Olen lukenut jo jonkinaikaa tämän foorumin kiistelyä koirankasvatuksesta. Mieleeni näistä keskusteluista tulee isoja koiria, tanskandoggeja, kasvattaneena seuraavanlaisia asioita.
Pienen koiran omistajan ei pidä ymmärtää kaikkea ympärillä näkemäänsä koiran pahoinpitelynä. Heidän tulee ymmärtää erot pieni- ja suurikokoisten koirien kasvatuksessa. Jos näet koiranomistajan pitelevän maassa suurikokoista koiraansa, se ei automaattisesti tarkoita hänen pahoinpitelevän sitä. Olisin erittäin varovainen, ennenkuin tekisin vastaavanlaisen päätelmän.
Ympärillä näkee hyvin ja huonosti koulutettuja pieniä ja suuria koiria. Myös tarve koulutukseen vaihtelee suuresti rodusta rotuun. Joidenkin mukaan pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa. Joskus näkee runsaasti räksyttäviä, kimppuunkäyviäkin pieniä koiria. Tämä koetaan hyväksyttävänä useasti vain koiran pienuuden vuoksi: sitä ei huonosta käytöksestään huolimatta koeta ympäristöään uhkaavana. Usein omistajallakaan ei ole minkäänlaista kontrollia näihin koiriin ja omistajan käskyt kantautuvat joko kuuroille korville tai koira reagoi niihin aggressiivisesti. Tätä olen havainnut usein. Tosin upeastikäyttäytyviä pieniä koiria on myös todella paljon.
Kuvittelepa, että vastaavasti kohtaat vajaa satakiloisen tanskandogin, joka räyhää sinulle näyttäen hampaitansa ja vaikuttaa käyvän kimppuusi. Miten reagoit? Pelko on ensimmäinen ja luonnollinen reaktio. Mietipä tilannetta, että tulet vieraana taloon ja ottaessasi kenkiä pois chihuahua räksyttää sinulle ja tarraa lahkeestasi. Saatat hyväksyä asian, mutta korvaapa tuo chihuahua jollain kahdella jalallaan sinua suurempaan koiraan. Onko tilanne vielä yhtä hauska?
Tällaiset tapaukset ovat pieniin koiriin verrattuna erittäin, erittäin harvinaisia, sillä suurikokoisten koirien kasvatukseen yleensä kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Sitten muutaman ääritapauksen, jossa omistaja ei ole osannut koiraansa sen vaatimilla tavoilla kasvattaa, perusteella leimataan jokainen lenkilläoleva suuri koira "tappajarodun" edustajaksi. Tällainen yleistys pännii. On totuus, että pieni koira ei helposti saa hengiltä esimerkiksi pientä ihmistä, mutta yleisellä tasolla pienen koiran häiriökäytöstä on helpompi sulattaa. Ero on fyysisessä koossa ja voimassa, vaikka niin pienessä kuin suuressakin pääkopassa olisivat ajatukset täysin yhtä vaarallisella tasolla.
Se, että on kasvattanut 20 vuotta koiria, ei tarkoita tietämystä kaikkien koirien kasvatuksesta. Eri koot ja rodut ovat niin paljon omia taiteenlajejansa (vaikka sillä ei minkään tieteen kanssa ole mitään tekemistä, enemmänkin lajituntemuksen), että perusstereotypiaa koirista ei pysty objektiivisesti luomaan niitä tuntematta. Minä en tiedä paljoa puudelien kasvatuksesta eikä puudelikasvattajakaan välttämättä tanskandoggien kasvatuksesta.
