Tylsää on välillä

Anonyymi

Aamuisin reippaana toimittelen asioita, mutta joskus yhden-kahden maissa rupee tuntumaan tylsältä.

Yksinään pyörin täällä, joskus lasten kanssa ollaan yhteyksissä ja on muutama jonka kanssa puhelimessa jutellaan joskus.

Miten kaikilla muilla riittää into olla aina reippaana?

177

1006

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Todella tylsää, uutisten lukemista vaan. Tämä aika on nyt todella kauhea, aina kun huomaa että ei enää olla normi tilassa.

      • Anonyymi

        Tekisi mieli lähtee vetouisteleen Saimaalle, voi että on ikävä luontoa!

      • Anonyymi

        En ole tottunut olemaan yksin, minulla on ollut niin iso osa elämästäni enemmän ja vähemmän perhettä ympärillä ja kodissani ja nyt kun olen yksin on tosi vaikea tottua siihen ettei kukaan minua "tarvitse". Ei ole ketään jolle puhua, kommentoida esim. televisio ohjelmaa; ei sitä tajua ennenkuin jää yksin miten tärkeä se toinen ihminen on.

        Pirre

    • Anonyymi

      Jos kuljeskelen lähimaastossa, se on metsien mylläämisen ja puiden kaatamisen jäljiltä hyvin hankalaa kulkea. Ei marjoja vaikka kuinka mainostetaan huikeita mustikkamaita. Ennen oli.
      Iltapäivisin on väsy. Puuhaan iltapäivään saakka.
      Tunnustan miedon viinin juovani ennen ateriaa. Aikaisin nukkumaan joka ilta.

    • Anonyymi

      Ei riitäkään. Terveys ei salli kaikkea mitä haluaisi tehdä. Ei voi kuin tyytyä kohtaloonsa ja yrittää jotain keksiä aikansa kuluksi. On pakko hyväksyä, että minun vanhuuteni
      on tällaista.

      • Anonyymi

        Ei voi muuta kuin rukoilla lohtua ja apua suojelusenkeliltä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voi muuta kuin rukoilla lohtua ja apua suojelusenkeliltä.

        Tuleeko ekologinen aikakausi, turha kulutus loppuisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuleeko ekologinen aikakausi, turha kulutus loppuisi.

        Lohduttaa tieto, että en oo ainut jolla on tylsää.

        Hyvä kuiteskin että tähän asti on ollut terve.
        Kun lukee kauhujuttuja mitä kaikkea voi olla, niin kyllä tään ajoittaisen tylsyyden kestää.

        Ainakin oon saanut laitettua kämpän kuntoon.
        Ajatuksena muuttaa muualle vuoden sisällä, raivaamista riittää.
        Kyllä on tullut kaikkea kerättyä vuosien varrella.
        Hyvää aikaa heittää ja kierrättää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lohduttaa tieto, että en oo ainut jolla on tylsää.

        Hyvä kuiteskin että tähän asti on ollut terve.
        Kun lukee kauhujuttuja mitä kaikkea voi olla, niin kyllä tään ajoittaisen tylsyyden kestää.

        Ainakin oon saanut laitettua kämpän kuntoon.
        Ajatuksena muuttaa muualle vuoden sisällä, raivaamista riittää.
        Kyllä on tullut kaikkea kerättyä vuosien varrella.
        Hyvää aikaa heittää ja kierrättää.

        Hyvä, minulla on aina ollut vain minimi. Olen ekologinen luonto ihminen, retkivarusteet riittää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuleeko ekologinen aikakausi, turha kulutus loppuisi.

        Jokainen voi aloittaa "ekologisen kauden" ihan milloin haluaa.
        Taisin aloittaa viitisentoista vuotta sitten - jälkeenpäin ajatellen.
        Huomasin vain miten vähällä tulee toimeen,
        vielä vähemmällä kuin ennen ja kun on pieni eläke
        vapaaehtoinen vaatimaton elämä ei ole vaikeaa - - -

    • Anonyymi

      Jos terveyttä on, niin tylsyys on oman mielikuvituksen puutetta.
      Koitahan jotain keksiä !
      Silloin kun vielä pystyin, lähdin vaikka lähimetsikön poluille kävelylle,
      mikä ei taida kuulostaa kovinkaan hurmaavalta,
      mutta luonnon helmassa on rauhoittavaa,
      hermo lepää ja virkiää uusia ideoita.
      Pieni kierros luonnossa tuo vaihtelua päivään.
      Seuraa kaipaavalle se ei tietenkään riitä.
      Seuraa pitää etsiä jostain muualta tai kutsua joku kaveri mukaan
      sinne metsään/luontoon.

      • Anonyymi

        Nyt on aikaa historiikin tekoon, kiva harrastus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt on aikaa historiikin tekoon, kiva harrastus.

        Onko ? Kuka niitä historiikkeja lukee ? Ei ainakaan meillä nuoremmat jaksa edes kuunnella,
        jos vanhoista ajoista juttua tulee. Itselle se voi olla kiva ajankulu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt on aikaa historiikin tekoon, kiva harrastus.

        Hyvä että on muitakin minimalisteja, löysin tuon askeettisuuden kun tutustuin ortodoksiseen teologiaan. Ihan teoriaa luin, luostareissa olen käynyt. Käytännön tavat on erilaiset kuin ev.luterilaisilla. Pentti Saarikosken haudalla kävin myös.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko ? Kuka niitä historiikkeja lukee ? Ei ainakaan meillä nuoremmat jaksa edes kuunnella,
        jos vanhoista ajoista juttua tulee. Itselle se voi olla kiva ajankulu.

        Ei ne jutut nuorena kiinnostanut,nyt harmittaa,kun ei ole ketään keneltä kysyisi.

    • Anonyymi

      En koe elämääni tylsäksi, vaikka tapahtumia ei paljon olekaan.
      Hiljaiselo onneksi sopii minulle kun olosuhteetkaan ei parempaa tarjoa.

      • Anonyymi

        Teen aamuisin listan päivälle.
        Tänään oli 32 momenttia. Oon ruksannut niistä jo 10.
        Viikon lopussa oon yleensä saanut kaikki tehtyä.

        Kun on ollut eristyksissä näinkin monta kuukautta yksinään, niin ei oo ihme, jos on välillä tylsää.
        Onneksi on kesä ja ei kylmä.

    • Anonyymi

      Yksikseen olemiseen on varauduttava jo aikaisin. Pitää kyetä ennakoimaan,
      että tulevaisuus voi olla tapahtumaköyhä ja yksinäinen
      riippuen monista asioista, joihin ei voi vaikuttaa.
      Viisi suhteelliseen tervettä kaveriani ikähaarukassa 63-74 vuotiaita ovat
      jättäneet maallisen elämänsä.
      Täällä yksikseni iltaisin katselen millä kaukaisella tähdellä
      he minulle tuikkivat.

      • Anonyymi

        Kyllä viime kesä oli yksinäinen, todella. Täysin uusi olotila johon sopeutuminen oli vaikeaa. Hiljaisuudessa etsin sopeutumista,onneksi näitä hiljentymiseen tarkoitettuja paikkoja löytyy.

        Nyt pitää olla vaan sisätiloissa, lukeminen ja kirjoittaminen ovat hyviä keinoja tylsyyteen sekä projektit.

    • Pertikki

      Eilen tulin mökiltä kaupuntiin kun ilimat parani, loppuviikolla takaisin Puumalaan olkoot ilimat mitä tahhaan.

    • Anonyymi

      Viihtymisen ja mielekkään ajankulun takia pitää kilvoitella. Uuden testamaentin tuoreessa käänöksessä Kilvoittelu on Ponnistelua. En ole niitä jotka viihtyvät pitkään yksin, tulee ikäviä ajatuksia vaikka elämässä mikään ei ole huonosti. Nimeän sen turhautumiseksi.
      Joku ketjussa pitää tehtävälistaa, se on aika hyvä. Ehkä vain elämme liian kauan. Toimettomuus ei ole ihmiselle tarkoitettu, mutta kun mihinkään varsin tähelliseen meitä ei tarvita, tarpeellisuus pitää itse keksiä.

    • Anonyymi

      Tylsää rutiinia koko viikko-ohjelma.
      9:n tienoissa harrastamaan.
      Sieltä tavallisesti marketin kautta kotiin. Vaimon kanssa yhden sarjan saman aamupäivän jason tallenteen katseleminen. Lueskelua tai tallenteita.
      Sapuskan valmistus ja syöninen ja´syöminen kahdessa vaiheessa tunnin välijaksolla.
      Päiväpeiton päälle lueskelemaan. Kahdesti viikossa, samoina vaimoni määrääminä päivinä syvällisempää seurustelua.
      Tv:sta löytyy jotain.
      Kevyt iltapala.
      Turhanpäiväistä tussurointia.
      Nukkumaan.
      Tylsää toistoa päivästä ja viikosta toiseen.
      Nyt on korona estänyt normalit keväiset, syksyiset (ennakoin) ja keskikesäiset kuljeskelutkin.

      • Anonyymi

        Ei mahda mitään, mutta välillä tulee mieleen nuoruus, vaikka se oli välistä aika koheltamista, siinä oli elämisen ja kokeilun maku.
        Perjantai oli kiva päivä, kun jo töissä suunnitteli illan ohjelmaa sekä viikonlopun viettoa.
        Nyt on kaikki ulkoa opittua, samaa harmaata pötköä arjet ja pyhät.
        Hyvät nuoruuden kaverit kiviaidan sisällä suurin osa, osa muuten finaalissa tai omissa oloissaan.

        Ja toinen aalto venaa tulemistaan, pirulainen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mahda mitään, mutta välillä tulee mieleen nuoruus, vaikka se oli välistä aika koheltamista, siinä oli elämisen ja kokeilun maku.
        Perjantai oli kiva päivä, kun jo töissä suunnitteli illan ohjelmaa sekä viikonlopun viettoa.
        Nyt on kaikki ulkoa opittua, samaa harmaata pötköä arjet ja pyhät.
        Hyvät nuoruuden kaverit kiviaidan sisällä suurin osa, osa muuten finaalissa tai omissa oloissaan.

        Ja toinen aalto venaa tulemistaan, pirulainen.

        Sama juttu "rahikaisella". Usein tulee mieleen nuoruus ja kirvelee muistella sitä,
        koska mikään kiva ei ole enää mahdollista.
        Lohduttomuus tuppaa valtaamaan mielen joskus.
        Pitää äkkiä alkaa tehdä jotain, että saa ajatukset muualle.
        Ei voi uskoa, että kaikki on ohi.

        Vanhuudessa ei ole mitään ihanaa, kun ei ole enää tulevaisuutta.
        On todennäköisempää, että aamulla ei herää kuin että herää. Aamen :)))
        Niin se vaan on. Jotkut terveemmät jaksaa uskoa elävänsä satavuotiaaksi
        ja mennä porskuttavat ainakin näennäisesti huolettomina.
        En kuulu omaan pitkäikäisyyteeni uskoviin. Niin moni läheltä on lähtenyt
        "ennen aikaansa" . . . . . niinkuin olisi joku "aika".
        Revi siitä huumoria ja elämäniloa ! Hehheh.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama juttu "rahikaisella". Usein tulee mieleen nuoruus ja kirvelee muistella sitä,
        koska mikään kiva ei ole enää mahdollista.
        Lohduttomuus tuppaa valtaamaan mielen joskus.
        Pitää äkkiä alkaa tehdä jotain, että saa ajatukset muualle.
        Ei voi uskoa, että kaikki on ohi.

        Vanhuudessa ei ole mitään ihanaa, kun ei ole enää tulevaisuutta.
        On todennäköisempää, että aamulla ei herää kuin että herää. Aamen :)))
        Niin se vaan on. Jotkut terveemmät jaksaa uskoa elävänsä satavuotiaaksi
        ja mennä porskuttavat ainakin näennäisesti huolettomina.
        En kuulu omaan pitkäikäisyyteeni uskoviin. Niin moni läheltä on lähtenyt
        "ennen aikaansa" . . . . . niinkuin olisi joku "aika".
        Revi siitä huumoria ja elämäniloa ! Hehheh.

        Kaikesta huolimatta , ei heitetä kirvestä kaivoon !
        Huomenna uusi päivä , ei tiedä , mitä tuo tullessaan.

    • Anonyymi

      Alotuksen tekijä ei ole yksin olotilansa kanssa,
      sama vaivaa monta muutaki,
      aamu pirteys ja sitten lopahtaa,
      kai se on sitä elämän loppuvaiheeseen kuuluvaa uupumusta,
      askel lyhenee, lenkit pienenee , kunnes ei pääse enään ovesta ulos,

      hyvästi elämä , mä en jaksa enään,

    • Anonyymi

      Nyt pullahti mieleeni, että muutama vuosi sitten todettiin ihmiselle olevan hyväksi opetella sietämään tylsistymistä. Olikohan tuolla suosittelijalla (en muista kuka hän oli, oliko psykiatrian vai filosofian puolelta) jokin etiäinen mitä tuleman pitää. Korona tuli.

      Itsekseni olen oppinut sietämään tylsistymistäkin. Ainahan sitä voi kiinnittää huomionsa johonkin muualle.

    • maissii

      Uskon, että alakulo ja tylsyys iskee joskus itse kutakin
      saattaa iskeä ihan varoittamatta ja yllättäen,
      aina ei edes keksi syytä miksi nyt tuntuu olo niin tylsältä,
      se vaan tuntuu.
      Arkinen rutiini on tietysti hyvä asia mutta sillä on kääntöpuolensa, varsinkin yksineläjä helpommin siihen puutuu. Kaipaa vaihtelua ja virkistystä.
      Itsensä ulkopuolelta se pitää hakea ja mitä enemmän tulee ikää sen vaikeampaa on lähteä liikkeelle. ja joskus tulee ajatus, että enpä kehtoo , eli iskee se laiskuuden ja viihtimisen otuskin.
      iIselleni uusi kirja tai uusi käsityö ovat portteja ulos alakulosta, annas jos molemmat samalla kertaa keksii niin jopa alakulo helpottaa.
      Olen huomannut myös odottamisen helpoksi ja halvaksi konstiksi, tuntuu kivalta kun on aina jotain odotettavaa, ei sen tartte olla kummoista mutta odottaminen vie ajatukset eteenpäin ja unohtaa alakulon tämän ja tässä..

      On tämä nettikin aika hyvä alakulon tappaja, olisin jo varmaan kuollut ja kuopattu, jos en näitä bittejä pitkin olisi päässyt kauemmaksi omasta navastani, niin usein ja syvästi olen ollut yksinäinen ja tosi tylsä tyyppi.

      • Anonyymi

        Hyvä jo, että saa kertoa että on välillä tylsää!

        Ajatellaanpas että miten hyvä kun on netti kuiteskin!
        Voi rupatella muitten kanssa, ja saa tietää mitä kaikkea jännää on maailmassa.
        Filmejä katselen samalla kun silitän ja tiskaan.

        Ja onhan sitä oppinut tulemaan itsensä kanssa toimeen, ja olemaan vahva.

        Kannattaa muuten katsoa tuolijumppavideoita netiltä, niin ei jäykisty ihan kokonaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä jo, että saa kertoa että on välillä tylsää!

        Ajatellaanpas että miten hyvä kun on netti kuiteskin!
        Voi rupatella muitten kanssa, ja saa tietää mitä kaikkea jännää on maailmassa.
        Filmejä katselen samalla kun silitän ja tiskaan.

        Ja onhan sitä oppinut tulemaan itsensä kanssa toimeen, ja olemaan vahva.

        Kannattaa muuten katsoa tuolijumppavideoita netiltä, niin ei jäykisty ihan kokonaan.

        Juu ei varsinkin jos jumppaa mukana :)))

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Raskastahan se on elämä, hirvittävä ikävä koko ajan. Kun kaikki ovat mennneet jää vain oma yksinäisyys. Tyhjät huoneet joiden seinissäkin asuu suru.

        Kaikki päättyy aikanaan, vain muistoissa on ilot ja murheetkin. Se sisäinen ääni tunnustelee uutta olotilaa, mihin ihminen olet menossa.

        Etsin lohtua, todella. Kaikki tuntuu ilottomalta, johonkin se ilo vain katosi omalle polulleen. Missä lienetkin, voi kun taas tavattaisiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raskastahan se on elämä, hirvittävä ikävä koko ajan. Kun kaikki ovat mennneet jää vain oma yksinäisyys. Tyhjät huoneet joiden seinissäkin asuu suru.

        Kaikki päättyy aikanaan, vain muistoissa on ilot ja murheetkin. Se sisäinen ääni tunnustelee uutta olotilaa, mihin ihminen olet menossa.

        Etsin lohtua, todella. Kaikki tuntuu ilottomalta, johonkin se ilo vain katosi omalle polulleen. Missä lienetkin, voi kun taas tavattaisiin.

        Olet just hengenheimolainen,
        oletko mies vai nainen,
        mä olen entinen nainen, nykyinen ruma mummo-raahus,
        yritin tänään kampaamoon jotta olisin piristiny, seki reissu meni täysin pieleen,
        ei ollu aikoja,
        kuolis pois, mutta ku ei kuolekkaa, väsyttää vaan niin hiivatisti,
        jos pyörit näillä nurkilla, voitaisiin mennä vaikka kahville jonnekkin kivaan paikkaan, joskus käyn yksin kahvilla huoltoasemalla samalla kun tankkaan autoa,
        mukavalla huoltoasemalla kahviki maistuu tosi hyvältä, ainaki viime kerralla kun kävin siellä, söin just leivotun korvapuustinki, kylläpä oli hyvä mieli kun ajelin kotiin takasi,
        edes hetken parempi mieli,
        kuvittelin että olen vielä sentään elossa,
        vaikka todellisuudessa olen jo kuollut,
        kun kaikki rakkaat ovat jo tuonpuoleisessa
        ja on niin hiivatin ikävä kaikkia poisnukkuneita läheisiä,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raskastahan se on elämä, hirvittävä ikävä koko ajan. Kun kaikki ovat mennneet jää vain oma yksinäisyys. Tyhjät huoneet joiden seinissäkin asuu suru.

        Kaikki päättyy aikanaan, vain muistoissa on ilot ja murheetkin. Se sisäinen ääni tunnustelee uutta olotilaa, mihin ihminen olet menossa.

