En tarvitse silkkilakanoita
en kaipaa hohtavia pintoja
huoliteltuja kasvoja
treenattua vartaloa
Kelpaa vähän rosoinenkin
elämää nähnyt
kovia kokenut
herkkäsieluinen yksilö
En ikävöi kaukaisia maita
kultaan käärittyjä lupauksia
ja kiiltäviä valheita
hohtavissa rasioissaan
Minä ikävöin sinua
sinä olet samettia sielulleni
aurinkoni varjoisina päivinä
aamuyön usvan
hiljainen rukous
Tarvitsen sinua
en kaipaa hohtavia pintoja
huoliteltuja kasvoja
treenattua vartaloa
Kelpaa vähän rosoinenkin
elämää nähnyt
kovia kokenut
herkkäsieluinen yksilö
En ikävöi kaukaisia maita
kultaan käärittyjä lupauksia
ja kiiltäviä valheita
hohtavissa rasioissaan
Minä ikävöin sinua
sinä olet samettia sielulleni
aurinkoni varjoisina päivinä
aamuyön usvan
hiljainen rukous
Tarvitsen sinua
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kauniita sanoja, mutta oletko tosissasi vai leikitkö vain täällä?
Kaunista, ajattelen nykyään hyvin samalla tavalla. Mikään materia ei tuo onnea ja rauhaa.
Onko totta, että olet vähennellyt vähitellen. Kerro mulle jotain. Kirjoita vaikka kirje, mutta älä valehtele.
Miten voit? Välillä vaikka huonosti, silloin olisit menossa oikeaan suuntaan.
Minulla ihanan paljon puuhaa. Mukavaa tekemistä, taidan olla bipo. Välillä ylikierroksilla..
Vastaan tässä samalla tuohon edelliseen kysymykseen, kaipaan, ihan oikeasti.
Meillä kaikilla on historia, menneisyys, elämän jättämät jäljet mukanamme, kannamme niitä kehossamme, sielussamme. Kukaan ei selviä tästä matkasta ilman naarmuja.
Oikea rakkaus on siitäkin syystä hienoa että se antaa anteeksi, on suvaitsevainen ja vilpitön ja minä uskon oikeaan rakkauteen vieläkin.
En ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisista ja materialistisista arvoista. Se mikä ratkaisee, on se ihmisen sisin, sielu ja sydän.
Vaikka kuinka olisi kuorrutettu kauniilla ulkoisilla seikoilla, jos puuttuu se sydämen sivistys, minut sellainen jättää aina kylmäksi.
Kaipaan aitoa lämpöä ja välittämistä, ymmärtämistä ja huolenpitoa.
Hienosti ilmaisit asioita, jotka itsellenikin merkitsee eniten. Kaikki tyhjänaikainen jää vähitellen pois. Voiko jokin siirtymäaika tuntua herkästä ihmisestä mielettömän raskaalta? Olen käynyt todella paljon jotain läpi viimeisien kuukausien aikana.
Uskoisin näin, siirtymävaiheet ovat aina rankkoja, mutta me tarvitsemme niitäkin, kasvaaksemme ja kehittyäksemme tietoisuuden polulla. Elämä ei ole helppoa ja muutokset ovat usein henkisesti että fyysisesti kuormittavia. Ihminen pelkää ja karttelee muutoksia suuressa turvallisuuden tarpeessaan. Muttaa jos ihminen ei itse uskaltaudu muutoksen tielle, kohtalonpyörä voi suuressa viisaudessaan heittää tiellesi kohtalonomaiselta tuntuvan rakkauden tai vaikkapa sairauden, joka pakottaa katsomaan silmästä silmään omaa elämänkaartasi.
Herkälle ihmiselle nämä muutokset ovat aina suuria rasitteita, mutta niistä selvittyään on jo pitkällä oman kasvun ja kehityksen tiellä.
Ok, kiitos! :)
Naiselle?
Miehelle kirjoitan.
Minä taas olen aivan tarpeeton, en tarvitse mitään enkä ketään.
Kukaan ei ole tarpeeton. Me ihmiset elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Uskon ettet ole tarpeeton, jos näin olisi, et kirjoittelisi täällä. Joku tarpeesi, vaikket sitä itse tiedostaisikaan, täyttyy, kun kirjoitat täällä.
Ollessani metsässä, minulla soi joku biisi koko ajan päässä.
Viime aikoina se on ollut ” Älä jätä minua, älä jätä, minä tarvitsen sinua. . . ”
Epätoivoisen oloinen , mutta ihan hyvä
Mambaa
https://youtu.be/9F_pudtp8uE
Todella pahat fiilikset, jos Mambaa...
Kauniisti kirjoitit hänelle! https://www.youtube.com/watch?v=YmhoZX_d1nM
Kiitos. Kaunista ja herkkää..
Niin tarvitsen minäkin sinua. Niin kipeästi. Ehkä voit jopa vaistoata sen.
Ehkä vaistoankin..
Niin minäkin sinua.
Olisit aikamoinen aurinko jos jostain ilmestyisit.
Olisi ihanaa olla aurinko hänelle.