Ajatukseni eri koirien kasvatuksesta ovat likipitäen seuraavanlaisia. Pientä koiraa voisin käskytysten ja eleillävaikuttamisen lisäksi korkeintaan ohjailla käsilläni oikeaan suuntaan, korkeintaan vähän läpätä takapuolelle tai nostaa parilla sormella niskasta. Keskikokoista koiraa joutunee sitä tarvittaessa myös edellämainittujen lisäksi käyttämään enemmän voimaa saadakseen vaikutusta aikaiseksi. Suurikokoinen koira voi rauhoittuakseen ja kunnioitusta ymmärtäkseen vaatia selätyksen, jossa omistaja painaa koiraansa maahan. Myös tarraamista niskasta, poskinahoista, joskus puristamista korvasta, läppäisyjä, ym. voi joutua käyttämään. Aina sana ei vaikuta jokaiseen suureen koiraan. Toisin väittävän uskallan 100%:lla varmuudella, mutta tottakai subjektiivisesti tarkasteltuna, olevan väärässä. Haluaisin nähdä sellaisen messiaan, joka kyvyillänsä väittää pystyvänsä kouluttamaan JOKAISEN suuren koiran - kunnioittamaan oikealla tavalla omistajaansa, lähi-ihmisiänsä ja vieraitansa, käyttäytymään hyvin, olemaan iloinen ja tasapainoinen - vain käyttämällä koiran ohjaamiseen pennusta lähtien sanoja. Yksilöitäkin esimerkiksi tanskandoggeissa (puhun näistä, koska muista minulla ei riittävästi tietoa ole) on täysin erilaisia. Jotkut ovat luonnostaan todella rauhallisia (värilläkin on ilmeisesti merkitystä - tiikeriraitaiset usein vauhdikkaimpia ja energisimpiä), toiset vilkkaita kuin tulikärpäset. Usein nartut ovat mieleltään uroksia jääräpäisempiä ja omatahtoisempia (uroksien häiriökäyttäytyminen on sen tapahtuessa toki vaarallisempaa), urokset usein vähän sellaisia lunkkeja mooseksia.
Ennenkuin joku nyt ehtii leimata minut koiraansa kurittavaksi sadistiksi ja eläinoikeuksien rikkojaksi, tähdennän paria asiaa. Kaikki koiriin kohdistuva ruumiillinen kuritus tulee olla terveen järjen sanelemaa, kuten myös kurituksen arviointi ulkopuolisin silmin. En hyväksy koirien lyömistä. Tällä on suuren suuri ero muuhun koiran ruumiilliseen kasvatukseen. Jos näette jonkun hakkaavan koiraansa, puuttukaa siihen. Jos taas näette esimerkiksi jonkun melkein istuvan suuren koiransa päällä ja painavan sitä maahan, olkaa varovaisia sitä tuomittaessanne. Siinä ei todennäköisesti ole kysymys minkäänlaisesta pahoinpitelystä. Nuori koira saattaa tuolloin myös ulahdella, tämäkään ei välttämättä ole merkki minkäänlaisesta kivusta. Esimerkiksi nuori koira saattaa ulahdella jo katsoessasi sitä silmiin. Pyrkiessäsi vaikuttamaan koiraan sen mentaalisella tasolla, kosket siihen ruumillisesti tai et, koira saattaa päästää ilmoille raikuviakin ulahduksia.
Suuret koirat aikuisena käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja sanat usein riittävät koiran ohjaamiseen. Ottakaa myös huomioon, että vaikka koira näyttää suurelta, se saattaa vieläkin olla iältään nuori, puolisataakiloinen pentukoira.
Mitä kaikella tällä haluan yksinkertaisesti sanoa on se, että pitäkää järkenne päässä sen suhteen mitä koiraan kohdistuen näette. Puuttukaa koiran pahoinpitelyyn välittömästi. Oppikaa lukemaan, mikä on pahoinpitelyä ja mikä on välttämätön kasvatuskeino.
Sen verran täytyy kehaista, että minulla on lauma upeita koiria. Ne ovat iloisia, hyväntuulisia, ihmisystävällisiä, hienoja ja kaikki omanlaisiansa persoonia. Osa myös näyttelyissä menestyneitä. Pyydän myös suhtautumaan oikeanlaisesti suurikokoisiin koiriin. Niitä ei tule vavista tai pelätä vastaantullessa. Suurissakin koirissa on yleensä painonsa verran lempeä ja ne ovat todella ihmisrakkaita. Jos halajatte vaikka silittää tai rapsuttaa tällaista koiraa, kysykää vain omistajalta suoraan. Tämä ei tuota kenellekään ongelmia. Pahin esilletuleva asia kanssakäymisessänne näiden koirien kanssa on luultavammin nuolaisu poskesta ja hännänisku kylkeen (käy muuten todella kipeää :-) johtuen koiran kiintymyksestä teihin.
Pienen koiran omistajan ei pidä ymmärtää kaikkea ympärillä näkemäänsä koiran pahoinpitelynä. Heidän tulee ymmärtää erot pieni- ja suurikokoisten koirien kasvatuksessa. Jos näet koiranomistajan pitelevän maassa suurikokoista koiraansa, se ei automaattisesti tarkoita hänen pahoinpitelevän sitä. Olisin erittäin varovainen, ennenkuin tekisin vastaavanlaisen päätelmän.
Ympärillä näkee hyvin ja huonosti koulutettuja pieniä ja suuria koiria. Myös tarve koulutukseen vaihtelee suuresti rodusta rotuun. Joidenkin mukaan pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa. Joskus näkee runsaasti räksyttäviä, kimppuunkäyviäkin pieniä koiria. Tämä koetaan hyväksyttävänä useasti vain koiran pienuuden vuoksi: sitä ei huonosta käytöksestään huolimatta koeta ympäristöään uhkaavana. Usein omistajallakaan ei ole minkäänlaista kontrollia näihin koiriin ja omistajan käskyt kantautuvat joko kuuroille korville tai koira reagoi niihin aggressiivisesti. Tätä olen havainnut usein. Tosin upeastikäyttäytyviä pieniä koiria on myös todella paljon.
Kuvittelepa, että vastaavasti kohtaat vajaa satakiloisen tanskandogin, joka räyhää sinulle näyttäen hampaitansa ja vaikuttaa käyvän kimppuusi. Miten reagoit? Pelko on ensimmäinen ja luonnollinen reaktio. Mietipä tilannetta, että tulet vieraana taloon ja ottaessasi kenkiä pois chihuahua räksyttää sinulle ja tarraa lahkeestasi. Saatat hyväksyä asian, mutta korvaapa tuo chihuahua jollain kahdella jalallaan sinua suurempaan koiraan. Onko tilanne vielä yhtä hauska?
Tällaiset tapaukset ovat pieniin koiriin verrattuna erittäin, erittäin harvinaisia, sillä suurikokoisten koirien kasvatukseen yleensä kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Sitten muutaman ääritapauksen, jossa omistaja ei ole osannut koiraansa sen vaatimilla tavoilla kasvattaa, perusteella leimataan jokainen lenkilläoleva suuri koira "tappajarodun" edustajaksi. Tällainen yleistys pännii. On totuus, että pieni koira ei helposti saa hengiltä esimerkiksi pientä ihmistä, mutta yleisellä tasolla pienen koiran häiriökäytöstä on helpompi sulattaa. Ero on fyysisessä koossa ja voimassa, vaikka niin pienessä kuin suuressakin pääkopassa olisivat ajatukset täysin yhtä vaarallisella tasolla.
Se, että on kasvattanut 20 vuotta koiria, ei tarkoita tietämystä kaikkien koirien kasvatuksesta. Eri koot ja rodut ovat niin paljon omia taiteenlajejansa (vaikka sillä ei minkään tieteen kanssa ole mitään tekemistä, enemmänkin lajituntemuksen), että perusstereotypiaa koirista ei pysty objektiivisesti luomaan niitä tuntematta. Minä en tiedä paljoa puudelien kasvatuksesta eikä puudelikasvattajakaan välttämättä tanskandoggien kasvatuksesta.
Ajatukseni eri koirien kasvatuksesta ovat likipitäen seuraavanlaisia. Pientä koiraa voisin käskytysten ja eleillävaikuttamisen lisäksi korkeintaan ohjailla käsilläni oikeaan suuntaan, korkeintaan vähän läpätä takapuolelle tai nostaa parilla sormella niskasta. Keskikokoista koiraa joutunee sitä tarvittaessa myös edellämainittujen lisäksi käyttämään enemmän voimaa saadakseen vaikutusta aikaiseksi. Suurikokoinen koira voi rauhoittuakseen ja kunnioitusta ymmärtäkseen vaatia selätyksen, jossa omistaja painaa koiraansa maahan. Myös tarraamista niskasta, poskinahoista, joskus puristamista korvasta, läppäisyjä, ym. voi joutua käyttämään. Aina sana ei vaikuta jokaiseen suureen koiraan. Toisin väittävän uskallan 100%:lla varmuudella, mutta tottakai subjektiivisesti tarkasteltuna, olevan väärässä. Haluaisin nähdä sellaisen messiaan, joka kyvyillänsä väittää pystyvänsä kouluttamaan JOKAISEN suuren koiran - kunnioittamaan oikealla tavalla omistajaansa, lähi-ihmisiänsä ja vieraitansa, käyttäytymään hyvin, olemaan iloinen ja tasapainoinen - vain käyttämällä koiran ohjaamiseen pennusta lähtien sanoja. Yksilöitäkin esimerkiksi tanskandoggeissa (puhun näistä, koska muista minulla ei riittävästi tietoa ole) on täysin erilaisia. Jotkut ovat luonnostaan todella rauhallisia (värilläkin on ilmeisesti merkitystä - tiikeriraitaiset usein vauhdikkaimpia ja energisimpiä), toiset vilkkaita kuin tulikärpäset. Usein nartut ovat mieleltään uroksia jääräpäisempiä ja omatahtoisempia (uroksien häiriökäyttäytyminen on sen tapahtuessa toki vaarallisempaa), urokset usein vähän sellaisia lunkkeja mooseksia.
Ennenkuin joku nyt ehtii leimata minut koiraansa kurittavaksi sadistiksi ja eläinoikeuksien rikkojaksi, tähdennän paria asiaa. Kaikki koiriin kohdistuva ruumiillinen kuritus tulee olla terveen järjen sanelemaa, kuten myös kurituksen arviointi ulkopuolisin silmin. En hyväksy koirien lyömistä. Tällä on suuren suuri ero muuhun koiran ruumiilliseen kasvatukseen. Jos näette jonkun hakkaavan koiraansa, puuttukaa siihen. Jos taas näette esimerkiksi jonkun melkein istuvan suuren koiransa päällä ja painavan sitä maahan, olkaa varovaisia sitä tuomittaessanne. Siinä ei todennäköisesti ole kysymys minkäänlaisesta pahoinpitelystä. Nuori koira saattaa tuolloin myös ulahdella, tämäkään ei välttämättä ole merkki minkäänlaisesta kivusta. Esimerkiksi nuori koira saattaa ulahdella jo katsoessasi sitä silmiin. Pyrkiessäsi vaikuttamaan koiraan sen mentaalisella tasolla, kosket siihen ruumillisesti tai et, koira saattaa päästää ilmoille raikuviakin ulahduksia.
Suuret koirat aikuisena käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja sanat usein riittävät koiran ohjaamiseen. Ottakaa myös huomioon, että vaikka koira näyttää suurelta, se saattaa vieläkin olla iältään nuori, puolisataakiloinen pentukoira.
Mitä kaikella tällä haluan yksinkertaisesti sanoa on se, että pitäkää järkenne päässä sen suhteen mitä koiraan kohdistuen näette. Puuttukaa koiran pahoinpitelyyn välittömästi. Oppikaa lukemaan, mikä on pahoinpitelyä ja mikä on välttämätön kasvatuskeino.
Sen verran täytyy kehaista, että minulla on lauma upeita koiria. Ne ovat iloisia, hyväntuulisia, ihmisystävällisiä, hienoja ja kaikki omanlaisiansa persoonia. Osa myös näyttelyissä menestyneitä. Pyydän myös suhtautumaan oikeanlaisesti suurikokoisiin koiriin. Niitä ei tule vavista tai pelätä vastaantullessa. Suurissakin koirissa on yleensä painonsa verran lempeä ja ne ovat todella ihmisrakkaita. Jos halajatte vaikka silittää tai rapsuttaa tällaista koiraa, kysykää vain omistajalta suoraan. Tämä ei tuota kenellekään ongelmia. Pahin esilletuleva asia kanssakäymisessänne näiden koirien kanssa on luultavammin nuolaisu poskesta ja hännänisku kylkeen (käy muuten todella kipeää :-) johtuen koiran kiintymyksestä teihin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin on ero miten käsittelee isoa tai pientä koiraa.Elävä esimerkki.Tämä aamuna täydellisen lenkin lopussa oli orava. Ja meidän koira luulee että nykyään vaihdetaan oravan nahkoja:) Jotenpa orava päätti tulla moikkaamaan,eli juoksi suoraan kohti koiraa, no meidän vieressä oli puu mihin orava kiipesi.No ajattelin ,että se pysyy siellä.Mutta voi hitsi,eihän se pysynyt vaan tuli alas ja jäi istumaan penkalla,siinä vaiheessa koira oli jo aika kuumana,meillä on hyvin omapäinen koira ja oravat on ainut asia missä ei ole tietoakaan mistään koulutuksesta.Joten pidin kaksin käsin koiran niskasta kiini ja samalla sanoin,ei ei ei..... Koira on 67 cm ja painaa 43 kg. Mutta jos olisi ollut pieni koira,niin kops,olisin ottanut kainaloon ja jatkanut matkaa kun mitään ei olisi tapahtunut.
oravia vihaava Riva
Aivan oikein. Otapa tosiaan puolisataakiloinen koira kainaloon ja jatka matkaasi, voi jäädä useammalta tekemättä.
Joskus vain kovemmat otteet voivat pysäyttää suuremman koiran. Oravaan tai jänikseen koira reagoi vanhoilla vaistoillansa, iso koira pientä vaikeammin.
koirien omistajat pahoinpitelyn ja liian kovat otteet eroittavat vaikka olisi vastassa 200 kiloinen koira. Myös meikäläinen kääpiötantta osaa lukea koiraa, vaikka ikäni olen pienten kanssa ollutkin. Silmitön hakkaaminen ja väkivallan käyttö ei ole missään mielessä hyväksyttävää.
Se että pienet räkyttävät ja omistavat valikoivan kuulon ulkoilessaan ei todellakaan aina johdu kasvatuksen puutteesta. Meilläkin on lauma näitä räkyttäviä ,omaavat mielettömän itseluottamuksen ja kuten olen ennenkin sanonut luulevat pystyvänsä tappamaan norsun. Ei johdu koulutuksen puutteesta vaan siitä että osittain laumassa tyhmyys tiivistyy ja kuitenkin näiden kanssa lähtiessä yksin tai kaksin ovat mitä ihanimpia kavereita ja hyvin käyttäytyviä. Se että ne ovat rasisteja ei ole poissa silloinkaan vaikka yksin olisivat kanssani liikenteessä.
En yleistä (enkä yleistänyt) kirjoituksessani kaikkien pienten koirien omistajien olevat tietämättömiä, mitkä otteet ovat liian kovia ja pahoinpitelyä. Kuitenkaan kaikki heistä eivät ole tietäväisiä isojen koirien kasvatuksesta, se eroaa joissain asioissa pienten koirien kasvatuksesta. Tiedän luonnollisesti sinun kokemuksiesi kautta osaavan lukea koiraa ja tiedostavan sallitun rajat. Olen esimerkiksi koirapuistossa jouduttuani kellistämään koiran saanut osakseni murhaavia katseita ja huomautuksia nimenomaan pienten koirien omistajilta. Ymmärtämättömyyttä esiintyy ... kuvailemaasi väkivaltaa ei taas kenenkään kuulu hyväksyä.
Kuten sanoit, ei tosiaankaan kaikki käyttäytyminen johdu koulutuksen puutteesta. Räkyttäminen kuuluu monien rotujen tavaramerkkiin eikä siitä eroon pääse. Isot koirat räkyttävät pienempiä vähemmän luonnostaan ja ilman erityistä koulutusta jo kokonsa vuoksi. Uhitteluun ei usein ole tarvetta ja se korvataan osoittamalla vastaavasti ylpeyden elkeitä.
Tuosta olen vain eri mieltä, että kaikki pienten koirien omistajista osaisivat ymmärtää ja tulkita erot välttämättömässä kasvatuksessa ja pahoinpitelyssä. Liian usein verrataan oman koiransa ohjaamista toiseen ja uskotaan tarvitsemiensa omien metodien olevan täysin riittäviä koiran kuin koiran kouluttamiseen. "Älähän nyt ..." ei useimmiten paljoa auta, jokaisen epäilevän toivotan innolla kokeilemaan verbaalista mahtiansa vaikkapa nyt murrosikäiseen ja omapäiseen narttudoggiin.
Luin muutaman viestin tosta alusta ja oli pakko vastata tähän. Itselläni on nyt 8kk narttu tanskandoggi. Aivan maailman ystävällisin, ihmisrakas, ja nopeasti oppiva. Mutta nyt on muutaman viikon ollut semmonen jääräpää meidän neiti, että siinä ei tiukat ei sanat auta. Monet kerrat olen pitänyt puhuttelua kesken lenkin, ja kyllä siinä on ihmisiltä katseita saanut. Tuo neiti kun sattuu olemaan maailman paras näyttelijä. Pikkusen kun otat korvasta tai huulista kiinni silloin kun äänensävykin on vihainen niin auta armias mikä huuto siitä syntyy. Kovemmin niistä korvista pitää näyttelyissä kiinni(kun ne nostaa ylös). Monesti juuri koirapuistossa on saanut ihmisiltä vihaisia katseita kun on koiraa torunut vähänkin "rajummin". Niin se vaan menee että isommalle, ja varsinkin tanskandogille, ei mene mitkään lässytykset läpi. Väkivalta on asia ihan erikseen. Ja juuri se että tuon kokonen koira tulee opettaa siihen mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki dogit mitä minä olen tavannut ovat niin lempeitä jättiläisiä että saa lempeämpi etsiä.
Se on hauskaa että ihmisten ensimmäinen kysymys kadulla on että "onko se vihainen?" Mutta kai se on ihmisten käsitys sitten siitä että kaikki isot koirat ovat vihaisia, tai sitten vain mielikuva tiettyjen tapausten takia.
Erittäin epäselvä teksti. Mutta samaa mieltä siitä että ei pienten koirien omistaja voi tietää ison koiran koulutuksesta sen paremmin kuin en minäkään pienten. Olen puhunut.
Mul on jääräpää labbisuros, tai no ei enää niin jäärä ku mitä se nuorempana oli. Mut se harrasti lenkillä sellasta et se tarttu hihnasta tosi lujaa kii, repi ja murisi. Yritin eka sanan voimalla poistaa kyseistä tapaa, mut yllättäen ei auttanu! Joten muutaman kerran selätin sen kunnolla ja kyl se poika hiljalleen oppi et niin ei saa tehdä! Jos kyseessä ois ollu 5-kilonen pikkukoira ni sen ois tosiaan voinu nostaa syliin ja homma ois loppunu! Mut mun mielestä ison koiran selättäminen ei ole pahoinpitelyä, vaan koulutusta. Ja jokainen koira tarvitsee koulutusta!
Eikä mun poitsu ole kyl kärsiny siitä yhtään!!!
mun edellinen uros sakemanni vihasi kaikkea ja hetken minuakin. Oltiin lenkillä ja vastaan tuli toinen koira ja mun uros riuhtaisi ja rähisi johon minä nappasin takas ja siinä samassa koira hyppäsi mua vasten,se oli kans iso, etukäpälät mun olkapäille ja koko komea hammasrivi naaman eteen ja mieletön murina. Otin koiraa kurkusta kiinni ja heitin lumihankeen ja menin hajareisin koiran päälle ja pidin siinä niin kauna kun murisi,sit hellitti ja päästin irti. Sen jälkeen ei murissut enää mistään vaan oli kun enkeli.Eli kyllä ison koiran kanssa välillä saa käyttää ihan fyysistä voimaa.Isolle koiralle on vastattava samalla mitalla.
tv :edelleen poikotissa oleva Riva
Meillä on sekarotuinen koira, missä on Suomen pystykorvaa ja saks.metsästys terrieriä(1v).se painaa n.10kg eli on aika pieni koira, ja todella jääräpää!!Mikään ei auta jos se haluaa leikkiä ym...Oon monta kertaa selättäny sen, ottanu kunnolla kiinni ym, mutta se vaan jatkaa...Ikinä en oo lyöny sitä enkä muutenkaan pahoinpidelly!en hyväksy sellaista!mutta pikku hiljaa alkaa menee hermot!Oon jo aatellu viedä sitä ongelmakoirakouluttajalle..Onko kellään mitään ideoita/keinoja mitä tehdä tällasessa tapauksessa?Lenkillä välillä menee ihan ok,eli se ei räksytä vastaantulijoille, mutta joskus taas meteli on ihan hirvee....Onko kellään kokemuksia samanlaisesta koirasta?Terrierit taitaa olla aika samanlaisia ja itsepäisiä!:)
usein lenkin jälkeen niin kypsä, että olen uhannut myydä ne iltatorilla ukko-mustilaiselle.
Kunnes taas näyttävät sen ihanan puolensa hali nallena olossa ja näyttäneet kekseliäisyytensä minun piristämiseksi, jolloin sitten taas nauran silmät vettä valuen.
... puristaa kynnellä korvalehteä joitakin kymmeniä sekunteja? Se tehoaa joskus.
Itse omistan pienen, mutta hyvin kovapäisen terrierin. Ja todella välillä ulkona joudun pistämään koiran maahan, kun on niin sitkeä että mikään EI ja kevyesti niskasta hetkeksi kiinni ei riitä. Koira jatkaa todella kauan uhoamistaan (kauheaakin kauheampi murros-/uhmaikä) ja sitten kun huomioimattomuss, komentaminen yms ei auta niin rauhoitan koiran pitämällä sitä kyljellään maassa/lattialla. Syliin en ole koiraa kaapannut, en halua opettaa sitä tapaa että syliin pääsee kun tekee niin ja näin. Ja kyllä sitä itse erottaa mikä on pahoinpitelyä ja mikä ei, mutta kyllä se ikävää on kun joku katsoo paheksuvasti kun rauhoitan "pientä ja niin suloista ja kilttiä" koiraani.
Lisäksi juuri isojen koirien omistajat luulevat että pienten koirien kanssa pärjää oikein hyvin (no, se ei ehkä vedä niin paljoa), mutta kyllä nekin osaavat olla kovapäisiä ja uhmata omistajaansa ja rähistä muille eikä niitä aina voi sylissä kantaa pois jostain tilanteesta. Joten ymmärrystä myös pienten koirien omistajia kohtaan.
Mielestäni kirjoituksesi oli täyttä asiaa!
Kivaa lukea kerrankin asiaa tästä aiheesta.Mulla doggi;ihan mahtava ja kiltti.Sen ollessa nuorempi jouduin tosin muutaman kerran painimaan ja istumaan sen päälle kun oli erimielisyyksiä.Olen noin n.20kg kevyempi kuin koirani ja jos en olisi heti tehnyt selväksi kumpi on pomo, olisin nyt vaikeuksissa.Jotkut jäivät vihaisesti tuijottamaan kun hyppäsin koiran selkään ja laitoin sen maahan.Eipä tainneet tajuta miten siinä käy jos jättää niin ison koiran kouluttamatta.Mutta kyllä kannatti!Parempaa kaveria saa hakea!Me ollaan erottamattomat!