Pidättekö ravuista

Pidän kyllä mutta tuoreravut ovat kalliita ja pakasterapujen syöminen on samanlaista tuhraamista. Katkaravut, mieluummin kuoritut, ovat hyviä. Jättimalliset parempia ja silloin kun osuu kohdalle niin herkuutelen hummereilla. Valitettavan harvoin.

En. Muutenkaan en koske nilviäisiin, mutta en kestä sitä ajatusta, että rapuparka - tai joku muu - pannaan kiehuvaan veteen elävänä. - Nm. Täytyyko olla barbaari

Aiemmin niitä tuli syötyä,kun pystyi itse pyytämään,nyt on lähes kaikki hävinneet.

Ei ole vielä niin nälkä tullut, että olisi tarvinnut rapuja syödä.

Kaikenlaista ällöä sitä näkyy suomalaisetkin syövän vaikka siunaillaan kiinalaisten ruokatottumuksia.

Ravut näyttävät olevan joidenkin inhokkilistalla niin turha kaikysyä miten on niiden klassisten etanoiden syömisen laita?
Itse pidän espanjalaisten tavoin valmistetuista kotiloista mutta, paremman puutteessa menevät myös kotoisen marketin pakastetut valkosipulivoi etanatkin.

Motto: Kaikkea kannattaa kokeilla kolmesti ennen mielipiteen muodostamista. Tietenkin rikoslain puitteissa.

Lapsuudesta juuri ja juuri muistan että perheemme istui mustan padan äärellä, jonne isoveljet mättivät juuri hakemansa jokiravut. Minulle varmaan kuorittiin rapu, kun perkaamisesta en muista mitään. Joku lämmin yhteisötunnelma on mieleen jäänyt.
Kolmannessa elämässäni tutustuin ruotsinsuomalaiseen. Rapulaulut, oikeaoppinen kuoriminen veitsellä, imeskely ja hauskanpito olivat kuvioissa yli 10 vuotta. Ihanat muistot. Jatkusivat vieläkin, sairauksien takia kuoriminen ja raa´at vodkaryypyt eivät enää mahdu maailmaamme. Ravunliha on herkullista. Pakastekatkaravut maistuvat nyt muistellessa.

Olen minäkin päässyt muutamin (n 10) rapujuhliin, jossa olin "lapsenpiikana" kun nuoremmat juhli, mutta tietenkin itse sain syödä ne jämät ja niitä oli paljon. Jokunen "maljakin" taisi jäädä kotiin vietäväksi, koska "lapsenpiian" ei sopinut juoda väkeviä, kun autolla lähti kotiin.

Ja ne sammakon reidet, ne muistan ikäni, paitsi en makua enää, koska tilaus oli tyttäreni esitys Tenerifalla ja minä en kieltä, saati ruokalistan sanastoa hallinnut, joka hänelle oli tuttu.

Söinhän minä sen sammakon, mutta muutoin oli jokapäiväinen ateriani mustekalarenkaat ja ne oli aivan toista, mitä suomesta saa ravintoloista.

Olen myös saanut maistaa Valaan lihaa, joita tyttäreni toi Norjasta, mutta aivan liian vähän, joten makumuistamuskin on nolla.

Kyllä syön nykyisin kaikki merenelävät, niin ravut, osterit, ja kalat, kuten myös etanat siinä kuumassa pannussa, mutta en pihaltani.

Kukaan ei ole haukkunut simpukoita.
Joskus on alkukeitossa ollut kuorineen pieniä, miehen peukalonkynnen kokoisia heliseviä yhdessä kuorimattomien katkarapujen kanssa. Ymmärsin, ettei ole tarkoituskaan syödä vaikka paikalliset imeskelivät keiton katkoja tyytväisen näköisinä.

Vapaa-ajan paikassamme olen ostanut ja tehnyt sapuskat kaikki nämä 34 vuotta.
Olen hiljalleen uusinut keittiökaluston mieleisekseni joukossa kahden hengen kaittoastiaksi suurehko 5l:n kattila. Ostin kattilan pelkästään sinisimpukoiden keittämistä varten. Astiassa on oltava sen verran tilaa, että näkee mitkä simpukat oikeasti yrittävät aueta. Mielikuvituksen puuteessa ja muovisesta kitalaestani johtuen höyrystän simpukat liemessä joka on pääasiassa tölkkivalkkaria ja vettä. Joukossa reilusti tuoreita yrttejä ja kohtuullisesti sitruunaa.
Vaimoni syö niitä rajallisesti. Minä nautin kahdestakin syystä. Sinisimpukat ovat halpoja ja kookkaita ja minä pidän mausta ja askartelusta. Sopivaa närkkimistä.

Tuoreita ostereita en ole raaskinut ostaa. Peltipurkkiin säilöttyä kylläkin.

Syöttekö te myös kastematoja, toukkia, koppakuoriaisia, pieniä hiirenpoikasia ... ja sellaisia?