Naisen logiikka, ei vaan ymmärrä

"Now I have children of my own
They ask their mother what will I be
Will I be handsome will I be rich
I tell them tenderly
Que sera sera
Whatever will be will be
The future's not ours to see
Que sera sera
What will be will be
Que sera sera"

Jos nyt lähtisit vaikka siitä, ettei kukaan ihan huvikseen vaihda hienoa omakotitaloa sun muuta vuokrarivariin. Vaikka luulit teidän suhteenne olevan kunnossa, niin vahvasti vaikuttaa ettei se ollut.

"Eli hän ei vaan enää rakasta, siinä se. "

Niin, eihän tuossa mikään muu auta kuin ero.

Tästä kirjoituksestasi paistaa kyllä läpi katkeruus, joskin ihan ymmärrettävästä syystä tarinasi perusteella. Fakta nyt vaan on, että ihmiset vaan muuttuvat, eikä sille voi lopulta mitään, elämää voi jatkaa vain eteen päin. Hyvä juttu, että hän on tyytyväinen uuteen elämäänsä, nyt sinunkin pitäisi päästä tästä yli ja löytää taas oma onnesi. Sinuna tutustuisin erilaisiin terapiamahdollisuuksiin.

Mutta nyt tähän mitä varsinaisesti halusin sanoa. Vanhana eronneen pariskunnan lapsena haluaisin tässä nyt neuvoa, että yritä olla syyttämättä ex-vaimoasi ihan kaikesta tai syyllistä häntä lastenne kuullen. Muistan edelleen, että omassa lapsuudessani kamalinta oli se, kun eronneet vanhempani puhuivat toisistaan pahaa ja käyttäytyivät lapsellisesti juhlissa, jossa molemmat olivat läsnä. Tyhmänä nuorena jopa ajattelin jossain vaiheessa, etten mene koskaan naimisiin, koska en halua vanhempiani samaan tilaan.

No mutta jos sua kovasti harmittaa niin tiedä se, että teidän "epäonnistuminen" ilahduttaa monia muita ihmisiä ❤️

Eihän kyse ole logiikasta, vaan tunteesta.
Voimia sulle.

Joskus ongelma on juuri se, että kaikki on hyvin ja turvallisesti. Minulle tuo kuulostaa siltä, että vaimo halusi kokea jotain muutakin. Aikansa sellaista turbulenssia jaksaa, kunnes hän alkaa kaivata sitä hyvää ja turvallista. Surullista että se täytyy ensin hajottaa ja menettää, ennen kuin löytää arvostuksen sitä kohtaan. Itsensä etsimisessä ja elämänsä kyseenalaistamisessa sinänsä ei ole mitään väärää. Kanssaihmiset se jättää hämmennykseen. Toivon rohkeutta ja kykyä päästää vaimostasi irti. Muuten katkeruus voi viedä syvemmälle kuoppaan.

Ei logiikka, ei bisnekset (talo, auto...) vaan tunne. Se jos puuttuu, niin ei voi mitään. Ero on väistämätön.

Rakkauden yksi jaloimmista muodoista on irti päästäminen.

kannattaa pysyä mahdollisimman pitkään yhdessä, jos noin hyvin menee.

ei se saa mennä rikki pieniin kinasteluihin, joilla ei ole mitään merkitystä.

koittakaa olla vain yhdessä, vaikka se olisi hankalaa, anna hänen olla rauhassa vaikka 2 pari päivää ja yllätä hänet vaikka jollain lahjalla sitten, niin uskon että asiat menevät ihan hyvin.

Aloittaja ei varmaan tajunnut aikoinaan tehdä avioehtoa. Muutenhan hän olisi tyytyväinen tilanteeseen, kun pääsi vanhasta akasta eroon.

Miksi haluasit väen vängällä jatkaa liittoa, kun vaimo ei halua? Hän ei rakasta, ei ole onnellinen kanssasi. Harvalla riittää pelkät hienot kulissit liiton perustaksi. Ja jos jollain riittääkin, niin ei vaimollasi.

Minusta melkein parempi että hän ymmärsi reilusti suoraan lähteä, kuin että olisi ensin pitänyt salasuhdetta selkäsi takana. Naisille käy monesti niin, että mies ensin pettää ja sitten jättää. Siinä vedetään todella toiselta törkeästi matto jalkojen alta.

Kun se rakkaus loppuu, se loppuu, ja silloin on parempi rehellisesti erota. Ulkoiset kulissit ei merkitse mitään, jos on oikeasti olo että tukehtuu eikä kestä enää toisen läsnäoloakaan. Oma ystäväni erosi koska ei rakastanut enää, ja muutti kerrostaloon. Miehiä on ollut ja mennyt, mutta yhdenkään kanssa ei ole asunut, elelee nykyään 60-vuotiaana sinkkuna ja mummina. Onnellisempi kuulemma, kun asuu yksin, hänestä ei ole enää asumaan kenenkään kanssa eikä pesemään kenenkään sotkuja ja kuuntelemaan kuorsausta. Haluaa olla vapaa.

Kuka sitten tietää miksi se rakkaus loppui, mutta suosittelisin että osallistut johonkin miesten eroryhmään.

Ei pelkällä materiaalla ole mitään merkitystä, väheksyt exäsi nykyistä asumismuotoa , mutta hän on tyytyväinen nyt elämäänsä ja lapsetkin tykkää, jos heitä rakastetaan, pelkillä seinillä ei ole mitään vaikutusta, jos arvostus, kunnioitus ja rakkaus puuttuu.
Sinä ehkä rakastit omalla tavallasi kokosit materiaalia ja roinaa ympärillesi ja luulit, että se saa kaikki onnelliseksi, nyt katkerana ihmettelet, miksi se kaikki ei kelvannutkaan.

Oliko tämä uusinta? Vai oliko jollakulla melkein samanlainen juttu äskettäin meneillään?

Tulkos vain rakennettua ja kiillotettua sitä kulissia?
Mitä sen parisuhteen sisältä löytyy? Hoidettiinko sitä ollenkaan, kun oli kiire vain kahmia kimallusta ulkopuolisille näytettäväksi? Toinen siinä sivussa oli itsestäänselvyys? Näyttelykappale ehkä hänkin?
Meillä on, me omistamme! Omistatte tyhjää materiaa. Tunnepuoli on jätetty kuolemaan. Luulitteko että rakkaus ja yhteenkuuluvaisuus kasvaa ja kukoistaa kullankimalluksesta? Kyllä se vaatii jotain ihan muuta.
Kuinka paljon voit ostaa rakkautta miljoonalla eurolla? Oikeaa sydämestä tulevaa rakkautta joka kestää vastoinkäymisetkin? Joka kantaa yli pahan päivän, sairauden ja vaikka köyhyydenkin? Mieti sitä.

Voi kun ei jaksaisi näitä pitkiä aloitusprovoja lukea...

Tässä kuitenkin selite: muijas päässyt isomman meisselin makuun ja sehän noilla nartuilla ajaa valitettavasti kaiken muun edelle, jopa sen idyllisen kulissiperheen

Ihmissuhteissa... kuten parisuhteessakin on usein tärkeämpiäkin seikkoja kuin kulissit.

Ziis... Sama nähty, ei ihan noin runsailla mausteilla, mutta periaatteessa muuten identtinen tapahtumaketju ikiä myöden ja puolison kommentit huomioiden.

Googleta grass is greener syndrome ja pääset todella hyvin eteenpäin toisen ymmärtämisessä. Tosin se ei muuta mitään, mutta voit ehkä saada itsellesi hieman nopeammin mielenrauhan.

Pohjimmiltaan tilanne on se, että olet tarjonnut omasta puolestasi kaiken tuosta vain hopealautasella, eikä valtaosa naisista kestä sitä, ei sitten kun se jatkuu ja jatkuu. Eikä usein kestä kyllä miehetkään, vaikka naisilla tämä on yleisempi oire. Ihan tavallista, tottahan sitä puolisolleen antaa vaikka kuun taivaalta, jossain määrin niin pitääkin, mutta rajat on aika häilyvät ja helppo sivuuttaa huomaamattaan.

Ja mitä tuohon vaimon roolien vaihtamisen vaatimukseen sekä kovaan menoon tulee, niin toinen sillä on ollut jo jonkin aikaa, ihan tyypillisiä vertailuoireita. Paha vaan, että se vertailukohde ei ole todellinen, se on ihastuneen silmin nähty illuusio, ne menee aina rikki arjen koittaessa :/