meidän maisemamme

kentauri kirjoitti:

joinakin hetkinä se tuntui todelliselta
useimmiten kuitenkin vitsiltä tai arvuutukselta
      harvoin leikiltä

suhteemme ei ollut uusi
   se alkoi valonjuhlana
mutta juhtana sillä oli pimeys
epävarmuus esti meitä näkemästä asioita
   kuin tuli auringon edessä
liian lähellä silmiä

koko kesän kuvasin hänen/heidän iloaan
sain filmattua vapautta ja onnea
   riehaa suoraan sielusta
   toivoin sen vievän minut puutarhaan
idiootti: minä

veitsenterällä, säryssä, sytyttimessä
   ja tunnelmassa jota ei ollut vaikea löytää
päätin elämäni päättyvän sinun iloosi
lopetit uskomasta siihen
myös minun vaatteeni olivat risaiset

toisaalta
en käskenyt sinua arvaamaan rohkeuttani
   itse pidin elämää liian ilkeänä
niin kai sinä myös
   jäähyväisiä ei koskaan tullut

ehkä sittenkin enemmän leikkejä
ne perjantai-illat olivat lopulta minun nuoruus
   hetkeksi tarjosin aterimet nautintoon
niin itselleni kuin heille jotka sitä halusivat
meidän joukkiomme oli sen kesän tuulahdus

maailman siipaleella sain maistaa
ilman olevan morsian mutta
   silloin sitä olivat myös miehet
jokainen meistä kosketti murtautumisen kieltä
ehkä se jo maistoi meidät
   peto ei vain vielä tahtonut meitä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä