Jos luonnonuskonnot kiinnostavat, nytkö teen juuri niin kuin ei pitäisi?

Mielikuvitus rajana kun keksii yhteyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Mielikuvitus rajana kun keksii yhteyksiä.

Eiköhän Einsteinkin tiennyt mielikuvituksen tärkeyden jopa tieteessä.

Onko todella? Vapaa-ajattelussa on kolme haaraa: deismi, agnostismi ja ateismi. Vapaa-ajattelussa parasta on mielestäni juuri se että järjen käyttö on sallittua, haarasta riippumatta.

Deismissä uskotaan yhä suurempaan ja älylliseen henkeen joka on muokannut todellisuuttamme mutta kyseenalaistaa uskonnot.

Agnostismissa ei osata sanoa että onko jotakin suurempaa ja älyllistä henkeä mutta ei suljeta sitä mahdollisuutta poiskaan.

Ateismi ei tuohon henkeen usko, vaan lähinnä luottaa maallisiin näkökantoihin ja saavutuksiin.

Minä miellän itseni deistiksi. Minulla on hengellisyydestä eräänlaisia kokemuksia, ei raamatullisia ihmeitä tai näkyjä mutta kuitenkin sellaisia joita en pysty täysin luokittelemaan sattumaksikaan. Hallusinaatiot voinee siis sulkea pois.

Ateismissa näen ongelmaksi eräänlaisen ylimielisyyden jota myös näen uskonnollisissa yhteisöissä – se ei siis ole uskovaisten yksinoikeus. Tuo ylimielisyys liittyy heidän yleiseen uskoonsa että ihminen on jotenkin ylivertainen tiedossaan ja että heidän aistinsa ja työkalunsa riittävät koko suuren olemassaolon kuvan näkemiseen.

He eivät usko tai odota että he voisivat sittenkin olla jollakin tapaa ihmisinä sokeita, toisin kuin jotkin luonnon lajit joita itse ovat tutkineet.

Joka tapauksessa, uskon mieluummin että Jumala on vaikka häntä ei ole, kuin että en usko Jumalan olevan ja hän sittenkin on.

Mutta en tullut tänne keskustelemaan erityisesti tästä aiheesta.

Nolime kirjoitti:

Onko todella? Vapaa-ajattelussa on kolme haaraa: deismi, agnostismi ja ateismi. Vapaa-ajattelussa parasta on mielestäni juuri se että järjen käyttö on sallittua, haarasta riippumatta.

Deismissä uskotaan yhä suurempaan ja älylliseen henkeen joka on muokannut todellisuuttamme mutta kyseenalaistaa uskonnot.

Agnostismissa ei osata sanoa että onko jotakin suurempaa ja älyllistä henkeä mutta ei suljeta sitä mahdollisuutta poiskaan.

Ateismi ei tuohon henkeen usko, vaan lähinnä luottaa maallisiin näkökantoihin ja saavutuksiin.

Minä miellän itseni deistiksi. Minulla on hengellisyydestä eräänlaisia kokemuksia, ei raamatullisia ihmeitä tai näkyjä mutta kuitenkin sellaisia joita en pysty täysin luokittelemaan sattumaksikaan. Hallusinaatiot voinee siis sulkea pois.

Ateismissa näen ongelmaksi eräänlaisen ylimielisyyden jota myös näen uskonnollisissa yhteisöissä – se ei siis ole uskovaisten yksinoikeus. Tuo ylimielisyys liittyy heidän yleiseen uskoonsa että ihminen on jotenkin ylivertainen tiedossaan ja että heidän aistinsa ja työkalunsa riittävät koko suuren olemassaolon kuvan näkemiseen.

He eivät usko tai odota että he voisivat sittenkin olla jollakin tapaa ihmisinä sokeita, toisin kuin jotkin luonnon lajit joita itse ovat tutkineet.

Joka tapauksessa, uskon mieluummin että Jumala on vaikka häntä ei ole, kuin että en usko Jumalan olevan ja hän sittenkin on.

Mutta en tullut tänne keskustelemaan erityisesti tästä aiheesta.

Lue lisää

*He eivät usko tai odota että he voisivat sittenkin olla jollakin tapaa ihmisinä sokeita, niin kuin jotkin sokeat luonnon lajit joita itse ovat tutkineet.

Korjasin vielä tuon lauseen. Voisimmeko me jatkaa keskustelua luonnonuskonnoista nykypäivänä?

Luonnonuskonnot kiinnostavat koska mietin että voiko yksi ja sama uskonto näyttää koko kuvaa henkimaailmasta. Olisiko sittenkin niin että itse kullekin kansalle on näytetty alussa ikään kuin jalokiven yksi fasetti. Jos se pitää paikkansa niin minua kiinnostaa että mikä suomalaisten fasetti on, ja eihän sitä olla unohdettu kokonaan.

Suomen kansanuskonto on kuitekin luonnonuskonto jossa katedraali on elävä lehto. Minusta se on hyvinkin sopiva paikka jumalan palvomiseen koska Hän on itse ne alun perin kylvänyt.

Vaikka pyhän lehdon nimi oli alun perin hiisi, nykyään sekin tarkoittaa pirua koska kristinuskolla on ollut ympäri maailmaa taipumus demonisoida paikallisia alkuperäisiä uskoja joista se käännytti ihmiset, vapaaehtoisesti tai jopa väkisin. Silloinkin vaikka itse idea ei olisi paha ollutkaan. Kyse on kai kohdallani eräänlaisesta sympatiasta vaikka kristillinen elämä on minulle tuttua. Kai siihen vaikuttaa sekin että olen puhunut niille joilla on luonnonuskontoja ja he ovat olleet varsin ystävällisiä.

Jos uskonto väittää että se on koko totuus niin kuin kaikki kolme abrahamilaista uskontoa, sosiopaattien on liian helppoa saada vakuutettua ihmisiä tekemään uskon varjolla mitä he käskevät vaikka motiivi olisi enemmän poliittinen. Viisaat tietävät milloin he eivät tiedä.

Ja Jumalan lapsista... olenko minä yhä Jumalan lapsi jos olen tähän asti elänyt melko kristillisin elämäntavoin vaikka en olekaan kristiuskoa pitkään aikaan tunnustanutkaan? Uskoni Jumalaan tai mikä ensimmäisen hengen nimi onkaan eri kielillä, on pysynyt kuitenkin vakaalla pohjalla.

Uskon myös että kymmenen käskyä ovat oikeassa ja olen yhdelle miehelle uskollinen hetero.

Nolime kirjoitti:

Luonnonuskonnot kiinnostavat koska mietin että voiko yksi ja sama uskonto näyttää koko kuvaa henkimaailmasta. Olisiko sittenkin niin että itse kullekin kansalle on näytetty alussa ikään kuin jalokiven yksi fasetti. Jos se pitää paikkansa niin minua kiinnostaa että mikä suomalaisten fasetti on, ja eihän sitä olla unohdettu kokonaan.

Suomen kansanuskonto on kuitekin luonnonuskonto jossa katedraali on elävä lehto. Minusta se on hyvinkin sopiva paikka jumalan palvomiseen koska Hän on itse ne alun perin kylvänyt.

Vaikka pyhän lehdon nimi oli alun perin hiisi, nykyään sekin tarkoittaa pirua koska kristinuskolla on ollut ympäri maailmaa taipumus demonisoida paikallisia alkuperäisiä uskoja joista se käännytti ihmiset, vapaaehtoisesti tai jopa väkisin. Silloinkin vaikka itse idea ei olisi paha ollutkaan. Kyse on kai kohdallani eräänlaisesta sympatiasta vaikka kristillinen elämä on minulle tuttua. Kai siihen vaikuttaa sekin että olen puhunut niille joilla on luonnonuskontoja ja he ovat olleet varsin ystävällisiä.

Jos uskonto väittää että se on koko totuus niin kuin kaikki kolme abrahamilaista uskontoa, sosiopaattien on liian helppoa saada vakuutettua ihmisiä tekemään uskon varjolla mitä he käskevät vaikka motiivi olisi enemmän poliittinen. Viisaat tietävät milloin he eivät tiedä.

Ja Jumalan lapsista... olenko minä yhä Jumalan lapsi jos olen tähän asti elänyt melko kristillisin elämäntavoin vaikka en olekaan kristiuskoa pitkään aikaan tunnustanutkaan? Uskoni Jumalaan tai mikä ensimmäisen hengen nimi onkaan eri kielillä, on pysynyt kuitenkin vakaalla pohjalla.

Uskon myös että kymmenen käskyä ovat oikeassa ja olen yhdelle miehelle uskollinen hetero.

Lue lisää

> ...olenko minä yhä Jumalan lapsi...

Jos olet vanhurskas. Itse en pysty sanoa oletko vanhurskas.

Eiköhän me kaikki olla "samaanin pentuja" melko kirjaimellisesti, me suomalaiset.

Kyllä minä silti haluaisin säilyttää myös terven järjen, minkä uskonnon lopussa valitsenkin jos valitsen.

Ja mitäpä se olisi muilta pois kunhan osaan käyttäytyä.