin yksilöllisesti. Useimmat soveltavat työssään jossain määrin muidenkin suuntausten teorioita ja työtapoja. Esimerkiksi kognitiivisen terapian näkökulma ei ole ristiriidassa psykodynaamisen ajattelun kanssa, vaan monen tutkijan ja terapeutin mielestä pikemminkin täydentävät toisiaan (vaikka nämä joskus kirjallisuudessa ja mediassa esitetäänkin toistensa vastakohtina). Ei siis kannata liikaa tuijottaa suuntaukseen, vaan miettiä, tutkailla omia tarpeitaan ja keskustella tutustumiskäynneillä tapaamiensa terapeuttiehdokkaiden kanssa siitä, miten he lähtisivät asiakkaan kanssa tämän elämäntilannetta purkamaan.

        Erehdyksiä sattuu väistämättä joskus terapeuttia valitessa, ja vaihtaminen on mahdollista ja joskus hyväkin. Vaihto ei edes välttämättä kerro väärästä valinnasta, vaan siitä, että jossain terapian vaiheessa voi luonnostaan tulla tilanne, että on saanut yhdeltä terapeutilta sen, mitä kokee voivansa häneltä omalla elämänmatkallaan saada, ja haluaa jatkaa eteenpäin jonkun toisen kanssa.

        Julkinen psykiatria etenkin, usein myös yksityinen puoli, lähtee siitä, että elämäntilanteen vaikeuksissa olevan ihminen on "potilas", joka kärsii "psyykkisestä sairaudesta". Tämä on ainakin omasta mielestäni ihan höperö lähtökohta, jota eivät läheskään kaikki terapeutit, psykologit eivätkä edes pohjimmiltaan kaikki psykiatritkaan täysin allekirjoita. Psyykkiset ongelmat ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä, joka johtaa psyykkisten voimavarojen vähenemiseen ja siksi joskus työ- ja toimintakyvynkin heikkenemiseen. On siis mahdollista suhtautua itseensä terapiaa hakiessaan potilaan sijaan asiakkaana. Tämä on voimaannuttava lähtökohta, verrattuna siihen, että hakisi "hoitoa" johonkin "sairauteen."

        Kiitos vastauksestasi. Taustana kysymykselleni, johon vastasit:

        Viimeisten vuosien aikana on julkisuuteen asti tullut tietoa siitä, että muun muassa pirstaloituneen palvelujärjestelmän vuoksi psykoterapioiden laatua ja potilasturvallisuutta on vaikea taata valvonnan keinoin.

        Kaikki yksityisen puolen psykoterapia-alallla toimivat ammattilaiset ja terapiapaikkojen vastuuhenkilöt eivät myöskään ole aina joko ymmärtäneet tai hyväksyneet sitä, että omavalvontaan on suhtauduttava vastuullisesti, ja omavalvonnan on oltava vaikuttavaa konkreettisesti.

        Myös kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat hoitaneet vastuulleen kuuluvien yksityisen puolen psykoterapia-palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden valvontaa kehnosti, jos aina lainkaan.

        Näistä syistä johtuen paljastuvat erittäin vakavatkin ongelmat psykoterapeuttien ja psykoterapiapaikkojen toiminnassa liian usein vasta jälkikäteisvalvonnassa.

        Ja silloinkin usein vasta niissä tilanteissa, joissa psykoterapeutin ja psykoterapiapaikan potilaat ovat ymmärtäneet/ jaksaneet/ osanneet/ uskaltaneet tehdä kantelun Aville, tai joissain tapauksissa Valviralle tai ylimmälle laillisuusvalvojalle.

        Mielestani olisi hyvä _kaikkien_ mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden kannalta, ja koko terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn kannalta, jos Kelan kuntoutuspsykoterapian tarpeellisuuden arvioinnista potilaiden kohdalla vastaisi julkinen puoli.

        Näin vältyttäisin siltä riskiltä, että yksityisen puolen terapiapaikan psykiatri ylidiagnosoi potilaalle oireita ja sairauksia, jotta terapiapaikan psykoterapeutti voisi saada Kelan kuntoutuspsykoterapia-asiakkaita. Tätä on tapahtunut, valitettavasti.

        Nyt on aika ja syytä miettiä keinoja, joilla yksityisen puolen _kaikkien_ psykiatri- ja psykoterapeuttipalvelujen omavalvonta saadaan toimimaan luotettavalla tavalla, jotta yksikään potilas ei joudu enää kärsimään alalla toimivien väärintekijöiden aiheuttamista haitoista.

