Rungon puhditus

Jos edes älyäisit kertoa, mitä materiaalia veneesi on, niin joku voisi osata kertoa kuinka se puhdistuu...

Viime keväänä yksi tummansininen n. 30 v. vanha vene satamassamme "uudistettiin" juuri vesihionnalla ja tämän jälkeen myllyttämällä sitä eri karkeuksisilla hiomatahnoille. Tuli kuin uusi. Lähtötilanne oli varsin hirvittävä, edellinen omistaja oli yrittänyt jollain värivahalla korjailla himmentynyttä pintaa, mutta lopputuloksena oli laikukas, varsin hirvittävä, pinta. Uusi omistaja oli jo varautunut maalaamaan tuon veneen, mutta päätti kuitenkin yrittää kiillottamista. Homman tosin teki hänen kanssaan joku autokiillotusalan ammattilainen.

Terpolin sivulla oli joskus ohjeet, mutta nyt en enää löytänyt.... Itseänikin kyllä alkuun hirvitti tuo vesihionta, mutta kaiketi sitä voi sitten tosi hienolla paperilla koittaa...

Nämä paattien harvinaisemmat remonttihommat ovat minulle vieraampia, vaikka nuorempana olen liikkunut vesillä paljonkin. Olen täällä kirjoitellessani maininnut silloin tällöin pikkuisen topcattini remontin, ja tuskitellut samaan murheen kanssa.

Mutta otetaanpa maalaisjärki mukaan rannalle:

Oletan, että kyseessä on lujitemuovivene, sillä puuveneiden pintoihin harvemmin pääsee vuosien lika pinttymään. Pinttyminen johtuu niinkin yksinkertaisesta syystä, että gelcoat, eli se lasikuitupaatin pintamuovi, on huokoista. Vaikka jokin litku pinttymiä pehmentäisikin, on toinen asia, millä ne saisi ulos sieltä mikroskooppisen pienistä rei'istä.

Gelcoatin tarkoitus on suojata laminaattia vedeltä, iskuilta ja ehkä uv-säteilyltäkin. Sen lisäksi sen pitää saada vene kauniiksi. Gelcoatin vedeltä suojaamisen rajallisuus on tunnettu jo pitkään, joten veneiden pohjat maalataan primerilla, eli maalilla josta vesi ei pääse läpi, ja johon myrkkymaali hyvin tarttuu. Veneen kylki puolestaan harvemmin likoaa jatkuvasti vedessä, ja vaikka se sen toisinaan tekeekin, kesällä on taipumuksensa kuivatella kastelemiaan asioita. Eikähän vesi sentään solahda suoraan gelcoatin läpi. Niinpä voi varovaisesti oletella, että gelcoatin ensisijaiset tarkoitukset laidassa ovat olla kaunis ja suojata laminaattia iskuilta. Tämä puhuisi kyllä varovaisen hionnan puolesta.

Gelcoat ei ole maali, joten sen kerrospaksuuskin on vähän toista luokkaa kuin auton kyljessä olevan maalin. Ymmärtääkseni kyse voisi olla 0,5 - 2mm paksuudesta. Pienoismalleja harrastaneena tiedän, että vesihiomapaperilla numero 800 minkään olennaisen osan hinkkaaminen millin kerroksesta käsipelillä vie aikaa karkeasti ottaen kahdeksan sukupolvea. Mutta se vähä, jonka sillä kärsivällinen veneilijä saa irti kohtuullisessa ajassa, saattaa sittenkin olla riittävä ulkonäön siivoamiseksi. Ja jos asia huolettaa, kasisatanen paperi ei ole likimainkaan hienoin, mitä kaupasta saa. Tosin en tiedä, kummalla työ käy joutuisammin, hiomatahnalla ja asiallisella kiillotuslaikalla vai esimerkiksi hiomapaperilla no 1500. Joka tapauksessa haluan muistuttaa hiottavan pinnan puhtaudesta. Pienikin roska pinnan ja esimerkiksi kasisatasen paperin välissä saa aikaan naarmun, jollaista kyseisellä paperilla ei taatusti synny. Veneen pintaa lienee siis syytä huuhtoa usein, ihan kuin pikkuisen lentokoneen mallinkin.

Maalaisjärjen rannikkokäyttö antaa siis seuraavan tuloksen: kyljet voinee siivota hiomalla, jos gelcoatia on mitenkään säällinen kerros. Hiomisen jälkeen kylki tietenkin vahataan, ja uskoisin tuloksen olevan varsin mukavan, vaikka kärsivällisyys ei kaikkein hienoimpien mahdollisten hioma-aineiden käyttöön riittäisikään. Vesilinjan alueella onkin sitten jo syytä käyttää primeria, ja siitä alaspäin ulkonäöstä ja etenkin pohjan kasvittomuudesta huolehtii myrkkymaali - joka muuten EI ole vesitiivis aine.