Työ ja yliopisto

miten niin rahatilanne ei anna mahdollisuutta jäädä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Moni opiskelee varsin rahattomana, Olethan kuitenkin työelämässä ja saanut rahasi poikimaan. Miksi opiskella jos ei ole motivoitunut ja sitoutunut panostamaan opintoihinsa heti ja täysillä. Missä on pihvi? Päätöksenteosta, rohkeudesta on kysymys ja riskin ottamisesta. Lainaus: "Mulla on mahtava, joustava työ enkä pysty tiputtamaan työtuntejani.." Eikös tuollaisessa lausahduksessa ole jo melkoinen ristiriitakin. https://www.youtube.com/watch?v=2jOjbzjE8GM

Miksi haikailet opiskelijaksi, jos sinulla on mahtava, joustava työ? Toisinaan on niin, että et voi saada kahta asiaa, vaan on valittava. Valitset mahtavan, joustavan työn tai opiskelun. Tosin en sanoisi työtäsi joustavaksi, jos et voi vähentää työtunteja. Rahatilanteesikaan ei jousta.

Yliopistossa opiskelu sinänsä merkitsee täysipäiväistä työtä, jos aikoo joskus valmistuakin. Siihen on hankala yhdistää täysipäiväistä ansiotyötä. Yliopistossa et voi koskaan vedota työkiireisiin tai ylipäätään ansiotyön asettamiin rajoituksiin.

Aika paljon toki riippuu opiskelualasta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Joillakin aloilla, kuten lääketieteessä, edetään yhtenä rintamana kurssilta toiselle ja käytännön harjoittelua on paljon. Kokopäivätyö ei tule kyseeseen. Joillakin humanistisilla aloilla puolestaan voi säädellä opintojaan aika paljon.

Itse opiskelin humanistisia tieteitä koko ajan säännöllisessä osa-aikatyössä (20 h/vko) käyden. Työaikani oli osittain joustava. Säännöllisessa kokopäivätyössä käyden opiskelu ei olisi onnistunut monestakin syystä. Ei ainakaan minulta!

Elämä on valintoja!

Mitä alat opiskelemaan? Itse opiskellut ja käynyt töissä täysipäiväisesti. Kyllä tässä uhrauksia joutuu tekemään ja valmistuminen viivästyy, mutta mahdollista on. Nyt perinteinen gradua vailla valmis.

Etkö voi saada opintovapaata työstäsi? Lain mukaan työnantajan on myönnettävä opintovapaata max 2 vuotta ja tuon ajan ei tarvi olla yhtäjaksoista. Tosin työnantajalla on oikeus siirtää opintovapaan alkua. Voisit kai kesät ainakin olla nykyisessä työssäsi ja talvet opiskella.

Voit aloittaa kyllä, joku yliopisto-ope sanoi, ettei he voi mitään sille, ettei joku yliopistoon päässyt ja ilmoittautunut sitten opiskele. Koronakeväänä ne etäopinnot ainakin oli mahdollisia.
Ongelma voi sitten loppuvaiheessa ilmetä, jos et ole suorittanut opintoja riittävästi. Nykyään ei ole ikiopiskelupaikkoja jaossa!
Ehkä voit jossain vaiheessa olla "poissa" vuoden. Armeijassa olevat käyttävät tätä mahdollisuutta. Voit otta yhteyttä opinto-ohjaajaan, jos sattuis osata neuvoa sua, samoin samaa opiskelleilta voit kysellä.

Oon ite suorittanut 40h/vko 8-16 päivätyön ohella kauppiksen kursseja yli 100 op kahdessa vuodessa. Sanotaanko näin, että ei se oo kivaa eikä helppoo, vaan melko yksinäistä puurtamista, lomaa ei oo koskaan ja saat lähestulkoon kaikki illat ja viikonloput opiskella. Itsenäisen opiskelun merkitys korostuu ja kaiken saa päntätä yksin kotona. Luennoilta sais varmasti paljon irti ja mieluusti niillä kävisin, mutta kun ei aina pääse, niin ei pääse. Kauppiksessakin esim. kielissä ja monissa muissakin kursseissa usein pakollista läsnäoloa, jolloin oltava pois töistä. Verkostoituminen ja kontaktien luominen on hankalaa, kun et pääse paikalle koskaan. Työnantaja ei tykkää kun oot pois töistä ja sit taas yliopistoa ei kiinnosta tippaakaan ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja olet huono opiskelija jos käyt töissä etkä ole läsnä. Välillä tuntuu, että tässä kuviossa yhdistyy opiskelun ja työnteon huonoimmat puolet ja missaan ne parhaimmat. :D Joskin oon jo opiskellut toista alaa aiemmin ja kolunnut silloin kaikki bileet läpi et sinänsä ei niin haittaakkaan etten niihin pääse. Eli tiivistetysti, työn ohella opiskelu onnistuu kyllä, mutta en välttämättä suosittele tätä kenellekkään. Toisaalta riippuu myös alasta täysin että onnistuuko vai ei, varmaan esim. lääkiksessä tää ei onnistuis alkuunkaan.