Minulle se on lammaskaalipata, monta tuntia uunissa haudutettu. Juju on siinä, että lihat ja kaalit ruskistetaan voissa ennen pataan laittoa. Vsin suolaa ja pippuria mausteeksi ja lihalientä nesteeksi.
Paras kaaliruoka
Anonyymi
8343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitää vain olla yläkerran sappi-, vatsa alue täysin kunnossa. Kiitos nyt kuitenkin reseptistä joka valmistetaan oman maun mukkaiseksi (tykötarpeet)!
Maukasta kaalipäivää kaikille säädyille!
Juuri+eilen+tein+kevennettyä+kaalilaatikkoa,+jossa+kaalinlehtien+irroituksen+jälkeinen+sisus+kuullotettiin+puolikypsäksi.+Lihaan+sekoitin++sipulikeittoaineksia+2++dl++lihalientä,+ja+korppujauhoon+sekoitettuna++2+kananmunaa.+Lihaa+vain+250+gr.+enkä+paistanut+sitä.
Minäkin suunnittelen kaalipataa. Nyt kokeilen savipadassa ensimmäistä kertaa, En ruskista kaalia enkä (hirvi)jauhelihaa. Lisäksi porkkanaa, sipulia, suolaa, mustapippuria ja meiramia. Saan sitten maistaa, mitä tuli.
Savipadassa valmistettu ruoka on todella hyvää. Parasta siinä on, ettei aineksia tarvitse ruskistella rasvassa, eikä vuokaa voidella, vaan padan kosteus kypsyttää ruuan hauduttamalla. Valmistusaika on pitempi, mutta aina maukasta tulee.
Tekee ihan mieli itsekin ottaa pata taas esiin. Pienessä perheessä se helposti unohtuu kaapin perälle.
Sinisirun kaaliresepti onkin mielenkiintoinen. Täytyypä kokeilla.
Hyvää ruokahalua kaikille.
Mkr.
Kyllä se voissa ruskistus antaa parhaan maun ja mehevyyden , kosteus on vain vettä.
Jonkunlaisen lammaskaalipadan sain Islannissa 10 vuotta sitten , oli todella hyvää ,ja palan painikkeeksi Brenniviiniä :)
Lammaskaali on erinomainen makupari, molemmat vahvoja , toinen ei toistaan alista. Tuoksukin on tuhti, mutta myös ruokaisa, herkkuhetkiä enteilevä. Lammaskaalia en muista itse koskaan valmistaneeni, mutta kaalikääryleeni ovat olleet aina suosittuja. Perinteisestä keräkaalista valmistettuina ja riisi-jauhelihatäytteisinä ne ovat aina maukkaita, kunhan hauduttaa uunissa tarpeeksi kauan ja valelee siirappivedellä. Entisajan emännät kääntelivät kääryleitä paistinpannulla voissa ennen uunitusta, uskalikot saattoivat lisätä vielä kermaa lopuksi haudutusliemeen, jolloin suussasulavuus oli taattu. Nykyisin työt ovat kevyempiä, ruuankaan ei tarvitse noin tanakkaa olla. Kaalin vahvaa makua pyöristetään siirapilla ja raikastetaan meiramilla, ruokaillessa pirteä puolukkasurvos on itseoikeutettu , väriltäänkin täydellinen lisäke. Kaalikääryleviiniä olemme joskus aprikoineet, päätyneet sitten olueen.
Nykyisin on litteitä keräkaaleja, joista saa paljon kookkaita lehtiä kääreiksi. Minusta hankalin vaihe on se, kun kaalin ulompia lehtiä pitää irrotella , kaali pitää jotenkin saada muljautettua sitä varten kiehuvasta vedestä. Sitten sujuu jo helpommin, kun saa kannan irrotettua kokonaan. Itse en saa kantaa kokonaan irti kovasta raa´asta kerästä . Olenkin alkanut käyttää kurttu- eli savoijinkaalia, jonka lehdet ovat löyhemmässä, ne voi irrottaa ennen keittämistä ja keittää irtonaiset lehdet vedessä. Muutama minuutti riittää, kun jo notkistuvat ja paksuimpia lehtiruoteja voi ohentaa veitsellä. Väri on heleänvihreä, pinta hauskan rypyliäinen ja maku miedompi, lapsetkin saa näitä helposti popsimaan. Näin kanttarelliaikaan saa hienonmakuisen täytteen niistä sipulin ja riisin kanssa, tattituntijoilla varmaan omat salansa. Ohraakin olen kokeillut, mutta riisi on saanut enemmän pisteitä. Voinokareita päälle, kostukkeeksi kasvislientä fondista, siinä on kunnolla makua, siirappiraitoja unohtamatta. Uunipellillinen kannattaa tehdä kerralla, kaalihan vaan paranee lämmittäessä.
Niin.
Pitääpä yrittää!