Tulin pyytämään anteeksi mun pahoista oloista joita olen tänne kirjoittanut. Olen ehkä samasta aiheest tullut tänne valittamaan ja siitä olen pahoillani. On vaan viime aikoina ollut huono itsetunto ja tiedän että tänne valittaminen ei auta asiaa. Toivottavasti ymmärätte.
Tulin pyytämään anteeksi.
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei se mitään, parahin Anonyymi. Kun et kerran loukannut meistä ketään, tai johtanut ketään harhaan, niin turha sellaista on pyydellä anteeksi.
Keskustelupalstalla ollaan keskustelemassa, eikä aina ensimmäisellä kerralla saa tarpeeksi hyviä vastauksia. Eihän meitä täällä montaa ole, joten voi olla että ensimmäisellä kysymyskerralla ei kaikki lukeneet kysymystäsi.
Sattuhan sitä. Yritä saada elämäsi järjestykseen. Aikuinen ihminen kaipaa työtä eikä lorvimista kaiket päivät. Auttaisi sinuakin saamaan elämäsi järjestykseen.
Kiitos että ymmärsitte. Tuntuu siltä että kaikki ihmiset olisivat minua vastaan. Johtuuko se siitä että olen pitkä? Viime mittaukseni oli 198,5 cm ja en vähään aikaan mitannut itseäni. Onko mun pituus jotenkin ihmisille pelottava? En tiedä olenko vain vainoharhainen, aina kun kävelen julkisilla paikoilla niin ihimiset katsvoat minua omituisesti tai mulkoilevasti. Niilläkin on varmaan elämä koetellut mutta voisivat hyväksyä minutkin ihmisenä ja tuhoaisivat omat egonsa. Joskus sitä vaan toivoo olevansa lyhyt.
Ethän sinä mikään kovin pitkä ole, on monia paljon pitempiä. Jos olet nainen, pituus on nykyään muotia. Jotkut huippumallit ovat yli 180-senttisiä, ja käyttävät lisäksi 20 cm korkoja.
Silloin kun itsetunto on muutenkin alhaalla, sitä kiinnittää itsessään huomion usein johonkin ulkoiseen seikkaan. Se seikka voi olla mikä vaan. Sillä saa perusteltua itselleen, miksi kokee, ettei voi hyväksyä itseään. Tosiasiassa, ainakin omalla kohdalla olen tullut toteamaan, ei sillä seikalla ollutkaan muille mitään väliä. Kyse oli siitä, etten kokenut saavani tarvitsemaani hyväksyntää. Minulla ei ollut silloin oikein ketään ja olin yksinäinen. Kunpa olisin silloin nuorempana ymmärtänyt, että olin ihan hyvä sellaisena kuin olin!
Sinäkin vaikutat ihmiseltä, joka ei ole tottunut "viemään tilaa", ja ilmaisemaan tunteitaan, varsinkin negatiivisia tunteita. Siitä voi tulla juurikin syyllisyydentuntoa, ja anteeksipyytelyn tarvetta, kun on vain ihan luonnollisesti "ollut olemassa." Kun vähitellen oppii ottamaan vastaan hyväksyntää muilta, ja sietämään sen, ainakin itselleni aiemmin melko sietämättömän kokemuksen, että olen todellakin olemassa (myös ruumiini kaikkine fyysisinen piirteineen) ja ilmaisen tunteitani ja ajatuksiani, niin syyllisyys vähitellen vähenee. Ymmärsin, etten aiheuttanut olemassaolollani ja ajoittaisilla negatiivisilla "valitteluillani" tai vihantunteideni ilmauksilla mitään haittaa kenellekään. Vaan päinvastoin, jotkut ihmiset ottivat minut vastaan ja olivat iloisia siitä, että saivat tietää, mitä oikeasti olin ja tunsin.
Varmasti 40 cm pidempi ihminen voi olla tarpeeksi erilainen jo pelkästään mittansa puolesta, saatika siten pukeutumisen tai muun osalta. Lyhyet puolestaan toivovat olevansa pidempiä, eli olisi tärkeää oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ei se "ruoho ole vihreämpää aidan tuolla puolen", eikä maailma ole pohjimmiltaan oikeudenmukainen, tai ulkonäönkään suhteen samanlainen.
Ainakin Helsingin katukuvassa on niin monennäköistä ihmistä että ei tuon mittainen herätä erityistä huomiota.
Jokaisella vastaantulijalla on omat kuvionsa. Kuka näyttää iloiselta, mutta purskahtaa itkuun tullessaan kotiin, ja kuka on onnensa kukkuloilla.
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=eccedentesiast
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=sonder
Eipä kait sitä tarvitse anteeksi pyydellä mitä on kirjoittanut tai valitellut.
Eikös se ole parempi että voi jonnekin purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan. Usein omaa mieltä helpottaa jo se kun voi asian jonkun toisen kanssa jakaa.
Itsetunnossa taitaa vähän kaikilla ajoittain tapahtua jonkinlaisia muutoksia.
Kun tietää itse että on vähän erikoisemman näköinen kuin muut niin herkästi ajattelee että muut katsovat jne.
Ja ainahan ihmiset jonnekin katsovat, ehkä vaikka suoraan kohtikin mutta voivat olla silti aivan muissa, omissa ajatuksissaan, eivätkä mieti vastaantulevasta mitään.