Kun ei löydä mitään sisäistä syytä siihen, alkaa väkisinkin etsimään vastauksia. Tuntuu kuin olisi koko ajan jonkinlaisen suurennuslasin alla ja kuitenkaan siihen ei löydy mitään sellaista syytä miksi näin pitäisi olla. Eli syy on jossain muualla kuin itsessä, ja silloin mieli vetää vielä enemmän maihin, kun tietää kaikkien ongelmien olevan muiden vika. Jos ihminen ei saa tehdä elämässä nautinnollisia asioita, niin se lamaantuu täysin, se ei enää löydä valoa mitä seurata, tai polkua missä voisi olla onnellinen. Se mitä itse olen kokenut on täysin turhaa ja se ei johda mihinkään sellaiseen, miksi elän ja mitä haluan elämältäni. Ehkä joku toinen voi kuvitella ihmisen olevan oikealla tiellä, kun se ei muuta tee kuin nuku ja hereillä tuijottaa tyhjyyteen ilman järkeviä ajatuksia. Sitä en tule koskaan ymmärtämään miten joku voisi olla tyytyväinen elämäänsä, jos on vastaavaa tilassa mitä itse olen, tässä ei vain ole mitään sellaista minkä vuoksi haluaisi tehdä enää mitään. Ihminen ei vain voi koskaan olla iloinen ja onnellinen nukketeatterin hahmona, tai eläimenä jota vain testataan ja kytätään loputtomiin vuodesta toiseen. Miksi joku voisi ajatella kaiken olevan hyvä juttu? Hyvä asia ilman mitään hyvää, ilman palkintoa mistään ja pelkkiä menetyksiä, huonoja kokemuksia ja pahaa oloa- miten sellaisesta voi löytää jotain. Sitten kun heräät aamulla ja luulet jo jonkin asian muuttuneen, alkaa sama negatiivinen sähkö virtaamaan kehossasi laittaen päivän niin huonoksi ettei sen kanssa voi elää. Kenelläkään ei ole antaa vastauksia eikä kukaan välitä, olet vain hyvlkiö jota kohdellaan kuin jätesäkkiä, olet eläin häkissä ilman järkeä ja iloa, ilman kunnioitusta ja hyväksyntää. Masennus täyttää lähinnä ihmisoikeuden kannalta rikoksen merkit, ja kuitenkaan ketään ei rankaista. Päämäärää eikä palkinto ole, on vain otettava monivuotinen paska kannettavaksi olalleen ja hyväksyttävä kaiken olevan oikein. Miksi silloin ei käyttäisi oman käden oikeutta, kun se on ainoa laillinen ja järkevä teko varsinkin kun oma elämä ei enää tunnu omalta, tuntuu kuin olisit elävänä kuollut, jossakin sellaisessa missä mikään ei ole koskaan hyvin. Ihan kuin olisit jossain todella huonossa virtuaalitodellisuudessa, ja ainoa iloinen on se joka nauraa ongelmillesi tietäen ettet voi koskaan ketään syyttää mistään. Luin joskus, että ihmisen täytyy saada olla irti kaikesta, jos siihen ei ole syytä ja näin pitää toimia heti eikä kuudestoista päivä. Se on myös sellainen asia, jota pitäisi todella kunnioittaa eikä vain ajetella mikä ehkä voisi olla paremmin ja mikä voisi olla vielä hyväksi. Maailmaan ei kannata lapsia tehdä, koska sen jälkeen olet vain pelkkä kohde viranomaisille, olet loputtoman silmä alla eikä iloa pysty repimään enää mistään. Eivät he sitä ymmärrä kuinka huonoa se ihmiselle tekee, että kaikkeen yritetään vaikuttaa, vaikka ajatus olisikin alunperin hyvä, sitä se ei koskaan ole. Mikä on siis sen arvoista, että kaikkein tärkeintä on pitää ihminen kiinni jossain tuntemattomassa? Ei sellaista voi olla, kenekään elämä ei voi olla yhtään sen arvokkaampi kuin kenekään toisenkaan. Se että vaikka jotain suojeltaisiin, tai olisi epäilys jostain, ei sekään ole painava syy varastaa keneltäkään elämää ja yksityisyyttä- silloin se ei ole elämää, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ja jokainen hetki on vain toinen toistaan surkeampaa tuskaa.
Miettisin aamusta mistä oikein masennus ja huono olo johtuu?
Anonyymi
80210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Jos pääkopan johdot on noin pieleen viritetty niin eihän sitä aloittaja välttämättä näe että se perimmäinen vika on siinä eikä muissa.
Mikä ajatuksissani oli sellaista, että se horjuttaisi päätelmiäni. Kirjoitus ei ollut hatusta tempaistu, vaan kokemuspohjaista. Miten toisella tavalla voisin kokea asioiden merkityksen, jos ne kerran ovat kyseisellä tavalla. Vika on todellakin täysin muissa eikä itsessäni, en löydä yhtään asiaa, mikä voisi saattaa itseni tälläiseen tilanteeseen. Näissäkin asioissa on säännöt, ne eivät ole mitään leikkejä, ei ihminen ole mikään lelu, jota riepotetaan joka suuntaan ilman mitään tarkoitusta. On helppo ymmärtää miksi pieniä virheitä tehneet ihmiset ovat lopulta romuttuneet täysin raunioksi niiden tahoilta, jotka haluavat vain pitää sinua kohteena ja pitää täysin kyvyttömänä mihinkään. Luottamus on täysin nolla, kuka sellainen on, joka päättää tuhota ihmisen elämän näillä keinoilla. Ehkä kenties sosiaalityöntekijä, joka harjoittaa omaa oikeuslaitosta triggeröiden hyvän veronmaksajan tyhjän päälle terapeuttien ja lääkärien kustannuksella. Pitäisi siitä kiittää, pitäisikö olla onnellinen, kun roikut jonkun naruissa vuodesta toiseen ilman omaa elämää? Se on hieno ja mukavaa sanoa taustalta kaiken olevan tärkeää ja välttämätöntä, samalla kuin loikoilee palmun alla juoden shangriaa. Niin eihän sille ole merkitystä miten toinen voi ja miltä hänestä tuntuu. Kaikki on vain erityisen tärkeää ja kuitenkaan mitään tarkoitusta millään ei ole. Halutaan vaan näyttää kuinka korkealla ollaan pyramidissa ja toteuttaa sitä ihmisten vapauden menetyksellä. Vankilassakin ihmisillä on paremmat olot, mitä silloin jos olet loputtoman vapaudenriiston kohteena viranomaisten puolesta.
Missä on eettisyys? Mihin se on kadonnut? Minkälainen ihminen kokee jonkun tarvitsevan niin paljon seurantaa ja kyttäystä, että terveys rapistuu kaiken seurauksena? Onko sellainen todellakin enää minkään lakipykälän mukaan laillista? Ei varmasti ole ja silti harjoitetaan ties minkälaista ihmiskoetta ja otetaan kakusta pois suurin osa pois, ja tietenkin ne asiat joiden takia ihminen on jaksanut elää ja nauttia kaikesta. Mitään ei jätetä, mutta herkkä huomaa pienimmänkin korvan soimisen, pienimmänkin heilunan tasapainossa, pienenkin elohiiren kehossa. Kun ihminen alkaa kirjoittamaan kirjakieltä täysin tyhjästä, voi helposti tajuta sen kaiken tulevan jostain muualta. Joku voisi sanoa ymmärrettävää, mutta ei se ole, kirjoituskone käy nopeampaa kuin ajatus juoksee. Ei ihminen ole tyhmä, varsinkaan silloin kun se huomaaa omassa itsessään jotain sellaista mikä ei siihen kuulu.
Tuo on täysin totta, että viranomaiset voivat tuhota elämiä. "Auttaminen" meidän perheen kohdalla oli karhunpalvelus. Ja syytä ei minussa ollut, vaan kyttäämisellä ja vainoamisella ajettiin loppuun. Kaikesta ei taida tulla kuntoon enää.
Näin katson myös asian. Täysin tahallista perheiden, yksilöiden elämän tuhoamista. Ei ole tarkoitus auttaa, vaan pitää ihminen vankina ja vielä tavalla, missä kaikki ratkaisusi ovat vääriä paremman elämän suhteen. Asioita joita et koskaan tekisi ilman näitä upeita auttajia. Kaiken kaikkiaan Suomi on paska maa ja vielä huonommat terveyden alan ihmiset. Sosiaaliviranomaiset ovat näistä kaikkein pahimmat, heillä ei ole koskaan tarkoitus parantaa perheiden tai yksilöiden elämää. Halutaan vaan mahdollisemman paljon paskaa ihmisen niskaan, ihan kuin se johonkin auttaisi.
Esimerkiksi tässäkin kaupungissa on sosiaalivirkailijoiden paikkalla sellaisia idiootteja ettei pahemmasta väliä.
No niitä vöhemmän fiksuja nyt voi olla missä tahansa, esim ties mitä höplästä vedettävää huudatussakkia, jne mutta jos hommat menee vaikkapans vahvemman tuen puolella ihan solmuun, niin peiliin voi ihan katsoa.
Entä jos olisikin niin? Mitä se auttaa, että elät elämääsi jossain mistä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Vai onko todellakin järkevää viettää useita vuosia nukketeatterin hahmona ja menettää kaikki elämästä vain sen takia että joku haluaa vahdata touhujasi?
On niillä helppo triggeröidä heikompaansa. Tavallaan "mitä sinä juntti mitään tiedä, kun et osaa puhuu ongelmistasi" öö sossuille. Joiden alun alkaenkin olisi kuulunut toimia toisella tavalla. Laki lirja kädessä olla tekemisissä, että näin ja näin tulee mennä ja piste. Syrjäytyminen on niille kuin alkoholi alkoholistille nautinto siitä, että saa itsellistä ihmistä nöyryyttää. Otetaan esimerkki Eräässä perheessä perheen äiti pahoinpidellään tajuttomaksi. Äitiä uhataan lapsen huostaanotolla. Elämä jatkuu vuodet kuluu jne. Sitten äitinkin tarvitsee missä on mies joka voisi auttaa? Ei kai äiti voi ottaa tuosta noin miestä joutuu pahoinpidellyksi jonka vuoksi luottamus miehen tuomaan turvallisuuten on mennyt jouduttuaan törkeän kotirauhan ja varkauksien kohteeksi, että näin toimitaan suomen maassa. Samojen vuosien vieriessä on havainnoinut ympärillään olevaa maailmaa niin on huomannut ettei uusio perheet toimi. Kas, siitä on tehty kirjakin.
Itse tulin uskoon..suosittelen kokilemaan ei aiinakaan tarvii syödä kun Raamatusta Jumalan Sanaa ja juoda Kirvoittavia lauseita elävän veden virrasta..
KIITOS HERRALLE
Samaa mieltä...Herra Pelastaa..molemmat
Uskontojutut ei kiinnosta sitten pätkääkään, en usko taruolentoihin ja nykypäivän kun menet jossain mainitsemaan sanan jeesuksesta tai jumalasta sinut nauretaan maan rakoon. Harva enää uskoo näihin hömppätarinoihin ja se pieni sektori pienenee koko ajan.
Minun huono oloni johtuu menneisyydestä kun pakotettiin pitämään esitelmiä ja pakotettiin lain turvin tekemään monia muita vastenmielisiä asioita. Kyllä se ihan muista ihmisistä on alkuun lähtenyt ja heidän ideologioistaan joita väkisin tuputtavat. On lapsellista puhetta väittää että kaikki on omaa syytä jos jo heti alussa pakotetaan.
Kaikki sen tietävät ettei ongelmat ole lähtöisin itsestä, vaan ihan jostain muualta. Eihän kenekään tarvitsisi edes hakea mielenterveyspalveluja ellei niitä tahallaan aiheuteta niiden taholta jotka myös kaupittelevat. Nykyään kun menet ostamaan kodinkoneen on selvää, että se rakennetaan kestämään vain tietyn ajan ja kiertokulku kauppiaan intresseille on taattu. Olisi tyhmää kaupata tavaraa sillä varjolla ettei asiakas enää koskaan tulisi takaisin.
Se ero tässäkin, että nykypäivänä rikki menneen kodinkoneen syyksi laitetaan kuluttaja eikä laitteen voittoa tavoitteleva heikkous. Sama se on muissakin asioissa, asiakas pitää saada takaisin ja jokainen tietää miten käy, kun kukaan ei enää osta palveluita kunnalta tai yksityisiltä- ne menevät konkurssiin tai ne lakkautetaan vähäisen tarpeen vuoksi.
Tee rikosilmoitus!
Ihminen on eri asia kuin kodinkone.
Elämän yksi tarkoitus on oppia ja kehittyä ihmisenä. Kukaan ei ole täydellinen.
Jokaisella ihmisellä on erilaisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä elämänsä varrella.
Monia auttaa liikunta, luonto, musiikki, kirjat, elokuvat, keskustelut luotettavien ihmisten kanssa.
Pitää myös olla rehellinen itselleen eikä nostaa itseään toisten yläpuolelle, meissä kaikissa on vikoja ja puutteita.
Se on totta, jokaisella on kehitettävää omassa elämässään ja harvemmin ilman sairauksia kukaan pääsee elämänsä läpi, tai ilman kriisejä, epäonnistumisia tai menetyksiä. Olisikin helppo sanoa ettei koskaan ole ollut mitään, se olisi valehtelua. Joskus sitä ei vain osaa arvostaan omaa elämää ja tuntuu ettei vanhoja virheitä pysty enää paikkamaan, vaikka oliskin mahdollisuus elää lopun elämää paremmin. Kaikki tuntuu vain loputtomalta, silti ettei mikään muutu koskaan paremmaksi. Kun on monta kertaa yrittänyt tehdä elämästään parempaa ja aina se lyö kasvoille, silloin menettää uskon kaikkeen.
Itse olen ainakin luovuttanut kaiken suhteen. Tarpeeksi kun ottaa paskaa niskaan, niin ei enää mikään kiinnosta. Se on joskus kaiken hinta. Jos sitä ollaan haluttu, niin mitä pieni ihminen sille mitään voi muuta kuin katsella peilistä oman elämän lipuvan alta. Tottakai usea polttaa kynttilää tietämättään kummastakin päästä ja sydän palaa liian nopeasti loppuun. Vaikka jokaisen olisikin hyvä pysähtyä edes kerran elämänsä aikana kunnolla ja alkaa miettimään omaa elämänkaarta ottaakseen opiksi virheistä tarkoituksena eheyttää tulevaisuuden mahdollisuuksia on se toisaalta todella haitallista joillekkin esimerkiksi itselleni. Kaikki huono on muovautunut sen mukana miten olen käsitellyt asioita menneistä.
Itse olen hyväksynyt monet menneet asiat jo menneisyyteen kuuluviksi. Mutta oli aika, jolloin tietyt asiat tuli vaikka sitten yöuniin. Työstin sitä kautta paljon. Ihmiselle ei ole hyväksi katsoa taaksepäin elämässä. Käydä vaan läpi ja jättää sinne.
Mitäs jos on raiskattu ja aina kun tv:n avaa niin sieltä tulee jotain seksiin liittyvää?
TV kiinni siinä tapauksessa.
Muuten hyvä idea mutta jos on vaikka pakollisia koulutuksia joihin on tarkoituksella piruuttaan laitettu jotain seksiin liittyvää vaikka joku sana. Mitäs sitten kannattaa tehdä? Työn puolesta vaaditaan että on pakko suorittaa ja sitten satanistit sielun tappajat korkeakoulutetut piruuttaan laittavat vihjauksia.
Luovuttaa ei kannata. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus huomata mitä voisi tehdä toisin ja mikä tekisi onnelliseksi sekä itsensä että muut läheiset tai löytää uusi kumppani tai uusi työpaikka.
Aika hassua, että on monia mahdollisuuksia mutta yksin pähkäillessään niitä ei aina huomaa eikä huomaa ilonaiheitakaan.
Niin+ajatellaan,+että+ole+toisten+keikuteltava+ja+pitäisi+yrittää+tehdä+elämässä+jotain+kehittävää.+Voin+kertoa+ettei+se+mahdollista,+se+kaikki+haitta+mitä+on+taustalla+vaikuttaa+90%+siihen+miten+voit.+Jokainen+voi+vetää+tuosta+helposti+johtopäätöksen,+että+jos+vain+10%+itsestäsi+on+sitä+aitoa+omaa,+niin+miten+ihneessä+kukaan+voi+suunnitella+elämäänsä+parempaan+suuntaan.+Ne+90%+jotka+tulevat+tukena+ja+ajatuksena+parempaan+jostain+muualta+pitäisi+olla+sellaista+millä+olisi+jotain+tarkoitusperää+elämälle.+Ei+ole+kyse+mistään+syömisestä+tai+lenkillä+olemisesta,+vaan+siitä+ettei+kukaan+aikuinen+ihminen+ole+ansainnut+elää+muiden+johdateltavana.+Ei+ihminen+voi+olla+onnellinen+silloin,+jos+kaikki+on+lähtöisin+jostain+toisaalta.+En+minä+ainakaan+ja+masennus+vain+pahenee,+kun+ymmärrän+olevani+pelkästään+sätkynukke,+vailla+sitä+mitä+haluan+olla.+Ihminen+haluaa+olla+vapaa,+se+on+tärkein+perusedellytys+sille,+että+ihminen+voi+hyvin.+Ei+kukaan+voi+silloin+hyvin,+jos+sitä+ohjeistetaan+ja+annetaan+kuvia+jostain+typeristä+haaveista,+joilla+ei+ole+mitään+mahdollisuutta+toteutua.+Joka+päivä+vaan+alkaa+tämä+touhu+nyppimään+enemmän+ja+enemmän,+se+vie+kaiken+elämänilon,+kaiken+mahdollisen.+Eikä+se+siitä+ennen+miksikään+muutu+ellei+taistalla+jokin+asia+lopu.+Silloin+ei+ole+enää+kysymys+mitä+minä+teen,+vaan+mitä+toiset+tekee.+Nytkin+on+huimannut+5+päivää+putkeen+täysin+tyhjästä,+olet+aallokoilla+merenkäynnissä+24/7+makuillasi+tai+et+ja+mikä+on+tavoite+ja+merkitys-+ei+mikään+muu+kuin+älytön+kyttääminen+ja+tarkkailu+vailla+mitään+järkeä.
Ja sitten pitäisi olla iloinen ja tyytyväinen elämään. Ja niin olisinkin, kun huomaisin olevani yksin ilman mitään ulkopuolista, joka haittaa negatiivisesti siihen mihin pyrin ja mitä haluan. Tässä ei ainakaan ole yhtään mitään sellaista jonka vuoksi elän. Sitä ei kuitenkaan viranomainen ymmärrä, kuvitellaan että loputtomalla kyttäämisellä ja huonolla ololla saavutetaan jotain elämää suurempaa ja ainoa mitä tuotetaan on vastakohta edes kohtuulliselle elämälle.
Siksi olenkin päättänyt etten tee elämäni aikana enää yhtään mitään minkään vuoksi, vaan loikoilen sohvalla lopun elämäni tekemättä yhtään mitään. Kortta ristiin en laita nyt enkä jatkossakaan, sitä ollaan haluttu. Niin kauan kun huomaan pienenkin vaikutteen ympärilläni pidän ajatuksen jonka vuoksi elän. Vapaus ja yksinäisyys on ainoa vaihtoehto onneliseen elämään, ilman sitä ei ole mitään. Eikä minua kiinnosta mitkään mielen panot ja ajattelut joistain naisista, jotka eivät edes ole tietoisia että ajattelet heitä, sekin on täysin tekaistua paskaa ilman mitään todellisuutta. Mitä siitäkään saa, seksuaalisia kuvitelmia ja unelmia täysin turhasta, kaikki pelkkää keksittyä ja alitajunnan muokkausta. Hävettää olla Suomalainen, hävettää katsoa muita, niitä joiden elämään ei puututa ja kyselen itseltäni? Miksi vitussa olen joutunut tähän paskaan mistä ei ole mitään iloa ihmisen elämässä. Hävettä katsoa ulos ikkunasta ja katsella kun toiset hymyilee ja nauraa, he ovat oman elämänsä herroja toisin kuin minä. Olen vain koekaniini ja eläin jota rääkätään ja testataan ilman mitään syytä, en voi koskaan nauraa aidosti tai tuoda mielipiteitä esille, että voisin olla varma niiden oikeasta alkuperästä. Ei minulla ole elämää, tätä ei voi sellaiseksi kutsua. Kaikenmaailman naisia heitetään mieleen, enkä saa siitä mitään, haamuja ja oletuksia, kuvitelmia ja hukkaan heitettyä aikaa ajatuksien kanssa, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Älä kuvittele olevasi vapaa lojumalla sohvalla tekemättä mitään. Olet oman itsesi vankina.
Pitäisikö lenkkeillä ja syödä porkkanaa loppuelämä ja uskotella itselle, että näin kun jatkan saan vapauteni. Kuvitelmasta tulee lähinnä mieleen elokuva Gladiator, jossa todellinen kenraali raivasi tiensä kisojen kautta suurelle areenalle, jotta saisi vastaansa Caesarin, joka oli väärin perustein hankkinut itselleen kruununsa. Ennen kuolemaa kenraali ajatteli pääsevänsä kotiin taivaaseen oman perheen luo, joka oli tapettu. Hän etsi vapautta, jonka sai vasta kuoltuaan. Elokuva herättää helposti kuvan, että olet vapaa kun kuolet, se houkuttelee helposti katsomaan sen kortin, ainakin kun elämä on verrattavissa kuolemaan, niin kuin itselläni, ei ole mitään elämää.
MItäs sitten jos ei voi olla onnelinen jos ei saa olla yksin?
Hankkiudu johonkin työhön, mitä saat tehdä rauhassa ittekses, ihan joku paskahommia vaan, ei väliä. Sen jälkeen sun ei tartte enää olla noiden viranomaisten kanssa missään tekemisissä.
Masennus on sinun. Vika ei ole muissa. Löydä elämällesi tarkoitus, niin alkaa helpottaa.
Elämälle ei ole tarkoitusta, jos et tunne itseäsi siksi joka oikeasti olet. Miten voi löytää tarkoituksen omalle elämälle, jos sitä ei ole olemassa?
Kenelle sitä tarkoitusta muka etsii, jonkun toisen mieliksi vai kenelle, jos et kerran tunne itseäsi enää. Teetkö kaiken vain jonkun toisen mieliksi, koska itselle sitä ei voi tehdä, koska sellaista ei ole sillä hetkellä olemassa. Se on paradoksi, et voi tehdä jotain asiaa itsellesi jollet ole se aito itsesi.
Miten niin vika ei ole muissa jos esitelmiä on pakko pitää? Jos opettajat pakottavat niin miten voi vika olla itsessä? Jos trauma on jo aiheutettu niin milläs sen pois otat? Elämän tarkoituksella ei ole enää mitään merkitystä jos joutuu elämään vammaisena. Sinä kusipää varmasti jankkaat että vaikka ei ole jalkoja niin on samaan aikaan täysin kunnossa.
"Useimmat ovat vähintäänkin vähän hukassa oman elämänsä tarkoitusta miettiessään. ”Subtle Art of Not Giving A F*ck” -kirjan kirjoittaja Mark Mansonin mukaan vastauksen kinkkiseen kysymykseen voi löytää vain omaa ajatteluaan haastamalla.
1. Minkä pahan voileivän valitset?
Kaikella on hintansa, eikä mikään ei tunnu jatkuvasti mieltä ylentävältä. Olisikin tärkeä miettiä, millaisiin uhrauksiin ja vastoinkäymisiin on valmis tavoitteensa saavuttaakseen.
Pop-artistiksi ei ponnahda, jos luhistuu kritiikin edessä, eikä menestyneeksi yrittäjäksi ei nouse, jos pelkää epäonnistumisia. Huippulakimiehen fiini toimisto on kaukainen päiväuni niille, jotka eivät kestä 80-tuntisia työviikkoja.
Jokaiselle tarjotaan joskus pahaa voileipää. Kysymys onkin siis, kuinka pahan voileivän ihminen on valmis kakomatta syömään.
2. Mikä sinussa saisi 8-vuotiaan itsesi itkemään?
Ihmisillä on iän myötä taipumus menettää tarttumapintansa asioihin, joista he lapsena pitivät suuresti. Sosiaalisessa paineessa tuntuu helposti siltä, että ainoa syy tehdä jotain, on siitä saatu tunnustus.
Lapsena on saattanut nauttia esimerkiksi kirjoittamisesta, piirtämisestä tai musisoinnista, mutta aikuiseksi vartuttuaan on käynyt selväksi, ettei harrastuksista ole ammatiksi.
Jos vaikkapa 8-vuotias kysyisi aikuiselta versioltaan, miksi tämä on lopettanut musiikkiharrastuksen, minkä vastauksen hän saisi?
Mikäli vastaus olisi, ettei soittaminen tuo leipää pöytään, saattaisi talousasioista vapaan lapsen silmänurkkaan kohota kyynel. Monesti kuullun sanonnan mukaan raha ei tuo onnea. Lauseen toistolle on järkiperäinen syy.
3. Mikä saa sinut unohtamaan syömisen?
Ihmisten olisi hyvä pohtia, mitä he tekevät silloin, kun aika yksinkertaisesti tuntuu katoavan. Minuutit kääntyvät yhtäkkiä tunneiksi, ja sitten sitä huomaakin illallisen jääneen syömättä.
Esimerkiksi Isaac Newtonin äidin kerrotaan säännöllisesti muistuttaneen lastaan syömään, sillä muuten tämä olisi uppoutunut työhönsä ruumiilliset tarpeensa unohtaen.
Mikä tahansa saakaan tiimalasin hiekan valumaan silmänräpäyksessä, kyseisen asian merkitystä kannattaa pohtia. Mikä toiminnassa vie mukanaan?
Syyn löydettyään intohimoaan voi soveltaa elämän eri osa-alueille.
4. Missä tilanteessa et halua tulla nolatuksi?
Ennen kuin voi olla jossain asiassa hyvä, pitää olla huono. Ja tullakseen hyväksi saattaa olla välttämätöntä nolata itsensä jollain tapaa – useampaan kertaan.
Monet välttelevät ikävää nolatuksi tulemisen tunnetta. Jatkuva epämukavien tilanteiden välttely kuitenkin johtaa siihen, ettei ikinä pääse tekemään asioita, jotka kokee tärkeiksi. Tärkeissä asioissa epäonnistuminen kun eniten haavoittaa.
Samasta syystä kannattaa pohtia, kenen vuoksi unelmiensa tavoittelemista välttelee. Ulkopuolinen määrittely, kuten vanhempien tai ystävien suhtautuminen asiaan, ei saisi vaikuttaa päätöksentekoon.
Mitä enemmän haaveen saavuttamiseen liittyvät epäonnistuminen ja ennakkoluulot pelottavat, sen tärkeämpää unelmaansa kohden on pyrkiä.
5. Kuinka ajattelit pelastaa maailman?
Nopea vilkaisu uutisotsikoihin kertoo, ettei maailma ole paratiisi. Pahuudessa piehtaroiminen on hyödytöntä, mutta pahalta ei täydy tyystin sulkea silmiään.
Voidakseen elä onnellista ja hyvää elämää, on mietittävä omaa arvomaailmaansa, eikä vain omia nautinnon lähteitään.
Arvojaan lähellä olevan ongelman löydyttyä on sitä ryhdyttävä ratkaisemaan. Yksi ihminen ei maailmaa pelasta, mutta omilla teoillaan voi osallistua maailman parantamiseen.
Merkityksellisiksi koetut teot ovat tärkeitä niin yhteiskunnan kuin yksilön oman onnellisuuden ja itsensä toteuttamisen kannalta.
6. Jos sinulla olisi vuosi elinaikaa, mitä tekisit?
Kuoleman ajatteleminen voi tuntua pelottavalta, mutta se voi olla myös hyödyllistä elämänsä tärkeysjärjestystä miettiessä. Mitä tehden viimeisen vuotensa haluaisi viettää?
Poismenoa pohtiessa voi myös kysyä itseltään, millaisen testamentin kirjoittaisi ja mitä haluaisi hautajaisissaan sanottavan. Jos ajattelee, ettei paljoa hyvää sanottavaa löydy, voi olla hyvä ryhtyä työskentelemään asiaa edistääkseen."
Se on olemassa, sinun pitää vain keksiä se.
Lukaisepa joutessasi kirja Ihmisyyden rajalla, Viktor Frankl.
"Frankl vapautui vuonna 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat menehtyneet keskitysleireillä.[2][3] Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska hän oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä. Hän sai kuitenkin Wienin Neurologisen poliklinikan ylilääkärin paikan vaikka ei ollut kovin hyvässä kunnossa.[2] Pian vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa muistilappusten avulla. Sanelu kesti yhdeksän päivää, ja teosta kirjoittivat useat pikakirjoittajat.[3] Teos on nimeltään Ein Psycholog erlebt das KZ[2] (Ihmisyyden rajalla). "
Lopulta kysymys on ihmisoikeuksista eikä mistään muusta! Jos ihminen on oikeutettu tekemään ja elämään tavalla, joka on lain mukaan sallittua, niin silloin se ei kuulu muille. Siitä ei pääse mihinkään. Jokaisella on oikeus elää omaa elää, oikeus olla vapaa toisista. Tämä on se asia, minkä takana jokaisen pitäisi seistä ja silloin kun yksilön kohdalla se ei tapahdu puhutaan rikoksesta. Ei puhuta enää rahasta, juomisesta, perheistä tai työstä, vaan puhutaan oikeudesta olla se ihminen joka oikeasti on eikä mikään huono välikopio itsestä, milloin ei koskaan täyty kyseinen oikeus. Silloin elämä ei pidä sisällään yhtään sitä, mitä ihmisen oikeutettuun elämään kuuluu.
Te sekä puhutte että ette puhu samasta asiasta. Frankl oli sitkeä vaikeissa olosuhteissa, koska hän pystyi elämään olosuhteissa jotka eivät vieneet häneltä oman itsensä merkitystä, toiveita tai tavoitteita. Hän kuitenkin eli siellä muiden mukana, jotka jakoivat saman käsityksen että on väärin pitää heitä vankina, kohdella ko tavalla, josta he myös ovat ammentaneet voimaa (yhteinen ylpeys omasta itsestä).
Hän mitä todennäköisemmin toimi askareissa läsnäollen siinä tilanteessa eikä haikaillut muualle, joten ennenkuin meditaatio oli muodikasta, elä hetkessä! Ajatteluineen, hän pystyi sillä sysäämään ajatukset pois siitä miten paremmin asioiden pitäisi olla, eikä sisäistä ristiriitaa syntynyt, vaan mitä todennäköisemmin eli hetkessä että siinä että vapautumisen jälkeen ei olisi menettänyt mitään, koska eli hetkessä kokien itsensä merkitykselliseksi.
Ap sanoo että hän on "vankilassa" yksin, ei ole kohtalontovereita, jotka toisivat yhtenäistä ylpeyttä seisoa jotain vastaan, tuntea itsensä merkityksellisemmäksi kuin riistäjänsä, ei ole mitään mihin vedota, ei pienintäkään sosiaalisuuden tunnetta, otetta ympäriltä. Näkemystä jaettavaksi.
Jolloin ap on sekä oikeassa että ei ole. Vastauksina tarjotaan diipadaapaa visioista, suurista kertomuksista, jotka ristiriitaisesti kumoavat sen.mitä ensin ajattelevat, sopeudu joukkoon, vaikka suuri kertomus viite sanoo, ole ylpeästi erilainen silloinkun kun sillä on merkitystä ja tule merkittäväksi. Mikä tarkoittaa brutaalisti sanottuna, jotta voi kokea olevasi merkittävä sinun täytyy ymmärtää astua ylemmäksi kuin riistäjäsi ko tilanteessa, hyljätä heidät.
Nyt suuttuu diipadaapat, sopeuttajat, kaikki tekevät virheitä, kukaan ei ole täydellinen uskomuksineen, eilisessä tv ohjelmassa uskovainen sanoi rakastavansa ja halaavansa murhaajaa, eikä ampunut pahan tekijää (tuntiessaan mielipahaa raasta teosta), sai kuitenkin hänet luovutettua poliisille vastaamaan teoistaan.
Kyllä niinkin, mutta on oikeasti asioita jotka täytyy vääriksi nähdä, tuntea yhtenäistä ylpeyttä seisoa sitä vastaan, tarvittaessa järjestää oikeudenkäynti väärän oikaisemiseksi.
Ihmisyyden puute voi syödä ihmistä erityisesti silloin kuten ap toteaa ympärillä on näytelmä, missä ns riistäjät irvikuvailevat. Ap ei saa sosiaalisuuden otetta, mihin hönellä tietysti on omalta osaltaan vastuu löytää se pieni tekijä ko tilanteessa. Mikä tuo hänelle läsnäoloa arkeen, ihmisten kanssa jne
Näistä oikeuksista lukee ihmisoikeuksien sivuilla ja useissa eri paikoissa ja alalla joihin sinäkin ilmeisesti kuulut on eettisyys ja ihmisoikeudet tärkein lähtökohta alan harjoittamiselle. Silloin jos ne eivät toteutu puhutaan aina siitä, onko kyseisen alan harjoittaja kykenevä toimimaan ammatissaan ja Valvira on näistä todella tarkka. Se on aivan sama mitä Frank, Fronk tai Frink ovat touhuneet 40- luvulla, se ei liity nykyhetkeen millään tavalla eikä kumoa faktoja siitä, miten eri aloilla lakipykälät ja niiden toteutus toimii.
Tuohon sosiaalisuuteen ja merkitykselliseksi tulemiseen sanon nopeaan, että vaikka yleisesti kuvitellaan kaikkien haluavan kokea tulevansa hyväksytyksi ja merkitykselliseksi. Olen katsonut niin monen ihmisen alasajoa vierestä, juuri silloin kun jokin taho haluaa nostaa ihmisen heidän mielestä uudelleen ylös suosta, ja arvaa mitä? Joka kerta ajatus muokata ihmistä on vienyt ennenaikaiseen hautaan oman käden kautta, koska se on ollut loputonta. On ajateltu kaiken olevan hyväksi, ei! En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi sanonut elämän parantuneen esimerkiksi sosiaalityötekijöiden ja psykoterapeuttien yhteistyön kautta, en koskaan. Silti vain uskotellaan tekevänsä jotain hyvää ja katsotaan ihmisten tarvitsevan toisen sielun, sellaisen jota he vihaavat omassa mielessä ja ruumiissa.
Tulevaisuudessa esimerkiksi katson kaikki pelit televisiosta varmuuden vuoksi ettei jää epäselväksi, entä jos Roger Federerille maksetaan sopupelistä, se voisi olla ehkä jo liian kallista sanoisinko.
Jos kerroin olisi sadoissa ja sijoittaisi miljoonan, voittopotti olisi riskin arvoinen yrittäjälle/toimeenpanijalle mutta ei Federille, koska rahaa tulee enemmän mainostuloista nyt ja tulevaisuudessa. Ts Federer ei lähtisi mukaan.
Jos ajattelukuviot on lennokkaita, eikä ympäristössä ole ketään joka olisi perillä ko asioista, ymmärrystä ettei ihmisten eikä heidän ajattelukuvioiden tarvitse olla tasapaksuja, elämä muodostuu hankalaksi rebeleitä without cause, tahtomattaan.
Kaikesta hyvästä on helppo puhua silloin, kun ei ole mitään tietoa siitä millaista on elää tälläisen kaiken keskellä. Se että koulun penkillä tietoisesti on opettelmassa pienen määrän siitä, mitä joku oikeasti kokee on täysin eri asia. Sillä ei ole mitään tekemistä tiedon, kokemuksen eikä mahdollisuuksien kanssa. Jos joku väitää toista voi hän mennä ajamaan formuloita simulaatiossa ja sen jälkeen radalle, täytää olla ymmärrys todella väärä, jos kokee tämänkin vertauskuvan olevan sama asia. Eikä sillä ole merkitystä vaikka kuinka monta kertaa ajat radan lävitse, eikä silläkään vaikka luet 30 vuotta miten se rata ajetaan, koska siltikään et tiedä miten vierellä ajava kokee radan ajaessaan, sitä et voi lukea kirjasta, etkä myöskään voi ajaessesi sitä kokea. Miksi siis edes kokeilee ymmärtää jonkun toisen elämää ja ajatuksia, kun et voi koskaan saada kysymyksiisi oikeita vastauksia, se on varmaa.
Ihminen voi tietää ja tuntea vain omat tuntemuksensa, miten kokee, toimii, mitä ajattelee kulloinkin. Se, mistä nyt puhutaan on vertaiskokemuksen hakeminen, löytyykö muiden esille tuomista näkemyksestä välähdyksiä avaamaan uusia väyliä näkemään asioita toisin.
Sillä ihmiset ajavat omia ratojaan, jotka voivat muistuttaa toisten ajamia ratoja, kuitenkaan kuten totesit, ei missään nimessä yks yhteen täysin yhteneväisiä tuntemuksia niistä ei saa.
Taustalla painaa teot, jotka tukahduttavat eivätkä pelkästään merkityksettömyyden ilmaisut, synergisoimattomuus ihmisten kanssa. Mitkä kuitenkin näyttävät liittyvän toisiinsa, jos toista ei olisi olisiko toistakaan.
Tukahduttamisiin joskus auttaa tuon tyyppinen -yhtenäinen ylpeys- ,jos ei ole tarjolla yhtenäistä ylpeyttä, viha, ylpeys, mikä tahansa ilmaisu voidaan kokea ympäristössä vihamieliseksi, vääräksi, haitalliseksi mitä tahansa, jolloin ihminen tukahtuu lisää.
Jolloin vaihtoehtona on yhtenäisesti ylpeydestä kehittää teema oman itsensä ympärille, brutaali hylkääminen niille jotka jäävät tekemään/hyväksymään sellaisia asioita joita ei koe oikeaksi. Missä tietysti on omat vaaransa ettei hae ns liittolaisia esim äärilaidoilta viharyhmiltä tms pakkosopeuta itseään sellaisiin ajamaan "asiaansa" . Jos jotain elämän sisältöä itselleen haluaa.
Jos mikään ei tunnu miltään mutta tuntee vielä tuskaa siitä että haluaisi tuntea, mutta on myöhäistä aukoa ovia jotka toisi mahdollisuuksia, elämän ilo on loppunut, uteliaisuus kadonnut.
Uteliaisuus on ihmisen viimeisiä toivon kipinöiden ylläpitäjiä, mitä nurkan takaa voi tulla jne
Ei kellään ole vastauksia täysin jos ollenkaan toisille. Mutta yhtenäisesti tulisi olla perillä mikä on oikeata ja väärää, minkä arvojen puolesta seistään.
Noh näiden valtion koulutuksien ja muiden teatteriesityksien katsomisen jälkeen en halua että kukaan jonka olen tuntenut tulee hautajaisiini. Kuoleman jälkeen nopea polttohautaus ja tuhkat järveen tosin tuskin tulen saamaan mitä haluan kun täällä on näitä paremmin tietäviä korkeammin koulutettuja jotka menevät testamentin yläpuolellekin kaikessa viisaudessaan meneväthän he Jumalankin yläpuolelle. Tappaa ei saa mutta kyllä suomea puolustaessa saa tappaa. Ketään ei mihinkään saa pakottaa mutta kyllä kouluissa saa pakottaa.
Teksti oli pitkä mutta ei vastannut kysymykseen mitäs sitten jos on aiheutettu trauma kukas sen korjaa? Traumoja on monenlaisia erittäin vaikeita ja häpeällisiä ja sitten sellaisia että vuonna 1960 pissasi koulussa housuun. Kouluista pääsee joskus kuitenkin pois työelämä kestää elämän loppuun saakka.
Aika moni ongelma johtuu siitä että joku lukee jonkun kirjan ja tekee muita koskevia päätöksiä kirjan oppien perusteella.
Vaikea kysymys. Traumoja käsiyellään mittanauhalla jokainen ihan ikiomalla. Kuten totesit kaikki tuntemukset ovat ainutlaatuisia.
Kuka määrittelee missä alkaa ns elämään sisältyvät/kuuluvat traumakokemukset, näkemys joita pakkosopeuttajat jakavat ja alkaa traumakokemus mikä on lähtöisin kuten yllä kirjoitit tarkoituksellisesta väkivallan teoista.
Tai jos otetaan tuo keskitysleiri kokemus, se mitä muille tehtiin raakalemaisesti vailla järkeä joukkopsykoosin omaisesti, koska niin voi tehdä ja on pakko. Sen näkeminen, kokeminen vierestä.
Jotain muuta täytyy olla ihmisessä kuin vain oman merkityksellisyyden hakeminen. Miten puhdistas itsensä muiden jos omasta kauhusta. Voiko miten järkeillä? Jolloin palataan siihen että on saanut tukea ajatuksesta yhtenäisesti tietoisia mikä on väärää ja oikeata. Yhtenäisesti ylpeitä oikean puolustamisesta.
Monesti ihmiset käyttävät kirjoja sellaisinaan monistaakseen ajatuksiaan, myydäkseen sen toistoa. Ottamatta huomioon että ne ovat pelkistettyjä, tarkoitettu myymään. Joskus fiktiot, romaanit antavat enemmän, koska niistä ihminen itse hakee välähdykset ilmavasta ilmaisusta luo tilanteen itsensä kautta.
Tuokin logoterapia ignooraa paljon tekijöitä mikä auttoi Franklia, se yhtenäisyys, itseensä keskittyminen, mikä voi tarkoittaa muille tapahtuneiden asioiden edessä sulkemista ajatukselta että voi kuolla. Jolloin taustalla on täytynyt olla ylpeys, nöyrtymättömyys, kohtaaminen "kohtalon" tulee mitä tulee kanssa.
Monet näistä self help kirjoista, valmentajien teeseistä kietoutuu samaan periaatteeseen, sinulla on oltava loppu tarkoitus, nähdä itsesi toiminnassa, kehittämässä merkityksellisyyttä ympärillesi.
Muu on puolivetelää potentiaalinsa hylkäämistä. Ja ne on tarkoitettu puolivetelille, ei elämän ilonsa, tarkoituksensa menettäjille, jotka ovat kokeneet sortoa, väkivaltaa, tukahduttamista tms. Jotkut life coachit ovat jopa laittaneet klausuulin no tämä kurssi ei
sovellu mielenterveysongelmista kärsineille, vaan yltiöpositiivisuutta kaipaaville.
Nämä valmentajat suomessa että ulkomailla vetävät mutkat suoriksi ja esittävät nöyriä siihen pisteeseen että tuote on saatu myytyä ja senkin jälkeen esitetään että tarvitset nostetta noustaaksesi sen tavanomaisen yläpuolelle, kunhan se ei näy kusipäisyytenä, mutta unohtavat mainita miten ylpeys liittyy asiaan, piiloteltuna saavutuksena. Aidattujen asuintalojen takana.
Ihmisen motivaatio tekijöitä on monta.
Tässä ketjussa mainittiin väkivallan teko naista kohtaan. Tiedättekö mikä on sadismia ihmisyyttä kohtaan? Kun sadistinen ihminen näkee heikossa hapessa olevan ihmisen, herkkänä, haavoittuvaisena. Omien rajoitteidensa takia vähättelee, haluaa kostaa projektoiden, pyrkii toimillaan tuhoamaan psyykkeen, mihin on erilaisia methodeja.
Selviytyäkseen ihmisen täytyy olla brutaali, käsitellä oma tarpeensa vihan kautta tappamiseen, jotta voi palata ylpeästi puolustamaan oikeata (missä on kuten totesin vaaransa äärilaidoilla, jos yleinen tietoisuus laimentuu ja oikea onkin vain "oikeaoppisuutta")
Juutalaiset ovat harjoittaneet yhtenäistä ylpeyttä sadismiakin vastaan jotka väittävät ettei mitään koskaan tapahtunut, aivopesiöitä vastaan. Yhtenäisesti ylpeinä kokevat erillisyyttä niitä kohtaan jotka eivät tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Muuten he eivät kestäisi, eivät mitenkään.
Sallinet kehäpäätelmien jatkamista. Kun mainitaan väkivallan teko naista kohtaan ja se että miten inhoaa ihmisiä jotka sallivat tai ovat sallineet vääryyksiä toista kohtaan, ettei kohtaamisia ihmisyyden tasolla synny (pysty syntymään ko tekijöiden vallitessa).
Mennään sellaisten asioiden äärelle missä osa ihmisistä elää kuin ns pakkosopeutua tasolla, missä tietoisuuden taso ei yllä käsittämään, käsittelemään ettei se ole enää se taso missä voisi hyvin, voisi kohdata ihmisiä ihmisenä joksi on tullut. Ympäristö heijastaa pakkosopeutujien elämää, kuvioita, yksinkertaistuksia, haluja osoittaa miten sinä et synergisoi heidän tahtotilansa kanssa (tämän takia ns pakkosopeutujat leima). Kuin vain heidän tahdolla olisi merkitystä, muuta kuin heidän omien välittömien tarpeiden tyydyttämisiä, mihin ihmiset tuuppaavat lyhytnäköisesti tyytymään, tukahtumaan vapaaehtoisesti (nautintoaineidenkin välityksellä).
Elämä ei ole lyhytnäköistä, arkea voi elää päivän kerrallaan, mutta oma tahtotila oman merkityksellisyydestä voi jäädä jalkoihin muiden pyrkiessä lyhytnäköisesti pakkosopeuttaa samoihin käsityksiin.mihin.muutkin ovat antaantuneet.
Puhutaan siitä miten syytöksiä tulee synergioisoimattomuudesta ko väkivaltaisten kokemustenkin jälkeen pakkosopeutujilta, turhautuneisuudesta, oman äänensä kuulumattomuudesta. Tukahdutetusta raivosta miksi väärintekemisiä ei ilmaista, ilmaistu, vapautettu ihmistä väärintekijöistä ja pakkosopeutujista, joiden elämä muodostuu mallinnuksista jotka eivät sovellu heille itsellekään.
Puhutaan kohtaamattomuudesta, selvin sanoin, järkevästi ja rehellisesti asioiden käsitelyistä, ilman kieroilu tarvetta esittää ihmiset jonain mitä eivät ole eivätkä tavoita.
Vain yhtenäistä ylpeyttä, brutaalisti erillisyyttä kokien voi menneet tapahtumat, ihmiset hyljätä, hakea "kohtalosta" come what might asioista itselleen asuinsijan. Niitä jotka eivät pysty käsittelemään oikean ja väärän käsittelyiden tärkeyttä, ilmaisemaan niitä, pyörittelen vain omia lyhytnäköisiä tahto- ja toivetiloja.
Ja lisäksi usein kuten tähänkin ketjuun vastauksia tulee ihmisiltä, jitka stigmasoivat itsensä, elävät siinä ylpeinä, kuin piilossa muilta vaatimuksilta, kun heillä tämä nyt ei voi sitä. Ja työstävät sitä osaa itsestäön loputyomiin luovuttaen nosteesta toisinlaisista ylpeyden tavoitteluista.
Kun ap tuntuu sanovan tuotakaan "helpotusta" ei taakakseen ota tai tunnu hyvältä ratkaisulta hänelle itselleen.
Mikä on se tekijä mikä estää ap ottamasta tuota korttia käyttöön, itsensä stigmatisointi, traumansa tms kautta elämänsä läpikäynti? Mikä estää ympäristössä toteamista että näin kävi ja hän voisi elää syyllistymättä oman itsensä kautta hakien synergioita sitten kun on molemminpuolista nostetta tarjolla, eikä vetämistä pakkosopeutujien tasolle.
Onko ympäristö oikeaoppisuuden harhoissa, onko ympöristö kyllästetty naisia kohtaan väkivaltoja tekevien miesten taholta, onko se tabu, joka kuuluisi sarjaan "elämään kuuluvat traumat",sen yleisyyden takia? Ihmisyyden vähättelyä, arvon menettämisiä mitä ei kohdalleen halunnut?
Mitlä ovat tekijöitä mitkä estävät kohtaamattomuudet, käsittelyt, ko tason ihmisten hylkäämiset, ylpeän erillisyyden kokemisen?
Helppoja asioita nämä eivät ole eikä niihin ole selkeitä vastauksia. Mutta yhteisk u ntana, ihmisinä olemme tragedioissa aina osaltamme osittain osa vastuullisia, mitä ympäristössämme heijastamme.
Miten pidämme yllä oikean ja väärän käsitettä, ihmisyyttä, vallitsevista asenteista tms huolimatta.
Sadismia on oikeasti olemassa rakenteissakin. Jouduin kerran putkaan ja viereiseen selliin tuotiin nainen jonka aviomies oli pahoinpidellyt, huusi tuskissaan miksi hänet selliin laitettiin. Poliisit aivan välinpitämättömiä koska todennäköisesti eivät saa asioita paremnalle tolalle niin naisen täydellinen nujertaminen, toivottomuuteen ajaminen tapahtuu ikään.kuin hyväksytysti hiljaisuudessa, jotta joko hiljenee möykyksi hakattunavtai kuolee, siinä vaihtoehdot siinä ympäristössä, kun ovat voimat eivät riitä eroon, elämän uudelleen rakentamisiin.
Mitä itse tein putkassa, sitä samaa rakenteiden ylläpitämistä, missä kohdistetaan pakkotoimia liioitellusti, provosoiden. Nähden mahdollisuuden pienentää toisen elintilaa, pyrkiä nujertamaan pienuudessaan. Lisätä vääryyttä, estäen väärän oikaisemista.
Itsepetokselliset naiset, miehet haluavat olla kohtaamatta sitä nurjaa puolta mitä voivat ihmiset voivat yllättäen, yllättävissä tilanteissa ilmentää. Pukien ne kuin nukkeleikeiksi.
Jolloin he ovat vallinneet väärän tai "oikeaoppisuuden" puhemuodokseen tai kokaan sana varastostaan, muuta kuin nukkeleikkejä käsittelemään pystyviä.
Heidän pakkosopeutuminen, tahtotilansa eivät ole relevantteja, ja se jos mikä on jatkettua häirintää, katseiden kääntämistä ikään kuinnolisi otollinen tilaisuus heille pyrkien ko tilanteissa ignooraamaan faktat elämästä esittää välittämästä oikeasta ja väärästä toisen suhtern, kummasti itsensä suhteen ovat yliherkkähipiäisiä. Ehkä se liittyy pakkosopeutujien luonteenpiirteeseen.
Mutta näin on, elämään mahtuu asioita ja harva sinällään kestäö aikaa "elämään kuuluvina traumoina" kun asenteet, mallinnukset muuttavat muotoaan. On universaaleja totuuksia jotka kestävät aikaa eivötkä pala tulessakaan
Yrititkö ap sanoa, että koet jatkettua "perheväkivaltaa", koska on ihmisiä jotka asemoituvat hallintaa hakien sinuun, kuin heillä olisi sellainen oikeus sinuun. Vaikka et ole suhteessa heihin miltään osin, mutta "möykyksi "hakkaaminen" saa jatkua (henkisesti tai fyysisesti) tai sitä ignoorataan koska itsepetokselliset pitävät sitä tabuna, normina mikä kuuluu ko tason ihmisten elämään?
Johon sinut on liitetty, vain heidän tahtotilansa, itsepetoksensa vuoksi? Heidän samaistumistensa hallintaa osoittavia kohtaan takia? Jolloin käyttäytyvät kuin he saisivat jatkaa alkuperäistä ajatusta, muiden välittämättä miksi tuollaista kohdentamista ko tavalla, osittain suoraa osittain ns hiljaisen hyväksynnän myötä mitä asenteellisuus vahvistaa.
Vastaukset löytyvät yhtenäisestä ylpeydestä.
Se olisi todella huono juttu, jos oikeasti älykäs ihminen uskottelisi liberasmin tarkoittavan sitä, ettei sen puolesta pidä taistella vaan antaantua epähumanistisille tasoille, missä pitää oikeutettuna väkipakollakin ihmisten ajamista asemiinsa, miettimättä mistä on kyse, mistä puhutaan, miten asiaa tulisi käsitellä.
Puhumattakaan että sivistynyt älymystö alkaisi leikkiä hölmöjä (no noin on tietysti tapahtunut, todennäköisesti puuttuu ihmisenä sivistyneisyyttä, mihin liittyy tiettyjen asioiden puolustaminen, mieluummin esittävät hölmöä näyttäen peiteväreillä peittävänsä selkärangattomuuden ja esittävän sen olevan heille riittävä ihmisen mitta, jos tarpeeksi älyllistävät sen toiminnan, vakuuttavat sen hölmönä esittämisen olevan heitä riittävästi suojaava elämän ristivedoilta, vastuunkannosta ym. jolloin muut joutuvat ko.kaltaisten liepeillä olemaan varuillaan milloin takki taasen heilahtaa toiseen suuntaan).
Jos haluaa peiteväreillä ja katsoo ettei ole ns hänen taistelunsa, johon hänellä ei ole mitään älyllistä katsontokantaa annettavanaan, niin varmaan olisi suotavaa ettei sekoita sitten omia pelkuruuksista kumpuavia toiveita suoraan toisten asioiden teemoihin ylipäätään koski teemat mitä tahansa ja ketä tahansa.
Oli niin paljon viestejä etten jaksanut tähänhetkeen lukea ja pyydän anteeksi .luen kyllä. Nyt muutamasta alkuviestistä..niin monesti ihminen jää pyörimään omiin ongelmiinsa kuten itsekkin aikoinaan tein. Mitä enemmän siinä pyörii sitä suuremmaksi lumipallo kasvaa. Itseäni lapsuudessa pahoinpideltiin. Oli rajua henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapsen herkkänä sellaisena itkin niin paljon että muutamat järvet olis niillä kyynelillä täytetty. Ei ollut se paha olo minusta johtuvaa vaan minulle ulkopuolelta aiheutettu. Koko loppuelämän projekti ollut siitä toipua. Niin sisukas sielu silti olen että tänäpäivänä vielä elän ja hengitän. Miljoona kertaa maahan lyöty mutta aina pystyyn noussut. Viimeinki olen oppinut näkemään itseni sitkeänä selviytyjänä.rohkeana.kaiken sen pahan ylle nousseena. Opettelemalla opetellut rakastamaan myös omaa itseäni! Pyrkinyt ulos niistä ajatuksista missä pyörin ja etsinyt uusia ajattelutapoja. Elämässä ollaan oppimassa. Kun on paha olo,on syystä. Siihen pahaan oloon ei silti tarvi jäädä. Et ole velkaa mitään ihmisille jotka sen sinulle on aiheuttaneet. Olet paljon enemmän. Olet erityinen! Taivut, mutta et katkea. Älä anna heidän tehdä sinulle enää enempää pahaa. Lupaa rakastaa ja arvostaa itseäsi sillä sinä olet sen arvoinen. Vihaamalla ei mitään voita. Anteeksiantamalla vaikka mielessä päivittäin .tuhat kertaa..välillä raivoten mutta taas anteeksiantaen sinä heidät voitat. Se joka kykenee viholliselleen anteeksiantamaan uudestaan ja taas uudestaan,hänellä on tahto hyvään heillekkin ja tuhatkertaisesti se hyvyys takaisin kertautuu. Yhtenä pvänä huomaat että oletkin arvokas ja elämä on elämisen arvoista. Kaikkea hyvää sinulle. ♥️🧜♀️
Olen minäkin ollut kiusattu, useasti ja aikuisiälläkin, niin kuin nytkin parhaillaan. Silloin kun pitäisi näyttää olevansa hyvä ja ottaa takkiin jatkuvasti nousee kysymerkki pään päälle, miksi näin. Ja kun monta vuotta sama jatkuu ei enää usko mihinkään. Lopulta kun alkaa tarkkailemaan tilannetta lähempää ei kuitenkaan löydä ketää, mitään tai ilmeistä kuka on kaiken takana. Vaikka tuojottaisin taivaisiin ja tunteisiini jokaisen sekunnin, niin en vain löydä syytä tällä kaikelle. En löydä ketään tai mitään, se jättää tyhjyyden ilmaan ja kun et näe mitään väärää itsessäsi, niin et myöskään koe tarvitsevasi minkäänlaista muutosta elämääsi. Silloin kun ei koe tehneensä mitään väärin verratuna niihin, jotka jatkuvasti tekevät väärin elämässään ja kukaan ei puutu herää kysymys uudelleen isompana ilmaan- miten se voi sitten kohdallani olla mahdollista. Mitä tekisin itselleni paremman elämän puolesta, kun kaikki oli kerran täydellistä ja ainut haittapuoli on se mitä jatkuvasti koen. Siksi en myöskään odota muuta kuin kaiken haitallisen katoavan taustalta. Mikä saa jotkut tekemään tälläistä? Järki sitä ei pysty ymmärtämään.
Oppimassa ollaan.jokaisella oma valittu oppikoulu. Et ole mitenkään aiheuttanut tai osallinen siihen pahaan. Syyt voi olla tai olla olematta.Oppikoulusi onkin että anteeksi heille annat.rakastat itseäsi.arvostat. Ja heitäkin. Ei ole helppoa se. Ei ole oppiminen helpoksi tarkoitettukaan. Hyvä voittaa silti pahan.sitä täällä opiskellaan.siihen uskomista.sen mukaan elämistä.🧜♀️
Tänään juuri kävin lääkärissä pohtimassa asioita ja hakemassa vastauksia arveluttaviin kysymyksiin. Niitä en saanut, se oli tiedossakin ja sama ainainen vaan jatkuu. Ehkä tämä oli viimeinen pisara sille tiedolle ettei tässä maassa kannata asua. Kaikki on turhaa ja olet pelkkä katkera koe-eläin tässä maassa. Mitä järkeä siinä on? Ei mitään, eikä mikään saa enää jäämään tähän maahan.
Ajatus on vain, että lääkkeillä joista ei ole kuin haittaa ja terapialla joka on täysin turhaa saavutetaan jokin tila missä ihminen voisi olla tyytyväinen. Ei tulisi enää mielenkään mennä lääkärille näiden asioiden takia, koska et saa siitä mitään, ainoastaan menetät kaiken. En tiedä, tämän päivän jälkeen alkoi niin paljon vituttamaan ettei oikein muu käy mielessä kuin pään vetäminen niin sekaisin ettei muista tästä päivästä mitään. Elämä on paskaa ja sitä paskemmaksi se tulee mitä enemmän uskot muihin.
Heti vain kun rahaa tulee on pakko kadota jonnekkin toisaalle, sinne missä saa elää elämää, mikä jokaiselle kuuluu.
Ihmiset pystyvät sekä esittämään hölmöä peiteväreillä tai mennä itsepetokseen. Jouduin kerran tilanteeseen missä vieressä nainen kysyi seurueelta tavattuaan juuri seurueelle tutun miehen, että onko miehellä väkivaltaisia taipumuksia, mistä edellinen ero mahtui johtua. Hämmästyksekseni eräs hlö vuolaasti alkoi silmät pyöreinä selostamaan, eei, eeihän hänellä nyt sellaista. Huhut kertoivat kuitenkin ja olin tuon kieltäjän kautta kuullut että olisi ollut väkivaltainen entistä kohtaan.
Mikä siis saa toimimaan hyvin itsepetoksellisesti ja lisäksi vielä harhauttaa toista? Voisi todeta ettei osaa varmuudella sanoa, jos merkjejä sellaisesta ilmenee täytyy itse vetää johtopäätökset.
Tui käsittömätln halu itsepetostella aiheuttaen muille ap:n kaltaisille lisäharmia, luottamuksien pettämisiä ym.
Johtuen tarpeesta itsepetostella miesten edessä, se kasvatus, kuvitelmat miten asemoivat itsensä ja muut naiset mitä tolloimpien miestenkin edessä.
Se on häpeällistä ja annatte vääriä lausuntoja ihmisille ihmisistä.
Naiset itsepetostelevat pikkutyttöleikkien jäädessä vallitsevaksi suhtautumiseksi ympöröivään todellisuuteen, miehiin ym.
Mies on heille ylempi mitta, josta eivät pääse eteenpäin tietoisuuden tasolla, eronnut nainen voi haluta roikkua entisen miehen tuomassa valokeulassa muodostaen siitä itselleen identiteetin, muu on hepreaa, missä ei ulota toisia ihmisiä leikistä todellisuuteen, sillä toisenlaiset valokeulat muodostavat oman ympäristön, missä miehen aseman (minkä ympäristö, itsepetosnaiset luovat) tuomaa turvaa ei ole.
Naiset tuollaisten jälkeen eivät kipuile tunteita, menetyksiä pelkästään vaan raan todellisuuden kanssa, mihin vanhanaikaiset piiat asemoivat miehet ja naiset.
Kaikki puheet, lauseet, tunteilla kieputetut leikit kuvastaa tuota ympäristöä, missä he pakenevat fantasia tasolle, koska asemoituvat miehiin ylöspäin katsoen halventaen muita naisia olemaan nukkeleikissä lelujen asemassa, ei riittävänä tekijänä todelliseen ympäristöön, todellisena ihmisenä ääriviivoineen, johon pitöisi suhtautua muutenkin kuin itsepetostemalla aiheuttaen haittaa ja häirintää.
Teidän kaltaiset antavat vääriä lausuntoja tilanteista, ihmisistä jne välittämättä muista keskenkasvuisuuttansa, tiedostamattomuuden laiminlyönnistä. Se ei ole hyvä tekijä ihmisessä, ei edes siedettävä.
Jolloin välillinen seuraamus itsepetoksellisesta lausunnoista, toimista on se mitä ap:kin yrittää sanoa. Välillisesti lyötte ko toiminnalla toista uskottelemalla mitä tolloimpienkin edessä olevanne ihmisinä pienempiä, vähempiarvoisia, mutta kierosti asettumalla tolloimpien "asemaan", puolelle nostatte itsenne ko naisten yläpuolelle vahingoniloilemaan heidän ns huonosti käymisestä, huono onnisuudesta. Se on yksi itsepetosnaisten elämän suola.
Sillä mittaavat itseään vain suhteessa mihin tahansa mieheen, pystymättä erottamaan miestä joulupukista, mikä on lopulta miehiään. Sen takia toivovat, lietsovat hallintaan pyrkivät vanhanaikaiset toisten naisten kimppuun "lyömään", näyttämään asemaansa, kun eivät siihen itse pysty. Nauttivat toisen tuhoutumiskuvitelmista, vallan voiman asemasta asettautumalla ja vetämällä joukkoonsa saalistajia, ja hallintaan pyrkivät jotka asemoituvat naisiin itseään alempina, joiden älykkyys ja maailmankuva on tollojen tasolla.
Mitä ihmettä sitten pitäisi ajatella tuollaisista itsepetosnaisista jotka haluavat leikkiä pikkutyttöjä ko tahojen edessä, jotta voisivat "yhdessä" asettua toisen yläpuolelle leluilemaan, kun näkemykset ihmisestä, niiden arvosta on sairaalloisella tietoisuuden tasolla. Kun heillä on ns mahdollisuus. Ajattelematta mihin asiat johtavat, mitä ajavat takaa.
Se ei ole hyvä asia ihmisessä ei edes siedettävä.
Annatte vääriä lausuntoja itsepetostarpeissa ja kieltäydytte hölmöinä toimimasta oikein.
Leikkivät pikkutyttöjä, kun älyllinen tietoisuus ei pysty tavoittamaan asioiden laitoja, pikkutyttömäinen itsepetos on heille ainoa ratkaisu, asettua toisen yläpuolelle leluilemaan, koska ihmisenä taso on sitä luokkaa että sulker tietoisuudestaan senkin että omat kaveripiirit voivat joukossa alkaa "lyömään" naista, hallintakäsitteillä, alistua joukkotirkistelyyn, voimakkaisiin yksityisyyden rikkomiskohdentamisiin, vain jotta saavat sekä miehet että naiset tyydytystä itsepetosnaisten tapaisesti vahingonilosta, mihin heidät ajaa tyytymättömyys omassa elämässä, pienuus mistä pyrkivät irti alistumalla joukolla ylentämään itseään jonkun edessä.
Hölmöt kieltäytyy toimimasta oikein ja lipsuvat itsepetostarpeissa omien pelkuruuksien kanssa. Milloin uskottelemalla olevansa pikkulapsia kiusaamassa, milloin hölmöinä loukkaantuneina jos heidät "nähdään" toiminnassa hakemassa vallan ja vahingonilo asemaa.
Ei hyvä asia ihmisessä ei edes siedettävä.
Minäkin aikoinani hain apua sellaista en kuitenkaan saanut nyt on vielä pahemmin asiat. Vaikuttaisi siltä että vaikka lääkärit käyvät vuosia kouluja niin ei sillä koulutuksella saavuteta muuta kuin että pystyy jotain mekaanisia vaivoja diagnosoimaan ja ehkä korjaamaan ei kuitenkaan kaikkea. Kaikki muu on arvausta ja ihmiskokeita.
Tuollaiset itsepetosnaiset tarvitsevat miehen asemaa, mille alistua ja siten sekä esittää ko tason miehille olevansa heille alisteinen että saavansa sitä kautta saman aseman, hallinnan suhteessa muihin naisiin joihin hakevat ylemmyyskuvitelmia vahingoniloalentamisiin.
Alistuvat ja käyttävät toiminnoissaan mitä tolloimpia miehiä esittäen heille alisteisia ja että niin kuuluisi ollakin, jotta "virhe" kuvassa näyttäisi siltä mikö pitäisi väkivalloinkin korjata.
Sen takia hakevat joukosta turvaa ja työntävät toisten yksityisasioiden kautta hallinnan tunteen mahdollisuuksia, ruokkivat vallan ja vahingonilon tunteita, mihin elämässään kompensaatioita hakevat tarttuvat.
Hallinnan tunnetta haetaan puuttumalla ihmisten elämään suhteiden kautta, mitä näkevät, mistä kokevat jäävän paitsi, luovat kuvitelmaa kompensaatio tarpeissa ja hallintavaltaa kaipaaville että joka tollolle on markkinat oltava, hölmöt leikkivät mukana, juu ihan normaalia jonkun selostaa toisten elämää muille suhteiden kautta, liittäen siihen sellaisen maailmankuva että varmasti tyydyttää yhtä lailla hallintatolloja ja vahingoniloisia itsepetosnaisia.
Sairaalloista hyväksyä miltään osin hallintaseuranta yksityisyyden suojan rikkomalla, leikkimällä että "tiedon" tippuessa syliin pitää leikkiä mukana, mennä itsepetokseen, hölmöilemään ja leluilemaan, tuollaisten edessä alistuneisuuden osoittamisia, jotta saisi osaksi ylemmyydentunteen toista kohtaan ja tunteen ettei heidän tarvisisi olla irti tuollaisista toiminnoista, luoda valheellisuuden ja kieroilun ilmapiirin mikä kulloinkin heitänitseäön hyödyttää, osoittaa mitä on ihmisenä. Jos tuo on taso, niin tietysti se taso tulee ilmaistuksi.
Tuollainen hallintapyrkimysseuranta jatkuvilla yksityisyydensuojan rikkomisilla ei ole sellainen asia miltä pitäisi sulkea silmät, tietoisuus, leikkiä alistuneisuutta tollojen edessä. Jos ei muuhun pysty niin tiedä paikkasi toisen elämässä. Sitä ei ole.
Nimeän sairaaksi tuollaisen ihmisen tuosta näkökulmasta, joka uskottelee itselleen, että toiseen voi kohdistaa painostuksia ko mekanismeilla, tunkeilla lakia rikkoen toisen elämän liepeille, yksityisyyteen.
Joka uskottelee itselleen että on normaalia seurata ihmistä somealustan kautta ja kuvitella että "tietoa" vain tupsahti syliin ja pitää hölmönä olla ohjailtavana ja kohdistaa painostuksia toiseen. Jotkut ala-ikäiset voivat olla ymmärtämättä ohjailua ja perimmäisiä syitä, hölmönä olla.
Aikuisten ihmisten osalta tuollaiset eivät ole muuta kuin sitä itseään, pelkuruuttaan hölmöilevät, kompensaatioita hakevat itsepetostelevat, osoittavat alistuneisuutta jotta voisivat kokea hyötyvänsä ylemmyyden tunteista. Pyrkivät hallintaseurannan myötä uskottelemaan ohjailevan painostuksen olevan asia johon vain ajautuvat, välittämättä seuraamuksista muille.
Kuinka hölmöä esittäminen "suojelisi" heitä itseään, kuvitellen että heidän kaltaisten alistuneisuuteen menevien läsnäoloa kukaan kelpuuttaisi elämäänsä ns normaalien asianlaitojen vallitessa, somealustan kautta voivat kuvitella hölmöinä olleensa "läsnä" kuvittelemassa ohjailtuna asioita. Sallien välilisten lyömisten ja painostusten kuvitellen hyötyvänsä ko asioista.
Hölmöinä pelkuruuttaan voivat altistaa kaverinsakin seurantaan, seuraten sivusta lakien rikkomisia, rajuja yksityisyyden suojan rikkomisia, uskotellen että ohjailu ihmisen suuntaan on pakollista nyt kun ovat maniassa kuvittelemassa kaikkien yhtenäistä alistuneisuspakkoa, osoittamista tahoille, että noudattavat omaksuttua linjaa.
Mitään tuollaisilla ihmisillä ole sellaista mikä saisi heidät näyttämään muulta kuin sairailta vahingoniloisilta pelkureilta alistuneisuuspakkoineen painostamassa muita ko tahojen alle. Jos ei mitään järjellistä katsantokantaa löydy tietää todellakin minkä kaliberin ihmisistä on kyse.
He tarvitsevat umpitolloja, väkivaltaa harjoittavia miehiä, heidän maailmankuvaansa, jotta saavat alistumalla heille osoittaa olevansa heidän puolia pitämässä virhettä kuvassa vastaan kun pienentävät etäisyydet, läsnäolot somealustan kautta minimiin.
He ottavat alistumalla heille, heidän ns asemansa ylemmyydentunteen ja lyömisoikeuden naisia vastaan, koska heillä ei ole muita pätemismahdollisuuksia itsensä kautta, ei ulkonäköä, ei saavutuksia, ei toimeliaisuutta, kykyä, lahjakkuuksia,kaikilla heillä ei edes itsellä ole miestä, osittain voivat ristiriitaisesti duunaritollojen kanssa selostaa luokkayhteiskunta erojaan, kunnes palaavat maailmankuvan ylistämiseen millä alistavat itsensä joukkoon tuntemaan ylemmyyttä jotta saisivat vahingoniloa välillisistä lyömisistä.
Ristiriitaisesti voivat luokitella hallintaseurantaakin seoten umpitollojen maailmankuvaa mukaillen olevansa "menestyjien" seurassa. Somealustoja ei seuraa kuin kompensaatioita hakevat, saalistajat ja epätoivoiset kitkerät viharyhmissään.
Tiedätte keitä olette.
Tiedätte varmaan, miksi ristiriitaisesti esittävät sekoilemassa netissä "menestyjiä", missä teinivaihe kelpaavuudesta on jäänyt päällimäiseksi arvoksi elämässä, elämänvaihe mitä kelaavat nyt umpitollojen maailmankuvan kautta jossa on toimittu perinteiden mukaisesti ja vain otettu joku. Jolloin kompensaatio ja vahingonilo potenssi korostuu myöhemmällä iällä, jotta vahinko kiertäisi itsepetoksen kierteissä sekoileville ja joku toinen saisi sortua vielä huonompaan epäonneen.
Sillä ko maailmankuvan mukaisesti mies hallitsee naista. Sen takia hallintaseuranta vikisijät vaativat miesseuran ottamista, jonkun, että naista hallitsisi jaska joku, ja näin nainen olisi alennettu vaarallisesta naisesta hallituksi.
Jos muuta seuraa on tarjolla, ristiriitaisesti loppuu ohjailtu "myötämielisyys", sekoavat hallintamenettämispelon katoavan ihmisistä ja sen teini "menestyjä"kelpaavuus pätemiskuvansa hajoavan.
Koska eivät oikeasti ole teinejä, retoriikka puree vanhanaikaisiin maailmankuvan puolustajiin jotka tosissaan uskovat olevansa puolustautumisvelvollisia ja joiden naiset riekkuvat itsepetos vahingoniloissaan.
Johon ko somealustan ylläpitäjät samaistuvat alistumaan, kun muuta mahdollisuutta päteä ei ole kuin mieskuvan kautta, alistumalla itsepetosnaisten kaltaisesti.
Sairaita on ihmiset jotka keskenkasvuisuuttaan haluavat joko oikeasti tyhminä tai pelkuruuttaan hölmöillä esittää kuinka heidän pitää olla mukana pyrkien leikkimään omissa hypetyksissään. Kuvitellen että he saisivat tunkeilla toisten tekemien rikosten kautta ihmisen elämään haitallisesti, sivuuttaen sen mitä todellisuudessa tapahtuu, jos hölmöt nenäänsä pitemmälle pystyisivät ajattelemaan.
Sairas ihminen toimii vain oman mielihyvänsä-ja halunsa kautta. Välittämättä miten toista ihmistä kohtaan toimitaan. Uskotellen ettei ko asioita saisi todeta, tuomita, laittaa syytteeseen kun leikkivät pienen palan kanssa. Ja luulevat vielä oikeutetuksi sen avulla tunkeilla toisen ihmisen elämään vedittäen normaalit kohtaamis ja vuorovaikutustavat.
Tuosta kelpaavuudesta, muutama vuosi sitten nuoria salskeita komeita miehiä tuijotteli ihmeisdään, kyllä he voisivat tuota panna.
Noin nuorten ja komeiden miesten kanssa olisi kehdannut näyttäytyä, mikään puuma nyt sentään. Viimeistään siinä vaiheessa hallintaseuranta vikisijät olisivat tukehtuneet tukahdetun seksuaalisuutensa seipäänsä. Elleivät jo eräänkin pimatsu jutun jäljiltä keräilelleet limaisia kitkeryydellä höystettyjä paskan heittovälineitään. Mikään ei tunnu järkeä tavoittavan.
Kuvitteletteko oikeasti perusteita ko toiminnoille ja hallintaseurannan olevan elämänne, "yhteisönne" sisältö kompensaatiotarpeineen. Sallien ja hölmöinä salaten sen alustan asianomaisilta peiteväreilemällä ja alistumalla mukaan. Jatkaen vikisemistä ko kautta ja sallien törkeiden rikosten jatkamista.
Tuollaiset reaktiot "tieto" tupsahti syliin asioiden esillä paljastavat ihmisistä paljon. Mennessään vain hypettämään, jatkamaan toimintaa ihmisen ympärillä, kohtaamatta ihmistä, todentaa sen, ettei ymmärrys tavoita, että tuollaisen "tiedon" hankkimiseksi on tehty suunnitelmallisesti rikoksia, laittomasti salanauhoitettu ja lisäksi levitetty sen tietoisen haitan aiheuttamiseksi somealustan kautta laajalle joukolle ihmisiä. Takana on siis systemaattinen toiminta sairaalloisine tekijöineen ja toimintoineen.
Jos "tieto", nauha aiheuttaa vain hypetys tarvetta, omien mielihyvien tarvekokemuksia, samalla jatkaen toiseen tai välittämättä kohdennuksia, painostuksia toista kohtaan ns sallien kohinan, tunkeilun toista kohtaan, hyväksyy välillisen lyömisen.
Vaikuttaa se "tieto" itsessään mitättömän pieneltä kusilammikossa missä ovat, ja sen myötä esittävät hypessään välinpitämättömiltä toimista miten se on saatu ja ikäänkuin alistuvat tekijöiden edessä jotta muodostuu kuva ettei ole väliä kun voi ylentää itseään toisten yläpuolelle ja häiritä hallintaseuranta pakkomielteen mukaisesti, pyrkien hyötymään samoista linjauksista.
Haluavat alentaa itsensä ko mekanismeille joko hölmöinä tai pyrkimyksenä hyödyntää syntyneitä tilanteita.
Ajattelematta mitä toimintaa on tarvittu, miten systemaattisesti täytyy lakia rikkoa, miten systemaattisesti luoda psykologisia leimoja, manipulaatioita somealustaa hyödyntäen.
Jolloin tärkeintä on kuten todettu ihmisissä kyky muodostaa käsitys oikeasta ja väärästä, kykyä toimia yhteishyvää ajatellen vajoamatta pelkurimaiseen "oikeaoppisuuteen", mallinnusten omaksumisineen, toisten ihmisarvoa kunnioittaen.
Mikä on syy ja motivaatio moiselle ? Onko aasit, asiat, reppanat ja ruppanat varmasti oikeipäin ? Minulle on vittuiltu takaspäin ja nyt hätä, enkä millään klaaraa ihan ite, toisinkuin "reppanat" ?
Ei mulla oo ennee kuin piä ,tuntemukset nälästä ,kivun tuntemukset .
Miteen paljon en pysty syömeen
Näen
Elä tapa minua
Psalmi 70
Herra, riennä avukseni
S.255 UT Kirja Filippiläisille
Kyllä muiden ihmisten suojelu ja epäilyt esimerkiksi rikoksesta on pätevä syy murtaa vainoajan yksityisyys. Narsistista ja sekavaa tekstiä on aloituksesi.
Narsistikin muuttuu hyväksi silloin kun kupla puhkeaa. No mutta missä se luuraa, ei pallo kaikkea kestä.
Epäilys ei ole mikään syy vaan täytyy olla varmaa tietoa. Ettehän te suojele ihmisiä johtajien ettekä lääkäreiden pahuudeltakaan niille te ummistatte silmänne koska ovat samaa koulukuntaa. Ette suojele myöskään oppilaita kouluttajien pahuudelta. Ette suojele pakottamiselta vaan samaan aikaan pakotatte ja selitätte ettei ketään pakoteta mihinkään. Peruskoulu on pakollinen ja miehillä kutsunnat ovat pakolliset moni muukin asia on pakollista ja ohjattua toimintaa ja vapaa tahto on vain valhe.
Mitäs te sitten teette jos epäilykset olivatkin vääriä ja olette jo ehtineet kaikille toitottamaan epäilyksistänne ja kuvanneet kännykällä ja laittaneet videot internettiin? Niitä ei sieltä pois saa ettekä te kykene syyttömän mainetta mitenkään puhdistamaan. Ei ole olemassa mitään millä te voitte korvata saatanallisen toimintanne. Vai onko työpaikka joku korvaus tuhotusta elämästä? Saa sitten työskennellä teidän orjananne niin sittenhän kaikki onkin hyvin.
Kyllä suuret herrat upseerit voivat minut tappaa samantien niin ei tarvitse kenenkään pelätä.
Nyt tuut tänne
Mutta kato vaikka seiniin jos et minusta tykkee
Johtuisiko sitten turun ja porin läänistä pelkästään tuo.