Nykyisin pauhataan siitä, miten kiusaajalla on ongelmia ja kiusaajiin ei keskitytä lainkaan... Jep jep, kyl niitä kiusaajia jaksetaan muistaa ja huomioida, mutta muistaako kukaan heidän uhrejaan? Minua on kiusattu ala-asteen ensimmäisistä luokista ja uskon sen jatkuvan vielä lukioon, vaikka kaikka sanovatkin, että kiusaajani aikuistuvat ja lopettavat. Muutama vuosi sitten uskoin vielä, että asioihin voitaisiin puuttua, mutta uskoni haihtui, kun opettajat ja aikuiset alkoivat puolustella kiusaajiani! En uskalla luottaa keneenkään, en saa kavereita tai tule toimeen hyvin ihmisten kanssa. Vaikkei minua tunnettaisikaan siellä minne menen, en uskalla tutustua keneenkään, koska pelkään saavani taas uusia kiusaajia... Luottamus revittiin sydämestäni ja tilalle jäivät ikuiset arvet..
Ikuiset arvet
snow_wolf
6623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaan jaksaa jatkaa eteenpäin....
Tää saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta voisko sussa olla vikaa? Siis jotain mitä sun pitäs tehä toisin?
ei välttämättä, muuta munkin piti katsoa peiliin ja nykysin menee paljon paremmin kuin ennen....
Mua on kiusattu ala-asteen luokilla 3-6, koko yläaste ja tässä lukion ensimmäisellä. Eivät kiusaajat ja syrjijät yhtään kasva. Jos kasvaisivat, ei olisi edes työpaikakiusaamistakaan!
Vähän samantapainen ongelma minullakin: olin ala-asteella koulukiusattu ja vaihdoin yläasteella luokalle, jolla ei ollut ketään entisistä luokkakavereistani. Yläasteaikaiset luokkakaverini eivät olleet sen aikuisempia kuin ala-asteen kiusaajat, ja hain kauemmas lukioon vaihtaakseni taas ympäristöä. Yllätys, yllätys: myös lukiolaiset osasivat käyttäytyä asiattomasti. Nyt abivuonna minulla on kyllä paljonkin tuttavia ja suht. läheisiäkin ystäviä, moniin näistä olen tutustunut harrastuksien kautta lukion aikana.
Olen myös huomannut, että aikuisten on ollut vaikea puuttua kiusaamiseen tehokkaasti: ala-asteella minua syyllistettiin kiusaamisesta, yläasteella opettaja yritti saada syrjintään syyllistyneitä luokkakavereita olemaan kavereita kanssani (raivostuttava kokemus muuten) ja lukiossa ryhmänohjaajan kysyessä, voisiko hän jotenkin puuttua tilanteeseen, pyysin häntä pysyttelemään mieluummin erossa asiasta.
Lukion aikana olen päässyt eroon ujoudestani ja pystyn puhumaan ihmisille aivan vapaasti pelkäämättä itseni nolaamista. Pitkäaikainen kiusaaminen vaikuttaa kyllä edelleen haitallisesti uusiin ihmisiin tutustumiseen. Minulla on monesti tunne, etten ole tervetullut seuraan enkä yleensä pysty luottamaan ihmisiin täysin. Useimpia ihmisiä vastaavanlaiset tunteet eivät tunnu häiritsevän, ja järkevästi ajatellen minunkaan ei pitäisi ottaa niistä ongelmaa itselleni. Nämä asenteet ovat muodostuneet tavallaan automaatioiksi enkä pääse niistä eroon järkevillä ajatuksilla. (Ehkä uusi 12 vuoden asennekasvatus auttaa...)
Kannattaisin sinullekin sitä, että vain yrität saada uusia tuttavuuksia, vaikka se tuntuisi pään hakkaamiselta seinään. Minä jatkoin sinnikkäästi ja onnistuin lopulta luomaan itselleni kaveripiirin. Luottamus ihmisiin kasvaa varmasti, kun olet löytänyt se ensimmäisen luotettavan kaverin.
olet vaan se mikä olet ja sillon sä joskus lopulta lyödät oman laatusta seuraa itselles. ota selko itsestäs. millanen sä olet, millainen sä haluat olla, mitkä on sulle tärkeitä asioita elämässä, mistä pidät, mistä et pidä...ym ym
anna itselles arvoa ja pidä omia mielipiteitäsi arvossa, koska kaikilla on erilaiset omat mielipiteeensä ja sun täytyykin olla asioista erimieltä. ei kaikkien kanssa voi aina olla ystävä. eikä kaikkien kanssa tarvitse olla mitään parhaita ystäviä.
vaikka jotain kiusataankin niin ei se ketään tee yhtään sen huonommaksi. ja jos oikein järkevästi ajattelee niin eihän se ole viisasta jos kiusaa, eihän? joten kyllä nämä kiusatut nousevat aina parempaan arvoon kuin kiusaajat.
ole vain tyytyväinen itsestäsi ettet kuulu sellaiseen porukkaan jossa ei osata ajatella kovinkaan järkevästi. kun barbit ja äksönmänit on jätetty pois niin ryhdytään leikkimään uusia kovistelu leikkejä..
elämässä täytyy ottaa riskejä, sekä täytyy tehdä joskus VÄÄRIN . täydellisyyttä ei kannata tavoitella ja täytyy hyväksyä itsessä se että ei ole kovin hyvä jossakin ja olla siitä tyytyväinen. pitää myös antaa niille asioille arvoa missä menestyy. kukaan ei synny ammattilaiseksi. sellaiseksi tullaan.
haet sen rohkeuden sisältäsi ja menet tutustumaan uusiin ihmisiin meni miten meni. sittenpähän tiedät.
Niin, kyllähän moni kiusaa saadakseen huomiota tai parantaakseen itsetuntoaan, mutta tekeekö se muiden vahingoittamisesta hyväksyttävää? Ei koskaan! Ehkei kiusaajat tajua tekojensa seurausten vakavuutta. Sitä on vaikea tajuta, ellei itse ole kiusattu.
Kaikki me ollaan erilaisia mutta yhtä arvokkaita. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja silti kaikilla meillä on hyvät puolemme. Eikö sitä paitsi olekin rikkaus, että on monenlaisia ihmisiä? Se tekee elämästä mielenkiintoisempaa.
Surullista ja luonnollista, että kiusaajat on vienyt sulta luottamuksen ihmisiin! Ajattelet, että kuinka voisit luottaa kenenkään, kun et ennenkään ole voinut. Toisaalta ei se, että sua on kiusattu, tee kaikista kiusaajia. Empaattisiakin ihmisiä on!
Etsi apua, ansaitset ja tarvitset sitä. Yksin ongelmiensa kanssa on vaikeampi elää. Ja mitäpä hävettävää sulla olisi, koska et ole kiusaaja vaan uhri. Sitä paitsi on monia, joihin kiusaaminen on vaikuttanut samalla tavoin kuin suhun.
Tsemppiä! :)
minun elämän tarina on hölmö.. olin ala-asteella kiusattuna pyöreidestäni..minulla ei ollut kavereita..olin syrjääntyvä..sain kax kertaa kivistä päähän koulumatkalla..
mut elämän käänne jouhduin toiseen kouluun erityiskouluun sain kavereita..meille tuli sijais opettaja kuulin ja näin se on vittumainen heikompia kohtaa(kun joku ei osannut piti lukea uudestaa ja udestaa) tai laitto käytävälle ..sitä niin suutuin..aloin nimittelee opettajaa mut en suoraisesti (niin meidän koko luokkakin alkoi)..juoruin hänestä kaikki mitä sain tietooni.. olin vittumainen sitä kohtaa..siinä välissä puukässäs tunnilla se tuli kysymään voinko minä puhua luokalle siitä miten ne käytäytyy kun sua ne kuuntelee..sanoi ettei onnistu ite olet saanut tämän käyntiin..no siitä syystä se alkoi samalla mua syrjittää kun sillä on jonkilaista valtaa opena.. en päässyt ikinä luokkaretkelle..(no mua se ei haitannut) olin enemmän ja enemmän pois koulusta(kun sitä hullua en kestänyt) no sitä kesti puolivuotta ja se sit lähti ja pääsin sinä aikana koulun suosituimmaks..oma ope tuli ja kaikki kertoi tosta opettajasta mitä se oikein puuhaili opelle ja opettajakin oli herppaantunut..olin ysillä puheen johtaja..vaikka joku muu ois ollut parempi..