        Etsin lohtua, todella. Kaikki tuntuu ilottomalta, johonkin se ilo vain katosi omalle polulleen. Missä lienetkin, voi kun taas tavattaisiin.

        On sellaisia palvelevia puhelimia, voi etsiä netiltä.

        Siellä voi keskustella, tässäkin
        https://kirkonkeskusteluapua.fi/

        Niitä on eri kaupungeissa

        Voi ihan hyvin soittaa ja jutella ikävästään.

        Voimia sinulle!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sellaisia palvelevia puhelimia, voi etsiä netiltä.

        Siellä voi keskustella, tässäkin
        https://kirkonkeskusteluapua.fi/

        Niitä on eri kaupungeissa

        Voi ihan hyvin soittaa ja jutella ikävästään.

        Voimia sinulle!

        Kiitos.

        Olen soittanutkin palveliviin puhelimiin.Apua olen saanut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos.

        Olen soittanutkin palveliviin puhelimiin.Apua olen saanut.

        jaaaa,, minkälaista apua niistä saa,
        mä en ole koskaan soittanu, ku en tiedä mitä sanoisin,

        enkä kehtaa sanoa
        että mua tympii tämä vanhuus, enkä jaksa enää, olen ihan poikki, uupunu,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jaaaa,, minkälaista apua niistä saa,
        mä en ole koskaan soittanu, ku en tiedä mitä sanoisin,

        enkä kehtaa sanoa
        että mua tympii tämä vanhuus, enkä jaksa enää, olen ihan poikki, uupunu,

        Kyllä se juttu siitä lähtee.

        Sanot ensin vaikka että iltaa/päivää ja että aattelin soittaa ja sitten nuo mitä olet ajatellutkin.
        Ei ne siellä hämmästy, vaan rupeevat heti auttamaan, ja saat kertoa mitä haluat.
        Helpottaa kun saa puhua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jaaaa,, minkälaista apua niistä saa,
        mä en ole koskaan soittanu, ku en tiedä mitä sanoisin,

        enkä kehtaa sanoa
        että mua tympii tämä vanhuus, enkä jaksa enää, olen ihan poikki, uupunu,

        Niinpä. Tänne voi kirjoittaa, kun näitten lukeminen on vapaaehtoista kaikille.
        Ei tarvitse lukea, jos tympii,
        mutta tuntisin olevani riesa, jos soittaisin palvelevaan puhelimeen,
        jossa vieraan ihmisen olisi pakko kuunnella minun henk.kohtaista
        pahaaoloani. Tuntee, etten voi rasittaa ketään sillä,
        vain ehkä viime tipassa jos ja kun kauhea kriisi tulee,
        ettei sekoa lopullisesti päästään ja elämänhallintaan tarvitsee jostain
        jotakin apua.
        Jotenkin ajattelee, että ihmisen elämä vain menee näin.
        Vanhana voi joutua olemaan yksin, voi olla hyvin sairas ja kivulloinen,
        minkäs teet kuin kestät kohtalosi ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos.

        Olen soittanutkin palveliviin puhelimiin.Apua olen saanut.

        Ano 16:17
        Miten tunnet tulleesi autetuksi ? Saitko toivoa, piristystä vai mitä ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se juttu siitä lähtee.

        Sanot ensin vaikka että iltaa/päivää ja että aattelin soittaa ja sitten nuo mitä olet ajatellutkin.
        Ei ne siellä hämmästy, vaan rupeevat heti auttamaan, ja saat kertoa mitä haluat.
        Helpottaa kun saa puhua.

        en usko että mua puhuminen autaa,
        kuinka se voisi autaa,
        kun kaikki tympii,
        eikä ole tulevaisuutta enään
        koska on vanha sairas uupunu,
        vaikka toistaiseksi onkin liikunta-kykyinen ja meno päällä melkein päivittäin,
        mutta kaupunki reissut väsyttää hiivatisti,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        en usko että mua puhuminen autaa,
        kuinka se voisi autaa,
        kun kaikki tympii,
        eikä ole tulevaisuutta enään
        koska on vanha sairas uupunu,
        vaikka toistaiseksi onkin liikunta-kykyinen ja meno päällä melkein päivittäin,
        mutta kaupunki reissut väsyttää hiivatisti,

        Et sinä ole mikään "riesa"!

        Ihmiset haluavat auttaa, ja ei he ajattele ollenkaan että olisi "pakko".

        Soita vaan.
        Sinä olet ihan varmasti tärkeä ihminen!

        Sitten kun olet soittanut, niin sitten vasta tiedät että auttoiko.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sinä ole mikään "riesa"!

        Ihmiset haluavat auttaa, ja ei he ajattele ollenkaan että olisi "pakko".

        Soita vaan.
        Sinä olet ihan varmasti tärkeä ihminen!

        Sitten kun olet soittanut, niin sitten vasta tiedät että auttoiko.

        Kiitos rohkaisusta !

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raskastahan se on elämä, hirvittävä ikävä koko ajan. Kun kaikki ovat mennneet jää vain oma yksinäisyys. Tyhjät huoneet joiden seinissäkin asuu suru.

        Kaikki päättyy aikanaan, vain muistoissa on ilot ja murheetkin. Se sisäinen ääni tunnustelee uutta olotilaa, mihin ihminen olet menossa.

        Etsin lohtua, todella. Kaikki tuntuu ilottomalta, johonkin se ilo vain katosi omalle polulleen. Missä lienetkin, voi kun taas tavattaisiin.

        Todella hyvin kirjoitit tuon. Tuo osui ja upposi, syvälle. Fiilis tuli tänne ruudun toiselle puolelle, ihan sydämessä tuntuu. Minäkin olen yksinäinen ja yksin kodissani. Mihin kaikki ovat kadonneet? Vielä olisi elämää elettävänä ja töissäkin jaksettava käydä. Mistä voimia jaksaa? Miksi täällä edes ollaan?

    • demeter1

      Eikös se ammattiväki ole alkanut puhua pitkäkestoisesta stressistä ja katsoo, että sen vaikutukset alkavat näkyä ? Koronan vuoksi siis.
      Muutama viikko menee vielä kevyesti, voi käydä vaihtelusta, mutta sitten alkaa näköalattomuus häiritä ja tympeys lisääntyä.
      Stressioireiksi kai luetaan univaikeudet, ruokahalun muutokset, alkoholin kulutuksen lisääntyminen ja tietysti mielialojen vaihtelut. Hiljaisuuden sietäminenkin saattaa olla monelle vaikeata, kuten joku jo mainitsikin. Minulle hiljaisuus ja tapahtumattomuus nostaa pintaan sellaisia vanhuuden vaivoja ja luonteenpiirteitä joiden kanssa tavallisesti selviää hyvin. Nyt ottavat rajusti päähän ja kysyy: jäänkö nyt tämmöiseksi ?
      Ensiavuksi on toistaiseksi riittänyt vertaistuki, toivottavasti riittää myös jatkossa.
      Jos tuohon lisää vielä jonkin odottamattoman tapahtuman, vaikka sairastumisen, oman tai läheisen, katkaiseeko se kamelin selän ? Aika näyttää...

      • Anonyymi

        Tuttua tekstiä.

    • Anonyymi

      Mikä teitä haittaa eniten tai mikä jopa ahdistaa ?
      Tapahtumattomuus ? Yksinäisyys vai päivittäisen elämänpiirin
      kaventuminen ? Sairaus tai kuoleman pelko ?
      Tarkoituksettomuuden tunne ? "Syrjästäkatsojaksi" jääminen ?
      Päivien kuluminen ikäänkuin "hukkaan" vailla tarkoitusta ?
      Vai ihan vaan oma saamattomuus, kun ei ajankulua keksi ?

      • Anonyymi

        Poden vähän kaikkea, tässä iässä se ei taida olla harvinaista. Elämä tuntuu pysähtyneeltä
        ja tyhjältä. Ei osaa aloittaa enää mitään, kun tuntuu, ettei millään ei ole tarkoitusta.
        En osaa elää "tässä ja nyt". Osaatteko te ? Miten se onnistuu ? Voikohan sitä vielä oppia ?

      • Anonyymi

        NO kun kysyt:

        sairaus josta ei enään parane,
        vanhuus vituttaa
        elämä vailla tarkotusta,
        elämä oli ja meni
        elämä oli erittäin vaiherikas , täyteläinen
        suorastaan unelma elämä
        ( myrskyineen päivineen )
        mutta
        se on täysin ohi,
        tulevaisuutta ei ole,
        on vain menneisyys,
        puoliso nukkui pois,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NO kun kysyt:

        sairaus josta ei enään parane,
        vanhuus vituttaa
        elämä vailla tarkotusta,
        elämä oli ja meni
        elämä oli erittäin vaiherikas , täyteläinen
        suorastaan unelma elämä
        ( myrskyineen päivineen )
        mutta
        se on täysin ohi,
        tulevaisuutta ei ole,
        on vain menneisyys,
        puoliso nukkui pois,

        LISÄYS EDELLISEEN

        tämä laulu liittyy edelliseen komentiin,,,

        https://www.youtube.com/watch?v=ai7fMb2kd3E

      • demeter1

        Laitoitpa hyvän listan, Anonyymi 18.59. Kaikkea on koettu, ainakin jonkinasteisena. Onneksi ei samanaikaisesti eikä kokoaikaisesti.
        Syrjästäkatsojaksi en kyllä ole itseäni tuntenut. Kai sitä läsnäolon taitoa jonkinverran on ja kiinnostusta osallisuuteen. Ja sen verran on läheisiä, että saa itselleen elämäntarkoitusta ja mielekkyyttä, kun voi uskotella, että kyllä minulla vielä jokin virka on..)) Ainakin niin kauan kuin terveyttä ja toimintakykyä riittää...

      • Anonyymi

        Ei se ole oma saamattomuus, se on liian pitkä elämä.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Poden vähän kaikkea, tässä iässä se ei taida olla harvinaista. Elämä tuntuu pysähtyneeltä
        ja tyhjältä. Ei osaa aloittaa enää mitään, kun tuntuu, ettei millään ei ole tarkoitusta.
        En osaa elää "tässä ja nyt". Osaatteko te ? Miten se onnistuu ? Voikohan sitä vielä oppia ?

        Täytyy myöntää, että minua suorastaan ärsyttävät nämä kuluneet kehotukset täysillä elämiseen ja hetkeen tarttumiseen. Puhumattakaan siitä "positiivisesta asenteesta", joka tuntuu pyhittävän kaiken.
        Sekö pitäisi itselleen taikoa ? Paimentaa itseään kaiken aikaa..? )) Torjua ikävät fiilikset ? Toinen kirjoittaja mainitsi kilvoittelun, ponnistelun ? Olisiko siitä ikävän karkottajaksi ? Ja mistä voimat ponnisteluun jos tuntuu, ettei niitä riitä edes rutiinien pyörittämiseen ?

        Onhan näitä kaikenlaisia itsehoito-oppaita, joogaa, meditaatiota, mindfullnessia ja mitä muuta ? Ne nyt vain ovat alkaneet maistua puulta kun puuttuu "se yksi ja sen mukana kaikki", elämisen innostus, mielekkään ja tarkoituksellisen elämän tuntu.
        Saahan sitä tietysti hetkittäin kokea mutta siihenkö pitää jatkossa tyytyä ? Hetkiin...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NO kun kysyt:

        sairaus josta ei enään parane,
        vanhuus vituttaa
        elämä vailla tarkotusta,
        elämä oli ja meni
        elämä oli erittäin vaiherikas , täyteläinen
        suorastaan unelma elämä
        ( myrskyineen päivineen )
        mutta
        se on täysin ohi,
        tulevaisuutta ei ole,
        on vain menneisyys,
        puoliso nukkui pois,

        Elämä on ensin mukavaa ja sitten armotonta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole oma saamattomuus, se on liian pitkä elämä.

        Elämä ei tuntunut liian pitkältä niin kauan kuin oli terve.
        Eikä nytkään. Ei tympi. Toivoisi vain, että kykenisi nauttinaan päivistä,
        eikä elää jatkuvassa kuolemanpelossa, koska rykäsee viimeisen kerran.
        71v.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämä ei tuntunut liian pitkältä niin kauan kuin oli terve.
        Eikä nytkään. Ei tympi. Toivoisi vain, että kykenisi nauttinaan päivistä,
        eikä elää jatkuvassa kuolemanpelossa, koska rykäsee viimeisen kerran.
        71v.

        olen vakavasti sairas,,,
        , mutta mutta mutta,
        EI ole ollenkaan kuoleman pelkoa,

        kummallista jos joku kokee kuoleman pelkoa,,,,
        sillä mehän kaikki kuollaan joskus,

        en pelkää kuolemaa, enemmänki jo toivon
        että pääsis kitumasta pois,
        kuolema on armahdus vanhalle ja väsyneelle,
        kuolema on täydellistä lepoa

        kuolemaa ei tarvi pelätä,
        se tulee varmasti jokaisen kohdalle joskus,

        äkki kuolema olisi parasta
        olisi ihana jos aamulla ei tarviskaan enään herätä

        onhan elämä vääjämättä jo takanapäin,
        tulevaisuutta ei ole, vanhalle ja sairaalle,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        olen vakavasti sairas,,,
        , mutta mutta mutta,
        EI ole ollenkaan kuoleman pelkoa,

        kummallista jos joku kokee kuoleman pelkoa,,,,
        sillä mehän kaikki kuollaan joskus,

        en pelkää kuolemaa, enemmänki jo toivon
        että pääsis kitumasta pois,
        kuolema on armahdus vanhalle ja väsyneelle,
        kuolema on täydellistä lepoa

        kuolemaa ei tarvi pelätä,
        se tulee varmasti jokaisen kohdalle joskus,

        äkki kuolema olisi parasta
        olisi ihana jos aamulla ei tarviskaan enään herätä

        onhan elämä vääjämättä jo takanapäin,
        tulevaisuutta ei ole, vanhalle ja sairaalle,

        Kuolemanpelkoni taittui jo parhaassa työiässä ollessa. Vielä keväällä keuhkosin vahvan iltatotin puolesta. Sitten päätin kokeilla ilman ilta-lasillista.
        Se rentoutti ja teki hyvän olon. Kun miehenä on kuitenkin päällä vahva lääkitys yliaktiivisen rakkovian takia, ohjeessa varoitettiin viinan käytöstä.

        Koin aivan mielisairaita painajaisunia. Uniin on tullut nyt järjestystä ja mielekkyttä. Lääke aiheuttaa väsymystä. Kun en ensin syönyt v a h v a n aamiaisen, sen päälle voi ottaa pari tuikeaa ryyppyä vahvaa viinaa mennessäni päiväunille. Näen mukavia REM- unia, seikkailuja.
        Vaimo lähti vuosia sitten tuonilmaisiin. Tuli parin vuoden tylsyys, paha apatia. Tämäkin päivä melko masentunut. Molemmat olkapäät kiertäjänkalvonmurtumat. Jos yrittää rehkiä töitä, leposäryt herättävät unesta. En käytä kipulääkkeitä muuhun kuin "holotnaan" oloon päivällä.
        Se on alilmpöinen tulehdustila. Tokenee isolla Panadolilla. Toivon monia lisävuosia, että voin maksaa velkani viimeistä senttiä myöten pois.

        [ niitä tapauksia kun kirjoitetaan nimi vikapaperiin]

    • Anonyymi

      Kyllä, aika tylsäähän tämä yksin eläminen .
      Pirre

      • Anonyymi

        Joku viisas on sanonut, että ihminen yksin ei ole mitään,
        ihminen saa merkityksen muitten ihmisten kautta.

        Niin kauan kuin yksikin ihminen ajattelee, kaipaa tai tarvitsee sinua,
        olet merkityksellinen ja tarpeellinen.

        Summasummaarum, yksin eläminen voi olla silti tylsää.
        Ja lohdutontakin.
        Nimim. Kokemusta on

      • Anonyymi

        Lohdutuksen löytää laulusta:

        JuhaVainion herkin sävellys: Yksinäinen saarnipuu.

        Junnun sanoitukset niin työn kuin muutenkin elämässä kertovat paljon.

      • miina4
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku viisas on sanonut, että ihminen yksin ei ole mitään,
        ihminen saa merkityksen muitten ihmisten kautta.

        Niin kauan kuin yksikin ihminen ajattelee, kaipaa tai tarvitsee sinua,
        olet merkityksellinen ja tarpeellinen.

        Summasummaarum, yksin eläminen voi olla silti tylsää.
        Ja lohdutontakin.
        Nimim. Kokemusta on

        Tiedän , että olen merkityksellinen parheelleni, tottakai sehän on itsestään selvyys, mutta jne..

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku viisas on sanonut, että ihminen yksin ei ole mitään,
        ihminen saa merkityksen muitten ihmisten kautta.

        Niin kauan kuin yksikin ihminen ajattelee, kaipaa tai tarvitsee sinua,
        olet merkityksellinen ja tarpeellinen.

        Summasummaarum, yksin eläminen voi olla silti tylsää.
        Ja lohdutontakin.
        Nimim. Kokemusta on

        totta, vanhvasti sitä mieltä
        jos puoliso on vielä elossa kaksin eläminen on ehdottomasti parempi,
        yksin ihminen ei ole juurikaan mitään,

        orpo olo on,

    • Anonyymi

      Onneksi kukaan ei suosittelekaan a i n a reippaana jaksamista, se veisi lopulta uupumukseen.
      Parempi ohje on löysätä välillä ja tehdä sen mitä tuntee vain jaksavansa. Ison perheen vahemmat ovat lirissä kun jaksamisen viimeisenkin takarajan joutuu ylittämään.

      Tunnen miehenä olevani vastuuta pakoileva luikuri kun en ole edes parisuhteessa. Käytän viinaa viikoittain, myös irrallisia naissuhteita.

      • Anonyymi

        Pyöritkö Tinderissä, vai netistä tilailet irtareita?

        Tai puhelet joutavia joutessais.

    • maissii

      Aamuajatus
      Ehkä kyse on surusta, läheisen menettämisestä.
      Suru on hyvä elää ja kokea ja sitten mennä eteenpäin.
      Siihen ei ole hyvä jäädä, eihän se läheisen ikävä ja kaipaus katoa koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään ja pystyy näkemään valoisammin omankin elämänsä, koska elämä jatkuu niin kauan kuin päiviä riittää. Jokaisella päivällä on oma surunsa mutta on sillä oma ilonsakin, jos vain on kykyä ja halua nähdä se.
      Joitakin auttaa surussa puhuminen toisia kirjoittaminen tai musiikin kuuntelu tai metsässä vaeltelu, jokaisella oma tapansa surra. Päiväkirjan kirjoittaminen on myös oiva väline hoitaa itseään ja tutkailla omia ajatuksiaan.

      Silloin kun viimein löytää itsestään kiitollisuuden, huomaa miten iso ja hyvä asia se olikaan, kun sain elää tuon menetetyn läheiseni rinnalla niin monta hyvää vuotta, niin paljon hyviä yhteisiä kokemuksia, mutta nyt voin kiitollisin mielin jatkaa omaa elämääni, koska jokaisella elämällä on oma pituutensa.

      Elämän virrassa jokainen loppujen lopuksi vaeltaa yksin, aina voi hakea ja saada tukea, mutta suurimmat voimavarat ovat ihmisessä itsessään, surun ja tylsyydenkin hetkellä ne siellä ovat, joskus hyvin pieneen ja syvälle sisälle käpertyneenä kuin nupussa , odottavat vain milloin voivat avata nuppunsa ja voimaannuttaa.

      Reijo Taipaleen laulu on antanut itselleni voimaa elämän heikoissa hetkissä, Kari Tapion viisain sanoin. https://youtu.be/Glqf3Qn9sbg
      Toivottavasti sinulle tulee tästä päivästä parempi kuin eilinen ja huomisesta vielä parempi kuin tästä päivästä, Voimisii!

      • Anonyymi

        Tämä päivä alkoi paremmin.

        Heti aamulla päätin, että nyt muutan tään ja että tästä päivästä tuleekin kiva päivä.

        Kaivoin esille jumppa CD:n 60 luvun musiikilla ja jaksoin mostella jalkoja ja käsiä ym 5 raitaa.
        Merkkasin että jatkan sitten 6-raidasta. Join kaksi lasia vettä ja tein 10 minuutin kävelyreitin juna-asemalle. Tullessa poikkesin tien toiselle puolelle ja söin mustikoita metsästä.

        Nyt sitten jatkan reippaasti.
        Sana "tylsä" on muuten parempi sanan kuin esim "yksinäinen" (vaikka oliskin yksinäinen), koska jos on tylsää, niin voi keksiä muutoksen/vaihtelua.

        Ja onhan se niin että "kissa nostaa itse häntänsä pystyyn", - tästä päivästä tuleekin kiva päivä, kun itse sen sellaiseksi järjestän.

        Raportoin illalla miten onnistuin.

        Puhtia ja iloista mieltä kaikille!

      • Anonyymi

        "Kun vihdoin löytää itselleen kiitollisuuden" jne......"kaunista",
        mutta pelkkää 1000 kertaa kuultua naiivia sanahelinää.

      • maissii
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kun vihdoin löytää itselleen kiitollisuuden" jne......"kaunista",
        mutta pelkkää 1000 kertaa kuultua naiivia sanahelinää.

        Me ihmiset ollaan onneksi niin erilaisia,
        voin tietysti vain puhua omasta kokemuksestani.
        Minulle se ei ole ollut pelkkää sanahelinää, se oli aikoinaan osa tärkeää oivaltamista,
        jonka avulla pääsin eteenpäin elämässäni kun oikein musta möykky ahdisti.
        Se vaati silloin aikaa miettiä mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan ja ajatella,
        että menneisyytensä voi kohdata monin eri tavoin, kiitoksin, unohduksin, syytöksin jne. Valitsin kiitoksen, koska löysin silloin niin paljon siihen aihetta.
        Onhan kiitoksen päälle paljon helpompaa rakentaa uutta kuin tyhjän päälle, silloin ajattelin ja se on toiminut.
        Ehkä se on myös persoonallisuus-ja asennekysymyskin miten suhtautuu menneisiin
        ja samalla tietysti tulevaisuuteen. Turha elämässä on kantaa jotain syyllisyyttä tai muita raskaita asioita, kun ne voi käsitellä voimavaroiksi.

        No joo, nykyään tuntuu, että jopa sana Kiitos saattaa olla joillekin pelkkää sanahelinää.

      • Anonyymi
        maissii kirjoitti:

        Me ihmiset ollaan onneksi niin erilaisia,
        voin tietysti vain puhua omasta kokemuksestani.
        Minulle se ei ole ollut pelkkää sanahelinää, se oli aikoinaan osa tärkeää oivaltamista,
        jonka avulla pääsin eteenpäin elämässäni kun oikein musta möykky ahdisti.
        Se vaati silloin aikaa miettiä mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan ja ajatella,
        että menneisyytensä voi kohdata monin eri tavoin, kiitoksin, unohduksin, syytöksin jne. Valitsin kiitoksen, koska löysin silloin niin paljon siihen aihetta.
        Onhan kiitoksen päälle paljon helpompaa rakentaa uutta kuin tyhjän päälle, silloin ajattelin ja se on toiminut.
        Ehkä se on myös persoonallisuus-ja asennekysymyskin miten suhtautuu menneisiin
        ja samalla tietysti tulevaisuuteen. Turha elämässä on kantaa jotain syyllisyyttä tai muita raskaita asioita, kun ne voi käsitellä voimavaroiksi.

        No joo, nykyään tuntuu, että jopa sana Kiitos saattaa olla joillekin pelkkää sanahelinää.

        Hyvä kommentti, maissii
        Elämä on ihanaa, kun se oikein oivaltaa.

    • Anonyymi

      Ilo ilman viinaa on teeskentelyä,,,,,


      joten viina paras lääke tylsyyteen,,,
      ku kunnon huikat ottaa heti aamusta
      velatki alkaa näyttämään saatavilta,,,,,,


      terve vaan,,,, nyt menoksi,,,,,,,,,,

    • Anonyymi

      Ihme kyllä mulla ei ole tylsää. Mutta mää olenki uuseronnut. Erosin vanhoilla päivilläni. Nuorin lapsi on vielä aika nuori. Uutta tämä eronneena yksin asuminen ja pärjääminen. Olen eron jälkeen saanut kaiken sen, mistä nuorena haaveilin. Asun toiveitteni paikassa ja kotini on toiveitteni täyttymys. Lapset tarttee rahaa. Säästän ja annan lapsilleni rahaa. Autan lennosta ja pyytåmättä tarjoan, kun huomaan tarvetta. Ilahtyvat ja mäå olen iloinen kans. On mukava elää ja auttaa: juttelemalla, aineellisesti ja vain olemalla olemassa jälkikasvulleni.
      Niin ja se vielä. Lenkkeily ja puntteilu ja jumpat piristävät hitsisti. Lihaksista säteilee hyvää mieltä, kun lihaksia käyttää ja vahvistaa 🚴‍♀🏋‍♀💪

      • Anonyymi

        Avoero aikoja sitten, oli yhteinen päätös

    • Anonyymi

      No oliko lapsiin sijoittaminen hyvä?

      Kävitte töissä kova vaiva perhe
      Sivusta sosdem antoi tukea

      lapset lähti lastenlapset tuli

      opetitte niitäkin

      Nyt olette yksin, miksi?
      Sosdem ei enää pysty auttamaan, niinkö?

      Olisiko pitänyt pitää huolta itsestään valmistautua pitää puoliaan vai mitä olisi pitänyt?

      • Anonyymi

        Ei perhe ole vaiva!!!!!!!!!!
        Lapsia ei ole pakko hankkia, puolisoa ei ole pakko ottaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei perhe ole vaiva!!!!!!!!!!
        Lapsia ei ole pakko hankkia, puolisoa ei ole pakko ottaa.

        Jep, sinkkuna sitä tosin haaveilee...

    • Anonyymi

      Ruosut eivät osanneet kertoa teille millaista on elää vanhainkodissa Ruotsissa ilman että osaa ruotsia kun linjatyöntekijänä ei sitä koskaan oppinut

      No nyt sitten jos asutuskeskuksissa pääsee matulähiöön jossa puolet tai enemmän asuu klaaniensa kanssa niin tämä varmasti on vanhusten toivepaikka saa olla rauhassa kun arabia venäjä melanesian pidgin sun muut kaikuvat korvissa ja saa olla rauhassa kun meno on kuin persialaisten torilla, onhan meillä varaa ja muuten ei taksi kulje

      Lepomäki ei asu sillä alueella

      • Anonyymi

        Siis ruotsinsuomalaiset!

        Ruotsinsuomalaiset eivät tykkää sanasta "ruosu", älkää käyttäkö siis.
        Yks pulju keskusliitossa sitä käyttää.

        Mitäs jos suomensuomalaisista käytettäisiin sanaa "susu"?
        Ja suomenruosalaisesta "suru"?

        Ja täällä keskustellaan muuten "että on tylsää"/"että ei olisi tylsää".

        Miksi palstalla olevat eivät osaa pysyä itse asiassa.
        Laita pystyyn oma linkkisi ja kertoile siellä Lepomäestä, ja arabialaisista.

        Tai mee oikeinlukukurssille ja opettele lukemaan otsikot.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis ruotsinsuomalaiset!

        Ruotsinsuomalaiset eivät tykkää sanasta "ruosu", älkää käyttäkö siis.
        Yks pulju keskusliitossa sitä käyttää.

        Mitäs jos suomensuomalaisista käytettäisiin sanaa "susu"?
        Ja suomenruosalaisesta "suru"?

        Ja täällä keskustellaan muuten "että on tylsää"/"että ei olisi tylsää".

        Miksi palstalla olevat eivät osaa pysyä itse asiassa.
        Laita pystyyn oma linkkisi ja kertoile siellä Lepomäestä, ja arabialaisista.

        Tai mee oikeinlukukurssille ja opettele lukemaan otsikot.

        Täällä raportti miten ei-tylsä päiväni sujui iltaan:

        Oli hyvä päivä! No niitten 5 jumpparaidan ja kävelyn jälkeen otinkin päiväettonet aamupäivällä ja pirteäni toimitsin. Aloitin "kuolinsiivouksen" ja sain yhden keittiön nurkan puhtaaksi ja heitettyä turhia purteloita pois. Tässä iässä on hyvä tehdä tää "kuolinsiivous", niin ei jää lapsille siivottavaksi.

        Mukava päivä!
        Eli kannattaa vain päättää että tänään on kiva päivä, ja pitää kiinni siitä päätöksestä!
        Huomenna sama. Jatkan 6:sta jumpparaidasta eteenpäin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä raportti miten ei-tylsä päiväni sujui iltaan:

        Oli hyvä päivä! No niitten 5 jumpparaidan ja kävelyn jälkeen otinkin päiväettonet aamupäivällä ja pirteäni toimitsin. Aloitin "kuolinsiivouksen" ja sain yhden keittiön nurkan puhtaaksi ja heitettyä turhia purteloita pois. Tässä iässä on hyvä tehdä tää "kuolinsiivous", niin ei jää lapsille siivottavaksi.

        Mukava päivä!
        Eli kannattaa vain päättää että tänään on kiva päivä, ja pitää kiinni siitä päätöksestä!
        Huomenna sama. Jatkan 6:sta jumpparaidasta eteenpäin.

        No jo oli kiva päivä. Kuolinsiivouspäivä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jo oli kiva päivä. Kuolinsiivouspäivä.

        Joo, niin oli.

        Kun siivoilee kaikkea, niin tulee mieleen mukavia muistoja, "tuonkin vehkeen sain /hankin sieltä". Mukavaa musiikkia taustalla, välillä ottaa kahvikupposen ja pullan pakastimesta, ja jatkaa.

        Suosittelen muillekin!
        Ei ollutkaan tylsää, vaan hauskaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, niin oli.

        Kun siivoilee kaikkea, niin tulee mieleen mukavia muistoja, "tuonkin vehkeen sain /hankin sieltä". Mukavaa musiikkia taustalla, välillä ottaa kahvikupposen ja pullan pakastimesta, ja jatkaa.

        Suosittelen muillekin!
        Ei ollutkaan tylsää, vaan hauskaa.

        Täällä vieläkin kuolinsiivoilen!
        Niin hauskaa että ei malta lopettaa!

    • Anonyymi

      Eilen ja toissapäivänä olin keräämässä mustikoita, ja tiistaina vadelmia; nyt talven marjat on pakkasessa.
      Mustikkaa olisi vaikka kuinka paljon , mutta selkä ei kestä enempää kyykkiä.

      Lakkasuolle meinasin läkähtyä, se kaksi litraa oli tosi tuskien takana :).

      Sienet kun nousee, niin sitten niitten perään, tatteja on täälläpäin paikoin paljon.

      Ylihuomenna as.auto retkelle, tiedä mihin suuntaa, ehkä pohjoiseen jonnekin..

      Kivasti ollut ja on taas ohjelmaa :)

      • Anonyymi

        Niin sitä pitää!

        Kun on ohjelmaa ja tekemistä, niin ei tuu aika pitkäksi.
        Sama juttu minulla, paikat on ihan hellinä. En meinannut millään jaksaa tulla kotiin ämpärien kanssa. Hyvä kikka oli nojailla puihin, niistä sai voimaa.

        Puolukkaan lähden myös.
        Ja sieneen. Ajattelin myös kerätä pihlajanmarjoja.

        Ja sitten tää kuolinsiivous, kun aloitin, puhdasta ja siistiä tulee.
        Levyt vaan soimaan, ja kuuntelen Ylen radio-ohjelmia, erityisesti asiaohjelmia, viisastuu samalla.

      • maissii
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin sitä pitää!

        Kun on ohjelmaa ja tekemistä, niin ei tuu aika pitkäksi.
        Sama juttu minulla, paikat on ihan hellinä. En meinannut millään jaksaa tulla kotiin ämpärien kanssa. Hyvä kikka oli nojailla puihin, niistä sai voimaa.

        Puolukkaan lähden myös.
        Ja sieneen. Ajattelin myös kerätä pihlajanmarjoja.

        Ja sitten tää kuolinsiivous, kun aloitin, puhdasta ja siistiä tulee.
        Levyt vaan soimaan, ja kuuntelen Ylen radio-ohjelmia, erityisesti asiaohjelmia, viisastuu samalla.

        Pitäisikin napata vinkki tuosta siivouksesta,
        kun se on noin mukavaa ja iloista puuhaa.
        Olen usein kokeillut, vaan se on lopahtanut johonkin,
        toteamukseen "tätä voin vielä tarvita".
        En millään jaksa raahata tavaraa kirpputoreille,
        siellä pitää juosta melkein joka päivä siivoamassa hyllynsä.
        Eikös se ole rasittavaa.
        Luulen, että oma kuolinsiivoukseni tapahtuu
        vasta oman kuolinkamppailuni jälkeen ja muiden toimesta.

        Jos nyt kuitenkin syksyn mittaan yhden peräkärrillisen
        saisi mustankorkealle koottua, tai vaikka kaksi.
        helpottaisi ainakin vähäsen jälkeenjäävien siivousta sitten joskus.
        Kärrikuormia tehdessä saa todistaa sitä mustienjätesäkkien pyörimistä nurkissa.
        Ja niitä ei missään nimessä saa mennä kurkistelemaan, ajatuksella,
        että "mitäs täällä olikaan" silloin sieltä pian alkaa jotain "tarpeellista" vyöryä takaisin komeron hyllyille. Moinen jahkailu todistaa vain tyypillistä krapuluonnetta, ei onneksi mitään pahempaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin sitä pitää!

        Kun on ohjelmaa ja tekemistä, niin ei tuu aika pitkäksi.
        Sama juttu minulla, paikat on ihan hellinä. En meinannut millään jaksaa tulla kotiin ämpärien kanssa. Hyvä kikka oli nojailla puihin, niistä sai voimaa.

        Puolukkaan lähden myös.
        Ja sieneen. Ajattelin myös kerätä pihlajanmarjoja.

        Ja sitten tää kuolinsiivous, kun aloitin, puhdasta ja siistiä tulee.
        Levyt vaan soimaan, ja kuuntelen Ylen radio-ohjelmia, erityisesti asiaohjelmia, viisastuu samalla.

        Minä tein sen siivouksen viimeisessä muutossa, melkein kaikki loput ihan oikeasti tarpeellista, noo ehkä jotain vaatetta pitäisi vielä viskata menemään..tai hyväntekeväisyyteen.

        Pirre

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä tein sen siivouksen viimeisessä muutossa, melkein kaikki loput ihan oikeasti tarpeellista, noo ehkä jotain vaatetta pitäisi vielä viskata menemään..tai hyväntekeväisyyteen.

        Pirre

        Oon tehnyt tästä kuolinsiivouksesta ihan oman projektin.
        Itelläni on sellainen etu että kunnan kierrätyskeskus/kaatopaikka on 15 minuutin kävelymatkan päässä. Sinne voi heittää tai laittaa kierrätykseen.

        Päivän vähimmäis-suositus kävelymatkan pituudeksi on 30 minuuttia. Eli kun kävelen 15 minuuttia sinne ja 15 minuuttia takaisin, niin 30 minuuttia tulee täyteen. Tulomatkalla poimin vielä kukkia, tänään kamomillan kukkia ja kuisman kukkia. Niistä saa tehtyä omaa hoito-öljyä. Laittaa oliiviöljyyn purkkiin ja aurinkoon kahdeksi viikoksi, niin on hierontaöljy omasta takaa talveksi. Purppuranpunaista.

        Joskus aikoinani löysin jostain vanhan lastenvaunun alustan pyörineen, ja sillä kärrään melkeinpä päivittäin lastin.

        Vieläpä varasin ruutuvihkon, mihin merkkaan mitä kuolinsiivoan päivittäin, - tuntuu tärkeämmältä touhulta, niinku.

        Ja onhan se helpotus lapsille, ei heidän tartte selvittää minun sotkuja.

    • Anonyymi

      Miten olisi opiskelu harrastuksena

      Jooseppi jäi eläkkeelle 1984 kuusikymppisenä rautateiltä, luitte oikein

      Eilen hän suoritti fil.kand. tutkinnon Palermon yliopistossa humanistisissa aineissa
      https://www.rainews.it/tgr/sicilia/video/2020/07/sic-laurea-96-anni-palermo-63847cf4-df73-4279-943b-def8db8fe798.html

      Sanoi että parempi myöhään kun ei milloinkaan, kun suuren laman aikana oli koulut vähän huonoja heilläpäin vähävaraisissa kodeissa
      kuva kansakoulussa 1933 https://nypost.com/wp-content/uploads/sites/2/2020/07/2020-07-31T090236Z_432274393_RC294I9U5XLZ_RTRMADP_3_ITALY-OLDEST-STUDENT-1.jpg

      • Anonyymi

        Olen tosi iloinen Joosepin puolesta!

        Hän on ymmärtänyt oikein asian. Kun ei lapsuus- ja nuoruusvuosina voinut opiskella, niin miten ihana asia että opiskeli sitten kun tuli mahdollisuus.

        Kunpa me muutkin oivaltaisimme tämän!
        Että uskoisimme ja luottaisimme unelmiimme!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen tosi iloinen Joosepin puolesta!

        Hän on ymmärtänyt oikein asian. Kun ei lapsuus- ja nuoruusvuosina voinut opiskella, niin miten ihana asia että opiskeli sitten kun tuli mahdollisuus.

        Kunpa me muutkin oivaltaisimme tämän!
        Että uskoisimme ja luottaisimme unelmiimme!

        Minä olen vetäytynyt hiljaisuuteen, avaan näkemyksiä uusiin asioihin. Valamon luostarissa kävin viime vuonna, mutta liikaa ihmisiä. Lintulan luostari on hiljaisempi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen vetäytynyt hiljaisuuteen, avaan näkemyksiä uusiin asioihin. Valamon luostarissa kävin viime vuonna, mutta liikaa ihmisiä. Lintulan luostari on hiljaisempi.

        Ennen oli vähemmän ihmisiä.

        Asuttiin samassa rakennuksessa kuin munkkien keljat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen oli vähemmän ihmisiä.

        Asuttiin samassa rakennuksessa kuin munkkien keljat.

        Olitko talkoolaisena?

      • maissii
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen vetäytynyt hiljaisuuteen, avaan näkemyksiä uusiin asioihin. Valamon luostarissa kävin viime vuonna, mutta liikaa ihmisiä. Lintulan luostari on hiljaisempi.

        Valamon luostari onkin käymisen arvoinen paikka,
        mielelläni siellä käyn ja olen ollut siellä myös kursseilla.
        tulisikin useammin käytyä, varsinkin konsertit kiinnostavat,
        jos vain asuisin hieman lähempänä.

        Tänä kesän siellä on, vakinäyttelyiden lisäksi, näyttely "Luostarin puutarhassa",
        katsomisen arvoinen hyvä näyttely, puutarhankin voi nähdä niin monin silmin.

        Siellä käydessäni käyn aina myös luostarin hautausmaalla,
        yksi sukulaiseni on sinne haudattu ja sieltä voi löytää myös Upponallen äidin, Elina Karjalaisen , Pentti Saarikosken ja Kalle Holmbergin viimeisen lepopaikan.
        Ensi kerran olen käynyt tuolla hautausmaalla joskus viisikymmentäviisi vuotta sitten ja se oli keskellä kovaa pakkastalvea ,mieleeni on jäänyt pitkä iso kuoppa , joka oli kaivettu talvella kuolevia munkkeja ja nunnia varten, se tuntui keskenkasvuisesta tytöstä silloin jotenkin oudolta.

      • demeter1
        maissii kirjoitti:

        Valamon luostari onkin käymisen arvoinen paikka,
        mielelläni siellä käyn ja olen ollut siellä myös kursseilla.
        tulisikin useammin käytyä, varsinkin konsertit kiinnostavat,
        jos vain asuisin hieman lähempänä.

        Tänä kesän siellä on, vakinäyttelyiden lisäksi, näyttely "Luostarin puutarhassa",
        katsomisen arvoinen hyvä näyttely, puutarhankin voi nähdä niin monin silmin.

        Siellä käydessäni käyn aina myös luostarin hautausmaalla,
        yksi sukulaiseni on sinne haudattu ja sieltä voi löytää myös Upponallen äidin, Elina Karjalaisen , Pentti Saarikosken ja Kalle Holmbergin viimeisen lepopaikan.
        Ensi kerran olen käynyt tuolla hautausmaalla joskus viisikymmentäviisi vuotta sitten ja se oli keskellä kovaa pakkastalvea ,mieleeni on jäänyt pitkä iso kuoppa , joka oli kaivettu talvella kuolevia munkkeja ja nunnia varten, se tuntui keskenkasvuisesta tytöstä silloin jotenkin oudolta.

        Pääsisimmepä Valamoon ! Pari vuotta sitten olimme siellä joulun, sitä ennen talkoolaisena, vieraana ja kursseilla.
        Matka on meillekin liian pitkä omalla autolla, kun ollan yhden kuskin varassa. Bussilla ei vielä arvaa lähteä vaikka Helsingistä pääsee bussilla suoraan Valamon portille. Ainakin pääsi ennen koronaa..))
        Silloin pari vuotta sitten siellä esiintyi Konevitsa-kvartetin kuoro enkä ole eläissäni kuullut niin mahtavaa mieskuoroa. Ovat kyllä konsertoineet etelämmässäkin...

      • demeter1
        maissii kirjoitti:

        Valamon luostari onkin käymisen arvoinen paikka,
        mielelläni siellä käyn ja olen ollut siellä myös kursseilla.
        tulisikin useammin käytyä, varsinkin konsertit kiinnostavat,
        jos vain asuisin hieman lähempänä.

        Tänä kesän siellä on, vakinäyttelyiden lisäksi, näyttely "Luostarin puutarhassa",
        katsomisen arvoinen hyvä näyttely, puutarhankin voi nähdä niin monin silmin.

        Siellä käydessäni käyn aina myös luostarin hautausmaalla,
        yksi sukulaiseni on sinne haudattu ja sieltä voi löytää myös Upponallen äidin, Elina Karjalaisen , Pentti Saarikosken ja Kalle Holmbergin viimeisen lepopaikan.
        Ensi kerran olen käynyt tuolla hautausmaalla joskus viisikymmentäviisi vuotta sitten ja se oli keskellä kovaa pakkastalvea ,mieleeni on jäänyt pitkä iso kuoppa , joka oli kaivettu talvella kuolevia munkkeja ja nunnia varten, se tuntui keskenkasvuisesta tytöstä silloin jotenkin oudolta.

        Pääsisimmepä Valamoon ! Pari vuotta sitten olimme siellä joulun, sitä ennen talkoolaisena, vieraana ja kursseilla.
        Matka on meillekin liian pitkä omalla autolla, kun ollaan yhden kuskin varassa. Bussilla ei vielä arvaa lähteä vaikka Helsingistä pääsee bussilla suoraan Valamon portille. Ainakin pääsi ennen koronaa..))
        Silloin pari vuotta sitten siellä esiintyi Konevitsa-kvartetin kuoro enkä ole eläissäni kuullut niin mahtavaa mieskuoroa. Ovat kyllä konsertoineet etelämmässäkin...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Pääsisimmepä Valamoon ! Pari vuotta sitten olimme siellä joulun, sitä ennen talkoolaisena, vieraana ja kursseilla.
        Matka on meillekin liian pitkä omalla autolla, kun ollaan yhden kuskin varassa. Bussilla ei vielä arvaa lähteä vaikka Helsingistä pääsee bussilla suoraan Valamon portille. Ainakin pääsi ennen koronaa..))
        Silloin pari vuotta sitten siellä esiintyi Konevitsa-kvartetin kuoro enkä ole eläissäni kuullut niin mahtavaa mieskuoroa. Ovat kyllä konsertoineet etelämmässäkin...

        Valamo liian rauhaton, Pentti Saarikosken leposijalla kävin.Lintula rauhallisempi mutta pieni.

        Kyllä luonto on paras paikka hiljentyä ja Saimaa erityisesti. Saimaa on samanlaista joten yksi ok paikka riittää.

        Pitää sopeutua tähän ympäristöön ja sitten vain hiljentyä. Edellyttää opiskelun, sitten on "vapaa".

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Valamo liian rauhaton, Pentti Saarikosken leposijalla kävin.Lintula rauhallisempi mutta pieni.

        Kyllä luonto on paras paikka hiljentyä ja Saimaa erityisesti. Saimaa on samanlaista joten yksi ok paikka riittää.

        Pitää sopeutua tähän ympäristöön ja sitten vain hiljentyä. Edellyttää opiskelun, sitten on "vapaa".

        Niinhän monet ovat Valamosta sanoneet. Kaupallisuutta, viinin ja viskin valmistusta joku myös paheksuu. Ilman niitä ja turismia luostari ei vain taida pärjätä.
        Luonto luostarin ympärillä on minusta myös kaunis, vaeltaa voi vaikka Lintulaan saakka.
        Minut luostarimiljöö kyllä virittää ihan omanlaiseensa harmoniaan, vaikka hiljentymistä voi hyvin harrastaa muuallakin, vaikka siellä lähimetsässä, aamutuimaan..))

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niinhän monet ovat Valamosta sanoneet. Kaupallisuutta, viinin ja viskin valmistusta joku myös paheksuu. Ilman niitä ja turismia luostari ei vain taida pärjätä.
        Luonto luostarin ympärillä on minusta myös kaunis, vaeltaa voi vaikka Lintulaan saakka.
        Minut luostarimiljöö kyllä virittää ihan omanlaiseensa harmoniaan, vaikka hiljentymistä voi hyvin harrastaa muuallakin, vaikka siellä lähimetsässä, aamutuimaan..))

        Aikoinaan kouluretkellä siellä, 50-luvulla.

        Käveltiin pitkä matka päätieltä.
        Asuttiin samassa vanhassa rakennuksessa kuin munkit.
        Vierashuone oli pitkän käytävän päässä, molemminpuolin keljat.

        Juteltiin munkkien kanssa.
        Kaunis muisto.

        Olen käynyt monta kertaa myöhemminkin.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niinhän monet ovat Valamosta sanoneet. Kaupallisuutta, viinin ja viskin valmistusta joku myös paheksuu. Ilman niitä ja turismia luostari ei vain taida pärjätä.
        Luonto luostarin ympärillä on minusta myös kaunis, vaeltaa voi vaikka Lintulaan saakka.
        Minut luostarimiljöö kyllä virittää ihan omanlaiseensa harmoniaan, vaikka hiljentymistä voi hyvin harrastaa muuallakin, vaikka siellä lähimetsässä, aamutuimaan..))

        Hyvä, ollaan samoilla linjoilla. Itse viihdyn Saimaalla varsinkin keväällä ja syksyllä kun kesän äänet ovat hiljentyneet. Myös metsä on ok, hirvikärpäs aikaan siis veneessä.

        Valamo on tosiaan "kaupallinen", viime kesänä kävin Jumalanpalveluksessa vaikka olen ev.lut. Ortodoksista teologiaa olen lukenut, heillä on paljon annettavaa.

        Nyt kun pitkä omaishoito on ohi voi hiljentyä ja lukea hengellisiä asioita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, ollaan samoilla linjoilla. Itse viihdyn Saimaalla varsinkin keväällä ja syksyllä kun kesän äänet ovat hiljentyneet. Myös metsä on ok, hirvikärpäs aikaan siis veneessä.

        Valamo on tosiaan "kaupallinen", viime kesänä kävin Jumalanpalveluksessa vaikka olen ev.lut. Ortodoksista teologiaa olen lukenut, heillä on paljon annettavaa.

        Nyt kun pitkä omaishoito on ohi voi hiljentyä ja lukea hengellisiä asioita.

        Mitenkähän pysyisi pystyssä, jos ei olisi myyntiä?
        Hyvään tarkoitukseen menee. Eivät ne munkit itse niitä rahoja tarvitse.
        Kunnostettava on paikkoja, ja julkaisevat kirjallisuutta, Valamon opisto.
        Miten kummassa sinä pyörittäisit kaikkea, jos mikään ei saisi maksaa?
        Eletään nykyaikaa, kaikki maksaa.

        Mietihän minkä verran Vatikaanissa on miljardeja.
        Entäs ev.lut kirkon tulot?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkähän pysyisi pystyssä, jos ei olisi myyntiä?
        Hyvään tarkoitukseen menee. Eivät ne munkit itse niitä rahoja tarvitse.
        Kunnostettava on paikkoja, ja julkaisevat kirjallisuutta, Valamon opisto.
        Miten kummassa sinä pyörittäisit kaikkea, jos mikään ei saisi maksaa?
        Eletään nykyaikaa, kaikki maksaa.

        Mietihän minkä verran Vatikaanissa on miljardeja.
        Entäs ev.lut kirkon tulot?

        Talous pitää tietysti ymmärtää, hiljentymiseen Valamo ei minulle oikein sovi. Kyllä sen rauhan löytää jostain muualta.

        Euroopan metropoleista en halua nähdä edes valokuvaa, ne tuli nähtyä. Suomessa kaupungit, ei nekään ole minua varten.

        Ainut paikka jossa viihdyn ja voi hiljentyäkin on luonto. Olen erakko luonne ja viihdyn yssikseen.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, ollaan samoilla linjoilla. Itse viihdyn Saimaalla varsinkin keväällä ja syksyllä kun kesän äänet ovat hiljentyneet. Myös metsä on ok, hirvikärpäs aikaan siis veneessä.

        Valamo on tosiaan "kaupallinen", viime kesänä kävin Jumalanpalveluksessa vaikka olen ev.lut. Ortodoksista teologiaa olen lukenut, heillä on paljon annettavaa.

        Nyt kun pitkä omaishoito on ohi voi hiljentyä ja lukea hengellisiä asioita.

        Pidän tapanani kuunnella ortodoksiset liturgiat silloin kun niitä radiosta tulee. Saarnat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ortodoksipapit eivät tee itseään tykö, osaavat häivyttää oman persoonansa ja ehkä juuri siksi heitä kuuntelee toisin kuin kevyemmän sarjan saarnaajia.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikoinaan kouluretkellä siellä, 50-luvulla.

        Käveltiin pitkä matka päätieltä.
        Asuttiin samassa vanhassa rakennuksessa kuin munkit.
        Vierashuone oli pitkän käytävän päässä, molemminpuolin keljat.

        Juteltiin munkkien kanssa.
        Kaunis muisto.

        Olen käynyt monta kertaa myöhemminkin.

        Kivoja muistoja varmasti, Anonyymi 17.45. Nykyisin munkit taitavat asua erillään vieraista mutta tietysti liikkuvat paljon yleisissä tiloissa.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Pidän tapanani kuunnella ortodoksiset liturgiat silloin kun niitä radiosta tulee. Saarnat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ortodoksipapit eivät tee itseään tykö, osaavat häivyttää oman persoonansa ja ehkä juuri siksi heitä kuuntelee toisin kuin kevyemmän sarjan saarnaajia.

        Ekoteologia on myös mielenkiintoista, teologiassa arvostetaan luontoa. Ja onhan meitä luontoihmisiäkin.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkähän pysyisi pystyssä, jos ei olisi myyntiä?
        Hyvään tarkoitukseen menee. Eivät ne munkit itse niitä rahoja tarvitse.
        Kunnostettava on paikkoja, ja julkaisevat kirjallisuutta, Valamon opisto.
        Miten kummassa sinä pyörittäisit kaikkea, jos mikään ei saisi maksaa?
        Eletään nykyaikaa, kaikki maksaa.

        Mietihän minkä verran Vatikaanissa on miljardeja.
        Entäs ev.lut kirkon tulot?

        Valamossa on myös aina koko joukko talkoolaisia. Mekin autoimme keittiössä, haravoimme lehtiä, poimimme yrttejä ja marjoja (koneen jäljiltä). Ai niin. Ja kesäkaupassa, Lafkassa, olin myymässä..)) Enää en taitaisi jaksaa aikaista aamuherätystä ja aika pitkää päivää...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Valamossa on myös aina koko joukko talkoolaisia. Mekin autoimme keittiössä, haravoimme lehtiä, poimimme yrttejä ja marjoja (koneen jäljiltä). Ai niin. Ja kesäkaupassa, Lafkassa, olin myymässä..)) Enää en taitaisi jaksaa aikaista aamuherätystä ja aika pitkää päivää...

        Ehkä syksyllä voisi hiljentyä kun sesonki aika on ohi. Muutama päivä,osallistuisi Jumalanpalveluksiinkin samalla. Ortodokseilla on kaunis kirkko musiikki.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Ekoteologia on myös mielenkiintoista, teologiassa arvostetaan luontoa. Ja onhan meitä luontoihmisiäkin.

        Ekoteologia ?, Anonyymi 18.09.Taisin lukea siitä, olisiko Pauliina Kainulaisen kirja: Metsän teologia sitä ?
        Annoin kyllä kirjan liian pian pois kun se ei sillä hetkellä oikein vetänyt imuunsa.
        Luonto- ja metsäihminen olen kyllä viimeisen päälle..))

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Talous pitää tietysti ymmärtää, hiljentymiseen Valamo ei minulle oikein sovi. Kyllä sen rauhan löytää jostain muualta.

        Euroopan metropoleista en halua nähdä edes valokuvaa, ne tuli nähtyä. Suomessa kaupungit, ei nekään ole minua varten.

        Ainut paikka jossa viihdyn ja voi hiljentyäkin on luonto. Olen erakko luonne ja viihdyn yssikseen.

        "Nyt metsä kirkkoni olla saa"..)) Erakkona eläminen vaatii paljon sisäistä lujuutta. Sitä ei kaiklla ole. Onnellinen se, jolla on...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        "Nyt metsä kirkkoni olla saa"..)) Erakkona eläminen vaatii paljon sisäistä lujuutta. Sitä ei kaiklla ole. Onnellinen se, jolla on...

        60-luvulla ekoteologia tuli kun luonnosta alettiin olla huolestuneita.Katso netistä lisää.

        Ainut paikka jossa viihdyn on oma pieni retkivene, kyllä luonto meillä paras paikka!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        60-luvulla ekoteologia tuli kun luonnosta alettiin olla huolestuneita.Katso netistä lisää.

        Ainut paikka jossa viihdyn on oma pieni retkivene, kyllä luonto meillä paras paikka!

        Ei Valamossa kukaan ole puhunut minulle mitään, jotenkin tunnelma oli vapaa. Siellä penkillä istuin jonkin aikaa, sai olla rauhassa.

        Talvikirkko ja pääkirkko olivat todella hiljaisia kun kävin. Samoin Lintulan kirkko.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei Valamossa kukaan ole puhunut minulle mitään, jotenkin tunnelma oli vapaa. Siellä penkillä istuin jonkin aikaa, sai olla rauhassa.

        Talvikirkko ja pääkirkko olivat todella hiljaisia kun kävin. Samoin Lintulan kirkko.

        Joku matkakirja Valamoon ois kiva lukea.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku matkakirja Valamoon ois kiva lukea.

        Erakon elämä on ihan kivaa, kalastelee ym.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erakon elämä on ihan kivaa, kalastelee ym.

        Vanhasta Valamosta on tällainen kirja:

        Valamo: Sinisen kukan saari,
        Saara Finni

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhasta Valamosta on tällainen kirja:

        Valamo: Sinisen kukan saari,
        Saara Finni

        Oki

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhasta Valamosta on tällainen kirja:

        Valamo: Sinisen kukan saari,
        Saara Finni

        Saara Finni ? Hän kirjoitti vuosia sitten kirjan Suruvaippa. Havahduttavat kirja vanhustenhoidosta laitoksessa.
        Sama kirjailija varmasti. Täytyypä etsiä teos käsiinsä. Ortodoksisuus vetää taiteilijoita puoleensa. Aistivoimaisuusuus vetoaa, uskoisin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oki

        Kerran tuli tv ohjelma, saaren erakko. Tuntui jotenkin oikealle elämäntavalle, mies eleli saaressa yksin ja harjoitti luontaistaloutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerran tuli tv ohjelma, saaren erakko. Tuntui jotenkin oikealle elämäntavalle, mies eleli saaressa yksin ja harjoitti luontaistaloutta.

        Valamon talkoolaisissa on paljon oppineita ihmisiä, ihan yliopistotasoa. Samoin taiteiljoita euroopasta asti. Maalataan siellä ikoneitakin, ym.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valamon talkoolaisissa on paljon oppineita ihmisiä, ihan yliopistotasoa. Samoin taiteiljoita euroopasta asti. Maalataan siellä ikoneitakin, ym.

        Pentti Saarikoski oli hiljentyneenä Valamossa loppuaikoinaan, ei kuitenkan kääntynyt ortodoksiksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pentti Saarikoski oli hiljentyneenä Valamossa loppuaikoinaan, ei kuitenkan kääntynyt ortodoksiksi.

        Korunan toinen aalto, karanteeni vaan jatkuu. Luontoon tekisi mieli, mutta pitää sopeutua. Onneksi voi lukea, ym.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korunan toinen aalto, karanteeni vaan jatkuu. Luontoon tekisi mieli, mutta pitää sopeutua. Onneksi voi lukea, ym.

        Miksei voisi mennä?

        Minä ainakin kävelen luonnossa, onhan ne isot turvavälit ja ei tartuta ketään, eikä kukaan tartuta minua.

        Tekee hyvää terveydelle, luontoon vaan, mars!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei voisi mennä?

        Minä ainakin kävelen luonnossa, onhan ne isot turvavälit ja ei tartuta ketään, eikä kukaan tartuta minua.

        Tekee hyvää terveydelle, luontoon vaan, mars!

        Ok, mutta minä harrastan retkiveneilyä, Saimaa kaukana.

      • maissii
        demeter1 kirjoitti:

        Pidän tapanani kuunnella ortodoksiset liturgiat silloin kun niitä radiosta tulee. Saarnat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ortodoksipapit eivät tee itseään tykö, osaavat häivyttää oman persoonansa ja ehkä juuri siksi heitä kuuntelee toisin kuin kevyemmän sarjan saarnaajia.

        Ortodoksinen kirkkomusiikki kuulostaa ainakin omaan korvaani hyvältä,
        siinä kun kuuluu vain laulua, harvoin mitään soittimia tai säestystä.
        Pienempien tai isompien kuorojen laulua monissa äänissä..

        Nuoruudessani eksyin ortodoksiseen partiolippukuntaan, kaverini houkuttelemana , hän lopetti kohta, mutta oma partioelämäni jatkui vuosia, vaikken ortodoksi ollutkaan. Retkeilyt ja vaellukset pitivät mukana silloin. Sitten kun tuli muita rientoja partio jäi, mutta hyvät muistot siitä eivät ole vieläkään unohtuneet.

        Joitakin vuosia sitten osallistuin Valamossa syöpäjärjestön koulutukseen ja samanaikaisesti siellä oli menossa ikoninmaalauskurssi. Kävin joka päivä katsomassa heidän työskentelyään, olin lopulta myyty ja kotiin tultuani ilmoittauduin kesällä pidettävälle kurssille, olinkohan silloin kymmenes varalla, mutta sitten onnekseni sinä kesänä saatiin lisäkurssi ja pääsin mukaan.
        Myöhemminkin olen käynyt muutamilla kursseilla Valamossa ja maalannut oman
        oman paikkakuntani ikoninmaalauspiirissä. Yhdessä maalaamisesta saa paitsi vastauksia kysymyksiin, niin myös jotain salaperäistä voimaa.
        Nyt on kymmenisen vuotta kulunut etten ole päässyt mukaan ja pari keskeneräistä odottaa vielä oikeaa hetkeä jatkamiseen.

      • demeter1
        maissii kirjoitti:

        Ortodoksinen kirkkomusiikki kuulostaa ainakin omaan korvaani hyvältä,
        siinä kun kuuluu vain laulua, harvoin mitään soittimia tai säestystä.
        Pienempien tai isompien kuorojen laulua monissa äänissä..

        Nuoruudessani eksyin ortodoksiseen partiolippukuntaan, kaverini houkuttelemana , hän lopetti kohta, mutta oma partioelämäni jatkui vuosia, vaikken ortodoksi ollutkaan. Retkeilyt ja vaellukset pitivät mukana silloin. Sitten kun tuli muita rientoja partio jäi, mutta hyvät muistot siitä eivät ole vieläkään unohtuneet.

        Joitakin vuosia sitten osallistuin Valamossa syöpäjärjestön koulutukseen ja samanaikaisesti siellä oli menossa ikoninmaalauskurssi. Kävin joka päivä katsomassa heidän työskentelyään, olin lopulta myyty ja kotiin tultuani ilmoittauduin kesällä pidettävälle kurssille, olinkohan silloin kymmenes varalla, mutta sitten onnekseni sinä kesänä saatiin lisäkurssi ja pääsin mukaan.
        Myöhemminkin olen käynyt muutamilla kursseilla Valamossa ja maalannut oman
        oman paikkakuntani ikoninmaalauspiirissä. Yhdessä maalaamisesta saa paitsi vastauksia kysymyksiin, niin myös jotain salaperäistä voimaa.
        Nyt on kymmenisen vuotta kulunut etten ole päässyt mukaan ja pari keskeneräistä odottaa vielä oikeaa hetkeä jatkamiseen.

        Tuo Konevitsa-kuoro, jota mainostin avasi kyllä minulle aivan uuden tajun ihmisääneen.
        Parhaimmillaan se voittaa minkä tahansa instrumentin illmaisuvoimassaan.

        Eipä sitä juuri tule ajatelleeksi, että ortodoksikirkoissa ei ole urkuja, niitä ei osaa edes kaivata. kun palvelukset tuntuvat olevan täynnä "musiikkia" muutenkin.

        Se pintapuolinen kosketus mikä minulla ordoksisuuteen on, on tullut puolison (käännynnäinen) ja Valamossa käyntien kautta. Alkuun palvelusten seuraaminen tuntui työläältä kunnes totesin, ettei tarvitse kuunnella, yrittää ymmärtää, Voi vain antautua ja levätä, aistia palvelusten tunnelmaa ja tulla ja lähteä omia aikojaan.

        Ikonit ja ikonimaalaus ovat tietysti ihan oma lukunsa ja uskon, että ne voivat avata harrastajille uusia ulottuvuuksia, viedä syvälle. Puolisolla on pari tuttua ikonimaalaria - siis harrastelijoita - joilta hän on ostanut monta työtä. Kyllä niitä kelpaa katsella, eikä niihin väsy. "Me emme katso ikonia, ikoni katsoo meitä", sanotaan...

        Parasta noissa Valamon käynneissä ja talkooviikoissa on aina ollut kiireetön, levollinen tunnelma ja uusien ihmisten tapaaminen. Kuten toinen kirjoittaja kertoikin Valamon kävivät voivat tulla hyvin erilaisista oloista ja asemista, jopa eri kansallisuuksista ja silti tuntuu, että jokin perusvire on yhteinen, pakotonta ja mutkatonta on yhteisolo siellä...

        Ja kuten kirjoitit: "yhdessäolossa on salaperäistä voimaa"...))

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuo Konevitsa-kuoro, jota mainostin avasi kyllä minulle aivan uuden tajun ihmisääneen.
        Parhaimmillaan se voittaa minkä tahansa instrumentin illmaisuvoimassaan.

        Eipä sitä juuri tule ajatelleeksi, että ortodoksikirkoissa ei ole urkuja, niitä ei osaa edes kaivata. kun palvelukset tuntuvat olevan täynnä "musiikkia" muutenkin.

        Se pintapuolinen kosketus mikä minulla ordoksisuuteen on, on tullut puolison (käännynnäinen) ja Valamossa käyntien kautta. Alkuun palvelusten seuraaminen tuntui työläältä kunnes totesin, ettei tarvitse kuunnella, yrittää ymmärtää, Voi vain antautua ja levätä, aistia palvelusten tunnelmaa ja tulla ja lähteä omia aikojaan.

        Ikonit ja ikonimaalaus ovat tietysti ihan oma lukunsa ja uskon, että ne voivat avata harrastajille uusia ulottuvuuksia, viedä syvälle. Puolisolla on pari tuttua ikonimaalaria - siis harrastelijoita - joilta hän on ostanut monta työtä. Kyllä niitä kelpaa katsella, eikä niihin väsy. "Me emme katso ikonia, ikoni katsoo meitä", sanotaan...

        Parasta noissa Valamon käynneissä ja talkooviikoissa on aina ollut kiireetön, levollinen tunnelma ja uusien ihmisten tapaaminen. Kuten toinen kirjoittaja kertoikin Valamon kävivät voivat tulla hyvin erilaisista oloista ja asemista, jopa eri kansallisuuksista ja silti tuntuu, että jokin perusvire on yhteinen, pakotonta ja mutkatonta on yhteisolo siellä...

        Ja kuten kirjoitit: "yhdessäolossa on salaperäistä voimaa"...))

        Kyllä se musiikki on hienoa, kuten osa virsistäkin. Teoreettista teologiaa olen lukenut ja se on antanut paljon. Olen tutustunut moniin uusiin asioihin jotka tuntuivat oikeilta.Luostareiden kirkkojen rauha on ihmeellistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se musiikki on hienoa, kuten osa virsistäkin. Teoreettista teologiaa olen lukenut ja se on antanut paljon. Olen tutustunut moniin uusiin asioihin jotka tuntuivat oikeilta.Luostareiden kirkkojen rauha on ihmeellistä.

        Valitsin itselleni kotiasketismin, siinä eletään yksinäistä eristäytynyttä elämää omin säännöin. Luostarimainen elämä ei ole minua varten, haluan hiljentyä ja mietiskellä omassa rauhassa.

        Elämän muutokset ja monet muut asiat vaikuttivat päätökseeni. Onneksi sain ripittäytyä läheiselleni jolloin sisään patoutunut huono olo purkautui ulos.

        Silloin tällöin tuolla "maailmassa"tulee käytyä, todellakin muuttuneena entisestä tyhjästä elämästä.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se musiikki on hienoa, kuten osa virsistäkin. Teoreettista teologiaa olen lukenut ja se on antanut paljon. Olen tutustunut moniin uusiin asioihin jotka tuntuivat oikeilta.Luostareiden kirkkojen rauha on ihmeellistä.

        Minäkin tykkää monista virsistä, Ano 19.00 . Sanatkin on usein kauniita ja syvältä koskettavia. Lempivirteni taitaa edelleen olla tuttu hautajaisvirsi, Wilhelmi Malmivaaran sanoittama "Oi Herra jos mä matkamies maan.."
        Minäkin olen lukenut paljon hengellistä kirjallisuutta, mutta teologian opiskeluun olen varmasti ollut liian lyhytjännitteinen...
        Raamattu (vanha käännös) on minulle suurta runoutta ja tietysti ikiaikaisen viisauden lähde.
        Tiukka tunnustuksellsuus taas ei ole minun juttuni, eikä oikein mikään, mikä kahlitsee ihmismieltä liikaa. Aika kesytön taidan olla..))

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minäkin tykkää monista virsistä, Ano 19.00 . Sanatkin on usein kauniita ja syvältä koskettavia. Lempivirteni taitaa edelleen olla tuttu hautajaisvirsi, Wilhelmi Malmivaaran sanoittama "Oi Herra jos mä matkamies maan.."
        Minäkin olen lukenut paljon hengellistä kirjallisuutta, mutta teologian opiskeluun olen varmasti ollut liian lyhytjännitteinen...
        Raamattu (vanha käännös) on minulle suurta runoutta ja tietysti ikiaikaisen viisauden lähde.
        Tiukka tunnustuksellsuus taas ei ole minun juttuni, eikä oikein mikään, mikä kahlitsee ihmismieltä liikaa. Aika kesytön taidan olla..))

        Kuinkas sattuikaan, sekin on minun mieli virteni, youtubessa on aikamiesten laulamana.

        Teologiaa olen opiskellut ortodoksien näkemysten mukaan, ajatukset ja näkemykset ovat samankaltaisia. Ortodoksiseen kirkkoon en pitkän pohdinnan kautta liity.

        Olen ollut monen maallisenkin asian suhteen oman tien kulkija, sama pätee hengelliseen elämän katsomukseen.

        Tuonne "maailmaan" ei ole ikävä, ei todellakaan.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkas sattuikaan, sekin on minun mieli virteni, youtubessa on aikamiesten laulamana.

        Teologiaa olen opiskellut ortodoksien näkemysten mukaan, ajatukset ja näkemykset ovat samankaltaisia. Ortodoksiseen kirkkoon en pitkän pohdinnan kautta liity.

        Olen ollut monen maallisenkin asian suhteen oman tien kulkija, sama pätee hengelliseen elämän katsomukseen.

        Tuonne "maailmaan" ei ole ikävä, ei todellakaan.

        Muistelen, että ortodoksikirkkoon ei mennäkään noin vain vaan sinne liittyminen edellyttää omaa rippiä, jossa tietysti voidaan punnitaan vakaumuksen laatua. Ettei sinne lähdetä kevein perustein vaikka jostakin muotioikusta...
        Tietty uteliaisuus saa kyllä minut pysymään "maailmassa", vaikka kaikesta näkemästään ja kokemastaan etsiikin jotakin ikuista ja kestävää. Onnellinen se, joka kokee sen löytäneensä.
        Eikä se löytäminen varmasti tarkoita pysähtymistä vaan kulkemista syvyyssuuntaan - uskoisin...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Muistelen, että ortodoksikirkkoon ei mennäkään noin vain vaan sinne liittyminen edellyttää omaa rippiä, jossa tietysti voidaan punnitaan vakaumuksen laatua. Ettei sinne lähdetä kevein perustein vaikka jostakin muotioikusta...
        Tietty uteliaisuus saa kyllä minut pysymään "maailmassa", vaikka kaikesta näkemästään ja kokemastaan etsiikin jotakin ikuista ja kestävää. Onnellinen se, joka kokee sen löytäneensä.
        Eikä se löytäminen varmasti tarkoita pysähtymistä vaan kulkemista syvyyssuuntaan - uskoisin...

        Sekin yx syy mix en liity ortodoksiseen kirkkoon, on monenlaista.

        Mulle luonto on 1 asia, siksi pysyn omassa rauhassani.

    • Anonyymi

      JO
      ON
      tylsä ketju,
      tylsät on jutut
      ja
      loppuakohden jutut vaan tysistyy,

      • maissii

        Meinaatkos, että tuo sinun on se kaikista tylsin,
        no, älä välitä laitan tähän vielä yhden, että säästyt moiselta kunnialta, olla se kaikista tylsin.

        Olen kuullut, että kun elämässä tulee jotain kurjaa tai vaikka vain tylsä hetki, niin siihen auttaa oman elämän hyvien hetkien ajattelu, muistelu, niitähän jokaisella on plakkarissa. Itselläni on paljon sellaisia pelastusrengasajatuksia, joita käytä kun tylsyys iskee.

        Yksi hyvä hetki oli kerran, liittyen noihin vierailuihini Valamon luostarissa ja talkoolaisiin.
        Ikoninmaalauskursseilla saimme maalata niin myöhään kuin halusimme, vaikka hiljaisuus tulee luostarialueella jo varhain.. Oli tosi kaunis ja tyyni lämmin kesäilta ja hiivin hiljaa kämpilleni hiljaisen aution pihan poikki, kun aukiolle tuli myös hento nuori nainen, jolla oli kukkakori kainalossaan ja hän hoiti keskellä pihaa olevaa kukkapenkkiä. Siinä hetkessä oli jotain ylenpalttista kesän rauhaa, suloisen lämmintä heinäkuista lämpöä. Hänellä oli pitkä hame ja huivilla sidotut pitkät hiukset ja liikkeet olivat rauhallisia, niin sopivia juuri luostariin ja hänen työnkuvaansa kuin tuohon kesäiseen puolen yön hetkeenkin. Se hetki syöpyi verkkokalvolleni iäksi. ja kun vain panen silmäni kiinni pääsen tuohon tilanteeseen kun kukkaistytön näin. Hän on useasti myöhemmin helpottanut tylsää hetkeäni.

        No, nyt sait tähän loppuun sen kaikista tylsimmän.

      • Anonyymi
        maissii kirjoitti:

        Meinaatkos, että tuo sinun on se kaikista tylsin,
        no, älä välitä laitan tähän vielä yhden, että säästyt moiselta kunnialta, olla se kaikista tylsin.

        Olen kuullut, että kun elämässä tulee jotain kurjaa tai vaikka vain tylsä hetki, niin siihen auttaa oman elämän hyvien hetkien ajattelu, muistelu, niitähän jokaisella on plakkarissa. Itselläni on paljon sellaisia pelastusrengasajatuksia, joita käytä kun tylsyys iskee.

        Yksi hyvä hetki oli kerran, liittyen noihin vierailuihini Valamon luostarissa ja talkoolaisiin.
        Ikoninmaalauskursseilla saimme maalata niin myöhään kuin halusimme, vaikka hiljaisuus tulee luostarialueella jo varhain.. Oli tosi kaunis ja tyyni lämmin kesäilta ja hiivin hiljaa kämpilleni hiljaisen aution pihan poikki, kun aukiolle tuli myös hento nuori nainen, jolla oli kukkakori kainalossaan ja hän hoiti keskellä pihaa olevaa kukkapenkkiä. Siinä hetkessä oli jotain ylenpalttista kesän rauhaa, suloisen lämmintä heinäkuista lämpöä. Hänellä oli pitkä hame ja huivilla sidotut pitkät hiukset ja liikkeet olivat rauhallisia, niin sopivia juuri luostariin ja hänen työnkuvaansa kuin tuohon kesäiseen puolen yön hetkeenkin. Se hetki syöpyi verkkokalvolleni iäksi. ja kun vain panen silmäni kiinni pääsen tuohon tilanteeseen kun kukkaistytön näin. Hän on useasti myöhemmin helpottanut tylsää hetkeäni.

        No, nyt sait tähän loppuun sen kaikista tylsimmän.

        Kiva kokemus, minä olen nk.yksin uskova joten olen enimmäkseen yksin.

        Luostareissa kävisin mieluusti Jumalanpalveluksissa.

      • demeter1

        Kiitos palautteesta, Anomyymi 22.14. Rehellinen mielipide kelpaa aina - ainakin tälle tylsyyden tuottajalle..))
        Se nyt vain pakkaa olla niin, että se mikä ruokkii toista, saattaa uuvuttaa toisen, eikä sille oikein mitään voi. Sana kun on täällä vapaa.
        Löydät Ano varmasti itsellesi viihdettä - siitä ei maailmassa ole pulaa ja olisiko niinkin, että kun joutuu kestämään tylsyyttä viihteen arvo senkun nousee ? ..))
        Joku on tosin väittänyt niinkin, että saatamme huvittaa itsemme hengiltä, mutta se on sitten sen ajan murhe.
        Viihtyisää päivää sinulle kuitenkin.

    • Anonyymi

      Tylsyydestä euforiaan kulki elämä vielä vuosi sitten. Poimisin mustaherukoi kun lähin sieltä pensaasta konttaamaan sisälle marja-aarteeni kanssa.

      Osaomistuspalstalla. Siehen polun pohjalle oli jäänyt joku romuraudan pala. Vasen alaräpyläni takertus siehen romuun. Lähin siintä kaatumaan vasemmalle sen oikhean olkapään puolelle. Sen huonomman.

      Näin ensin netistä siintä alaskalaisesta kovien miesten sarjasta. Se karpaasi oli talvella kaatuessas rönynny olkapäänsä. Sekin oli rtg-kuvauttanu kuten miekin sen kipeen olkapäänsä.

      En saanu siintä rtg-lekurin lausunnosta sillai selvää. Netissä sanonottih, että kysymyksessä on kiertäjänkalvonmurtuman oireyhtymä.

      Mie pässi menin terveyskeskukseen esittämään koht tuoreeltas, ett se pitäis leikata kiireellisesti.
      Terv.kesk, virkanainen selitti ystävällisesti, ettei näitä kantsi leikat kun et siä kuitenkaan anna sen parantua edes kolmee kuukautt. Sain fysioterapia käyntejä.

      Joskus pal myöhemmin oikea lääkäri kertoi puhelimessa, ettei noita kremppoi kuntoon saada ikuna ilman kirurgista toimenpidett.

      Siinä mustaherukkalaatikko tapauksessa, ne kalhit marjat kyä säästys romukasaan kaatumatt, mut se toinenkin olkapää sii repeentys.
      Sitä sii jälkkepäi noituun, et oliko pakko lähtä oikasemah sitä romurallipolkuas kun selvä reitti olis ollu sii muijatten istuttama syrheenipensasryhmän koilhisen puolen reithiä, vapaa.

      Niin aina. Siintä lähtien, sii 11-½ kuukaut sitten elämäin on kulkenu kipujen polkhua. Nuorempa veli olis tämän kaiken sanonu parilla rivillä, ett hoivakoti olisi se oikhea paikk meikäromulle.

      Keyväällä oikke mukava vieras muija neuvos, ett soitat kaupunkille ja kerrot, ettet selviä talon paloturvallisuus- ja sisäsiivouksista. Kerkke naisihminvirkailija kysys muina virkailijoina, ett voitko pessä itteheis, käyä kaubamajassa ja kävellä ees 3 km ulkon ilman apukepei.

      Varmaan se toinen länsinaapurin siider teki sen että tahattomast hönkäsisin, totta moose.
      - No et siä sitteh kotoapuu tul saamah. Kiitos ja näkemih,kuulemih miä sii sopotan luurih.

      @ Ett sellanen vanhan pa-ukon tilanne.

      • Anonyymi

        Yksinkertaista!
        Sinulle 21.14

        Jätät vain väliin tämän palstan, helppoa ja kätevää.

        Siirryt hauskoille ja mielenkiintoisille palstoille, -voithan kehua siellä sitten miten lystiä sinulla on siellä ollessa!

        Kun täällä kuitenkin tätä riittää muille, niin kaipa tää palsta jonkun tarpeen täyttää.

        Hyvää päivän-, viikon-, kuukausien-, vuosien jatkoa sinulle!
        Tämä jääkin sitten myönteiseksi viimeiseksi toivotukseksi sinulle, kun et enää palaa tänne.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinkertaista!
        Sinulle 21.14

        Jätät vain väliin tämän palstan, helppoa ja kätevää.

        Siirryt hauskoille ja mielenkiintoisille palstoille, -voithan kehua siellä sitten miten lystiä sinulla on siellä ollessa!

        Kun täällä kuitenkin tätä riittää muille, niin kaipa tää palsta jonkun tarpeen täyttää.

        Hyvää päivän-, viikon-, kuukausien-, vuosien jatkoa sinulle!
        Tämä jääkin sitten myönteiseksi viimeiseksi toivotukseksi sinulle, kun et enää palaa tänne.

        Tein aamuisen puolen tunnin kävelykierroksen, mikä sitten venyikin yli tuntiseksi.
        Löysin nimittäin mäkikuisma-pöheikön ja keräsin kukat muovipussiin.

        Tiedättekö että kun mäkikuisman keltaisia kukkia laittaa lasipurkkiin ja lorauttaa oliiviöljyä päälle, ja sitten antaa seistä auringossa kaksi viikkoa (vaikka enemmänkin), niin saa oivaa hoitoöljyä?
        Väri muuttuu purppurinpunaiseksi. Voi siivilöidä kukat pois jos haluaa.

        Itse käytän öljyä talvisin kun hieron kipeitä jalkoja, usein istun saunassa ja siinä samalla hieron. Ei tartte kaupasta erikseen hierontaöljyä osteskella.

        Siankärsämön uusia lehtiä kerään ja kuivaan, hyvä mauste moneen. Voi laittaa lehtiä juuston päälle. Musitikan lehtiä kun laittaa saappaaseen, niin ei jalkahiki haise. Lipstikka se varsinainen löytö on! - Ei tartte puljonkeja käyttää, kun käyttää lipstikkaa mausteeksi. Eikä oo lisäaineita.

        Kyllä luonto on ihmeellinen, kaikki lääkkeet melkein löytyy sieltä!

      • maissii
        Anonyymi kirjoitti:

        Tein aamuisen puolen tunnin kävelykierroksen, mikä sitten venyikin yli tuntiseksi.
        Löysin nimittäin mäkikuisma-pöheikön ja keräsin kukat muovipussiin.

        Tiedättekö että kun mäkikuisman keltaisia kukkia laittaa lasipurkkiin ja lorauttaa oliiviöljyä päälle, ja sitten antaa seistä auringossa kaksi viikkoa (vaikka enemmänkin), niin saa oivaa hoitoöljyä?
        Väri muuttuu purppurinpunaiseksi. Voi siivilöidä kukat pois jos haluaa.

        Itse käytän öljyä talvisin kun hieron kipeitä jalkoja, usein istun saunassa ja siinä samalla hieron. Ei tartte kaupasta erikseen hierontaöljyä osteskella.

        Siankärsämön uusia lehtiä kerään ja kuivaan, hyvä mauste moneen. Voi laittaa lehtiä juuston päälle. Musitikan lehtiä kun laittaa saappaaseen, niin ei jalkahiki haise. Lipstikka se varsinainen löytö on! - Ei tartte puljonkeja käyttää, kun käyttää lipstikkaa mausteeksi. Eikä oo lisäaineita.

        Kyllä luonto on ihmeellinen, kaikki lääkkeet melkein löytyy sieltä!

        Kivoja luontovinkkejä, kiitos.
        Tuo jalkaöljy on kokeilemisen arvoinen, kun vain mäkikuismaa löytäisin...
        Täytyykin lähteä kasvion kanssa seuraavan kerran lenkille.

        Lipstikkasuolaa olen joskus tehnyt, mutta lipstikan maku on niin voimakas,
        tai sitten sitä pitäisi laittaa vain hyppysellinen...
        niin tänä kesänä olen kuivannut kaikkia yrttejä mitä pihasta löytyy ja
        hienontanut ja tehnyt siitä yrttisuolaa.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Tein aamuisen puolen tunnin kävelykierroksen, mikä sitten venyikin yli tuntiseksi.
        Löysin nimittäin mäkikuisma-pöheikön ja keräsin kukat muovipussiin.

        Tiedättekö että kun mäkikuisman keltaisia kukkia laittaa lasipurkkiin ja lorauttaa oliiviöljyä päälle, ja sitten antaa seistä auringossa kaksi viikkoa (vaikka enemmänkin), niin saa oivaa hoitoöljyä?
        Väri muuttuu purppurinpunaiseksi. Voi siivilöidä kukat pois jos haluaa.

        Itse käytän öljyä talvisin kun hieron kipeitä jalkoja, usein istun saunassa ja siinä samalla hieron. Ei tartte kaupasta erikseen hierontaöljyä osteskella.

        Siankärsämön uusia lehtiä kerään ja kuivaan, hyvä mauste moneen. Voi laittaa lehtiä juuston päälle. Musitikan lehtiä kun laittaa saappaaseen, niin ei jalkahiki haise. Lipstikka se varsinainen löytö on! - Ei tartte puljonkeja käyttää, kun käyttää lipstikkaa mausteeksi. Eikä oo lisäaineita.

        Kyllä luonto on ihmeellinen, kaikki lääkkeet melkein löytyy sieltä!

        Jos meillä ei luontoa olisi, ei meillä mitään olisi, eikä meitäkään.

      • demeter1
        maissii kirjoitti:

        Kivoja luontovinkkejä, kiitos.
        Tuo jalkaöljy on kokeilemisen arvoinen, kun vain mäkikuismaa löytäisin...
        Täytyykin lähteä kasvion kanssa seuraavan kerran lenkille.

        Lipstikkasuolaa olen joskus tehnyt, mutta lipstikan maku on niin voimakas,
        tai sitten sitä pitäisi laittaa vain hyppysellinen...
        niin tänä kesänä olen kuivannut kaikkia yrttejä mitä pihasta löytyy ja
        hienontanut ja tehnyt siitä yrttisuolaa.

        Kiitos noista yrttivinkeistä minunkin puolestani. Vielä ehtii yrttien keruuseen !..))
        Mäkikuisma tosiaan kukkii parhaimmillaan. Muistelen, että sitä on suositeltu masentuneelle En vain muista missä muodossa.
        Kantarelleista on puhuttu uutisissa ja kyllä niitä löytyykin. Maalla omasta pihasta ja tänään tutusta metsästä, vaikka niiden metsästäjiä oli liikenteessä muitakin.
        Vuosia sitten en voinut syödä kantarellia, olin allerginen sienisokerille. Nyt maistoin pienen rippusen enkä saanut oireita. Punikkitatteja nousee myös tuohon kotipihalle. Viime syksynä niitä oli vaivaksi saakka.
        Lempparisieni on minulla kehnäsieni. Se on yleensä runsassatoinen ja helppo tunnistaa. On näitä pannulla paistettavia joskin itse tapaan kuivata sen.
        Marjamiehiä oli tänään metsässä paljon, mutta marjaa riitti vaikka parhaat oli päältä poimittu. Mukava sää samoilla metsässä. Tosin oli taas pakko nähdä, että pystyssä pysyminen hankalassa maastossa tuotti vaikeuksia..))

      • demeter1

        Että pitkin sattua, Anonyymi 1.48. Mukavasti kerroit tuosta haaverista, vaikka vamma ei taida mukava ollakaan. Muistelen, että takavuosina on tarjottu tuollaiseen vaivaan kortisonipiikkiä, mutta nyt ovat ottaneet toisen linjan.
        Jumppaohjeita annettiin kälyllä olkapäävaivaaan, hankalaa oli kun ei käsi noussut.
        Hänellä ei tosin tainnut olla tuo kiertäjäkalvosin kyseessä.
        Toivon sinulle kestävyytä ja edes vähän parempia päiviä kipujen kanssa...

    • Anonyymi

      Kyllä tylsyys katosi vähäksi aikaa, kun tätä ketjua luin. Samankaltaisuutta löysin monestakin viestistä. Sitä kutsutaan nykyisin vertaistueksi. Vertaistukea tylsyyteen :), no miksikäs ei.
      Valamossa en ole käynyt , vieläkään. Kirkot kyllä koluan, mitä vanhempi kirkko sen kauniimpi ja puhuttelevampi niin sisältä kuin ulkoa. Niin myös hautausmaat, jotka ovat kuin rauhantyyssijoja, meditaatioon uppoaa tahattomastikin siellä.
      Mukavan oloista kerrontaa herralla, joka olkapäävamman sai. Toivottavasti on jo paranemaan päin.
      Minulla kasvaa terassillani laventeli. Siitä ajattelin tehdä öljyn kanssa ihovoiteen. Laventeli rauhoittaa ja iho tarvitsee talvella lisäkosteutta.
      Nyt yritän kammeta itseni ulos ja lähteä askeltamaan lähimetsään. Tuli mieleen, että tänä kesänä olen nähnyt ennätysmäärän käärmeitä muutamaan menneeseen kesään verrattuna.

      • Anonyymi

        Juu, jos on tylsää niin kiva kirjoittaa tuntemuksiaan.

      • demeter1

        Sama minulla, Anonyymi 12.09. Mieliala kohosi mukavasti lukiessa/kirjoittaessa. ..
        Hautausmaat koen samalla tavoin kuin sinä. Mieli lepää siellä...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Sama minulla, Anonyymi 12.09. Mieliala kohosi mukavasti lukiessa/kirjoittaessa. ..
        Hautausmaat koen samalla tavoin kuin sinä. Mieli lepää siellä...

        Lukiossa kirjoiteltiin aineita, nykyään kirjoitan "lauselmia".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukiossa kirjoiteltiin aineita, nykyään kirjoitan "lauselmia".

        Lukekaa kirja jos löydätte:miten luonto parantaa. Hyviä ohjeita itsehoitoonkin.

        Itse saanut omasta, peritystä metsästä parannuksen selkäkipuun seuraavasti:kävelin nuoressa männikössä ja hoin "paranna minut,paranna minut" Luonto paranti!

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukekaa kirja jos löydätte:miten luonto parantaa. Hyviä ohjeita itsehoitoonkin.

        Itse saanut omasta, peritystä metsästä parannuksen selkäkipuun seuraavasti:kävelin nuoressa männikössä ja hoin "paranna minut,paranna minut" Luonto paranti!

        Siis Toivo Rautavaaran kirja ? Se on kyllä minulla. Hyvä kun muistutit. Siinähän sitä yrttitietouttakin on. ..

      • maissii
        demeter1 kirjoitti:

        Siis Toivo Rautavaaran kirja ? Se on kyllä minulla. Hyvä kun muistutit. Siinähän sitä yrttitietouttakin on. ..

        Jos haluaa oikein tutustua kasveilla lääkintään,
        voi vilkaista Kasvilääkintäopas-kirjaa
        Ljudmila Rumjantsevan Kasvilääkintäopas 1997

        hyllystäni löytyy, mutta en osaa sanoa siitä juuta en jaata,
        joskus vuosia sitten olen saanut lahjaksi ja silloin sieltä täältä vain selaillut.

      • Anonyymi
        maissii kirjoitti:

        Jos haluaa oikein tutustua kasveilla lääkintään,
        voi vilkaista Kasvilääkintäopas-kirjaa
        Ljudmila Rumjantsevan Kasvilääkintäopas 1997

        hyllystäni löytyy, mutta en osaa sanoa siitä juuta en jaata,
        joskus vuosia sitten olen saanut lahjaksi ja silloin sieltä täältä vain selaillut.

        Kyllä yrttitee on hyvää, vadelma! Se luonnon puhtaus oikein hulvahtaa sisimpään.

        Harmi kun en ole kerännyt yrttejä pitkään aikaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä yrttitee on hyvää, vadelma! Se luonnon puhtaus oikein hulvahtaa sisimpään.

        Harmi kun en ole kerännyt yrttejä pitkään aikaan.

        Löytyy täältäkin Luonto parantaa, ja myös Rautavaaran Mihin marjamme kelpaavat.

        Joo vadelman lehdistä saa hyvää teetä, paitsi että ei pitäisi juoda jos on raskaana.
        No - eipä meistä niin kovin moni oo enää tässä iässä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Löytyy täältäkin Luonto parantaa, ja myös Rautavaaran Mihin marjamme kelpaavat.

        Joo vadelman lehdistä saa hyvää teetä, paitsi että ei pitäisi juoda jos on raskaana.
        No - eipä meistä niin kovin moni oo enää tässä iässä...

        ---tuosta vadelmasta vielä, kiinalaiset käyttävät myös juuren raskauden aikaisiin ja
        synnytystä helpottaviin kipuhin, Just kirjasta luin....
        ...koska edessäni on erittäin monipuolinen *Luonnon suuri apteekki*, jota katselee
        ilolla jo sen hyvien kuvien takia. Teos on suomennus brittien tekemästä
        *The Natural Pharmacy* v.1992.

        Olin lentokentälle matkalla kirjakaupan kautta,
        kun kirja tarttui mukaani. Erittäin hyvä ostos oli,
        vaikka ei ihan taskukokoa ollutkaan matkalukemisen tapaan.

        Niinpä, parhaillaan mietin hoitoa kutiseviin käsiini, joista hilseilevän nahan alta
        paljastuu ruusunpunainen, paperimainen iho. Syy ongelmaan on kasvissa, jonka
        maitoa tihkuvia lehtiä ja varsia katkoin paljain käsin. Tiesin maitomaisen
        nesteen olevan myrkyllistä, mutta en sentään uskonut että ihan vähästä.....
        Ascelepias-sukuun kuuluvaa maitoista kasvia suosimme pihassamme, koska jokakesäinen "perhoskasvattamomme" perhosten toukat käyttävät kasvia ravinnokseen.

        Ystävät ja kylänmiehet kameroineen poikkeavat seuraamaan perhosten kehitystä
        pikkurisesta munasta, värikkääksi toukaksi ja lopulta komeaksi
        monarkkiperhoseksi. Ilahduttavaa on, että tämä upea luonnon
        näytelmä /metamorfoosi on saanut innostuneita katselijoita
        jopa lapsista ja nuorista.
        Pihan lukuisat yrtit ja kukat houkuttelevat myös monia muita perhosia ja hyönteisiä
        pihaan seurauksella ettei hyönteissyöjälinnuistakaan ole pulaa.

        Upeaa kesäjuhlaa kotipihalla, kuutamo ja tulikärpäset myös mukana.

        isoäiti_

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Löytyy täältäkin Luonto parantaa, ja myös Rautavaaran Mihin marjamme kelpaavat.

        Joo vadelman lehdistä saa hyvää teetä, paitsi että ei pitäisi juoda jos on raskaana.
        No - eipä meistä niin kovin moni oo enää tässä iässä...

        Tuohon listaan voisi kai vielä lisätä Virpi Raipala-Cormierin kirja Luontoäidin kotiapteekki..)) Eli oppaita löytyy joka lähtöön, ihan omasta hyllystä...

        Ainakin omalla kohdallani näyttäisi olevan niin, että kirjat ovat unohdettuina hyllyssä, ei niihin tartu, ellei niistä tule puhe..)) Eli toisia ihmisiä tarvitaan antamaan potkua moniin aktiviteetteihin - vaikka siihen yrttien keräämiseen..))

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        ---tuosta vadelmasta vielä, kiinalaiset käyttävät myös juuren raskauden aikaisiin ja
        synnytystä helpottaviin kipuhin, Just kirjasta luin....
        ...koska edessäni on erittäin monipuolinen *Luonnon suuri apteekki*, jota katselee
        ilolla jo sen hyvien kuvien takia. Teos on suomennus brittien tekemästä
        *The Natural Pharmacy* v.1992.

        Olin lentokentälle matkalla kirjakaupan kautta,
        kun kirja tarttui mukaani. Erittäin hyvä ostos oli,
        vaikka ei ihan taskukokoa ollutkaan matkalukemisen tapaan.

        Niinpä, parhaillaan mietin hoitoa kutiseviin käsiini, joista hilseilevän nahan alta
        paljastuu ruusunpunainen, paperimainen iho. Syy ongelmaan on kasvissa, jonka
        maitoa tihkuvia lehtiä ja varsia katkoin paljain käsin. Tiesin maitomaisen
        nesteen olevan myrkyllistä, mutta en sentään uskonut että ihan vähästä.....
        Ascelepias-sukuun kuuluvaa maitoista kasvia suosimme pihassamme, koska jokakesäinen "perhoskasvattamomme" perhosten toukat käyttävät kasvia ravinnokseen.

        Ystävät ja kylänmiehet kameroineen poikkeavat seuraamaan perhosten kehitystä
        pikkurisesta munasta, värikkääksi toukaksi ja lopulta komeaksi
        monarkkiperhoseksi. Ilahduttavaa on, että tämä upea luonnon
        näytelmä /metamorfoosi on saanut innostuneita katselijoita
        jopa lapsista ja nuorista.
        Pihan lukuisat yrtit ja kukat houkuttelevat myös monia muita perhosia ja hyönteisiä
        pihaan seurauksella ettei hyönteissyöjälinnuistakaan ole pulaa.

        Upeaa kesäjuhlaa kotipihalla, kuutamo ja tulikärpäset myös mukana.

        isoäiti_

        Arvokasta työtä luonnon tuntemuksen edistämiseksi, isoäiti. Vaatii tietysti tietoa ja paneutumista, mutta varmasti myös antaa paljon. Se jaettu ilo..))

    • Anonyymi

      Kiitos kaikille noista vinkeistä ja kirjojen nimistä.
      Muutama vuosi sitten jonottelin parinakin keväänä villiyrttikursseille. En silloin mahtunut mukaan ja siihen se suurempi kiinnostus lopahti. Tokihan minä nokkosta olen kerännyt, vain. Nyt kun tuo luonnossa samoiluni on lisääntynyt, niin voisin noita kasveja hyödyntää enemmänkin. Jos jollakulla on tiedossa pienen taskuoppaan nimeä, niin kiitollisena ottaisin vastaan. Kuljettaisin mukanani, että voisin tarkistaa saman tien.

      Eilen sain lähimetsästä noukittua sienet risottoon. Oli joku ehtinyt ensin, vaan ei haittaa, tuo oli sopiva määrä eiliselle. Tänään on viileämpi päivä joten menen vähän kauemmaksi metsään josta tattejakin tiettävästi löytäisin.

      Mukavaa tylsyyden nitistämistä.

      - hautausmaalla meditoija -

      • Anonyymi

        On älypuhelimellakin listat kasveista, tarkista sieltä!

        Onko jokin luonnonyrtti mainittu siellä kirjassa, mikä auttaisi lapsen saamisessa?
        Tyttäreni ja miehensä toivoisivat kovasti vauvaa. Ikää on jo 40 ja alkaa olla huolestunut.
        Kyllä varmaan löytyy joku rohto luonnosta, mikä auttaisi? Tietääkö ken?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On älypuhelimellakin listat kasveista, tarkista sieltä!

        Onko jokin luonnonyrtti mainittu siellä kirjassa, mikä auttaisi lapsen saamisessa?
        Tyttäreni ja miehensä toivoisivat kovasti vauvaa. Ikää on jo 40 ja alkaa olla huolestunut.
        Kyllä varmaan löytyy joku rohto luonnosta, mikä auttaisi? Tietääkö ken?

        Varoituksen paikka:
        Vaaro yhteisvaiktuksia

        Voimakkaat ginseng- ja inkiväärivalmisteet sekä kalaöljykapselit vahvistavat, ja mäkikuisma ja vihreä teeuute puolestaan heikentävät verenohennuslääke varfariinin eli Marevanin vaikutusta.

        Tästä voi seurata vaarallinen verenvuoto tai vastaavasti veritulppa. Varfariinia ei saakaan käyttää näiden rohdosten kanssa.

        Mäkikuismaa sisältävillä rohdosvalmisteilla on yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden, esisimerkiksi mielialalääkkeiden, e-pillereiden ja varfariinin kanssa.

        – Masennuslääkkeiden kanssa voi syntyä niin sanottu serotoniinioireyhtymä, jonka oireita ovat muun muassa sekavuus, kooma, hikoilu, ahdistuneisuus, vatsakouristukset ja verenpaineen vaihtelut. Mäkikuisman käyttö on kuitenkin vähentynyt reippaasti huippuvuosista, kertoo professori Yvonne Holm.
        Yrttivalmisteista jopa vaurioita

        Tuoreista tai kuivatuista yrteistä voi nauttia huoletta, mutta yrttivalmisteiden annostusohjeita pitää noudattaa, sillä muuten voi ilmetä haittavaikutuksia. Useimmiten tulee ärsytysoireita, mahakipua tai ripulia.

        Esimerkiksi vihreää teetä voi juoda huoletta melko paljon, mutta uutekapseleista, joissa vihreää teetä on hyvin runsaasti, on raportoitu jopa maksavaurioita.

        Ulkomailta tilatuissa luontaistuotteissa ja ravintolisissä voi olla maksaa vaurioittavia ainesosia, toksiineja ja raskasmetalleja, kuten lyijyä, arsenikkia ja elohopeaa.

        Luontaistuotteet kannattaa aina hankkia luotettavasta paikasta, esimerkiksi luontaistuotekaupasta, josta saa samalla neuvontaa.
        (Hyvä Terveys)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On älypuhelimellakin listat kasveista, tarkista sieltä!

        Onko jokin luonnonyrtti mainittu siellä kirjassa, mikä auttaisi lapsen saamisessa?
        Tyttäreni ja miehensä toivoisivat kovasti vauvaa. Ikää on jo 40 ja alkaa olla huolestunut.
        Kyllä varmaan löytyy joku rohto luonnosta, mikä auttaisi? Tietääkö ken?

        Kiitos vinkistä! Mietin asiaa, mutta pelkäisin, että akku loppuu metsässä. Yksin ja usein oudossa metsässä marjastaessa saattaisin eksyä ja tarvitsisin navigaattoria. Tai jos kompuroisin ja menisi vaikka jalka.

        Kyselin lapsiltani, että onko heillä vanhoja kirjasia/kirjoja. Ei ollut, mutta tytär lupasi tehdä vihkosen kasveista joista olen kiinnostunut.
        Aikoinaan sain sienikirjan kylkiäisenä taskukokoisen sienioppaan, joka on ollut kovassa käytössä. Näppärästi kulkee sienikorin lokerossa.
        Tänään sainkin paremman sienisaaliin kuin eilen. Sadetta metsä kaipaisi vaan helteitä taitaa tulla lähipäivinä.

        hm

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varoituksen paikka:
        Vaaro yhteisvaiktuksia

        Voimakkaat ginseng- ja inkiväärivalmisteet sekä kalaöljykapselit vahvistavat, ja mäkikuisma ja vihreä teeuute puolestaan heikentävät verenohennuslääke varfariinin eli Marevanin vaikutusta.

        Tästä voi seurata vaarallinen verenvuoto tai vastaavasti veritulppa. Varfariinia ei saakaan käyttää näiden rohdosten kanssa.

        Mäkikuismaa sisältävillä rohdosvalmisteilla on yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden, esisimerkiksi mielialalääkkeiden, e-pillereiden ja varfariinin kanssa.

        – Masennuslääkkeiden kanssa voi syntyä niin sanottu serotoniinioireyhtymä, jonka oireita ovat muun muassa sekavuus, kooma, hikoilu, ahdistuneisuus, vatsakouristukset ja verenpaineen vaihtelut. Mäkikuisman käyttö on kuitenkin vähentynyt reippaasti huippuvuosista, kertoo professori Yvonne Holm.
        Yrttivalmisteista jopa vaurioita

        Tuoreista tai kuivatuista yrteistä voi nauttia huoletta, mutta yrttivalmisteiden annostusohjeita pitää noudattaa, sillä muuten voi ilmetä haittavaikutuksia. Useimmiten tulee ärsytysoireita, mahakipua tai ripulia.

        Esimerkiksi vihreää teetä voi juoda huoletta melko paljon, mutta uutekapseleista, joissa vihreää teetä on hyvin runsaasti, on raportoitu jopa maksavaurioita.

        Ulkomailta tilatuissa luontaistuotteissa ja ravintolisissä voi olla maksaa vaurioittavia ainesosia, toksiineja ja raskasmetalleja, kuten lyijyä, arsenikkia ja elohopeaa.

        Luontaistuotteet kannattaa aina hankkia luotettavasta paikasta, esimerkiksi luontaistuotekaupasta, josta saa samalla neuvontaa.
        (Hyvä Terveys)

        Luontaistuotekauppa ei ole sen turvallisempi.
        Samoja purkkeja myydään myös ruoka-marketeissa.

        Tullilaboratorio tekee pistokokeita, testaa aineita ja niistä on todellakin löytynyt
        elimistölle myrkyllisiä aineitakin ja muitakin aineita, joita ei tuoteselosteessa ole,
        eikä ole mitään 100 prosenttista taetta, että niissä on jotakin vitamiinia niin paljon
        kuin on ilmoitettu.

        Pillerit voi olla ihan feikkiä, jopa feikkilääkkeilläkin on markkinat.
        Rikolliset "lääketehtailijat" valmistavat mm. psyykenlääkkeitä,
        joita myydään katukaupassa "viihdekäyttöön".

    • maissii

      Tämä aamu on niin tylsä
      että ryhdyin leipomaan,
      uusista ihanista porkkanoista
      porkkanakakkua varten aineet sotkin.
      Se on nyt uunissa 40 min ja sillä aikaa piipahdin täälläkin.
      Täytyy jatkaa matkaa, että ehtii joka paikassa käydä ennen kuin munakello piipattaa.

      • Anonyymi

        Porkkana ja appelsiini soppii hyvin yhteen.
        Tein porkkana-appelsiini-marmelaatia.

        Tuo munakello-systeemi on muuten hyvä!
        Kun itellä on oikein tylsää tekemistä, niin laitan munakellon päälle vaikka vain 10 ksi minuutiksi.
        Sitten räpellän sitä ykstoikkoista hommaa 10 minuuttia.

        Muutaman kerran kun toistaa tään, niin saa sen tosi tylsän homman tehtyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Porkkana ja appelsiini soppii hyvin yhteen.
        Tein porkkana-appelsiini-marmelaatia.

        Tuo munakello-systeemi on muuten hyvä!
        Kun itellä on oikein tylsää tekemistä, niin laitan munakellon päälle vaikka vain 10 ksi minuutiksi.
        Sitten räpellän sitä ykstoikkoista hommaa 10 minuuttia.

        Muutaman kerran kun toistaa tään, niin saa sen tosi tylsän homman tehtyä.

        Niin.
        Ajan henki on jonkinlainen tekokultaisuus.

        Nyt kuuluu että pitää olla mahdottomasti näkökantoja esim. tähän Beirutin räjähdykseen.

        Mutta kun aattelee, niin mitä merkitystä on että tälläkin palstalla kauhistellaan sitä?
        Ei me mahdeta mitään sille ja emme me täällä voi mitenkään auttaa asiassa.

        Eli "yks hailee", kun tarkkoja ollaan.
        Kunhan vain tekokultaisesti notkumme ja voivottelemme/säälittelemme/kauhistelemme/arvostelemme/neuvomme jne jne jne.

        Tuohan nää uutiset vaihtelua/"jäänitystä/kauhistelua"/ ohjelmaa/miettimistä omaan elämäämme, - mutta me ei mahdeta yhtikäs mitään, emmekä voi vaikuttaa elämän kulkuun.

        Olen itse ratkaissut niin, että ennen iltapäivää en lueskele maailman/Suomen uutisia (kun en mitään kuitenkaan voi vaikuttaa), ja teen omia töitäni.

        Oletteko joskus laskeneet miten monta tuntia maailman/Suomen uutisten lukeminen vie?
        Jos ette, niin laskekaa!

        Sitten ajattelette että sen ajan voitte käyttää jäkrvämpään (kun ette kuitenkaan mittä voi tilanteelle) ja että saatte paljon aikaiseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.
        Ajan henki on jonkinlainen tekokultaisuus.

        Nyt kuuluu että pitää olla mahdottomasti näkökantoja esim. tähän Beirutin räjähdykseen.

        Mutta kun aattelee, niin mitä merkitystä on että tälläkin palstalla kauhistellaan sitä?
        Ei me mahdeta mitään sille ja emme me täällä voi mitenkään auttaa asiassa.

        Eli "yks hailee", kun tarkkoja ollaan.
        Kunhan vain tekokultaisesti notkumme ja voivottelemme/säälittelemme/kauhistelemme/arvostelemme/neuvomme jne jne jne.

        Tuohan nää uutiset vaihtelua/"jäänitystä/kauhistelua"/ ohjelmaa/miettimistä omaan elämäämme, - mutta me ei mahdeta yhtikäs mitään, emmekä voi vaikuttaa elämän kulkuun.

        Olen itse ratkaissut niin, että ennen iltapäivää en lueskele maailman/Suomen uutisia (kun en mitään kuitenkaan voi vaikuttaa), ja teen omia töitäni.

        Oletteko joskus laskeneet miten monta tuntia maailman/Suomen uutisten lukeminen vie?
        Jos ette, niin laskekaa!

        Sitten ajattelette että sen ajan voitte käyttää jäkrvämpään (kun ette kuitenkaan mittä voi tilanteelle) ja että saatte paljon aikaiseksi.

        Uutiset ovat mielenkiintoisia.
        Muistan lapsuudesta , kun tuli uutisia Algerian sodasta , kapinallisten räjäyttäneen muovipommeja elokuvateattereissa.
        Ihmetykseni oli, kuinka muovi voi räjähtää.
        Sillä 50-luvun ensimmäiset muovisangot olivat aika leprua kamaa, jos koukkasi saunanpadasta kuumaa vettä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uutiset ovat mielenkiintoisia.
        Muistan lapsuudesta , kun tuli uutisia Algerian sodasta , kapinallisten räjäyttäneen muovipommeja elokuvateattereissa.
        Ihmetykseni oli, kuinka muovi voi räjähtää.
        Sillä 50-luvun ensimmäiset muovisangot olivat aika leprua kamaa, jos koukkasi saunanpadasta kuumaa vettä.

        Niin,
        tottakai uutiset ovat mielenkiintoisia, ja niillä saa sisältöä omaan, usein tylsään elämäänsä.
        Kun seuraa, niin on "jännitystä". Joo.

        On kuitenkin kysymys siitä että nää uutiset ja kauhujutut maailmalla sotkeevat OMAN ELÄMÄN. Unohtuu se oma elämä, omat ajatukset, omat unelmat, omat kaikki,
        Seurataan vaan että mitä muualla tapahtuu ja annetaan tiedotuslehtien päättää mitä on elämä.

        Mutta: - mitä meidän elämään kuuluu oikeastaan että Beirutissa räjähtää?
        Onhan se kauheaa ja onhan se sääli niitä poloisia ihmisiä.
        Miten me autamme heitä? - Ei mitenkään. Emme mahda mitään.
        Kunhan kulutamme aikaamme lukemalla viimeisimmät käänteet tapahtumista ja kauhistelemme.

        Tulee mieleen, että mitä kaikea sinäkin aikana (jona emme tosiaan voi tehdä mitään edesauttaaksemme) voisimme tehdä.

        Uutiset ovat mielenkiintoisia.
        Mutta kannattaisi miettiä että annammeko koko aikamme niille, ja elämme joukkotiedotuksen "elämää".

        Itse en voi tehdä mitään, en ole syyllinen niihin, ja jo tiedän mitä tapahtui.
        Mitä muuta tapahtuu muualla.

        Olen rajoittanut elämääni, niin että en anna joukkotiedotuksen määrätä ajatuksiani ja tekemisiäni. Elän omaa elämääni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin,
        tottakai uutiset ovat mielenkiintoisia, ja niillä saa sisältöä omaan, usein tylsään elämäänsä.
        Kun seuraa, niin on "jännitystä". Joo.

        On kuitenkin kysymys siitä että nää uutiset ja kauhujutut maailmalla sotkeevat OMAN ELÄMÄN. Unohtuu se oma elämä, omat ajatukset, omat unelmat, omat kaikki,
        Seurataan vaan että mitä muualla tapahtuu ja annetaan tiedotuslehtien päättää mitä on elämä.

        Mutta: - mitä meidän elämään kuuluu oikeastaan että Beirutissa räjähtää?
        Onhan se kauheaa ja onhan se sääli niitä poloisia ihmisiä.
        Miten me autamme heitä? - Ei mitenkään. Emme mahda mitään.
        Kunhan kulutamme aikaamme lukemalla viimeisimmät käänteet tapahtumista ja kauhistelemme.

        Tulee mieleen, että mitä kaikea sinäkin aikana (jona emme tosiaan voi tehdä mitään edesauttaaksemme) voisimme tehdä.

        Uutiset ovat mielenkiintoisia.
        Mutta kannattaisi miettiä että annammeko koko aikamme niille, ja elämme joukkotiedotuksen "elämää".

        Itse en voi tehdä mitään, en ole syyllinen niihin, ja jo tiedän mitä tapahtui.
        Mitä muuta tapahtuu muualla.

        Olen rajoittanut elämääni, niin että en anna joukkotiedotuksen määrätä ajatuksiani ja tekemisiäni. Elän omaa elämääni.

        Tapahtuuhan sitä maailmalla kaikenlaista, pitää sitä aikaansa seurata.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin,
        tottakai uutiset ovat mielenkiintoisia, ja niillä saa sisältöä omaan, usein tylsään elämäänsä.
        Kun seuraa, niin on "jännitystä". Joo.

        On kuitenkin kysymys siitä että nää uutiset ja kauhujutut maailmalla sotkeevat OMAN ELÄMÄN. Unohtuu se oma elämä, omat ajatukset, omat unelmat, omat kaikki,
        Seurataan vaan että mitä muualla tapahtuu ja annetaan tiedotuslehtien päättää mitä on elämä.

        Mutta: - mitä meidän elämään kuuluu oikeastaan että Beirutissa räjähtää?
        Onhan se kauheaa ja onhan se sääli niitä poloisia ihmisiä.
        Miten me autamme heitä? - Ei mitenkään. Emme mahda mitään.
        Kunhan kulutamme aikaamme lukemalla viimeisimmät käänteet tapahtumista ja kauhistelemme.

        Tulee mieleen, että mitä kaikea sinäkin aikana (jona emme tosiaan voi tehdä mitään edesauttaaksemme) voisimme tehdä.

        Uutiset ovat mielenkiintoisia.
        Mutta kannattaisi miettiä että annammeko koko aikamme niille, ja elämme joukkotiedotuksen "elämää".

        Itse en voi tehdä mitään, en ole syyllinen niihin, ja jo tiedän mitä tapahtui.
        Mitä muuta tapahtuu muualla.

        Olen rajoittanut elämääni, niin että en anna joukkotiedotuksen määrätä ajatuksiani ja tekemisiäni. Elän omaa elämääni.

        Siviilisaatioaskeesi ?, Anonyymi 21.20. Ei hassumpi valinta.

        Uskon kyllä, että tuo maailmamtapahtumien seuraaminen liittyy johonkin ihmisen perustarpeeseen, ehkä siihen, että tahtoo olla mukana, ellei muuten niin todistajana, seurailijana. Eihän se kovin palkitsevaa ole nuo mainitsemasi seikat huomioiden, mutta kai osallisuus, rajallisenakin, jotakin tarjoaa ?

    • Anonyymi

      Ihminen on luonnostaan utelias, siksi sitä seuraa maailmalta kantautuvia uutisia. Saahan silloin tietoa mitä kaikkea kauheutta ,joskus hyvääkin, on muualla. Tietoisuusuus ympärillä tapahtuvasta on viisautta, oppia myös mitä kannattaa tehdä, mitä taas ei.
      Täällä pikkupalstalla tulee myös seurattua samoja asioita, ja myöntää täytyy, että usein tylsän hetken tullessa pisäytyy lukemassa täällä toistenkin tylsän elämän hetkiä.
      Uteliaisuutta tai ei, kuitenkin jotain täältä saa, kun aina vaan palaa vaikka nenilleen saisi.

      • Anonyymi

        Tässä puhutaankin siitä että ei pidä ruveta liikaa seuraamaan, ja että oma elämä pyörii vain näitten maailman tapahtumien parissa.

        Ja nuo kauhuskenaariot vaikuttaa myös omaan elämään.

        Uutisten lukemisten rajoittaminen on viisautta.

        Kannattaa myös miettiä mistä ne uutiset lukee, seuraako iltapäivälehtiä vai jotain muuta lehteä. Paikallislehdet ovat järkevämpää seuraamista. Iltapäivälehdet ovat sensaatioiden perään. Mitä kauheampi tapahtuma, niin sitä paremmin lehtiä ostetaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä puhutaankin siitä että ei pidä ruveta liikaa seuraamaan, ja että oma elämä pyörii vain näitten maailman tapahtumien parissa.

        Ja nuo kauhuskenaariot vaikuttaa myös omaan elämään.

        Uutisten lukemisten rajoittaminen on viisautta.

        Kannattaa myös miettiä mistä ne uutiset lukee, seuraako iltapäivälehtiä vai jotain muuta lehteä. Paikallislehdet ovat järkevämpää seuraamista. Iltapäivälehdet ovat sensaatioiden perään. Mitä kauheampi tapahtuma, niin sitä paremmin lehtiä ostetaan.

        Päivän paras hetki on kun saa mennä nukkumaan omaan lämpimään sänkyyn!

        Öitä!

    • Anonyymi

      Kun elämme mielestäni laajenemispotensissaan räjähtävän universumin hiukkasryhminä, on suorastaan etuoikeutettua tuntea välillä tapahtumaköyhää tylsyyttäkin. Kuitenkin kaikki ollaan selkärankaisten heimon tilapäisesti elävien kirjoissa ja kansissa, se tylsyyskin sii ja sii menettelee.

    • Anonyymi

      Mitenkä on aloittaja onko tylsyys helpottanut? Jos olet löytänyt siihen lääkkeen
      niin kerro ihmeessä, sillä tylsyys on tarttunut myös minuun .

      • Anonyymi

        Helpotti, nyt pyyhkii taas hyvin.

        En usko kuitenkaan että olisin tartuttanut sinua!
        Varmaan ihan omiasi.

        Se lähti helpottumaan jostain tuolta kun kirjoittelin että päätän että tästä päivästä tulee hyvä päivä, se kai lukee tuolla jossain.
        On ollut niin mahdottomasti hommia, - että siitä on taas vastaavasti tullut ongelmaa.
        Eläkeläinen oon ja kun aamulla on joskus yli 30 projektia varattuna, niin ei oo hyvä sekään. Kun rupee aivot vilistämään vauhtia, niin meen vähäksi aikaa pötkölleen petille ja jonkin ajan kuluttua se taas lähtee siitä.

        Nyt on tulossa mukava viikonloppu, kun 5-vuotias lapsenlapsi on tulossa viikonloppukylään.
        Hänellä ei oo koronaa, eikä minullakaan, joten täällä touhutaan koronattomina.
        Tehdään mustikkamutakakkua ja kyllä tekemistä riittää. Kävin mustikassa ja kaikki paikat on kipeinä kun siellä kuukki.

        Onhan se niin että tylsyyskin kuuluu elämiseen, kuten suru, ilo, ikävä, unelmat, kivut, terveys ja sairaus. Itelläni on melko erikoinen suhtautuminen sairauteen. Kun tulee jokin sairaus, niin ajattelen että "ystävä tuli kylään". - Varsinkin kun oli työelämässä ja sairastui, niin sai niin hyvällä syyllä kellotella punkan pohjalla.

        Tää on ollut muuten mukava linkki.
        Kaikki niin mukavasti kirjoitelleet, ja ystävällisiä kirjoittajia.

      • maissii
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpotti, nyt pyyhkii taas hyvin.

        En usko kuitenkaan että olisin tartuttanut sinua!
        Varmaan ihan omiasi.

        Se lähti helpottumaan jostain tuolta kun kirjoittelin että päätän että tästä päivästä tulee hyvä päivä, se kai lukee tuolla jossain.
        On ollut niin mahdottomasti hommia, - että siitä on taas vastaavasti tullut ongelmaa.
        Eläkeläinen oon ja kun aamulla on joskus yli 30 projektia varattuna, niin ei oo hyvä sekään. Kun rupee aivot vilistämään vauhtia, niin meen vähäksi aikaa pötkölleen petille ja jonkin ajan kuluttua se taas lähtee siitä.

        Nyt on tulossa mukava viikonloppu, kun 5-vuotias lapsenlapsi on tulossa viikonloppukylään.
        Hänellä ei oo koronaa, eikä minullakaan, joten täällä touhutaan koronattomina.
        Tehdään mustikkamutakakkua ja kyllä tekemistä riittää. Kävin mustikassa ja kaikki paikat on kipeinä kun siellä kuukki.

        Onhan se niin että tylsyyskin kuuluu elämiseen, kuten suru, ilo, ikävä, unelmat, kivut, terveys ja sairaus. Itelläni on melko erikoinen suhtautuminen sairauteen. Kun tulee jokin sairaus, niin ajattelen että "ystävä tuli kylään". - Varsinkin kun oli työelämässä ja sairastui, niin sai niin hyvällä syyllä kellotella punkan pohjalla.

        Tää on ollut muuten mukava linkki.
        Kaikki niin mukavasti kirjoitelleet, ja ystävällisiä kirjoittajia.

        Tuo "ystävä tuli kylään" on oiva suhtautuminen sairauteen, sanoisinko suorastaan viisas suhtautuminen, kun sairaudesta paranee, ystävä taas lähtee. Ystäviin suhtaudutaan ymmärtävästi ja kunnioittavasti, aina kun he tulevat kylään.
        Tapasin jokin aika sitten syöpäpotilaan, joka oli saanut leikkauksien seurauksena myös avanteen, hänelläkin oli viisas ja ymmärtävä suhtautuminen ei aina niin mukavaan asiaan,
        kun hän esitteli , että hän on saanut itselleen uuden "hyvän kaverin",
        ja vielä loppu elämäkseen,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpotti, nyt pyyhkii taas hyvin.

        En usko kuitenkaan että olisin tartuttanut sinua!
        Varmaan ihan omiasi.

        Se lähti helpottumaan jostain tuolta kun kirjoittelin että päätän että tästä päivästä tulee hyvä päivä, se kai lukee tuolla jossain.
        On ollut niin mahdottomasti hommia, - että siitä on taas vastaavasti tullut ongelmaa.
        Eläkeläinen oon ja kun aamulla on joskus yli 30 projektia varattuna, niin ei oo hyvä sekään. Kun rupee aivot vilistämään vauhtia, niin meen vähäksi aikaa pötkölleen petille ja jonkin ajan kuluttua se taas lähtee siitä.

        Nyt on tulossa mukava viikonloppu, kun 5-vuotias lapsenlapsi on tulossa viikonloppukylään.
        Hänellä ei oo koronaa, eikä minullakaan, joten täällä touhutaan koronattomina.
        Tehdään mustikkamutakakkua ja kyllä tekemistä riittää. Kävin mustikassa ja kaikki paikat on kipeinä kun siellä kuukki.

        Onhan se niin että tylsyyskin kuuluu elämiseen, kuten suru, ilo, ikävä, unelmat, kivut, terveys ja sairaus. Itelläni on melko erikoinen suhtautuminen sairauteen. Kun tulee jokin sairaus, niin ajattelen että "ystävä tuli kylään". - Varsinkin kun oli työelämässä ja sairastui, niin sai niin hyvällä syyllä kellotella punkan pohjalla.

        Tää on ollut muuten mukava linkki.
        Kaikki niin mukavasti kirjoitelleet, ja ystävällisiä kirjoittajia.

        Kiitos sinulle aloittaja aloituksesta ja mukanaolosta. Tarpeellinen ja palkitseva ketju, minulle ainakin. Kuten joku kirjoittaja mainitsikin, tylsyys lähtee tai ainakin helpottuu kun siitä voi puhua/kirjoittaa.
        Minäkään en usko sen "tarttuvan". Saattaahan se nostaa pintaan omat turhautumisen tunnot, mutta eikö niiden kohtaaminen ole vain hyväksi ?
        Ja vaikka mukana oli myös heitä, jotka olivat tylsyyden kesyttäneet, he eivät mielestäni rehvastelleet sillä, pikemminkin jakoivat omia selviytymiskeinojaan.
        Ketjusta ei myöskään näy poistetun yhtään sääntöjen vastaista viestiä mikä näin pitkän ja ahkerasti luetun ketjun kohdalla on jo ihme..))
        Aloittaja kertoi tuolla lapsenlapsen vierailusta. Sellaiset vierailut ovat minullekin paras tylsyyden karkottaja kuin myös marjastus, kun malttaa olla hosumatta...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos sinulle aloittaja aloituksesta ja mukanaolosta. Tarpeellinen ja palkitseva ketju, minulle ainakin. Kuten joku kirjoittaja mainitsikin, tylsyys lähtee tai ainakin helpottuu kun siitä voi puhua/kirjoittaa.
        Minäkään en usko sen "tarttuvan". Saattaahan se nostaa pintaan omat turhautumisen tunnot, mutta eikö niiden kohtaaminen ole vain hyväksi ?
        Ja vaikka mukana oli myös heitä, jotka olivat tylsyyden kesyttäneet, he eivät mielestäni rehvastelleet sillä, pikemminkin jakoivat omia selviytymiskeinojaan.
        Ketjusta ei myöskään näy poistetun yhtään sääntöjen vastaista viestiä mikä näin pitkän ja ahkerasti luetun ketjun kohdalla on jo ihme..))
        Aloittaja kertoi tuolla lapsenlapsen vierailusta. Sellaiset vierailut ovat minullekin paras tylsyyden karkottaja kuin myös marjastus, kun malttaa olla hosumatta...

        Nimmari jäi - jos sillä merkitystä on. demeter1 ...

    • Anonyymi

      Oletteko katsoneet yuo-tubesta Aira Samulinin corona-tanssivideon? Siinä alussa hän turhan paljon höpisee, mutta popcorn-tanssi on itse osallistumana ihan mukava. Näytin sen videon ystävättärille, jotka kävivät kylässä, ja kaikki mummot ihastuivat siihen tanssiin. Itse voi kehittää erilaisia variaatioita mielensä mukaan, mutta idea on hyvä, ei tarvitse jalkoja heilutella, kunhan muuta kroppaa keikuttelee ja antaa pepun pyöriä. Hyvän jumppahetken siitä saa, kunhan tosissaan hetkuttelee!🤣

      • Anonyymi

        En oo ollut milloinkaan Samulinfani ja riittää tässä iässä tavan liikunta.
        Yöllä usein herään ja teen jalkojenpyörityksiä sängyssä pitkällä ollessain.
        Syksy alkaa hiiviskellä ja mukava on että ei oo enää niin kuumaa.
        Laitoin jo patterinkin päälle viime yönä.

        Paljon pirteempi olo, kun ei enää paahda.
        Ei oo muuten enää yhtään tylsää, niin paljon touhua, että pitää puolet jo karsia. Se on taito sekin.

        Kesä oli ja pian ohi.
        Koronasta opin paljon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En oo ollut milloinkaan Samulinfani ja riittää tässä iässä tavan liikunta.
        Yöllä usein herään ja teen jalkojenpyörityksiä sängyssä pitkällä ollessain.
        Syksy alkaa hiiviskellä ja mukava on että ei oo enää niin kuumaa.
        Laitoin jo patterinkin päälle viime yönä.

        Paljon pirteempi olo, kun ei enää paahda.
        Ei oo muuten enää yhtään tylsää, niin paljon touhua, että pitää puolet jo karsia. Se on taito sekin.

        Kesä oli ja pian ohi.
        Koronasta opin paljon.

        Ei tanssiminen sovi vanhana aina, kaverini kaatu ja iski päänsä seinään. Itse käyn hautausmaalla kävelyllä, kyllä alakulo lähtee ja elämä on ihanaa sen jälkeen taas. Suosittelen, käy terapiaksi tylsyyteen :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tanssiminen sovi vanhana aina, kaverini kaatu ja iski päänsä seinään. Itse käyn hautausmaalla kävelyllä, kyllä alakulo lähtee ja elämä on ihanaa sen jälkeen taas. Suosittelen, käy terapiaksi tylsyyteen :)

        Ortodokseilla on panihida.
        Se on kaunis ja lohduttava tapa muistella omaisiaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      39
      1691

    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1361

    3. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1317

    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1315

    5. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      10
      1313

    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      7
      1284

    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1264

    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1230

    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1190

    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
      2
      1173
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt