Kirjoitan oman kokemukseni tähän mitä toi apu on julkisella puolella. Terapiaan et pääse vaikka joka käynnillä sitä vaadit koko ikäsi aina sieltä 16 vuotiaasta asti , miten voi olla niin helvetin vaikeeta kirjoittaa se yks lausunto että pääsisi kelan korvaavaan psykoterapiaan niin että asiassa voisi päästä eteenpäin ja päästäis samalla potilaastakin eroon. Ressursit ei riitä ja masentunut ja ahdistunut potilas on hankala potilas josta halutaan päästä eroon. Mikä siinä on että niitä rauhoittavia ei voida määrätä tarpeeseen otettavaksi oikeaan tarkoitukseen vaan pitää ihan tahallaan pilata nuoren ihmisen elämä noilla mielialalääkkeillä? Lääkärit kyllä tietää haittavaikutukset mutta silti niitä kirjottavat hyvin kevyin perustein vaikka ei edes haluaisi lääkitystä ja niistä kieltäytyy .. niinkun mun tapauksessa paniikkihäiriöön. Miksi niitä suositellaan aloittamaan kun kyse on myrkystä? Mikä salaliitto täs on taustalla?
Rauhoittavia et saa mut itsemurha lääkkeet kyllä ollaan samantien valmiita kirjoittamaan ja painostetaan aloittamaan lääkehoito. Mulla on mennyt nyt neljä vuotta elämästä pilalle noin lääkäreiden takia ketä noita kirjoittavat. Käytännössä apua et saa jos ei ole varaa terapiaan , lääkkeet kyllä saat ja pahimmassa tapauksessa niiden takia lähtee henki kun jätetään ilman seurantaa oman onnensa nojaan.
Julkisen puolen hoito mielenterveys ongelmiin.
58
2029
Vastaukset
- Anonyymi
Monet psykiatrit eivät tosiaan määrää rauhoittavia millään. Pelkäävät liikaa, että potilas tulee riippuvaiseksi. Joskus hyvällä tuurilla voi osua kohdalle psykiatri, joka määrää niitä helpommin. Mielialalääkkeet on tehottomia ahdistus-/paniikkikohtauksiin.
- Anonyymi
Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi mielialalääkkeitä sitten määrätään paniikkihäiriöön tai ahdistukseen? Aina ollaan suositelemassa ja yritetään väkipakolla saada potilas syömään mieliaalalääkkeitä vaikka sille ei olisi tarvetta ja potilas ei siitä edes hyötyisi vaan haitat on paljon suuremmat..Mieliaalalääkkeistä vasta vaikea on on päästä eroon vieroitusoireiden takia ja jotkut syö niitä lopun ikänsä kun eivät pysty lopettamaan.
Varmaan halutaan määrätä jotain, josta voisi ehkä olla jotain apua. Ssri-lääkkeet on ainakin sellaisia joita määrätään monenlaisiin syihin, vaikkeivät olisikaan tehokkaita. Ne on valitettavasti sellainen yleislääke kaikkeen.
- Anonyymi
Miksi et antaisi lääkärin hoitaa, kun lääkäri on asiantuntija ja hänellä on paras tieto asiasta? Oman elämäsi vain pilaat jankuttamalla noita omia totuuksiasi.
- Anonyymi
Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.
Miten se lekurin osaaminen vähenee ku se menee julkiselle sektorille töihin? Ainahan voi mennä töihin ja saa rahaa ja voi asioida yksityisellä ja saa viellä työterveyshuollonkin hyvässä lykyssä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkärit eivät mielellään anna julkisen puolen lääkärin hoitaa itseään.
Lääkärit pelkäävät leimautumista.
Tuhat lääkäriä vuodessa määrää lääkettä omiin mielenterveyshäiriöihinsä.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be
Yleiskirurgiaan erikoistuva lääkäri Laura Halme ei ihmettele itsehoidon laajuutta. Hän arvelee, että ei itsekään kovin helposti hakisi ulkopuolista apua ”latvapuolen asiaan”.
Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.
Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli. - Anonyymi
Kun puhutaan henkisistä ongelmista lääkäreillä ei todellakaan ole mitään tietoa tai ymmärrystä asioista.Lääkärit ovat fyysisen puolen asiantuntijoita se erikoistumiskoulutus jonka psykiatrit saavat on täysin diagoosi ja lääkekeskeistä.Lääkärit eivät ole erehtymättömiä ja omien aivojen käyttö on sekä sallittua että suotavaa.
- Anonyymi
Näkemykset lääkkeiden määräämiseen, terapiaan ja se mikä diagnoosi annetaan ja kuinka helposti diagnooseja lätkitään, riippuu paljon lääkäristä. Sekin riippuu paljon lääkäristä tutkitaanko lääkkeiden käyttäjältä sydämen toimintaa yms. Pitäisi tajuta jo siitä, että joku on pielessä. Päälle vielä se, että koko järjestelmässä on paljon puutteita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näkemykset lääkkeiden määräämiseen, terapiaan ja se mikä diagnoosi annetaan ja kuinka helposti diagnooseja lätkitään, riippuu paljon lääkäristä. Sekin riippuu paljon lääkäristä tutkitaanko lääkkeiden käyttäjältä sydämen toimintaa yms. Pitäisi tajuta jo siitä, että joku on pielessä. Päälle vielä se, että koko järjestelmässä on paljon puutteita.
Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.
Turun Sanomissa oli juttu jossa käsiteltiin ostolaskuja yleensä. Ei ollut mainintoja mitä ostoja koskivat. Hirvilammen vanhoista laskuista jotain.
- Anonyymi
Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.
Onneksesi hoito oli julkisella puolella. Siellä hoidon haittojen jäljet korjataan. Yksityisellä puolella ei korjata hoidon haittoja. Sieltä lähete laitetaan julkiselle puolelle. Näin somaattisissa sairauksissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin näin on! Ja tästä syystä lääkäreiden on uskallettava tulla julkisuuteen näiden ongelmien kanssa. Ongelmista voi keskustella julkisuudessa avoimesti ja rohkeasti myös niin että keskustelu pysyy asiallisena. Meidän perhe tarvitsee nyt hoidon laatutietoja sellaisista Turun alueella toimivista psykoterapiapaikoista ja psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta. Turku on psykoterapioita ostanut mutta ei anna tietoja ostoista (Turun Sanomista tämä ilmeni joten turha kysellä kuntalaisenkaan?). Ne tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. Meillä on siis terapia nyt harkinnassa, alustavasti lääkärin kanssa keskusteltu tästä hoitovaihtoehdosta. Olisi vaan hyvä että olisi jotain mutua parempaa pohjatietoa näistä asioista niin osaisi myös tehdä lääkärille oikeita kysymyksiä, sellaisia joista on perheelle hyötyä jos niihin saa vastauksen.
" tiedot olisi meidän perheelle kyllä tosi tärkeitä, koska kyllähän kunta tarkistaa että ostamansa psykoterapiat ovat laadukkaita ja potilaille turvallisia ja terapeutilla on työnohjaaja ja täydennyskoulutukset käyty jne. "
Terapeuteilta itseltäänkin voi kysyä noita asioita. Koulutus, työnohjaus, ja koulutuksen osana tärkeää että minkä verran siihen sisältyi omaa koulutusterapiaa (terapeutilta vaadittavan oman terapian pituus vaihtelee paljon eri koulutuksissa). Näitä asioita ja muutakin, mikä askarruttaa, voi kysyä jo ensimmäisellä puhelinsoitolla kun käy läpi Kelasta saatavaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapeuttien listaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Annoin lääkärin hoitaa julkisella puolella ja luotin lääkäriin kun määräsi minulle mieliaalalääkkeen, seurauksena hypomania/ mania ja melkein hengenlähtö.
Minä luotin masennuslääkevieroituksessani työterveyslääkärin asiantuntemukseen turvallisessa vieroittautumisessa. Ei olisi pitänyt. Sain hypomaniaoireita, joiden seurauksena olin lähellä menettää henkeni. Lopputulemana tähän mennessä uusia psyykediagnooseja, jonkinasteinen PTSD, hermostollisia oireita ja ehkä lievä aivovammakin. Kaikki verikokeet, EKG ja pään laaja MRI normaaleja. Tunnen itseni kidutetuksi.
- Anonyymi
Kuntoutusterapiaan voi päästä myös yksityisen psykiatrin lähetteellä. Siinä tarvitaan 2-3 käyntiä 3 kuukauden sisällä ja B-lausunto. Tämä tulee maksamaan yhteensä sellaiset 200-300 e, riippuen psykiatrin taksoista. Jos etsit sellaisen psykiatrin, joka on lisäksi psykoterapeutti, ja jos hänellä on oma terapiavastaanotto jossain muualla kuin lääkärikeskuksessa, taksa on yleensä edullisempi. Tällaisia psykiatreja löytyy googlaamalla terapeuttiluetteloita, esim.
https://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo-2020/
https://www.helsinginpsykoterapiayhdistys.fi/
https://minduu.fi/fi/haku/?order_form_by=0&city=&target_group=&base_education_level=7&max_price_first_appointment=&max_price_regular_appointment=&q=
B-lausunnossa pitää kuvata, kuinka ongelma haittaa työssä tai opiskelussa selviytymistä. Kuntoutusterapiaa voi saada, jos terapia on tarpeen työhön paluuseen (voi siis olla työtön tai saikulla) tai työkyvyn ylläpitämiseen (töissäolevat). B-lausunnon ei tarvitse olla kovin laaja - siinä ei tarvitse lukea koko elämänhistoriaa, lapsuudentraumoja jne., eikä siinä tarvita psykologisia testejä, kunhan selvitetään pääpiirteittäin mistä ongelma johtuu ja miten se ilmenee nykyelämässä. Tärkeää Kelan kannalta on, että henkilö ei ole liian "terve" saadakseen kuntoutusta, eikä myöskään liian "sairas". Pitää sijoittua jonnekin sille välille. Kuntoutusterapia kun on muka eri asia kuin hoidollinen terapia.... käytännössä ja useimpien terapeuttien mielestä niillä ei ole mitään eroa. Tämä on lausunnon tekemisessä usein hankalin paikka. Jos sen takia tulee jommastakummasta syystä kielteinen päätös, voi hakea muutaman kuukauden päästä uudelleen, ja selittää, kuinka tilanne on edellisen hakukerran jälkeen muuttunut.
Etsi siis aluksi psykiatri, joka ymmärtää sinua ja jonka kanssa voi keskustella. Ja jolla on kokemusta kuntoutusterapialausuntojen tekemisestä.
Pääsisit, aloittaja, varmasti terapiaan kun jaksaisit hakea. Mitään julkisia tukiahan yksityisen puolen terapialausuntoihin ei saa, koska ihmisen odotetaan saavan psykoterapialähetteet julkiselta. Julkinen puoli on tässä asiassa kuitenkin usein aika asiantuntematon, ainakin omien kokemusteni mukaan.
Rauhoittavat lääkkeet kuten bentsot ovat yleisesti ottaen vaarattomampia ja tehoavat ahdistukseen paremmin kuin SSRI-lääkkeet, edellyttäen, että pystyy käyttämään niitä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Riippuvuus bentsoihin kehittyy jo parissa viikossa.- Anonyymi
Kelan kuntoutuspsykoterapiaa hakevan on syytä tarkistaa, että psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.
Kelan kuntoutuspsykoterapiasivuilla on asiakkaille tarkoitettu palveluntuottajahaku.
Sieltä löytyvät ne Kelan hyväksymät eri terapiasuuntausten psykoterapeutit, jotka ovat halunneet ilmoittaa sinne yhteystietonsa.
Luonnollisesti potilaiden etua ajattelevat psykoterapeutit ilmoittavat tietonsa yhteisessä hakupalvelussa.
Sillä onhan se asiallista auttaa potilaita kaikin tavoin, kun he hakevat ja valitsevat itselleen sopivaa kuntoutuspsykoterapeuttia.
- Anonyymi
Haluaisin tietoa Turun alueella toimivista psykoterapeuteista, jotka antavat vaativaa lääkinnällistä psykoterapiakuntoutusta.
Mistä löydän Kelan läntisen vakuutuspiirin hankintapäätökset niistä psykoterapeuteista ja psykoterapiapaikoista, jotka ovat osallistuneet kuntoutuspalvelujen hankintaan vuonna 2018? Hankinnoista on annettu päätös 15.10.2018 ja siinä on mukana saapuneista tarjouksista laadittu tarjousten vertailutaulukko. Nyt sitä sivua ei enää löydy vaikka kuulema vielä viime viikolla on ollut näkyvillä.
Perheemme tarvitsee oman päätöksensä tueksi tiedot, ketkä hankintoihin osallistuneista ovat täyttäneet Kelan asettamat laatuvaatimukset milläkin pistemäärällä.- Anonyymi
Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.
Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.
Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.
Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.
Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille..."En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille..."
Kuulostaa kummalliselta tilanteelta. Voitko tarkentaa hieman enemmän? Mitä tarkoitat kuntoutuspsykoterapia-lähetteiden panttaamisella julkisessa psykiatriassa?
Onko esimerkiksi käynyt niin, että julkisen puolen psykiatri on kirjannut potilaan tietoihin, ettei kuntoutuspsykoterapia sovi tällä hetkellä tai lainkaan potilaalle, mutta yksityisen psykoterapiapaikan psykiatri on tulkinnut potilaan voinnin toisin, ja hänen Kelalle laatimansa lausunnon perusteella potilas on saanut päätöksen oikeudestaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, ja potilas on myös nopeasti löytänyt itselleen sopivan psykoterapeutin ja aloittanut kuntoutuksensa... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille..."
Kuulostaa kummalliselta tilanteelta. Voitko tarkentaa hieman enemmän? Mitä tarkoitat kuntoutuspsykoterapia-lähetteiden panttaamisella julkisessa psykiatriassa?
Onko esimerkiksi käynyt niin, että julkisen puolen psykiatri on kirjannut potilaan tietoihin, ettei kuntoutuspsykoterapia sovi tällä hetkellä tai lainkaan potilaalle, mutta yksityisen psykoterapiapaikan psykiatri on tulkinnut potilaan voinnin toisin, ja hänen Kelalle laatimansa lausunnon perusteella potilas on saanut päätöksen oikeudestaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, ja potilas on myös nopeasti löytänyt itselleen sopivan psykoterapeutin ja aloittanut kuntoutuksensa...Tarkoitan terapialähetteiden "panttaamisella" julkisella puolella sitä, että niin paljon kuulee (minulla on mt-alan koulutus ja sen puitteissa kuulen), kuinka terapiaa tarvitseva ja siihen motivoitunut ei ole saanut kuntoutusterapialähetettä julkisesta psykiatriasta. Juurikin on katsottu, ettei terapia "sovi" kyseiselle potilaalle. Julkisen puolen psykiatrit ja psykologit eivät tosiasiassa useinkaan tiedä kovin paljon psykoterapiasta. Heidän peruskoulutuksensa ei sisällä siitä kuin pintaraapaisun (myös psykologien kohdalla on näin, vaikka he yleensä ovatkin lääkärin pohjakoulutuksen saaneita psykiatreja paremmin perehtyneitä terapioihin). He tuntevat huonosti terapiamentelmiä ja psykoterapiatutkimuksia esim. terapiaprosessien ja eri terapioiden vaikuttavuuden osalta. Heillä ei myöskään itsellään ole kokemusta psykoterapiassa käymisestä, mikä olisi mielestäni aika olennainen perspektiivi alalla toimivalle. Psykoterapeutit, ainakin ne, joilla on Valviran ja Kelan hyväksyntä, käyvät oman terapian osana koulutustaan.
Julkisella puolella asiantuntemus psykoterapiasta siis vaihtelee aika paljon. (Toki se vaihtelee myös yksityisellä.) Monella psykiatrilla on vanhakantaisia käsityksiä siitä, kenelle terapia ylipäätään sopii, ja varsinkin siitä, mikä on eri terapiasuuntausten merkitys. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapia sopii hyvin monille eri elämäntilanteissa oleville ihmisille (diagnoosista riippumatta), kun se sovitetaan oikein hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Tutkimustietoa on myös siitä, että tärkein terapian onnistumiseen vaikuttava tekijä on terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhde sekä se, että heillä on yhteneväiset käsitykset terapian tavoitteista ja keinoista, joilla niihin päästään. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas, joka saa Kelasta terapiapäätöksen, näkee vaivaa etsiäkseen itselleen sopivantuntuisen terapeutin, ja ottaa myös itse jonkin verran selvää tämän suuntauksesta - ei siksi, että terapiamenetelmän pitäisi sopia hänen "diagnoosiinsa" (psykiatriset diagnoosit ovat yleisesti ottaen aika "höpöä", tieteelliseltä kannalta katsottuna), vaan että hän itse tietäisi jotain terapeutin toimintatavoista jo etukäteen, ja voisi arvioida, haluaako hän edetä tavoitteisiinsa samalla ajattelumallilla kuin terapeutti.
Tämä jälkimmäinen ei ole niin vaikea juttu kuin ehkä saattaa kuulostaa - siis ottaa itse selvää terapiasuuntauksesta ja menetelmästä. Se tarkoittaa pääpiirteittäin sellaisia asioita kuin että esim. kognitiivisessa terapiassa edetään yleensä hieman kaavamaisemmin kuin psykodynaamisessa, esimerkiksi terapeutti voi antaa kotitehtäviä. Psykodynaamisessa taas yleensä jutellaan vapaammin. Lyhyt- ja ratkaisukeskeisissä terapioissa jo nimikin kertoo, että kyse on periaatteellisesti määräaikaisista hoidoista, joissa keskitytään tiettyyn ongelmaan ja esim. menneisyyden käsittely on vähäisemmässä osassa kuin vaikka psykodynaamisessa. Traumaterapiat ovat oma lukunsa. Näistä kaikista löytyy aika hyvin tietoa netistä. Kannattaa myös kuunnella vertaiskokemuksia, vaikka keskustelupalstoilta kuten tämä.
Eri terapeutit toteuttavat menetelmiään kuitenkin hyvin yksilöllisesti. Useimmat soveltavat työssään jossain määrin muidenkin suuntausten teorioita ja työtapoja. Esimerkiksi kognitiivisen terapian näkökulma ei ole ristiriidassa psykodynaamisen ajattelun kanssa, vaan monen tutkijan ja terapeutin mielestä pikemminkin täydentävät toisiaan (vaikka nämä joskus kirjallisuudessa ja mediassa esitetäänkin toistensa vastakohtina). Ei siis kannata liikaa tuijottaa suuntaukseen, vaan miettiä, tutkailla omia tarpeitaan ja keskustella tutustumiskäynneillä tapaamiensa terapeuttiehdokkaiden kanssa siitä, miten he lähtisivät asiakkaan kanssa tämän elämäntilannetta purkamaan.
Erehdyksiä sattuu väistämättä joskus terapeuttia valitessa, ja vaihtaminen on mahdollista ja joskus hyväkin. Vaihto ei edes välttämättä kerro väärästä valinnasta, vaan siitä, että jossain terapian vaiheessa voi luonnostaan tulla tilanne, että on saanut yhdeltä terapeutilta sen, mitä kokee voivansa häneltä omalla elämänmatkallaan saada, ja haluaa jatkaa eteenpäin jonkun toisen kanssa.
Julkinen psykiatria etenkin, usein myös yksityinen puoli, lähtee siitä, että elämäntilanteen vaikeuksissa olevan ihminen on "potilas", joka kärsii "psyykkisestä sairaudesta". Tämä on ainakin omasta mielestäni ihan höperö lähtökohta, jota eivät läheskään kaikki terapeutit, psykologit eivätkä edes pohjimmiltaan kaikki psykiatritkaan täysin allekirjoita. Psyykkiset ongelmat ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä, joka johtaa psyykkisten voimavarojen vähenemiseen ja siksi joskus työ- ja toimintakyvynkin heikkenemiseen. On siis mahdollista suhtautua itseensä terapiaa hakiessaan potilaan sijaan asiakkaana. Tämä on voimaannuttava lähtökohta, verrattuna siihen, että hakisi "hoitoa" johonkin "sairauteen." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan terapialähetteiden "panttaamisella" julkisella puolella sitä, että niin paljon kuulee (minulla on mt-alan koulutus ja sen puitteissa kuulen), kuinka terapiaa tarvitseva ja siihen motivoitunut ei ole saanut kuntoutusterapialähetettä julkisesta psykiatriasta. Juurikin on katsottu, ettei terapia "sovi" kyseiselle potilaalle. Julkisen puolen psykiatrit ja psykologit eivät tosiasiassa useinkaan tiedä kovin paljon psykoterapiasta. Heidän peruskoulutuksensa ei sisällä siitä kuin pintaraapaisun (myös psykologien kohdalla on näin, vaikka he yleensä ovatkin lääkärin pohjakoulutuksen saaneita psykiatreja paremmin perehtyneitä terapioihin). He tuntevat huonosti terapiamentelmiä ja psykoterapiatutkimuksia esim. terapiaprosessien ja eri terapioiden vaikuttavuuden osalta. Heillä ei myöskään itsellään ole kokemusta psykoterapiassa käymisestä, mikä olisi mielestäni aika olennainen perspektiivi alalla toimivalle. Psykoterapeutit, ainakin ne, joilla on Valviran ja Kelan hyväksyntä, käyvät oman terapian osana koulutustaan.
Julkisella puolella asiantuntemus psykoterapiasta siis vaihtelee aika paljon. (Toki se vaihtelee myös yksityisellä.) Monella psykiatrilla on vanhakantaisia käsityksiä siitä, kenelle terapia ylipäätään sopii, ja varsinkin siitä, mikä on eri terapiasuuntausten merkitys. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapia sopii hyvin monille eri elämäntilanteissa oleville ihmisille (diagnoosista riippumatta), kun se sovitetaan oikein hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Tutkimustietoa on myös siitä, että tärkein terapian onnistumiseen vaikuttava tekijä on terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhde sekä se, että heillä on yhteneväiset käsitykset terapian tavoitteista ja keinoista, joilla niihin päästään. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas, joka saa Kelasta terapiapäätöksen, näkee vaivaa etsiäkseen itselleen sopivantuntuisen terapeutin, ja ottaa myös itse jonkin verran selvää tämän suuntauksesta - ei siksi, että terapiamenetelmän pitäisi sopia hänen "diagnoosiinsa" (psykiatriset diagnoosit ovat yleisesti ottaen aika "höpöä", tieteelliseltä kannalta katsottuna), vaan että hän itse tietäisi jotain terapeutin toimintatavoista jo etukäteen, ja voisi arvioida, haluaako hän edetä tavoitteisiinsa samalla ajattelumallilla kuin terapeutti.
Tämä jälkimmäinen ei ole niin vaikea juttu kuin ehkä saattaa kuulostaa - siis ottaa itse selvää terapiasuuntauksesta ja menetelmästä. Se tarkoittaa pääpiirteittäin sellaisia asioita kuin että esim. kognitiivisessa terapiassa edetään yleensä hieman kaavamaisemmin kuin psykodynaamisessa, esimerkiksi terapeutti voi antaa kotitehtäviä. Psykodynaamisessa taas yleensä jutellaan vapaammin. Lyhyt- ja ratkaisukeskeisissä terapioissa jo nimikin kertoo, että kyse on periaatteellisesti määräaikaisista hoidoista, joissa keskitytään tiettyyn ongelmaan ja esim. menneisyyden käsittely on vähäisemmässä osassa kuin vaikka psykodynaamisessa. Traumaterapiat ovat oma lukunsa. Näistä kaikista löytyy aika hyvin tietoa netistä. Kannattaa myös kuunnella vertaiskokemuksia, vaikka keskustelupalstoilta kuten tämä.
Eri terapeutit toteuttavat menetelmiään kuitenkin hyvin yksilöllisesti. Useimmat soveltavat työssään jossain määrin muidenkin suuntausten teorioita ja työtapoja. Esimerkiksi kognitiivisen terapian näkökulma ei ole ristiriidassa psykodynaamisen ajattelun kanssa, vaan monen tutkijan ja terapeutin mielestä pikemminkin täydentävät toisiaan (vaikka nämä joskus kirjallisuudessa ja mediassa esitetäänkin toistensa vastakohtina). Ei siis kannata liikaa tuijottaa suuntaukseen, vaan miettiä, tutkailla omia tarpeitaan ja keskustella tutustumiskäynneillä tapaamiensa terapeuttiehdokkaiden kanssa siitä, miten he lähtisivät asiakkaan kanssa tämän elämäntilannetta purkamaan.
Erehdyksiä sattuu väistämättä joskus terapeuttia valitessa, ja vaihtaminen on mahdollista ja joskus hyväkin. Vaihto ei edes välttämättä kerro väärästä valinnasta, vaan siitä, että jossain terapian vaiheessa voi luonnostaan tulla tilanne, että on saanut yhdeltä terapeutilta sen, mitä kokee voivansa häneltä omalla elämänmatkallaan saada, ja haluaa jatkaa eteenpäin jonkun toisen kanssa.
Julkinen psykiatria etenkin, usein myös yksityinen puoli, lähtee siitä, että elämäntilanteen vaikeuksissa olevan ihminen on "potilas", joka kärsii "psyykkisestä sairaudesta". Tämä on ainakin omasta mielestäni ihan höperö lähtökohta, jota eivät läheskään kaikki terapeutit, psykologit eivätkä edes pohjimmiltaan kaikki psykiatritkaan täysin allekirjoita. Psyykkiset ongelmat ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä, joka johtaa psyykkisten voimavarojen vähenemiseen ja siksi joskus työ- ja toimintakyvynkin heikkenemiseen. On siis mahdollista suhtautua itseensä terapiaa hakiessaan potilaan sijaan asiakkaana. Tämä on voimaannuttava lähtökohta, verrattuna siihen, että hakisi "hoitoa" johonkin "sairauteen."Kiitos vastauksestasi. Taustana kysymykselleni, johon vastasit:
Viimeisten vuosien aikana on julkisuuteen asti tullut tietoa siitä, että muun muassa pirstaloituneen palvelujärjestelmän vuoksi psykoterapioiden laatua ja potilasturvallisuutta on vaikea taata valvonnan keinoin.
Kaikki yksityisen puolen psykoterapia-alallla toimivat ammattilaiset ja terapiapaikkojen vastuuhenkilöt eivät myöskään ole aina joko ymmärtäneet tai hyväksyneet sitä, että omavalvontaan on suhtauduttava vastuullisesti, ja omavalvonnan on oltava vaikuttavaa konkreettisesti.
Myös kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat hoitaneet vastuulleen kuuluvien yksityisen puolen psykoterapia-palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden valvontaa kehnosti, jos aina lainkaan.
Näistä syistä johtuen paljastuvat erittäin vakavatkin ongelmat psykoterapeuttien ja psykoterapiapaikkojen toiminnassa liian usein vasta jälkikäteisvalvonnassa.
Ja silloinkin usein vasta niissä tilanteissa, joissa psykoterapeutin ja psykoterapiapaikan potilaat ovat ymmärtäneet/ jaksaneet/ osanneet/ uskaltaneet tehdä kantelun Aville, tai joissain tapauksissa Valviralle tai ylimmälle laillisuusvalvojalle.
Mielestani olisi hyvä _kaikkien_ mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden kannalta, ja koko terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn kannalta, jos Kelan kuntoutuspsykoterapian tarpeellisuuden arvioinnista potilaiden kohdalla vastaisi julkinen puoli.
Näin vältyttäisin siltä riskiltä, että yksityisen puolen terapiapaikan psykiatri ylidiagnosoi potilaalle oireita ja sairauksia, jotta terapiapaikan psykoterapeutti voisi saada Kelan kuntoutuspsykoterapia-asiakkaita. Tätä on tapahtunut, valitettavasti.
Nyt on aika ja syytä miettiä keinoja, joilla yksityisen puolen _kaikkien_ psykiatri- ja psykoterapeuttipalvelujen omavalvonta saadaan toimimaan luotettavalla tavalla, jotta yksikään potilas ei joudu enää kärsimään alalla toimivien väärintekijöiden aiheuttamista haitoista.
Ja vielä tämä. On luonnollista, että potilaat eivät itse tiedä, miten pitäisi arvioida kuntoutuspsykoterapian vaikuttavuutta, koska eihän sitä tiedä kaikki psykoterapeutitkaan vaikka heidän juuri pitäisi tietää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tuo ole julkista tietoa, jos se on ollut kerran netissä. Siinä tapauksessa voitte kysyä sitä suoraan Kelasta, jos lähettäisivät sen postitse tai jos eivät, niin muuten kertoisivat sisällön. Puhelinvaihteen kautta ohjannevat oikealle asiantuntijalle.
Kannattaa pohjustaa huolella nuo terapian hakemiset varsinkin kun kyse on lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos hakemus hylätään voi hakea toisen kerran, ja tueksi voi hankkia toisenkin erikoislääkärin lausunnon yksityiseltä.
Tavallinen kuntoutusterapia, jota aloittajalle suosittelin, on nykyään lakisääteistä ja periaatteessa aika helposti saatavissa. En ymmärrä miksi lähetteitä siihen niin usein pantataan julkisessa psykiatriassa! Kuntoutuspsykoterapia sopii melkein kaikille, eikä se ole edes mitenkään pois julkisten sairaanhoitopiirien budjetista. Taitaa tämäkin olla joku pätemiskysymys joillekin terveydenhuollon pikkuhitlereille...Tieteellisesti pätevien tutkimusten mukaan nettiterapia auttaa masentuneita potilaita. Sairaanhoitopiireistä saa lähetteen jokainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tieteellisesti pätevien tutkimusten mukaan nettiterapia auttaa masentuneita potilaita. Sairaanhoitopiireistä saa lähetteen jokainen.
Miten nettiterapioiden tietoturva on varmistettu? Vai onko tämäkin huoli pelkkää potilaan oireilua?
- Anonyymi
Jos sinulla on rahaa niin mene yksityiselle psykiatrille. Monet psykiatrit laittavat helposti lähetteen terapiaan, joten sellainen saattaa hyvin olla vastassa jos menet toiselle psykiatrille.
Ja noista rauhoittavista: minun kohdalleni osui kerran yksi psykiatri, joka määräsi niitä helposti. Sitä ennen en saanut niitä vaikka pyysin. Otin niitä vain tarvittaessa pahimmissa tilanteissa. Sen jälkeen niitä on muut lääkärit määränneet aina, kun olen pyytänyt reseptin uusimista, koska osoitin käyttäväni niitä niin hallitusti, etten tule riippuvaiseksi. Jos löydät yhdenkin psykiatrin joka määrää niitä, niin sen jälkeen on helpompi saada uusi resepti.- Anonyymi
Kela edellyttää kuntoutusterapialähetteeseen tosiaankin vain 3 kk hoitosuhteen psykiatrilla, ja siinä tulee olla vähintään 2 käyntiä. Siis vain kaksi käyntiä todellakin riittää, tämän olen Kelasta tarkistanut. Asialla on merkitystä kulujen kannalta. Tietenkin on eduksi kaikin puolin, jos on varaa käydä useamman kerran.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kela edellyttää kuntoutusterapialähetteeseen tosiaankin vain 3 kk hoitosuhteen psykiatrilla, ja siinä tulee olla vähintään 2 käyntiä. Siis vain kaksi käyntiä todellakin riittää, tämän olen Kelasta tarkistanut. Asialla on merkitystä kulujen kannalta. Tietenkin on eduksi kaikin puolin, jos on varaa käydä useamman kerran.
Bentsodiatsepiinit ovat parhaita lääkkeitä ahdistukseen, mutta niihin syntyy nopeimmin riippuvuus. Siksi lääkärit eivät niitä määrää, koska eivät pysty seuraamaan käyttöä. SSRI:t ovat haitallisempia sivuvaikutuksiltaan, niihinkin syntyy riippuvuus, ja lopettaminen on monille vaikeaa. Niillä voi kuitenkin rämpiä eteenpäin ainakin muutaman kuukauden ilman että syntyy samanlainen vaikeasti katkaistava riippuvuus kuin bentsoihin. Bentsot ovat sellaisia nopeita "salamarauhoittajia", ja tekevät myös salamannopeasti voimakkaan riippuvuuden. Lääkärit itse käyttävät ahdistukseensa ja masennukseensa mieluiten bentsoja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Bentsodiatsepiinit ovat parhaita lääkkeitä ahdistukseen, mutta niihin syntyy nopeimmin riippuvuus. Siksi lääkärit eivät niitä määrää, koska eivät pysty seuraamaan käyttöä. SSRI:t ovat haitallisempia sivuvaikutuksiltaan, niihinkin syntyy riippuvuus, ja lopettaminen on monille vaikeaa. Niillä voi kuitenkin rämpiä eteenpäin ainakin muutaman kuukauden ilman että syntyy samanlainen vaikeasti katkaistava riippuvuus kuin bentsoihin. Bentsot ovat sellaisia nopeita "salamarauhoittajia", ja tekevät myös salamannopeasti voimakkaan riippuvuuden. Lääkärit itse käyttävät ahdistukseensa ja masennukseensa mieluiten bentsoja.
SSRI lääkkeitä kyllä määräävät ilman seurantaa ja sitten että valvoisivat käyttöä. Sairasta määrätä noita lääkkeitä nuorelle paniikkihäiriöön tai ahdistuneisuushäiriöön.
- Anonyymi
Minulla oli juuri tarve tällaisesta kuin mainitsit. Mistä ihmeestä sellaisen saa kun ei ole kohdalle osunut.
- Anonyymi
Sun tapauksessa terapia ei ole auttanut. Sinähän olet käynyt monta terapiajaksoa, mutta sinulla omat asenteesi estävät sinua ottamasta hoitoa vastaan ja saamasta apua. Siksi on turha enää käyttää verorahoja kohdallasi turhaan työhön, vaan kohdentaa ne henkilöille, joille niistä on apua.
- Anonyymi
Sielu=psyyke. Sielua ei voi hoitaa maallisilla lääkkeillä.
- Anonyymi
Minua on arvosteltu julkisella puolella jo 20 vuotta kuin koiraa koiranäyttelyissä.. enää puuttuu että ; heiluttaa kiltisti häntää ja antaa tassua.. Ihan höpöhöpötouhua. Lääkettä tuntuu kyllä olevan jaossa. Missä menee näiden hoitajatahojen kuva normaalista ihmisestä tai ns. "Hoidetusta ihmisestä". Onko se ns. Harmiton vai helppohoitoinen?...
- Anonyymi
Laitan vaan tähän että kun keinot loppuu niin lääkkeellinen väkivalta alkaa..
- Anonyymi
Sellaisen kohteeksi olen itsekin joutunut ja sen takia traumatisoitunut. Miten selittäisin tämän kollegoille ja kavereille? En jumalauta mitenkään.
- Anonyymi
Monet yhteiskunnan ongelmat lankeaa yksilön päälle, ja sen sijaan että yhteiskunnan ongelmia korjattaisiin niin yksilöä vain lääkitään jotta ongelma menisi maton alle.
- Anonyymi
miten jonkun latva laho on yhteis unnan ongelma?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
miten jonkun latva laho on yhteis unnan ongelma?
hulluus tulee siitä jos joutuu mahdottomiin tilanteisiin tai mukautumaan esim liian monta kertaa. voihan myös esim pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen johtua osittain huonosta yhteiskunta integraatiosta ryhmien välillä ja sitä kautta vaipua hulluuteen.
- Anonyymi
mitä sinä pöhkönä aina valitat ? mene pois j opettele olemaan joskus kiitollinen.
- Anonyymi
Aika hyvin kirjoitustaidottomalta. Mitäs sais olla tuohon vaivaan ?
- Anonyymi
vaikkaniin mutta on hyvä järki päässä toisin ku sulla nillittäjä jollla kaikki on aina muitten vika.
- Anonyymi
Hyvä kun sinä tiedät! Piä järki päässä... :) Terkuin; Nillittäjä
- Anonyymi
Minusta psykiatreilla on liikaa valtaa mielenterveyden hoitojärjestelmässä. Heillä on valta diagnosoida ja lääkitä potilaita, ja he ovat se ammattiryhmä joka nostaa verovaroin 100 % tuettua liksaa lähemmäs 7000 bruttona kuussa pelkästään siitä, että määräävät käytännössä huumeita epätoivoisille ihmisille -sekin massiivisesti verovaroin tuettua. Diagnoosit joita he lätkäisevät ihmisille eivät pääosin ole objektiivista nähneetkään, niiden reliabiliteetti on niin surkea, että yhtä hyvin voisit palkata kymppitonnilla simpanssin arpomaan diagnoosin itsellesi ja saisit yhtä lääketieteellisesti perusteltua hoitoa. -ovathan lääkeyhtiöt itse tutkineet tuotteensa ja hyväksi havainneet. Miksi ei samalla tavoin psykoterapiaa tueta 100 % verovaroin? Saattaisi toki olla psykoterapeutille rankkaa, jos verovaroin tuettuna oikeasti psykoterapiaa tarvisevat saisivat apua, eivätkä omaa napaansa kaivelevat itsekeskeiset keskiluokkaiset aasit. Psykiatrisissa häiriöissä ei ole kyse somaattisista sairauksista ja on häiritsevää, että niitä hoidetaan erityisesti julkisella puolella niin korostuneen somaattisina ongelmina käytännössä usein samoilla aineille, jotka ovat narkomaanien keskuudessa erittäinkin suosittuja. Voisi tulla halvemmaksi, jos palkkaisivat huumemafian hoitamaan systeemiä, ainakin potilaat kuolisivat nopeammin ja toiminta olisi muutenkin rehellisemmällä pohjalla. Ei tarvitsisi perustella jollain fiktiivisellä hirvittävällä mielisairaudella sellaisten aineiden pakkosyöttämistä, jotka eivät ihan oikeasti tuota mitään kiksejä ja kaiken lisäksi pilaavat terveyden, elämänlaadun ja elämänilon. Silloin ei olisi myöskään tarvetta millekään pakkohoidolle, koska huumemafian liiketoimintaidea ei ole julkisen vallan suorittamat ihmisoikeusrikokset vaan kiksit, joita huumeet tuottavat. Niihin nyt vaan sattuu joku jäämään koukkuun pahemmin kuin joku toinen.
- Anonyymi
Psykiatrit on big farman agentteja ja sinä vain kauppa tavara heille.
Käytä vain ja ainoastaan luonnon lääkkeitä, lopeta kaikki yhteys psykiatreihin ja mt. Systeemiin ja kun masennsuta tekevät ja aivojasi sotkevat psykiatrian pillerit lopetat, jotka tekee sinulle kemiallisen epätasapainon.
Niin selviät elämässäsi ilman psykiatrian jättämiä traumoja.
Lopeta ihmettely, ja usko se minkä näet psykiatria on vain teoria joka on tehty big farmalle rahan keräämiseksi ja sinä olet heille vain rahan tuotanto eläin, jos lopetat pillerit, olet umpeen mennyt kuin lehmä, joka ei tuota rahaa big farmalle se ei käy,
Big farma pakko-lääkitsee, koska valtio maksaa pillerit, se pakottaa psykiatrit pakko-lääkityksiin, joista sinä saat traumat.- Anonyymi
Psykiatrian puolella potilas on orja, jota voidaan hitaasti kiduttaa henkisellä väkivallalla ja hivuttaen tappaa kemiallisilla valmisteilla. Potilaan omalla kustannuksella tietysti. Potilas on psykiatrialle pelkkä elukka, tuotantoeläin, käyttöhyödyke. Psykiatrisen potilaan yhteiskunnallisella asemalla, itsetunnolla, henkisellä hyvinvoinnilla ja persoonalla ei ole mitään väliä. Ne voidaan ja pitääkin uhrata.
- Anonyymi
Masennuslääkkeiden käyttö ja niistä vieroittautuminen tapahtuvat potilaan vastuulla. Hoidosta ja sen seurauksista ei vastaa kukaan, paitsi potilas itse.
- Anonyymi
Mietin että elämäni olisi voinut olla ihan erilaista, jos nuorena olisin saanut lääkekriittisen terapioista ymmärtävän psykiatrin, ja olisi päässyt heti kunnon terapiaan. Lääkäri olisi osannut vastuullisesti kertoa lääkityksen haitallisistakin puolista ja seurannut kunnolla lääkitystä. Ja olisi antanut tehdä kunnollisen päätöksen että oletko varma että haluat ottaa nämä riskit lääkityksen kanssa näihin hyötyihin nähden varsinkin kun on vielä kehitysiässä. Psykiatri olisi voinut sanoa minulle että on ihan luonnollista että jos on kokenut paljon ikäviä kokemuksia voi reagoida niihin alakulolla. Kun määrättiin pillerit, niin oppi lähinnä turruttamaan tunteitaan, ei käsittelemään.
Jos minulla olisi samanikäisiä nuoria mikä itse olin kun menin psykiatrialle, en koskaan päästäisi heitä julkisen puolen psykiatrian puolelle. Maksaisin ennemmin yksityisestä jonka voisi valita (julkisella et voi valita kenet saat) ja valitsisin terapiaan suuntautuneen.- Anonyymi
Julkisella puolella on tuurista kiinni, saako psykiatrin vai p$ykiatrin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Julkisella puolella on tuurista kiinni, saako psykiatrin vai p$ykiatrin.
Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.
Ahneudella ei ole rajaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällä kylällä se on kyllä sama henkilö, aamulla julkisella ja illalla otetaan satanen lisää jonon ohitusmaksuu.
Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".
Auttavat itseään tilipussiensa täyttämisessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taitavat kaikki psykiatrit olla samanlaisia rahan perässä juoksijoita. Haluavat vain "auttaa".
Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.
Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.
Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen.Tuo edellämainittu on ihan kätevä keino, olen itsekin toiminut niin. Kun lähetteitä erikoissairaanhoitoon on äärimmäisen vaikea saada terveyskeskuksesta, niin yksityislääkäri kirjoittaa sen heti. Ottaa toki sen satasen siitä. Ja jos menee heti erikoislääkärille, niin lähete on jo erikoissairaanhoidollekin tarpeeksi pätevä, että ottavat sen vastaan. Terveyskeskuksen yleislääkärien lähetteet tulevat usein bumerangina takaisin senkin takia, etteivät osaa asiaa niin hyvin että osaisivat perustella lähetteen julkisen puolen erikoissairaanhoidolle.
Se satanen kannattaa satsata, niin tulee hoidetuksi. Valitettavasti näin on hyvinvointiyhteiskunnassa. Onneksi pääsee edes sitä kautta.
Joskus yksityisen puolen erikoislääkäri osaa sanoa jo ekalla käynnillä mistä on kysymys, eikä tarkempia tutkimuksia tarvitakaan. Terveyskeskuksen arvailijat voi näin ohittaa. Minulle kävi kerran niin, että yksityinen erikoislääkäri tiesi heti ekalla 20 minuutin vastaanotolla sanoa, mikä minua vaivasi, ja että terveyskeskuksen diagnoosi oli väärä - oli ollut väärä jo 10 vuotta, siitä lähtien kun vaiva alkoi. Ja että olin saanut väärää hoitoa. Hän määräsi oikean hoidon, teki itse ensimmäiset toimenpiteet, jotka toki maksoivat muutaman satasen. Sen jälkeen hoitoa pystyi kuitenkin jatkamaan terveyskeskuksessa, kyseisen yksityisen erikoislääkärin ohjeilla. Paranin pitkäaikaisesta, kivuliaasta vaivasta (ortopedinen) kokonaan, mitä en ollut uskonut mahdolliseksi. Terveyskeskuksen jatkohoito tosin takkuili aina välillä, kun yleislääkärit eivät osanneet aina noudattaa erikoislääkärin periaatteessa aika yksinkertaisia ohjeistuksia. Piti pari kertaa varata soittoaika hänelle ja päivittää tilanne, sitten taas saatiin terveyskeskuksen yleislääkäritasoinen hoito raiteilleen.
Toimi se niinkin. Jos en olisi satsannut yksityislääkäriin, olisin vieläkin rampa ja kävelisin ajoittain kyynärsauvoilla. Nyt olen terve ja teen juoksulenkkejä ja muuta kivaa.
Tämä meni sivuun aiheesta, julkisen puolen mt-hoidosta. Mutta on minulla siltäkin saralta kokemusta. Julkiselta en ole koskaan saanut mitään hyvää sielläkään, valitettavasti, täytyy sanoa. Ehkä joku valopilkku on joskus ollut, joku empaattinen hoitaja hetken aikaa. Yleisesti ottaen täyttä kuraa. Yksityiset psykiatrit ovat minua ymmärtäneet ja kirjoittaneet kunnon lausuntoja. Ovat keskustelleet ja kohdelleet minua arvostavasti ja inhimillisesti, kuin asiakasta, ei "potilasta." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jäi sanomatta, että ilmiö ei rajoitu millään tavalla psykiatriaan, vaan about kaikkeen lääkärissä käyntiin.
Ja kyllä olen itsekkin maksanut sen ylimääräisen satasen ilomielin siitä, ettei tarvitse vääntää kättä arvauskeskuksen puhelinvaihteen kanssa, vaan saan suoraan lähetteen kuvantamiseen.Ainakin magneettikuviin pääsee nykyään hyvin ilman lähetettäkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin magneettikuviin pääsee nykyään hyvin ilman lähetettäkin.
Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.
Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.
Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee"Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein."
Luin ensin, että vittuilee usein. No sen ne kyllä osaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksityisellä psykiatrin voi valita, julkisella ei. Jos ei kemiat kohtaa voit vaihtaa seuraavaan. Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. Yksityisellä et joudu hankkimaan lähetettä että pääset erikoissairaanhoitoon psykiatrille. Jos aloitat lääkityksiä yksityisellä saat paremman seurannan halutessasi kun maksat. Julkisella aikoja on vähän ja todennäköisesti psykiatrisi vaihtuilee usein.
Toki psykiatrit voivat yksityiselläkin olla huonoja mutta vähimmillään voit hankkia heiltä vaan lausunnon terapiaan ja vaihtaa jos ei naama miellytä. Kalliimmaksi toki yksityinen tulee"Yksityisellä saa nopeasti ja tehokkaasti terapialähetteen maksamalla. Vaatii ehkä pari käyntiä. "
Tärkeä pointti. Terapialähete esim. kuntoutuspsykoterapiaan irtoaa tosiaan yksityiseltä paljon helpommin ja tuskattomammin kuin julkiselta. Ei raskaita tutkimuksia, tiivis tarkoituksenmukainen lausunto. Pitää vaan valita psykiatri, jolla on kokemusta terapialähetteiden kirjoittamisesta Kelalle.
Kelan sivut, Kuntoutuspsykoterapia
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
Kuntoutuspsykoterapiaan on lakisääteinen oikeus, mikäli psyykkinen ongelma haittaa opiskelu- tai työkykyä. Hakekaa rohkeasti, itse olen käynyt ja hyötynyt.
Terapeutin valintaan kannattaa panostaa, vuorovaikutussuhde on tärkeä, ja että on hyvin koulutettu terapeutti joka on käynyt oman koulutusterapiansa kunnolla niin että tietää mitä tekee.
- Anonyymi
Siinä on ero et käykö ns valtion palvelussa/lääkärillä vai yksityisellä.
veikkaisin et kunnan palveluissa on ensi sijalla kunnan/valtion etu ja se että pystyykö henkilö töihin vaikka sitten lääkkeitten voimalla eikä sen henkilön hyvin vointi??
aikoinaan tuttava vaihtoi yksityisen vastaanottoon (ei siis yksityiselle lääkäriasemalle) ja sanoi että hurja ero, ensimmäinen kysymys oli lääkärillä ollut kuulema et miten sinä voit tällä hetkellä ja kunnalla kuulema oli et oletko töissä pystytkö töihin
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1017463
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?835092- 794889
- 1324288
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan103068- 522709
- 432632
- 532267
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818112243Suudeltiin unessa viime yönä
Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit211860