Mm. R. Steiner kertoo "Henkisen tiedon tie" kirjassaan ns. henkisen maailman portinvartijasta.
Eli kyseessä on oman raadollisen minäluomuksen ulkoinen kuva, josta ap. Paavalikin mainitsee tekstissään.
Onko edistyneillä meditoijilla tavanomaista portinvartijan kohtaaminen. Ainakin kehittyneillä persoonilla se on jokapäiväistä.
On myös esim. sokeritautitila, päivätajunta, joissa ko. tapaaminen olisi eräälle henkilölle tapahtunut, myös Lutherin paholainen lienee ollut vain hänen oma portinvartijansa.
Eli kyseessä on oman raadollisen minäluomuksen ulkoinen kuva, josta ap. Paavalikin mainitsee tekstissään.
Onko edistyneillä meditoijilla tavanomaista portinvartijan kohtaaminen. Ainakin kehittyneillä persoonilla se on jokapäiväistä.
On myös esim. sokeritautitila, päivätajunta, joissa ko. tapaaminen olisi eräälle henkilölle tapahtunut, myös Lutherin paholainen lienee ollut vain hänen oma portinvartijansa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitä tarkoittaa??
Me emme ole valitettavasti ihan enkeleitä tällä syrjäisellä telluksella, vaan vaivalloisesti kaunistuvia otuksia.
Lue em. kirja, se kertoo asiasta tarkemmin.
Vakavat ja edistyneet matkalaiset tietäisivät mainita jotakin, mutta he eivät taida täällä liikuskella.
ettei kukaan ole kuullutkaan kyseisestä asiasta.
Esim. Herttoniemessä muutamia vuosia sitten eräs Jaska oli nousemassa bussiin, niin yllättäin hänen kintereillään seurasi aivan epäinhimillisen muotoinen otus joka asettui seisomaan parin askeleen päähän hänestä, viittilöiden ja "sönkättäen" jotakin hänelle.
Kauhumatkan loppuessa ja poistuessaan etuovesta, Jaska kysyi kuljettajalta että näetkö sinä mikä tämä seuraava matkalainen on, mutta ei kuljettaja nähnyt muuta kuin hänet ja pari perässä olevaa matkustajaa. Pian otus hävisi.
Jaska on perheellinen absolutisti ja erityisen terveellisen ruokavalion harrastaja, mutta diabeetikko kylläkin.
Tämä on subjektiivisesti aivan todellinen tuttavani kokemus, jonka hän kertoi lähipiirilleen.
Kerran nukahdin sohvaan, ja siinä samassa olinkin lapsuuden kodissani. Olin olohuoneessa ja edessäni oli keittiön oviaukko. Olisiko ollut valotkin siellä keittiössä, en muista. Pääasia kumminkin oli että oviaukossa kynnyksellä seisoi ihmisenmuotoinen tumma hahmo, josta ei erottanut lainkaan piirteitä. Olennon olemus ja läsnäolo sinkautti minut kuin tönäistynä takaisin sohvalleni ja hereille. Koko kokemus oli ohi sekunnin murto-osassa.
En ole, enkä varsinkaan ollut silloin järin edistynyt meditoija, mutta toisinaan on hieman parempia kausia meditointiyrityksille, ja niinä aikoina myös tulee nähtyä kaikenlaista ihan pientä uneissa ja joskus peräti valveillakin.
Piruja en ole sentään koskaan nähnyt...
Tämä vippaa kyllä aiheesta, mutta kysyisin sinulta asiasta kiinnostuneesta ja mahdollisesti tietävästäkin sitä, että onko mielestäsi shamaanimatkat kuinka "todellisia", koska niitä tehdään ryhminäkin? Vai mitä ne on.
Se vaatii ilmeisesti syvän meditaatiotaidon vai vaatiiko.
Millaisia ovat tyypilliset kohteet, joten voisitko kertoa niistä.
Olen itse kokenut yhden odottomattoman eli spontaanin shamaanimatkan, ja sen perusteella olettaisin että kyseessä lienee meditaatiotilaa vastaava tila. Ainakaan oma ainukainen kokemukseni ei viittaa siihen että ihminen lähtisi mihinkään toiseen ulottuvuuteen, tai edes poistuisi kehostaan. Mutta eihän tietysti yhdestä kokemuksesta voi paljon mitään vielä päätellä!
Lukemani kirjallisuuden perusteella matka vaatii vaipumisen tietoisuudentilaan jota Suomeksi nimitetään "loveen lankeamiseksi". Kyseessä voinee olla transsitilakin, varsinkin kun ajattelee että siihen voi päästä rummun tai sydämen lyönteihin keskittymällä. Tavanomainen matka alkaapi siten että matkaaja humpsahtaa johonkin reikään (puunkolo, reikä maassa, lähde tms.) ja painuu sitäkautta jonnekin "aliseen". Toisaalta voinee lennähtää taivaallekin ja tehdä matkan yliseen - itse omassa kokemuksessani tunsin lentäväni taivaalla ja näin metsiä ja vesistöjä sieltä korkealta käsin.
Mihin sitten loppujen lopuksi päätyy lienee kovin yksilökohtaista. Lukemani perusteella minusta vaikuttaisi vähän siltä että kaikki se mitä matkalla näkee voi olla jonkinlaisen kollektiivisen tietoisuuden viestintää ihmisen omalle tietoisuudelle. Onko tämä kollek. tietoisuus sitten useiden ihmisten jaettavissa, vai löytyykö se vain itsekunkin omasta päästä on avoin kysymys.
Erään tuttunikin oma trippi kuulosti hyvin voimakkaasti juuri uneen rinnastettavalta kokemukselta jossa ihminen itse kertoo itselleen missä mättää elämässä sillä hetkellä.
Ensisijaisesti oletan että matkat ovat matkoja siihen omaan laajempaan "kaikkitietoisuuteen" jonka jokainen ihminen omistaa, mutta jota ei tiedosta kuin hyvin harvinaisina hetkinä. En kuitenkaan pidä mahdottomana etteikö olisi olemassa "muita ulottuvuuksia"... En ennenkuin joku vedenpitävästi todistaa että ei ole.
Uskon että ihminen tietää itsestään ja maailmasta enemmän kuin arvaakaan. Mutta se tieto ei ole ulottuvillamme, koska siinä sekoaisi pieni pää jos se kaikki humpsahtaisi kerralla tietoisuuteen.
Meinaatko että tämä portinvartija on nk. matelijanaivot joka tykkää kyttyrää jos isäntä alkaa elellä liian siveellisesti ja jumalisesti.
Mitäpä tuohon vastaisi, vaikkapa niin, tai toisinpäin.
Niin tästä tiedosta olisi hyötyä asianosaisille. Sitä sisäistä dinosaurusta kun ei saa pelätä eikä karkuun saa lähteä. Päinvastoin, pitää näyttää missä kaappi seisoo ja kuka määrää.
Se on pahan näköinen ja karjuu kuin piru, mutta hampaaton todellisuudessa, yrittää vain hämätä.
Ei se mikään tavallinen ja tarkoitukseton asia ole.
Kehittyneet sanovat että se on myös aistittavissa tunteena, omantunnon asiana.
Oletko perehtynyt arkkityyppeihin? Steiner kenties kuvaa omalla tavallaan tällaista tilannetta, jossa ihminen alkaa tutustua omiin itsessään piilovaikuttaviin arkkityyppeihin, luonteenpiirteisiin. Kun alkaa tutustua itseensä, lopputuloksena on myös näiden epämiellyttäviltä tuntuvien piirteiden havaitseminen. Ne ovat olemassa vaikka niihin ei tutustuisikaan ja silloin niillä on piilovoimaa vaikkemme tunnistakaan sitä. Näissä piirteissä on kuitenkin aina kaksi puolta hyvä ja huono. Kun ne on tunnistettu voi niitä tietoisesti käyttää hyvään.
Steiner kirjoittaa kovin dramaattisesti kirjassaan tästä portinvartijan kohtaamisesta, pelottavastikin.
Tunnen tai tiedän henkilöitä jotka sallivat tämän oman "lihallisaistipeililuomuksensa" tarvittavan näkemisen.
Tässä vaiheessa ihminen menee alueilla missä kaikkinainen itekontrolli on oltava hyvin suurta ja vastuullista, selkein varoittaja ja peilaaja on juuri portinvartija. Mitä kauniimpi se on sitä kehittyneempi on ihmis-sielu.
Henkilöni ei ole Steineristi, mutta kokemus on aivan sama kuin hänellä tai muillakin hänenlaisillaan.
Selkein raamatullinen esimerkki jonka tiedän on ap. Paavali, jonka tekstinosaa sen uskonnolliset selittäjät eivät oikein osaa selittää.
Arvelen Lutherkin törmänneen kammiossaan omaansa, mutta pakeni.
Olen kuullut että portinvartijan voi matkalainen ohittaakin, pysyvästikö?, mutta ne ei ole asioita joihin tavallinen tallaaja ihan heti joutuu törmäämään tai jota joutuu tässä ratkomaan