Sydämmeni särkyy

Ystäväni kamppailua sivusta seuranneena väitän, että yksinhuoltajaksi joudutaan useimmassa tapauksessa pakosta, eikä halusta olla sinkku.

Ystäväni on ollut naimisissa jo yli kymmenen vuotta. Hänen miehensä on nyt löytänyt uuden sulostuttajan. ystäväni yrittää tehdä kaikkensa pelastaakseen avioliittonsa, mutta hänen miehensä ei enää halua elää arkipäivää puolisonsa ja lastensa kanssa. Ei kuulemma kestä lasten huutoa ja oikuttelua.

Sydämmeni särkyy tätä kamppailua seuratessa, enkä voi auttaa mitenkään muuten kuin kuuntelemalla ystävääni.

Mikä teihin miehiin on nykyisin mennyt? arki astuu esiin sen uudenkin kumppanin kanssa. Jos tulee lapsia niin sama rumba jatkuu, kuin edellisessäkin liitossa.
121139
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Kyllä näitä syrjähyppyjä on kiva tehdä, mutta arki on kuin krapulaisen aamu. En tiedä mikä meihin ukkoihin on mennyt, ehkä nuorempi liha vain kiinnostaa.
Itse tein kans tuollaisen "erehdyksen", entinen ottaisi takaisin minut lapsen !, en palaa, kärsin yksin kaiken mitä olen tehnyt.

Äänestä

jo aikoinaan sanoi: sydämeen ei mahdu kahta ämmää,monikaan ei muista tätä yksinkertaista totuutta joka kertoo kaksi asiaa.

Äänestä
  • Viisi niistä äikän opeista.

    Äänestä

  • Aloittaja kirjoitti:

    Viisi niistä äikän opeista.

    siis sydämeen ei mahdu kahta m-kirjainta, ja sydämeen ei mahdu kahta naista yhtäaikaa, toisen täytyy mennä

    Äänestä

Eipä se minunkaan exäni kestänyt arkea meidän kanssa,nyt hän on tavannut uuden ihanan naisen jolla on viisi lasta.
Saas nähdä kuinka kauan hän jaksaa viittä vierasta lasta katsella kun ei omiaankaan jaksanut =)

Äänestä
  • en ymmärrä minäkään mikä vitsi siinä on. Tosi kummallista. Vai onko se niin, ei tartte ottaa mitään kantaa siihen vieraaseen katraaseen. Sulaa hulluutta koko juttu. Omia ompi ku osuuskaupan onnenlehtiä, sit mennään kykkimään vieraaseen pesään. joojoo... niet ponimaju.

    Äänestä

  • soopaa kirjoitti:

    en ymmärrä minäkään mikä vitsi siinä on. Tosi kummallista. Vai onko se niin, ei tartte ottaa mitään kantaa siihen vieraaseen katraaseen. Sulaa hulluutta koko juttu. Omia ompi ku osuuskaupan onnenlehtiä, sit mennään kykkimään vieraaseen pesään. joojoo... niet ponimaju.

    naikkoset osaa katsoa yhtään itseännä peiliin???

    Äänestä

Toimii se homma toisinkinpäin. Toiset vain ovat sellaisia, että haluavat elämältä vain ne kivat ja kultaiset puolet. Eletään unelmissa. Valitettavasti jos sattuu olemaan se arkipäiväsietäjä, joutuu kärsimään.

Miehillä, ehkä se arjen sietäminen on vähäisempää kuin naisilla, vaan jos on, niin ne lapset viedään nenän alta suoraan uuden miehen luokse. Vedotaan vuorotöihin tai mihin tahansa, sen jälkeen unohdetaan, että se entinen on LASTEN ISÄ.

Ottaa luonnolle, mutta vahvistaa.

