Voiko siivooja rehellisesti sanoa pitävänsä työstään?

Kyllä voi. Hyvää liikuntaa ja siitä saa palkkaakin. Työpaikakin nykyään ilmeisesti sovittavissa. Fittness -ihmisen työ.

mikä on itselle kauhistus voi hyvinkin olla toiselle ihmiselle ilo. Omat arvot, periaatteet ja tykkäämiset ovat vain omia juttuja ei muiden. Miksi arvostella toisia oman moraali/ arvomaailman perusteella, Menee ja tekee sellaista työtä mistä saa iloa ja sisältöä omaan elämäänsä. Itse en osaa mitenkään arvioida toisten ihmisten tekemisten järkevyyttä tai moraalisutta. Se on tyystin heidän asiansa ei minua. On hyvä asia että olemme erilaisia.

Mikä pintojen puhdistamisessa ym on vikana? Ei yhtään mikään. Pidän itse omasta työstäni ainakin,paljon. Puhdistaminen on kivaa,ja työn jälki näkyy heti kun jotain tehnyt. Itte oon vähän omituinen, aina kiinnostaa millä mikä lika mistä pinnasta miten lähtee. Siivoan teollisuuden parissa,että välillä on omakin olomuoto vähän sotkuinen kotiin lähtiessä: pesukone ja suihku,ne hoitavat sen puolen. Pääsääntöisesti töitä ei tarvitse ajatella kotona.

Voi. Tiedän ihmisiä joita rentotuttaa siivoaminen tai se antaa heille voimaa hallinnan kautta, koska pystyt pistämään töissä kaiken järjestykseen sillä välin kun muu maailma on kaaottinen.

Itse lähdin alalle sen takia, että ei tarvitse osallistua työntekijöiden kahvipöytäpoliitikointiin. Niin monessa työpaikassa oli työpaikkakiusaaminen ja kuppikuntien aiheuttamat stressit ja rasitteet, että se pelaaminen ei ole tervyden arvoista.
Totta kyllä siivoshommat on usein alipalkattuja, hajanaisia ja sinulla ei ole oikein mitään etuja. Useimmiten ongelma on läpimätä johto tai firma minkä kanssa pitää vääntää, mutta sama ongelma oli usein myös niissä työpaikoissa missä lisäksi työkaverit käytäytyivät johdon tavoin, jos et tasan ollut sellainen henkilö mitä ne haluaa.

Siivous ei ole intohimo, mutta se sopii ihmiselle, joka tykkää olla järjestelmällinen työssään ja nähdä selkeästi, että on tehnyt jotain. Etenkin myös sellaiselle joka ei halua vain istua paikoillaan vaan tehdä jotain fyysistä. Saat hyötyliikuntaa, sillä siivoaminen on oikeasti raskasta työtä, vaikka ei aina näytä siltä. Usein myös tuntien kanssa on joustoa ja moniin paikkoihin on liukuva aika milloin se pitää siivota.

Parasta on silti, että saat työskennellä yleensä yksin ja ilman, että edes asiakkaat häiritsevät, joten ei ole melkein mitän riskiä, että joutuisit osalliseksi tai seuraamaan turhaa (tai jopa traumatisoivaa) työpaikka draamaa. Mutta sinulla pitää olla valmis tehdä itsenäisesti päätöksiä ja kantaa vastuu, että teet työsi hyvin kun kukaan ei ole katsomassa - mikä on ehkä lopulta se vaikein rima ihmisillä ylittää.

Minä taas pidän siitä, että tiedän tasan jos jotain on pielessä niin se on selkeästi minusta itsestäni kiinni, ellei ohjauksessa jäänyt kertomatta, ja en ota jonkun toisen tekemisiä niskoille tai toisin päin. Kun homma toimii niin se on selkeää, eikä mikään epäselvä soppa.

Työ on itsenäistä siksi tykkään, plussaa myös siitä et työpaikka sijaitsee 300 metrin päässä

Kyllä minäkin tykkään siivota. Siinä näkee heti käden jäljen. Mutta joskus ottaa päähän, kun nuoriso heittää kaikki käsi paperit lattialle, vaikka roskakorit on laitettu sitä varten, että niihin roskat laitetaan. Samoin on karkkipussit pitkin lattiaa. Vessassa on joskus ihan tosi sotkuista. Lattioilla on osittain pissaa ja vessapaperia on heitetty pitkin lattiaa. Tämä selittää hyvin sen uusavuttomuuden, kun kotona ei ole opetettu siisteyttä. Varmaan heidän kotona on sama meininki.

Työnantaja pistää työntekijän valehtelemaan samoin työnantajan lahjoma toimittaja imartelee ummet ja lammet työnantajaa ja pistää sanat suuhun työntekijälle.

Minä tein toimistohommia aikani johon kyllästyin. Luin itse ammattisiivoojaksi. Ihan oikeasti, tiedoksi vain, tykkään työstäni. On aivan mahtavaa kun joku kehuu työnjälkeä. Näen työssäni kaikenlaista likaa, sen voin sanoa, mutta kyllä se vaan totta on että kun itse tykkää ja arvostaa työpanostaan, muutkin sitä arvostavat. Ainakin meidän puljussa :-)

Siivous on kyllä fysiikalle parempaa työtä kuin toimistotyö. Maha ei ala pömpöttää eikä jatkuva jännityspäänsärky kiusaa. Jos on introvertti ja fyysinen ihminen, niin työ sopii hyvin. Tosin riippuu vähän kohteesta, koska on eri asia siivota baaria la aamuna kuin siistiä toimistoa. Jos on alemmuuskompleksi ja vaikeampaa laatua, niin matalapalkka-ala ei kyllä sovi. Pitää olla hyvä itsetunto, että voi siivota toisten sotkuja.

Jos teet työtäsi vain ammattimaisella asenteella puoliväkisin se ei varmastikkaan ole kivaa pätee jokaiseen ammattiin. Asennekysymys kuten viestistäsikin huokuu :)

jos tekee työtä jonka on itse valinnut, niin kyllä silloin hommasta voi varmasti jopa tykätäkin, Jos työstänsä ei pidä ollenkaan niin aika pian ihminen ottaa loparit tavalla tai toisella. Se mikä muuttuu jokapäiväiseksi tavaksi on useinkin addiktiota. Addiktiossa on aimo annos tykkäämistä mukana, Etenkin jos tuntee olevansa ammatissansa hyvä, niin kyllä silloin täytyy työstänsä pitää. Jos työ kenties alkaa tökkimään johtuu enempikin huonoista työkavereista tai huonosta pomosta.