Minulla on veneessä muutaman vuoden vanha genoa.
Se vetää mielestäni ihan hyvin ja muoto on lähes levymäinen jos sen skuuttaa tiukalle.
Tuulenpuoleiset virtauslangat lepattavat vaakatasossa mutta suojan puoleiset elävät omaa elämäänsä enkä saa niitä millään säädöllä vaakatasoon.
Millä säädöllä pitäisi yrittää seuraavaksi?
Purje on hakasilla eli ei rullapurje.
Se vetää mielestäni ihan hyvin ja muoto on lähes levymäinen jos sen skuuttaa tiukalle.
Tuulenpuoleiset virtauslangat lepattavat vaakatasossa mutta suojan puoleiset elävät omaa elämäänsä enkä saa niitä millään säädöllä vaakatasoon.
Millä säädöllä pitäisi yrittää seuraavaksi?
Purje on hakasilla eli ei rullapurje.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Purjehdi vähän alemmas tuuleen. Tuulen puoleiset langat eivät lepata, vaan istuvat vaakasuorassa purjeen pinnassa, samoin suojan puoleiset optimitapauksessa.
Vene etenee todella hienosti siinä kulmassa mutta purjetta ei saa säädettyä niin että suojan puolen langat ovat vaakasuorassa.
Jos purjetta osaisi säätää niin että langat ovat optimiasennossa niin kulkisiko vene vielä nopeampaa.
Onko sinulla lankoja kolmella eri korkeudella? Käyttäytyvätkö ne samalla tavalla?
Suojan puolenkin langat pitäisi hyvin pysyä vaaterissa, erityisesti kun ei ole profiilia vaan purje hakasilla.
Kun tuulen puoleiset ovat vaaterissa ja muutat kurssia alaspäin, pitäisi olla vaihe, jossa tuulenpuoleiset alkavat lepattamaan ja suojan puoleiset ovat vaaterissa. Vielä alemmas purjehdittaessa kummankin puolen langat lepattavat tai roikkuvat.
Langat kolmessa tasossa, ylintä ei oikein kunnolla näe jollei mene osittain kannelle ja kurki puomin alta.
Jo useampi väärä ohje. Jos suojanpuolen langat palavat, pitää suuntaa nostaa ylöspäin, ei laskea. Jos purje on hyvin litteäksi leikattu ja skuutattu, tulee ohjaamisesta hyvin tarkkaa niin, että langat molemmin puolin lentävät suorina. Toisaalta korkealle nousee, mutta vauhdista tingitään. Mieluummin sentti pari löysää skuutiin ja tarpeen mukaan falliin jopa saman verran kiristystä, että pussin paikka olisi oikea.
Vanha uskomuspohjainen oppi on, että alhaalla ja ylhäällä olevien lankojen pitäisi irrota samaan aikaan. Käytännössä se, mitä pitää katsoa, on ison ja genuan välinen sola. Sen pitäisi olla sopusuhtainen. Valitettavasti minulla ei ainakaan ole siihen oikein parempaa määrettä. Siellä solassa oleva virtauslanka olisi hyvä opas.
Sitä solaa olen yrittänyt pitää mielessä, purjehdusoppaassa sanotaan että ylin latta puomin suuntaan mutta omassa sitä ei kyllä saa siihen mitenkään vaikka isopurje on myös aika uusi.
Tämä siis kevyellä kelillä jolloin vedän levangin tuulen puolelle aika reilusti.
Jaa missä kohtaa vääriä ohjeita?
Jos suojan puoleisia lankoja ei saa vaateriin, kohtauskulma on liian pieni, ja laskemalla kurssia pitää löytyä kohta, jossa ne saa vaateriin. Ei missään ole sanottu, että se sitten olisi kurssi, jota kannattaisi ajaa.
Juuri tuossa kohtaa on väärä ohje. Suojan puolen lanka oikenee nostamalla kurssia. Kun kohtauskulma on liian suuri, irtoaa virtaus purjeen takana. Ja suojan puoli on siellä purjeen takana.
Joo, minulle sattui näemmä hasardi. Pidin itsestäänselvyytenä aloittajan tuulenpuoleisia lankoja ulkopuolen lankoina.
Eli tietenkin aloittajalla, kun sisäpuolen langat ovat vaakasuorassa ja ulkopuolen langat epämääräisessä liikkeessä, on mahdollisuudet jo mainitut, kurssin nosto tai skuutin säätö löysemmälle.
Veto vähenee selkeästi jos ohjaan vielä ylemmäksi tuuleen.
Mutta menevätkö virtauslangat purjeen ulkopinnalla vaateriin? Jos kyllä, niin on mennyt piinaamiseksi. Kyllä sieltä genoan skuutin säädöllä pitäisi saada virtaus pysymään purjeen ulkopinnalla eli ulkopinnan langat vaateriin, kurssia sen verran alaspäin, että vauhtikin säilyy.
Tuota ajtusvirhettä ajattelinkin virheen syyksi.
Hyvin litteäksi trimmattun purjeen voima on pieni ja nousukulma hyvä. Siitäkin on hyötyä, kun pitää päästä jonkun saarenkärjen yli ilman turhaa vendaa. Mutta paitsi että nopeus ja VMG kärsii, tilanne vaatii myös erittäin tarkkaa ohjausta, jotta virtaus pysyisi kiinni. Ellei kyse ole kisasta, ei sellaista tarkkaavaisuutta jaksa pitää yllä, eikä se edes kisassa aina onnistu. Siis enemmän muotoa ja voimaa purjeeseen ja yksi virtauslanka lisää purjeeseen noin 2/3 korkeudelle syvyyssuunnassa maston tienoille solan hallintaan.
Taisin vähän sekoilla..
eli otetaanpa uusiksi.
Sisemmät langat elävät omaa elämäänsä mutta uloimmat eli suojan puoli on vaaterissa.
Pahoittelut.
Tähän jos saisi ohjeita..
Olisiko hyvä selvyyden vuoksi käyttää nimitystä ulkopuolen ja sisäpuolen langat, se on yksikäsitteistä.
Pääsimme sellaiseen alkutilanteeseen, mitä ensimmäisessä vastauksessa pidin pidin itsestään selvyytenä: ulkopuolen langat vaaterissa ja sisäpuolen langat elävät. Hyvä että asia selvisi.
Siispä alkuperäinen ohje eli kurssia alemmas niin, että myös sisäpuolen langat oikenevat vaateriin (tai genoan skuuttia löysemmälle). Genoasta riippuen voi myös fallin kireys vaikuttaa muotoon, kevyellä tuulella falli löysemmksi. Hakasilla oleva purje lienee jo kokeneempi, siinä fallin kireys on yksi tuulen voimakkuudesta riippuva säätö.
Kyllä tuo kokeilu ja pohtiminen on oikea tie hyviin purjeen säätöihin.
Tuulenpuolen langat kun irtoavat aika-ajoin niin vauhti on tapissa.
Genoan+säätöön+muistivinkki:+Genoa+säädetään+päin+persettä+kunhan+suunta+on+parempaan.