Äänestä
  • En ymmärrä, että lapset viedään isältä. Kyynelsilmin luen isien kirjoituksia. Olen itse tätä vanhenpaa sukupolvea, sillon ymmärrettiin vaikka iskä olisi tullut kotiin pienessä tuiskeessa, hänet toivotettiin tervetulleeksi kotiin

    Äänestä

  • vanhanainen kirjoitti:

    En ymmärrä, että lapset viedään isältä. Kyynelsilmin luen isien kirjoituksia. Olen itse tätä vanhenpaa sukupolvea, sillon ymmärrettiin vaikka iskä olisi tullut kotiin pienessä tuiskeessa, hänet toivotettiin tervetulleeksi kotiin

    Niin joo, vaikka ukko olis pieksänyt vaimon ja lapset ja ajanut umpihankeen, niin toivotellaan vaan tervetulleeksi kotiin.
    Salli mun nauraa.
    Tänä päivänä on yksinhuoltajia suuri määrä juuri sen vuoksi, ettei kertakaikkiaan siedetä vastakkaisen sukupuolen alistamista. Olen itse yh. Tai siis en ole, koska on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus... Mutta lähdin, koska ukko oli sairaalloisen mustasukkainen ja käytti henkistä väkivaltaa ja ilmassa oli jatkuva väkivallan uhka.
    En tietenkään halua yleistää, on vikaa naisissakin, myös minussa itsessäni.
    Erästä tunnettua julkaisua lainatakseni: heittäköön synnitön ensimmäisen kiven.

    Äänestä

  • ärsyyntynyt kirjoitti:

    Niin joo, vaikka ukko olis pieksänyt vaimon ja lapset ja ajanut umpihankeen, niin toivotellaan vaan tervetulleeksi kotiin.
    Salli mun nauraa.
    Tänä päivänä on yksinhuoltajia suuri määrä juuri sen vuoksi, ettei kertakaikkiaan siedetä vastakkaisen sukupuolen alistamista. Olen itse yh. Tai siis en ole, koska on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus... Mutta lähdin, koska ukko oli sairaalloisen mustasukkainen ja käytti henkistä väkivaltaa ja ilmassa oli jatkuva väkivallan uhka.
    En tietenkään halua yleistää, on vikaa naisissakin, myös minussa itsessäni.
    Erästä tunnettua julkaisua lainatakseni: heittäköön synnitön ensimmäisen kiven.

    jatkuu-ota ensin malka pois omasta silmästäsi!

    Äänestä

  • toinen ärsy kirjoitti:

    jatkuu-ota ensin malka pois omasta silmästäsi!

    Naureskellen olen lukenut mitä lapsen äiti on hieman yli 2 v sitten valehdellut tampereen lastensuojeluun, valheet eivät johtaneet mihinkään, joten kai sossukin tajus äidin valehdelleen.
    Sain tuota asiaa koskevat asiakirjat vasta NYT luettavakseni,
    ja ajattelen onko nuo tiedot nyt uuden paikkakunnan eli helsingin käytettävissä,
    postia ainakin laitan tampereelle, ihan vain ilmoitan omat näkemykseni asioihin, koska papereissa on nyt pelkkää valhetta.
    Eipä äiti ole viitsinyt käydä tämän n 2v aikana lastaan tapaamassa kuin 6 kertaa, saisi käydä vaikka joka päivä,
    tampereen lastensuojelussa sovittiinkin että äiti saa tulla koska vaan SELVINPÄIN, papereita ei tehty.
    Olen huomannut että paljon pahaa saa aikaan kun valehtelee ja puhuu täyttä paskaa, mikseihän asioista voida asiallisesti keskustella, minun kanssa sopiminen onnistuu, äiti ja sen suku on todellisia känkkäränkkiä, joskus mietin, onko kaikki lappalaiset samanlaisia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Arabella kirjoitti:

Ystäväni kamppailua sivusta seuranneena väitän, että yksinhuoltajaksi joudutaan useimmassa tapauksessa pakosta, eikä halusta olla sinkku.

Ystäväni on ollut naimisissa jo yli kymmenen vuotta. Hänen miehensä on nyt löytänyt uuden sulostuttajan. ystäväni yrittää tehdä kaikkensa pelastaakseen avioliittonsa, mutta hänen miehensä ei enää halua elää arkipäivää puolisonsa ja lastensa kanssa. Ei kuulemma kestä lasten huutoa ja oikuttelua.

Sydämmeni särkyy tätä kamppailua seuratessa, enkä voi auttaa mitenkään muuten kuin kuuntelemalla ystävääni.

Mikä teihin miehiin on nykyisin mennyt? arki astuu esiin sen uudenkin kumppanin kanssa. Jos tulee lapsia niin sama rumba jatkuu, kuin edellisessäkin liitossa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu