Homman nimi on seuraava. Olen keski-ikäinen mies (valitettavasti nuoruus meni) ja minulla ehti olla varmasti vuosikausia korkea verenpaine. Vasta puoli vuotta sitten hankin verenpainelääkityksen ja nyt verenpaineet kunnossa ja elintavat kanssa.
Sydämessä on ollut sellaista epämiellyttävää tuntemusta jo vuosia. Ei poltetta eikä mitään kohtaukseen viittaavaa, ei siis rintakipuja. Mutta sellainen olo välillä että tarvii painaa sydämen kohdalta. Vaikea selittää tuntemusta kun se ei ole varsinaisesti nyt kipuakaan. En hengästy mitenkään erityisemmin ja jaksan kävelläkin vaikka 15 kilsaa. Mietin että ehtiköhän sydänlihas paksuuntua vuosien aikana ennen lääkitystä ja kolesterolikin oli korkea aiemmin.
Olen lukenut että verenpaineesta johtuvat vauriot voi myös korjaantua jos verenpaine on saatu hallintaan.
Sydämessä on ollut sellaista epämiellyttävää tuntemusta jo vuosia. Ei poltetta eikä mitään kohtaukseen viittaavaa, ei siis rintakipuja. Mutta sellainen olo välillä että tarvii painaa sydämen kohdalta. Vaikea selittää tuntemusta kun se ei ole varsinaisesti nyt kipuakaan. En hengästy mitenkään erityisemmin ja jaksan kävelläkin vaikka 15 kilsaa. Mietin että ehtiköhän sydänlihas paksuuntua vuosien aikana ennen lääkitystä ja kolesterolikin oli korkea aiemmin.
Olen lukenut että verenpaineesta johtuvat vauriot voi myös korjaantua jos verenpaine on saatu hallintaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä täällä kukaan pysty kertomaan onko se sydänlihas paksuuntunut vai ei.
Vaikka onhan se ihan hyvä että tuollaisiakin ajattelet, ja nyt on lääkitykset ja jaksat hyvin liikkua.
Mä oon kanssa keski-ikäinen, oon kärsinyt korkeasta verenpaineesta jo yli 20 vuotta, lääkkeetkin siihen ollut nyt kymmenisen vuotta.
Silti paineet edelleen nousee aika korkeiksi ja joskus taas ovat liian alhaalla.
Oon sanonut lääkäreille että kun kroppa ( elimistö ) ei ole kunnossa niin paineita ei saa lääkkeillä tasoittumaan.
Ja se siitä, sitten ei enää kukaan välitä mitään.
Kesällä mulla kävi ambulanssi ku oli rintakipuja, ottivat sydänfilmin ja jättivät sen paperin pöydälle, toki veivät mut päivystykseen.
Siinä paperissa luki epänormaali ekg, oli jotain st-laskua joka viittasi hyperatrofiaan tai iskemiaan.
Sairaalassa lääkäri sanoi ettei ole mitään sydänkohtaukseen viittaavaa ja takasin kotiin.
Sen verran lueskelin että toi atrofia-juttu voi viitata just siihen sydänlihaksen paksuuntumiseen.
Suvussa on sepelvaltimotautia ja lähes kaikki jo edesmenneet sukulaiset on kuolleet sydämestä johtuviin vikoihin.
Siitä on jo yli kuusi vuotta kun mulla oli nitrotkin hetken käytössä, enää en ole tarvinnut.
Liikkuminenkin mulla on jo väsyttävämpää ja hengästyn aika herkästi.
Sydäntä vähän tutkittiinkin kuusi vuotta sitten, oli verenpaine- ja ekg-seuranta vuorokauden yli.
Sydänlääkäri sanoi verenpaineen noususta vaan sen verran " verenpaine johtuu korvien välistä kun on tuo mielialasairaus..." ja sitte tuli litania miten muka vaikuttaa. Tiedoissani on merkintöjä psykiatrian puolelta vuosien takaa.
Hän sanoi myös että hetkittäiset paineen nousut eivät ole vaarallisia, siitä en itse tiedä ovatko vai ei.
Kyllähän tuo vähän itseäkin mietityttää kauanko pumppu jaksaa pelittää.
Mutta esim. sinun kohdallasi tilanne ehkä saattaa muuttua paremmaksi lääkitysten ja elintapojen myötä.
En oikein tiedä miksi näitä kirjoittelin, tuntui vaan siltä.
Hyvä että joku vastasi. Vaikea noihin mitään tarkkaa on maallikon sanoakkaan. Pitää vaan toivoa parasta. Tsemppiä sinne, ja tänne kanssa itelleni.
Päälle päätteeksi voi jäädä pari kalaa. https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/raportti-maailman-vaelluskalakannat-huvenneet-kolme-neljäsosaa-1970-luvulta/ar-BB17fKcg?li=BBr5KbI
Itse varaisin ajan kardiologita. Uskoisin, että siellä selviää sinua vaivaavat asiat.