En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olisi helpompaa vain unohtaa hänet ja se, mitä meidän välillä oli. Se olisi myös järjellä ajateltuna oikein.
Ja sitten ne tunteet... Ne huutavat, että entä jos me kuulutaan kuitenkin yhteen. Jos voisin saada jotakin sellaista, mitä olen kaivannut ja jota ilman olen ajatellut joutuvani elämään.
En tietysti ole yksin tässä veneessä. Se, mitä hän ajattelee ja tuntee, vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Aina tulen ajattelemaan häntä lämmöllä. Kumpikaan meistä ei halunnut tätä, eikä kumpikaan varmasti oikein edes tiedä, mistä nämä tunteet tulivat.
Lämmöllä, naiselta miehelle.
Ja sitten ne tunteet... Ne huutavat, että entä jos me kuulutaan kuitenkin yhteen. Jos voisin saada jotakin sellaista, mitä olen kaivannut ja jota ilman olen ajatellut joutuvani elämään.
En tietysti ole yksin tässä veneessä. Se, mitä hän ajattelee ja tuntee, vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Aina tulen ajattelemaan häntä lämmöllä. Kumpikaan meistä ei halunnut tätä, eikä kumpikaan varmasti oikein edes tiedä, mistä nämä tunteet tulivat.
Lämmöllä, naiselta miehelle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En voi muuta kuin haaveilla, että minun kaipaamaan nainen ajattelisia tuollaisia. Siis minusta ja meidän välisestä suhteesta. Täytyy elää vain haavemaassa.
Kun päässä alkaa kiertää tämä jossittelu-ajatuskulku: "entä jos me kuulutaan kuitenkin yhteen..", niin mielestäni todellakin on aika päästää irti. Mielikuva toisesta ihmisestä ja mahdollisista tunteista on saavuttanut pakkomielteen tason. Tuo ajatus on niin koukuttava mutta silkkaa itsepetosta ja edistää vain epätervettä roikkumista kaipauksessa, joka ei perustu tosiasioihin.
Joskus voi noin olla, joskus ei. Pitää kokeilla kepillä jäätä kuitenkin, ennen kuin hätiköi.
Minulla ei ole pakkomiellettä hänestä. Tunnen itseni ja hänet liian hyvin siihen. Tunteeni perustuvat todellisiin tapahtumiin välillämme, eivät kuvitelmiin.
Höpö höpö, ei ole pakkomielteistä!( Sivusta)
Tottakai sulla on jos missään ei näy miehen miestä ja tykität näitä viestejä yhden puolessa tunnissa.
Tää jotenki vaikuttaa sille et täs ois varattu/varatut kyseessä.
Kenties toinen heistä on varattu ja toinen ei ole.
Naisena sivusta totean: niin ihana aloitus. Kuin minä olisin kirjoittanut hänelle jota rakastan. Paitsi että minä en enää kuuntele järkeni ääntä, enkä unohda.
Tämä on aika totta.
Mutta valitettavasti joskus tuon tunteen "me kuulutaan yhteen" ja muiden tunteiden välissä on iso kuilu.
Ja ne muut tunteet ovat sitä välittämistä ja huomioimista mitä et sitten kuitenkaan tosiamaailmassa aisti siitä toisesta.
Kun läsnäolo puuttuu niin jäljelle jää vain tuo oikeammin toive tai fantasia eli "jos me kuulutaan yhteen".
Sieltä putoaminen tekee kipeää ja ei tunteet kestä iskuja joita voi saada kun toinen ei huomioi tai huomioi toisia itsensä sijaan.
Rakkaus jutellaan irl kaikki asiat niin ymmärretään toisiamme paremmin! ja älä epäile mun tunteita ne ovat pysyviä!