        Ja vielä tämä. On luonnollista, että potilaat eivät itse tiedä, miten pitäisi arvioida kuntoutuspsykoterapian vaikuttavuutta, koska eihän sitä tiedä kaikki psykoterapeutitkaan vaikka heidän juuri pitäisi tietää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.

        Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.

        Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille...

        Tieteellisesti pätevien tutkimusten mukaan nettiterapia auttaa masentuneita potilaita. Sairaanhoitopiireistä saa lähetteen jokainen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tieteellisesti pätevien tutkimusten mukaan nettiterapia auttaa masentuneita potilaita. Sairaanhoitopiireistä saa lähetteen jokainen.

        Miten nettiterapioiden tietoturva on varmistettu? Vai onko tämäkin huoli pelkkää potilaan oireilua?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten nettiterapioiden tietoturva on varmistettu? Vai onko tämäkin huoli pelkkää potilaan oireilua?

        "Miten nettiterapioiden tietoturva on varmistettu? Vai onko tämäkin huoli pelkkää potilaan oireilua?"

        Olen samaa mieltä. Välillä muutenkin tuntuu, ettei potilaan yksityisyyttä kunnioiteta tarpeeksi. Minulle on tuottanut ongelmia, että sukulaiset yrittäneet puuttua. Sitten on mennyt jopa vääriä tietoja korjattavaksi ja pahimmillaan asioita, joista ei haluaisi edes keskustella.

        Ikävää on myös se, että sukulaiset olivat keksineet että kun epäilevät tarpeeksi pahoja oireita he voivat ruveta juoruilemaan ympäriinsäkin työkykyisen aikuisen ihmisen asioista (alle vuosi sairaslomaa vuosikymmenen aikana) ja omista ei-lääketieteellisistä johtopäätöksistä. Oireita ei pitäisi hävetä... ei stigmaa jne... mutta kertokaa tämä ulkopuolisille jotka yrittävät keksiä lääkärikirjoistakin kaikkea lisää mikä voisi sopia yhteen...

        Sitten vielä vähemmän kun on kaikkia Vastaamo tilanteita välillä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten nettiterapioiden tietoturva on varmistettu? Vai onko tämäkin huoli pelkkää potilaan oireilua?

        En näe miksi huolella toteutettu nettiterapia olisi olennaisesti heikompi tietoturvaltaan, kuin tavallinen terapia.

    • Anonyymi

      Jos sinulla on rahaa niin mene yksityiselle psykiatrille. Monet psykiatrit laittavat helposti lähetteen terapiaan, joten sellainen saattaa hyvin olla vastassa jos menet toiselle psykiatrille.
      Ja noista rauhoittavista: minun kohdalleni osui kerran yksi psykiatri, joka määräsi niitä helposti. Sitä ennen en saanut niitä vaikka pyysin. Otin niitä vain tarvittaessa pahimmissa tilanteissa. Sen jälkeen niitä on muut lääkärit määränneet aina, kun olen pyytänyt reseptin uusimista, koska osoitin käyttäväni niitä niin hallitusti, etten tule riippuvaiseksi. Jos löydät yhdenkin psykiatrin joka määrää niitä, niin sen jälkeen on helpompi saada uusi resepti.

      • Anonyymi

        Kela edellyttää kuntoutusterapialähetteeseen tosiaankin vain 3 kk hoitosuhteen psykiatrilla, ja siinä tulee olla vähintään 2 käyntiä. Siis vain kaksi käyntiä todellakin riittää, tämän olen Kelasta tarkistanut. Asialla on merkitystä kulujen kannalta. Tietenkin on eduksi kaikin puolin, jos on varaa käydä useamman kerran.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kela edellyttää kuntoutusterapialähetteeseen tosiaankin vain 3 kk hoitosuhteen psykiatrilla, ja siinä tulee olla vähintään 2 käyntiä. Siis vain kaksi käyntiä todellakin riittää, tämän olen Kelasta tarkistanut. Asialla on merkitystä kulujen kannalta. Tietenkin on eduksi kaikin puolin, jos on varaa käydä useamman kerran.

        Bentsodiatsepiinit ovat parhaita lääkkeitä ahdistukseen, mutta niihin syntyy nopeimmin riippuvuus. Siksi lääkärit eivät niitä määrää, koska eivät pysty seuraamaan käyttöä. SSRI:t ovat haitallisempia sivuvaikutuksiltaan, niihinkin syntyy riippuvuus, ja lopettaminen on monille vaikeaa. Niillä voi kuitenkin rämpiä eteenpäin ainakin muutaman kuukauden ilman että syntyy samanlainen vaikeasti katkaistava riippuvuus kuin bentsoihin. Bentsot ovat sellaisia nopeita "salamarauhoittajia", ja tekevät myös salamannopeasti voimakkaan riippuvuuden. Lääkärit itse käyttävät ahdistukseensa ja masennukseensa mieluiten bentsoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Bentsodiatsepiinit ovat parhaita lääkkeitä ahdistukseen, mutta niihin syntyy nopeimmin riippuvuus. Siksi lääkärit eivät niitä määrää, koska eivät pysty seuraamaan käyttöä. SSRI:t ovat haitallisempia sivuvaikutuksiltaan, niihinkin syntyy riippuvuus, ja lopettaminen on monille vaikeaa. Niillä voi kuitenkin rämpiä eteenpäin ainakin muutaman kuukauden ilman että syntyy samanlainen vaikeasti katkaistava riippuvuus kuin bentsoihin. Bentsot ovat sellaisia nopeita "salamarauhoittajia", ja tekevät myös salamannopeasti voimakkaan riippuvuuden. Lääkärit itse käyttävät ahdistukseensa ja masennukseensa mieluiten bentsoja.

        SSRI lääkkeitä kyllä määräävät ilman seurantaa ja sitten että valvoisivat käyttöä. Sairasta määrätä noita lääkkeitä nuorelle paniikkihäiriöön tai ahdistuneisuushäiriöön.

      • Anonyymi

        Minulla oli juuri tarve tällaisesta kuin mainitsit. Mistä ihmeestä sellaisen saa kun ei ole kohdalle osunut.

    • Anonyymi

      Sun tapauksessa terapia ei ole auttanut. Sinähän olet käynyt monta terapiajaksoa, mutta sinulla omat asenteesi estävät sinua ottamasta hoitoa vastaan ja saamasta apua. Siksi on turha enää käyttää verorahoja kohdallasi turhaan työhön, vaan kohdentaa ne henkilöille, joille niistä on apua.

    • Anonyymi

      Sielu=psyyke. Sielua ei voi hoitaa maallisilla lääkkeillä.

    • Anonyymi

      Minua on arvosteltu julkisella puolella jo 20 vuotta kuin koiraa koiranäyttelyissä.. enää puuttuu että ; heiluttaa kiltisti häntää ja antaa tassua.. Ihan höpöhöpötouhua. Lääkettä tuntuu kyllä olevan jaossa. Missä menee näiden hoitajatahojen kuva normaalista ihmisestä tai ns. "Hoidetusta ihmisestä". Onko se ns. Harmiton vai helppohoitoinen?...

    • Anonyymi

      Laitan vaan tähän että kun keinot loppuu niin lääkkeellinen väkivalta alkaa..

      • Anonyymi

        Sellaisen kohteeksi olen itsekin joutunut ja sen takia traumatisoitunut. Miten selittäisin tämän kollegoille ja kavereille? En jumalauta mitenkään.

    • Anonyymi

      Monet yhteiskunnan ongelmat lankeaa yksilön päälle, ja sen sijaan että yhteiskunnan ongelmia korjattaisiin niin yksilöä vain lääkitään jotta ongelma menisi maton alle.

      • Anonyymi

        miten jonkun latva laho on yhteis unnan ongelma?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miten jonkun latva laho on yhteis unnan ongelma?

        hulluus tulee siitä jos joutuu mahdottomiin tilanteisiin tai mukautumaan esim liian monta kertaa. voihan myös esim pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen johtua osittain huonosta yhteiskunta integraatiosta ryhmien välillä ja sitä kautta vaipua hulluuteen.

    • Anonyymi

      mitä sinä pöhkönä aina valitat ? mene pois j opettele olemaan joskus kiitollinen.

    • Anonyymi

      Aika hyvin kirjoitustaidottomalta. Mitäs sais olla tuohon vaivaan ?

      • Anonyymi

        vaikkaniin mutta on hyvä järki päässä toisin ku sulla nillittäjä jollla kaikki on aina muitten vika.

    • Anonyymi

      Hyvä kun sinä tiedät! Piä järki päässä... :) Terkuin; Nillittäjä

    • Anonyymi

      Minusta psykiatreilla on liikaa valtaa mielenterveyden hoitojärjestelmässä. Heillä on valta diagnosoida ja lääkitä potilaita, ja he ovat se ammattiryhmä joka nostaa verovaroin 100 % tuettua liksaa lähemmäs 7000 bruttona kuussa pelkästään siitä, että määräävät käytännössä huumeita epätoivoisille ihmisille -sekin massiivisesti verovaroin tuettua. Diagnoosit joita he lätkäisevät ihmisille eivät pääosin ole objektiivista nähneetkään, niiden reliabiliteetti on niin surkea, että yhtä hyvin voisit palkata kymppitonnilla simpanssin arpomaan diagnoosin itsellesi ja saisit yhtä lääketieteellisesti perusteltua hoitoa. -ovathan lääkeyhtiöt itse tutkineet tuotteensa ja hyväksi havainneet. Miksi ei samalla tavoin psykoterapiaa tueta 100 % verovaroin? Saattaisi toki olla psykoterapeutille rankkaa, jos verovaroin tuettuna oikeasti psykoterapiaa tarvisevat saisivat apua, eivätkä omaa napaansa kaivelevat itsekeskeiset keskiluokkaiset aasit. Psykiatrisissa häiriöissä ei ole kyse somaattisista sairauksista ja on häiritsevää, että niitä hoidetaan erityisesti julkisella puolella niin korostuneen somaattisina ongelmina käytännössä usein samoilla aineille, jotka ovat narkomaanien keskuudessa erittäinkin suosittuja. Voisi tulla halvemmaksi, jos palkkaisivat huumemafian hoitamaan systeemiä, ainakin potilaat kuolisivat nopeammin ja toiminta olisi muutenkin rehellisemmällä pohjalla. Ei tarvitsisi perustella jollain fiktiivisellä hirvittävällä mielisairaudella sellaisten aineiden pakkosyöttämistä, jotka eivät ihan oikeasti tuota mitään kiksejä ja kaiken lisäksi pilaavat terveyden, elämänlaadun ja elämänilon. Silloin ei olisi myöskään tarvetta millekään pakkohoidolle, koska huumemafian liiketoimintaidea ei ole julkisen vallan suorittamat ihmisoikeusrikokset vaan kiksit, joita huumeet tuottavat. Niihin nyt vaan sattuu joku jäämään koukkuun pahemmin kuin joku toinen.

    • Anonyymi

      Psykiatrit on big farman agentteja ja sinä vain kauppa tavara heille.
      Käytä vain ja ainoastaan luonnon lääkkeitä, lopeta kaikki yhteys psykiatreihin ja mt. Systeemiin ja kun masennsuta tekevät ja aivojasi sotkevat psykiatrian pillerit lopetat, jotka tekee sinulle kemiallisen epätasapainon.

      Niin selviät elämässäsi ilman psykiatrian jättämiä traumoja.
      Lopeta ihmettely, ja usko se minkä näet psykiatria on vain teoria joka on tehty big farmalle rahan keräämiseksi ja sinä olet heille vain rahan tuotanto eläin, jos lopetat pillerit, olet umpeen mennyt kuin lehmä, joka ei tuota rahaa big farmalle se ei käy,

      Big farma pakko-lääkitsee, koska valtio maksaa pillerit, se pakottaa psykiatrit pakko-lääkityksiin, joista sinä saat traumat.

      • Anonyymi

        Psykiatrian puolella potilas on orja, jota voidaan hitaasti kiduttaa henkisellä väkivallalla ja hivuttaen tappaa kemiallisilla valmisteilla. Potilaan omalla kustannuksella tietysti. Potilas on psykiatrialle pelkkä elukka, tuotantoeläin, käyttöhyödyke. Psykiatrisen potilaan yhteiskunnallisella asemalla, itsetunnolla, henkisellä hyvinvoinnilla ja persoonalla ei ole mitään väliä. Ne voidaan ja pitääkin uhrata.

    • Anonyymi

      Masennuslääkkeiden käyttö ja niistä vieroittautuminen tapahtuvat potilaan vastuulla. Hoidosta ja sen seurauksista ei vastaa kukaan, paitsi potilas itse.

    • Anonyymi

      Mietin että elämäni olisi voinut olla ihan erilaista, jos nuorena olisin saanut lääkekriittisen terapioista ymmärtävän psykiatrin, ja olisi päässyt heti kunnon terapiaan. Lääkäri olisi osannut vastuullisesti kertoa lääkityksen haitallisistakin puolista ja seurannut kunnolla lääkitystä. Ja olisi antanut tehdä kunnollisen päätöksen että oletko varma että haluat ottaa nämä riskit lääkityksen kanssa näihin hyötyihin nähden varsinkin kun on vielä kehitysiässä. Psykiatri olisi voinut sanoa minulle että on ihan luonnollista että jos on kokenut paljon ikäviä kokemuksia voi reagoida niihin alakulolla. Kun määrättiin pillerit, niin oppi lähinnä turruttamaan tunteitaan, ei käsittelemään.
      Jos minulla olisi samanikäisiä nuoria mikä itse olin kun menin psykiatrialle, en koskaan päästäisi heitä julkisen puolen psykiatrian puolelle. Maksaisin ennemmin yksityisestä jonka voisi valita (julkisella et voi valita kenet saat) ja valitsisin terapiaan suuntautuneen.

      • Anonyymi

        Julkisella puolella on tuurista kiinni, saako psykiatrin vai p$ykiatrin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Julkisella puolella on tuurista kiinni, saako psykiatrin vai p$ykiatrin.

        Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.

        Ahneudella ei ole rajaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.

        Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".

        Auttavat itseään tilipussiensa täyttämisessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".

        Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.

        Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.

        Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen.

        Tuo edellämainittu on ihan kätevä keino, olen itsekin toiminut niin. Kun lähetteitä erikoissairaanhoitoon on äärimmäisen vaikea saada terveyskeskuksesta, niin yksityislääkäri kirjoittaa sen heti. Ottaa toki sen satasen siitä. Ja jos menee heti erikoislääkärille, niin lähete on jo erikoissairaanhoidollekin tarpeeksi pätevä, että ottavat sen vastaan. Terveyskeskuksen yleislääkärien lähetteet tulevat usein bumerangina takaisin senkin takia, etteivät osaa asiaa niin hyvin että osaisivat perustella lähetteen julkisen puolen erikoissairaanhoidolle.

        Se satanen kannattaa satsata, niin tulee hoidetuksi. Valitettavasti näin on hyvinvointiyhteiskunnassa. Onneksi pääsee edes sitä kautta.

        Joskus yksityisen puolen erikoislääkäri osaa sanoa jo ekalla käynnillä mistä on kysymys, eikä tarkempia tutkimuksia tarvitakaan. Terveyskeskuksen arvailijat voi näin ohittaa. Minulle kävi kerran niin, että yksityinen erikoislääkäri tiesi heti ekalla 20 minuutin vastaanotolla sanoa, mikä minua vaivasi, ja että terveyskeskuksen diagnoosi oli väärä - oli ollut väärä jo 10 vuotta, siitä lähtien kun vaiva alkoi. Ja että olin saanut väärää hoitoa. Hän määräsi oikean hoidon, teki itse ensimmäiset toimenpiteet, jotka toki maksoivat muutaman satasen. Sen jälkeen hoitoa pystyi kuitenkin jatkamaan terveyskeskuksessa, kyseisen yksityisen erikoislääkärin ohjeilla. Paranin pitkäaikaisesta, kivuliaasta vaivasta (ortopedinen) kokonaan, mitä en ollut uskonut mahdolliseksi. Terveyskeskuksen jatkohoito tosin takkuili aina välillä, kun yleislääkärit eivät osanneet aina noudattaa erikoislääkärin periaatteessa aika yksinkertaisia ohjeistuksia. Piti pari kertaa varata soittoaika hänelle ja päivittää tilanne, sitten taas saatiin terveyskeskuksen yleislääkäritasoinen hoito raiteilleen.

        Toimi se niinkin. Jos en olisi satsannut yksityislääkäriin, olisin vieläkin rampa ja kävelisin ajoittain kyynärsauvoilla. Nyt olen terve ja teen juoksulenkkejä ja muuta kivaa.

        Tämä meni sivuun aiheesta, julkisen puolen mt-hoidosta. Mutta on minulla siltäkin saralta kokemusta. Julkiselta en ole koskaan saanut mitään hyvää sielläkään, valitettavasti, täytyy sanoa. Ehkä joku valopilkku on joskus ollut, joku empaattinen hoitaja hetken aikaa. Yleisesti ottaen täyttä kuraa. Yksityiset psykiatrit ovat minua ymmärtäneet ja kirjoittaneet kunnon lausuntoja. Ovat keskustelleet ja kohdelleet minua arvostavasti ja inhimillisesti, kuin asiakasta, ei "potilasta."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.

        Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen.

        Ainakin magneettikuviin pääsee nykyään hyvin ilman lähetettäkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin magneettikuviin pääsee nykyään hyvin ilman lähetettäkin.

        Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.

        Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.

        Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee

        "Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein."

        Luin ensin, että vittuilee usein. No sen ne kyllä osaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.

        Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee

        "Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. "

        Tärkeä pointti. Terapialähete esim. kuntoutuspsykoterapiaan irtoaa tosiaan yksityiseltä paljon helpommin ja tuskattomammin kuin julkiselta. Ei raskaita tutkimuksia, tiivis tarkoituksenmukainen lausunto. Pitää vaan valita psykiatri, jolla on kokemusta terapialähetteiden kirjoittamisesta Kelalle.

        Kelan sivut, Kuntoutuspsykoterapia
        https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

        Kuntoutuspsykoterapiaan on lakisääteinen oikeus, mikäli psyykkinen ongelma haittaa opiskelu- tai työkykyä. Hakekaa rohkeasti, itse olen käynyt ja hyötynyt.

        Terapeutin valintaan kannattaa panostaa, vuorovaikutussuhde on tärkeä, ja että on hyvin koulutettu terapeutti joka on käynyt oman koulutusterapiansa kunnolla niin että tietää mitä tekee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".

        Kunnallisella? Saattaa olla myös niitä jotka vain tekevät minimin työvelvoitteistaan. Tai toisinpäin, eli sen mistä maksetaan (ei ylimääräistä).

    • Anonyymi

      Siinä on ero et käykö ns valtion palvelussa/lääkärillä vai yksityisellä.
      veikkaisin et kunnan palveluissa on ensi sijalla kunnan/valtion etu ja se että pystyykö henkilö töihin vaikka sitten lääkkeitten voimalla eikä sen henkilön hyvin vointi??

      aikoinaan tuttava vaihtoi yksityisen vastaanottoon (ei siis yksityiselle lääkäriasemalle) ja sanoi että hurja ero, ensimmäinen kysymys oli lääkärillä ollut kuulema et miten sinä voit tällä hetkellä ja kunnalla kuulema oli et oletko töissä pystytkö töihin

    • Anonyymi

      Olen erittäin erilainen persoona. En pidä tuntemattomille puhumisesta. Enkä olisi ensisijassa halunnut terapiaa (sosiaalisten tilanteiden pelkoa, estyneisyyttä). Soisin kyllä tämän todellakin niille jotka pitävät. Itse haluaisin hyvän lääkehoidon ja tilanteen, jossa ei tarvitsisi liikaa toimittaa tietoja...

      Minä yritin saada hoitoa jo teininä, vuosikymmen ennen diagnoosia... mutten oireideni johdosta kyennyt vakuuttamaan (taisi olla terveyden hoitaja).

      • Anonyymi

        "Minä yritin saada hoitoa jo teininä, vuosikymmen ennen diagnoosia... mutten oireideni johdosta kyennyt vakuuttamaan (taisi olla terveyden hoitaja)."

        Tai sitten saattoi olla juurikin toisinpäin... Kykenin piilottamaan ahdistuneisuuteni ja pääsin hetkellisesti osittain yli fobiastani... Ei ollut enää niin paha.

    • Anonyymi

      Huomasin mt-ongelma taustaisena, että innokkaana oltiin hoitamassa ensisijassa mt-ongelmia kun olin akuuttien fyysisten kipujen kourissa. Jo masennus lääkkeitä. Kovempi kipulääkitys tarpeen... Jotakin masennus voi pahentaa kipuja jne...
      Piti mennä uudestaan, että seuraava lääkäri määräsi paremman kipulääkkeen (ei-kolmio, jota en onneksi tarvinnut, enkä ensisijassa edes halunnut). 1/2 kipuja.

      • Anonyymi

        * 1/2 vuotta äkillisesti ilmaantuneita kipuja (pieni "onnettomuus").

      • Anonyymi

        Tuo on niin tuttua, kun kipupotilaana menee lääkärille.
        Minulle suositeltiin useamman vuoden ajan Triptyliä kipuun, en halunnut. Kuitenkin joitain vuosia sitten suostuin kokeilemaan, mutta mieli meni alaspäin, alkoi tuntua masennukselta, lopetin lääkkeen saman tien. Eikä se edes auttanut kipuihin.
        Myöskään mistään muista oireista ei välitetä mitään, vaikka niitä kipuihin liittyykin.
        Käypä hoito suositukset on aivan turhia, kun siellä aina sanotaan, jos johonkin liittyy sitä taikka tätä, niin ota yhteyttä lääkäriin.
        Lääkärin luona ei saa olla kuin yksi oire kerrallaan, eli ei mitään hyötyä ottaa yhteyttä.

    • Anonyymi

      Älä viitsi syytellä niin hoitoa kun lääkkeitäkin. Siihen on aina painavat syyt Jos ei kirjoiteta rauhoittavia , ja ota huomioon että kirjoittaa palstalla jossa on muitakin ihmisiä, ja levität väärää, tietoa lääkkeestä. Joka toimii hyvin suurimmalle osalle potilaista ja ovat olleet tyytyväisiä hoidon tulokseen.
      Mutta sen näkee sinun kirjoituksestasi ihan tarkkaan miten olet ihmisenä,.
      Terveys sivuilla ei kirjoitella asioita ja yleistetä jos jollekkin ei joku lääke ei ole sopinut .
      Tajuatko että sinä haukut lääkettä mitä toiset syövät joka päivä ja voivat hyvin . Eivätkä edes ajattele itsemurhaa.
      Olet aikuinen ihminen ja puhut että jätetään oma; onnensa nojaan , se olet ainoastaan sinä joka pidät huolen omista asioistasi , ja katsot että syöt lääkkeesi kuten ne pitää syödä. Ja huolehdit itse itsestäsi. Se on sitä tervettä oman onnen nojaamista kun luottaa itseensä Ja tekee jotain mielekästä se kun takkuaa ongelmiensa kanssa. .
      Analyseeraa itseäsi ja aitä mitä itse voit tehdä tilanteellesi

      • Anonyymi

        Monia asioita ei tosiaankaan voi yleistää, mutta täällä voi kirjoitella yleisesti.
        Itse alat henkilökohtaisesti arvostelemaan tuota jotain kommentoijaa, vaikka et edes tunne häntä.
        Jos joku ei ole pitänyt jostain lääkkeestä, hänellä on täysi oikeus vaikka haukkua sitä. Hän ei kuitenkaan kiellä ketään muuta käyttämästä lääkettä/lääkkeitä.
        Olisi hyvä, jos sinäkin ymmärtäisit, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät ole kaikesta samaa mieltä sinun kanssasi.
        Minäkin ymmärrän, että olen joistain asioista kanssasi eri mieltä, ja se siitä.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli

      Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei
      Kauhava
      92
      4172

    2. Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin

      Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss
      Ihastuminen
      107
      1852

    3. Ootko rakastunut?

      Kerro pois nyt
      Ikävä
      129
      1227

    4. Onhan sulla nainen parempi mieli

      Nyt? Ainakin toivon niin.
      Ikävä
      101
      1143

    5. Mitä sä haluat?

      Kerro nyt. Sano suoraan.
      Ikävä
      75
      1023

    6. Priden osallistujamäärä suuri pettymys!

      Ei lähellekään sataatuhatta, vaikka mukaan on värvätty kaikki aktivistit jopa homot katolta heittelevä islamistinen aate
      Luterilaisuus
      176
      940

    7. Ujosteletko tosissaan vai mitä oikeen

      Himmailet???? Mitä pelkäät?????
      Ikävä
      42
      856

    8. IS Viikonloppu 28.-29.6.2025

      3- merkitty Kovis Erkki Vuokilalta. Oikean reunan (kuvituksellinen) pääkuva on hauska, mutta siitä johdetun sanan merkit
      Sanaristikot
      57
      821

    9. Huono grilli kokemus

      Menimme grillille ostamaan ruokaa. Myyjät nauroivat meille, ja saimme todella asiatonta palvelua. Odotimme ruokaa innoll
      Puolanka
      22
      801

    10. Joku kysyy

      Missä on syy? Jossainhan se syy täytyy olla persujen kannatuksen alenemiseen. Kannatuksen alneminen ei näy pelkästään g
      Perussuomalaiset
      61
      790
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt