Ympärillä vanha nainen, joka on sukulaiseni

Kirjastoissa käy yksi vanha nainen, joka näyttää kuolleelta sukulaiselta.

Tästä tiedän, että minusta pidetään huolta.

Joskus energiat eivät kohtaa, joko taivaassa on muu tapahtuma ja joskus maassa oma karmani on itsenäinen.

Toisinaan side syntyy taas minän ja sukulaisen kanssa.
Miksi hän palasi?

Muu suku keskustelee meistä ja aikansaa siteen, paluun?
Sillä ajattelu, keskustelu on rukoilemisen muoto.
Saman funktion toimitaa perhealttari kotona.

Tai sukulainen on tullut oppiakseen.
Tai sukulainen on tullut opastakseen minua.

Kun on vaikea, niin oppaita ilmestyy.
Sekin luonnon laki.

Sukulainen on kaunis, siinä iässä, missä tiemme kohtasivat joskus.
Tahdon sanoa naiselle jotakin, muistella, muistaa häntä:
"Sinäkö se olet......"
Katseemme kohtaavat, mutta hän vetäytyy.
Hän seisoo käytävällä ja kanssa on ihmettelevät, niin kuin kadonnut.
Kasvojen piirteet miellyttävät.
Tiedän, että jo rakastan häntä, mutta en tule sanomaan hänelle mitään.
Olen iloinen jo, että hän on tässä.


Joku vieras saa kantaa henkisen representaaton funktiota, olla välittäjä.
Niin kuin Jeesuksestakaan tiedä, missä muodossa hän saapuu ovellesi.