Romaneilla ja suomalaisilla yhteinen alkukoti

Joosefin testamentti
Joosefin testamentin tallennus. Kun hän oli lähellä kuolemaansa, hän kutsui poikansa ja veljensä yhteen ja sanoi heille: Lapseni ja veljeni, kuulkaa Joosefia, Israelin rakasta. Kallistakaa korvanne, poikani, isällenne. Minä olen nähnyt elämässäni kateutta ja kuolemaa, ja minä en harhaillut Herran totuudesta. Nämä minun veljeni vihasivat minua, ja Herra rakasti minua. He tahtoivat tappaa minut, ja isieni Jumala vartioi minua. He laittoivat minut alas kuoppaan, ja Korkein toi minut jälleen ylös. Minut myytiin orjaksi, ja Herra teki minut vapaaksi. Minut vietiin vankeuteen, ja Hänen voimakas kätensä auttoi minua. Minua pidettiin nälässä, ja Herra itse ravitsi minua. Minä olin yksin, ja Jumala lohdutti minua. Minä olin sairas, ja Korkein vieraili luonani. Minä olin vankilassa, ja Pelastaja osoitti suosionsa minulle, Hän vapautti minut kahleista, pahojen puheiden keskellä Hän puolusti minua, keskellä egyptiläisten katkeria sanoja, ja Hän pelasti minut, keskellä kateutta ja vilppiä, ja Hän korotti minut.
Ja näin Potifar, faaraon ylimmäinen ruuanlaittaja, uskoi haltuuni talonsa, ja minä kamppailin häpeilemätöntä naista vastaan, hänen vaatiessa minua rikkomaan hänen kanssaan, mutta Israelin, isäni Jumala, vartioi minua palavalta liekiltä. Minut heitettiin vankilaan, minua hakattiin, minua pilkattiin, ja Herra antoi minun löytää säälin vankilan hoitajan silmissä. Sillä Hän ei missään tapauksessa hylkää niitä, jotka pelkäävät Häntä, ei pimeydessä, eikä kahleissa, eikä ahdistuksissa, eikä hädässä. Sillä ei Jumala ole häpeissään niin kuin ihminen, eikä Hän pelkää kuin ihmisen poika, eikä Hän ole heikko niin kuin maasta syntynyt, eikä Häntä voida työntää syrjään, vaan kaikissa paikoissa Hän on lähellä, ja eri teillä Hän lohduttaa, lähtien hetkeksi koetellakseen sielun tarkoitusta. Kymmenessä kiusauksessa Hän osotti minut koetelluksi, ja kaikissa niistä minä kestin, sillä kestävyys on mahtava taika ja kärsivällisyys antaa monia hyviä asioita.
Kuinka usein tuo egyptiläinen uhkasi minua kuolemalla! Kuinka usein hän antoi minut rangaistavaksi, ja sitten kutsui minut takaisin ja uhkaili minua, kun en halunnut yhtyä häneen! Ja hän sanoi minulle: Sinä tulet olemaan herrani, ja kaiken sen herra, mikä on minun, jos annat itsesi minulle, ja tulet olemaan kuin herramme. Siksi minä muistin isäni Jaakobin isien sanat, ja menin kammiooni ja rukoilin Herraa, ja minä paastosin noiden seitsemän vuoden aikana, ja ilmestyin herralleni kuin ylellisesti elävä, sillä he, jotka paastoavat Jumalan tähden, saavat kasvojen kauneuden. Ja jos minulle annettiin viiniä, minä en juonut sitä, ja minä paastosin kolme päivää, ja otin ruokani ja annoin sen köyhille ja sairaille.Ja minä etsin Herraa varhain, ja itkin tuon Memphisin egyptiläisen naisen puolesta, sillä taukoamatta hän ahdisteli minua, ja yöllä hän tuli tekosyyn varjolla luokseni. Ja ensin, koska hänellä ei ollut poikalasta, hän teeskenteli pitävänsä minua poikanaan. Ja minä rukoilin Herraa, ja hän kantoi poikalapsen, siksi hän halasi minua kuin poikaa, ja minä en tiennyt sitä. Kaikesta viimeiseksi hän yritti vetää minut haureuteen. Ja kun minä havaitsin sen, minä olin kuolemaan saakka murheellinen, ja kun hän oli mennyt ulos, tulin itseeni ja valitin hänen puolestaan monta päivää, koska minä näin hänen vilppinsä ja petoksensa. Ja minä julistin hänelle Korkeimman sanat, jos hän sattumalta kääntyisi pahasta himostaan.
Kuinka usein hän mielisteli minua sanoilla, niin kuin pyhä ihminen, vilppi puheessaan, ylistäen siveyttäni aviomiehensä edessä, samalla tahtoen tuhota minut, kun me olimme kahden. Hän ylisti minua avoimesti siveäksi, ja salaa hän sanoi minulle: Älä pelkää aviomiestäni, sillä hän on vakuuttunut liittyen siveyteesi, niin että vaikka hänelle kerrotaisiin meistä, ei hän missään tapauksessa uskoisi. Sillä kaikki nämä asiat minä asetin maan päälle säkkipuvussa, ja minä rukoilin Jumalaa, että Herra johdattaisi minut tuosta egyptiläisestä. Ja kun hän ei saavuttanut mitään, hän tuli taas luokseni opastuksen tekosyyllä, että hän tietäisi Herran sanan. Ja hän sanoi minulle: Jos tahdot, että minä jätän patsaani, taivu tahtooni, ja minä taivuttelen aviomieheni eroon patsaistaan, ja me kuljemme sinun Herrasi laissa. Ja minä sanoin hänelle: Herra ei halua, että ne, jotka kunnioittavat häntä, olisivat saastaisuudessa, eikä Hän mielisty niihin, jotka tekevät aviorikoksen. Ja hän pysyi rauhallisena, ikävöiden täyttävänsä pahan himonsa. Ja minä antauduin vielä enemmän paastoon ja rukoukseen, että Herra johdattaisi minut hänestä.
Ja taas, toisella kertaa, hän sanoi minulle: Jos et tahdo tehdä aviorikosta, minä tapan aviomieheni, ja niin otan sinut laillisesti aviomiehekseni. Kun minä siis kuulin tämän, minä revin vaatteeni ja sanoin: Nainen, kunnioita Herraa, äläkä tee tätä pahaa tekoa, ettei sinua täysin hävitettäisi, sillä minä aion julistaa jumalattoman ajatuksesi kaikille ihmisille! Siksi hän peloissaan anoi, etten julistaisi kenellekään hänen pahuuttaan. Ja hän lähti, tyynnytellen minua lahjoilla, ja lähettäen minulle jokaisen ihmisten poikien ilon.
Ja hän lähetti minulle lumottua ruokaa. Ja kun se eunukki, joka toi sen, tuli, minä katsoin ylös, ja katselin kamalan miehen antavan minulle ateriaksi miekan, ja minä havaitsin, että hänen suunnitelmansa oli minun sieluni pettämiseksi. Ja kun hän oli mennyt ulos, minä itkin, enkä minä maistanut sitä, enkä mitään muutakaan hänen ruokaansa. Niin siis yhden päivän kuluttua hän tuli luokseni ja huomasi ruuan ja sanoi minulle: Mitä tämä on, että et ole syönyt tuota ruokaa? Ja minä sanoin hänelle: Sen tähden, että sinä täytit sen kuolemalla, ja kuinka sanoit, minä en lähesty patsaita, vaan ainoastaan Herraa? Tiedä siis nyt, että isäni Jumala on paljastanut minulle enkelin kautta sinun pahuutesi, ja minä olen pitänyt sen tuomitakseni sinut, jos sattumalta ymmärtäisit ja katuisit. Mutta että oppisit, että jumalattomien pahuudella ei ole valtaa niihin, jotka kunnioittavat Jumalaa siveydessä, minä otin sen ja söin hänen edessään sanoen: Isieni Jumala ja Aabrahamin enkeli ovat kanssani. Ja hän lankesi kasvoilleen jalkoihini ja itki, ja minä nostin hänet ylös ja nuhtelin häntä, ja hän lupasi olla tekemättä tätä pahuutta enempää.
Mutta koska hänen sydämensä oli asetettu minuun tehdäkseen säädyttömyyttä, hän katsoi ja hänen kasvonsa tulivat surullisiksi. Ja kun hänen aviomiehensä näki hänet, hän sanoi hänelle: Miksi kasvosi ovat surulliset? Ja hän sanoi: Minulla on tuska sydämessä, ja henkeni valitukset sortavat minua, ja niin hän lohdutti häntä, joka ei ollut sairas. Sitten hän kiirehti luokseni, kun hänen aviomiehensä oli vielä poissa ja sanoi minulle: Minä hirtän itseni tai heittäydyn kaivoon tai alas kalliolta, jos et yhdy minuun. Ja kun minä näin, että Beliarin henki teki häntä murheelliseksi, minä rukoilin Herraa ja sanoin hänelle: Miksi olet murheellinen ja häiriintynyt, syntien sokaisema? Muista, että jos tapat itsesi, Sethon, aviomiehesi sivuvaimo, sinun kilpailijasi, hakkaa sinun lapsesi ja hävittää sinun muistosi pois maan päältä. Ja hän sanoi minulle: Katso, sinä siis rakastat minua! Tämä on minulle tarpeeksi, että sinä välität elämästäni ja lapsistani! Minulla on aavistus, että tulen nauttimaan halustani. Ja hän ei tiennyt, että Jumalani tähden minä puhuin näin, enkä hänen tähtensä. Sillä jos ihminen on langennut pahan intohimon eteen, silloin hän on sen kautta tullut orjuutetuksi, aivan kuten myös hän oli. Ja jos hän kuulee mitään hyvää, mitä tulee tuohon himoon, jonka kautta hänet on voitettu, hän ottaa sen vastaan pahaan haluunsa.
Minä julistan teille, lapseni, että oli noin kuudes tunti, kun hän lähti luotani, ja minä olin polvillani Herran edessä koko tuon päivän, ja jatkoin koko yön, ja suunnilleen aamun koittaessa minä nousin ylös itkien ja rukoillen vapautusta tuosta egyptiläisestä. Viimein hän sitten otti kiinni vaatteistani ja veti minua väkisin yhtyäkseni häneen. Kun minä siis näin, että hulluudessaan hän piti väkisin kiinni vaatteistani, minä pakenin alastomana. Ja hän syytti minua väärin aviomiehelleen, ja egyptiläinen heitti minut talonsa vankilaan, ja seuraavana päivänä, ruoskittuaan minua, egyptiläinen lähetti minut takaisin vankilaan. Kun minä siis olin kahleissa, tuo egyptiläinen nainen sairastui ahdistuksestaan, ja kuunteli minua, kuinka minä lauloin ylistyksiä Herralle samalla, kun olin pimeyden paikassa, ja iloisella äänellä riemuitsin ja ylistin Jumalaani, koska tekosyyn kautta olin päässyt eroon siitä egyptiläisestä naisesta.
Kuinka usein hän lähetti sanan minulle sanoen: Suostu täyttämään tahtoni, ja minä vapautan sinut siteistäsi, ja minä vapautan ajan pimeydestä! Ja edes ajatuksissani minä en liittynyt häneen. Sillä Jumala rakastaa sitä, joka pimeyden verkossa paastoaa siveydellä, ennemmin kuin häntä, joka salaisissa kammioissa elää ylellisesti ilman pidättyvyyttä. Ja kuka ikinä elää siveydessä, ja haluaa myös kunniaa, ja jos Korkein tietää, että tämä on hänelle sopivaa, Hän lahjoittaa myös tämän hänelle, aivan kuten minullekin. Kuinka usein, vaikka hän oli sairas, hän tuli alas tapaamaan minua epämääräisinä aikoina, ja kuunteli ääntäni, kun minä rukoilin! Ja kun minä kuulin hänen murehtimisensa, pysyin rauhallisena. Sillä kun minä olin hänen talossaan, hän tahtoi paljastaa käsivartensa ja rintansa ja reitensä, että lankeaisin hänen eteensä, sillä hän oli todella kaunis, loistavasti kaunistettu minun pettämistäni varten. Ja Herra vartioi minua hänen suunnitelmiltaan.
Te siis näette, lapseni, kuinka suuria asioita kärsivällisyys tekee, ja rukous paaston kanssa. Ja jos te siis seuraatte maltillisuutta ja puhtautta kärsivällisyydessä ja sydämen nöyryydessä, Herra on keskuudessanne, koska Hän rakastaa maltillisuutta. Ja missä ikinä Korkein kulkeekin, vaikka ihminen lankeaa kateuteen tai orjuuteen tai pahoihin puheisiin, Herra, joka on hänessä, hänen maltillisuutensa tähden ei ainoastaan johdata häntä pahasta, vaan myös korottaa ja kunnioittaa häntä, aivan kuten minua. Sillä jokaisella tavalla ihmistä vartioidaan, olipa se teossa, tai sanassa, tai ajatuksessa. Minun veljeni tietävät, kuinka minun isäni rakasti minua, enkä minä ollut sydämessäni korotettu. Vaikka minä olin lapsi, minulla oli Jumalan pelko ajatuksissani. Sillä minä tiesin, että kaikki tulee katoamaan, ja minä pidin itseni siteissä ja kunnioitin veljiäni, ja heidän pelkonsa kautta minä olin rauhallinen, kun minut myytiin, enkä paljastanut perhettäni ismaelilaisille, että minä olin Jaakobin, suuren ja mahtavan miehen poika.
Omistakaa siis myös te Jumalan pelko teoissanne ja kunnioittakaa veljiänne. Sillä jokainen, joka tekee Herran lakia, tulee olemaan Hänen rakastamansa. Ja kun minä tulin Indocolpitaeen ismaelilaisten kanssa, he kysyivät minulta, ja minä sanoin olevani orja heidän huoneestaan, että en asettaisi veljiäni häpeään. Ja heistä vanhin sanoi minulle: Et sinä ole orja, sillä jopa olemuksesi tekee sen sinusta selväksi! Ja hän uhkasi minua jopa kuolemalla. Mutta minä sanoin olevani heidän orjansa. Kun me nyt tulimme Egyptiin, he kiistelivät minusta, kuka heistä ostaisi minut ja ottaisi minut. Siksi varmistui hyväksi kaikille, että jäisin Egyptiin heidän kauppiaansa kanssa, kunnes he palaisivat kauppatavarat mukanaan. Ja Herra antoi minulle suosion tuon kauppiaan silmissä, ja hän uskoi talonsa minun haltuuni. Ja Herra siunasi häntä suuresti, ja lisäsi hänelle hopeaa ja kultaa, ja minä olin hänen kanssaan kolme kuukautta ja viisi päivää.
Suunnilleen tuohon aikaan Potifarin memphisiläinen vaimo meni ohi suurella kulkueella, ja heitti silmänsä minuun, koska hänen eunukkinsa kertoivat hänelle minusta. Ja hän kertoi aviomiehelleen liittyen siihen kauppiaaseen, että hän oli tullut rikkaaksi nuoren heprealaisen ansiosta, sanoen: Ja sanotaan, että hänet on itse asiassa varastettu Kanaanin maasta. Tee nyt oikeus hänen kanssaan, ja ota pois se nuorukainen, olemaan palvelijasi, niin heprealaisten Jumala siunaa sinua, sillä armo taivaasta on hänen yllään.
Ja Potifar taipui hänen sanoihinsa, ja käski tuota kauppiasta tuotavaksi ja sanoi hänelle: Mitä tämä on, mitä kuulen, että sinä varastat sieluja heprealaisten maasta ja myyt heitä orjina? Kauppias sen tähden lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: Minä rukoilen sinua, herrani, en tiedä, mitä puhut. Ja hän sanoi: Mistä sitten on sinun heprealainen palvelijasi? Ja hän sanoi: Ismaelilaiset uskoivat hänet minun haltuuni siihen saakka, kunnes he palaisivat. Ja hän ei uskonut häntä, vaan käski hänet riisuttavaksi ja hakattavaksi. Ja kun hän kesti, Potifar sanoi: Tuotakoon se nuorukainen. Ja kun minut oli tuotu sisään, minä tervehdin kunnioittaen eunukkien johtajaa, sillä hän oli faaraosta kolmas arvojärjestyksessä, kaikkien eunukkien päällikkö, ja jolla oli vaimoja ja lapsia ja sivuvaimoja. Ja hän otti minut erilleen hänestä ja sanoi minulle: Oletko sinä orja vai vapaa? Ja minä sanoin: Orja. Ja hän sanoi minulle: Kenen orja sinä olet? Ja minä sanoin hänelle: Ismaelilaisten. Ja hän taas sanoi minulle: Kuinka sinusta tuli heidän orjansa? Ja minä sanoin: He ostivat minut Kanaanin maasta. Ja hän ei uskonut minua ja sanoi: Sinä valehtelet, ja käski minut riisuttavaksi ja hakattavaksi.
Nyt se memphisiläinen nainen katsoi ikkunan läpi, kun minua hakattiin, ja hän lähetti sanan aviomiehelleen sanoen: Tuomiosi on väärä, sillä sinä jopa rankaiset vapaata miestä, joka on varastettu, niin kuin hän olisi pahantekijä. Ja kun minä en antanut muuta vastausta, vaikka minut oli hakattu, hän käski, että meitä on vartioitava siihen saakka, hän sanoi, kunnes pojan omistajat tulevat. Ja hänen vaimonsa sanoi hänelle: Mitä varten pidät vangittuna tätä ylhäistä lasta, jonka pitäisi ennemmin olla asetettu vapauteen, ja odottamaan sinua? Sillä hän toivoi näkevänsä minut synnin intohimossa, ja minä olin välinpitämätön liittyen kaikkiin näihin asioihin. Sitten hän sanoi vaimolleen: Ei ole egyptiläisten tapa ottaa pois sitä, mikä kuuluu toisille, ennen kuin todisteet on annettu. Tämän hän sanoi liittyen tuohon kauppiaaseen, ja liittyen minuun, että minun on oltava vangittuna.
Nyt, kahdenkymmenen neljän päivän jälkeen tulivat ismaelilaiset, ja kuultuaan, että isäni Jaakob suri minun tähteni, he sanoivat minulle: Kuinka sinä sanoit itseäsi orjaksi? Ja katso, me olemme saaneet selville, että sinä olet mahtavan miehen poika Kanaanin maassa, ja sinun isäsi suree puolestasi säkkivaatteessa! Ja taas minä olisin halunnut itkeä, mutta hillitsin itseni, että en laittaisi veljiäni häpeään. Ja minä sanoin: Minä en tiedä, minä olen orja. Sitten he neuvottelivat myydäkseen minut, ettei minua löydettäisi heidän käsistään. Sillä he pelkäsivät Jaakobia, ettei hän tekisi heille tappavaa kostoa. Sillä oli kuultu, että hän oli mahtava Herran ja ihmisten kanssa. Sitten kauppias sanoi heille: Vapauttakaa minut Potifarin tuomiosta. Siksi he tulivat ja pyysivät minua sanoen: Me ostimme hänet rahalla. Ja hän lähetti meidät pois.
Nyt se memphisiläinen nainen osoitti minut aviomiehelleen, että hän ostaisi minut, sillä minä kuulin, hän sanoi, että he ovat myymässä häntä. Ja hän lähetti eunukin ismaelilaisten luokse ja pyysi heitä myymään minut, ja koska hän ei halunnut matkustaa heidän kanssaan, hän palasi. Kun tuo eunukki oli niin koetellut heitä, hän teki valtiattarelleen tunnetuksi, että he pyysivät suurta hintaa orjastaan. Ja hän lähetti toisen eunukin sanoen: Vaikka he vaativat kahtaa minae kultaa, älä säästele kultaa, osta vain se poika ja tuo hänet tänne. Ja hän antoi heille 80 palaa kultaa minua varten ja kertoi valtiattarelleen, että minusta oli annettu sata. Ja kun minä näin sen, pysyin rauhallisena, ettei tuota eunukkia olisi rangaistu.
Te näette, lapseni, mitä suuria asioita minä kestin, että en laittaisi veljiäni häpeään. Rakastakaa te myös toisianne, ja pitkämielisyydellä piilottakaa toistenne viat. Sillä Jumala iloitsee veljesten yksimielisyydestä, ja rakkauteen todistetusta sydämen aikomuksesta. Ja kun minun veljeni tulivat Egyptiin, ja oppivat, että minä palautin heidän rahansa heille, enkä nuhdellut heitä, vaan jopa lohdutin heitä, ja Jaakobin kuoleman jälkeen minä rakastin heitä vielä runsaammin, ja kaikki, mitä ikinä hän käski, minä tein hyvin runsaasti, sitten he ihmettelivät. Sillä minä en antanut heidän olla murheellisia edes pienimmässä asiassa, ja kaiken sen, mitä oli minun kädessäni, minä annoin heille. Heidän lapsensa olivat minun lapsiani, ja minun lapseni olivat kuin heidän palvelijoitaan, heidän elämänsä oli minun elämäni, ja kaikki heidän kärsimyksensä oli minun kärsimystäni, ja kaikki heidän sairautensa oli minun heikkouttani. Minun maani oli heidän maansa, minun neuvoni heidän neuvonsa, ja minä en korottanut itseäni heidän keskuudessaan ylimielisyydessä maailmallisen kunniani tähden, vaan olin heidän keskuudessaan niin kuin yksi vähäisimmistä.
Jos siis myös te kuljette Herran käskyissä, lapseni, Hän korottaa teidät, ja siunaa teitä hyvillä asioilla aina ja iankaikkisesti. Ja jos yksikin etsii tehdäkseen pahaa teille, hyvän tekemisen kautta rukoilkaa hänen puolestaan, ja Herra vapauttaa teidät kaikesta pahasta. Sillä katso, te näette, että kärsivällisyyden kautta minä otin vaimokseni herrani tyttären. Ja minulle annettiin hänen kanssaan sata talenttia kultaa, sillä Herra laittoi heidät palvelemaan minua. Ja Hän antoi minulle myös kauneuden, niin kuin kukka, yli kaikkien kauniiden Israelissa, ja Hän varjeli minua vanhalle iälle saakka voimassa ja kauneudessa, koska minä olin kaikessa samanlainen kuin Jaakob.
Kuulkaa myös te, lapseni, ne näyt, jotka minä näin. Oli kaksitoista hirveä syömässä, ja yhdeksän niistä jakaantui ja hajaantui maahan, niin kuin myös kolme. Ja minä näin, että Juudasta syntyi neitsyt, kantaen liinavaatetta, ja hänestä lähti lammas, virheetön, ja Hänen vasemmalla puolellaan oli kuin leijona, ja kaikki pedot syöksyivät Häntä vastaan, ja lammas voitti ne ja tuhosi ne ja tallasi ne jalkoihinsa. Ja hänen tähtensä enkelit iloitsivat, ja ihmiset ja kaikki maa. Ja nämä asiat tulevat tapahtumaan omalla ajallaan, viimeisinä päivinä. Tarkkailkaa te siis, lapseni, Herran käskyjä, ja kunnioittakaa Juudaa ja Leeviä, sillä heistä teille nousee Jumalan Karitsa, armosta pelastaen kaikki pakanat ja Israelin. Sillä Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, joka ei vapise, mutta minun valtakuntani teidän keskuudessanne tulee loppumaan, kuin vartijan riippumatto, jota ei kesän jälkeen näy.
Minä tiedän, että kuolemani jälkeen egyptiläiset tekevät teitä murheellisiksi, mutta Jumala ottaa tehtäväkseen teidän aiheenne, ja vie teidät sinne, minkä Hän lupasi isillenne. Mutta kantakaa te minun luuni mukananne, sillä kun minun luuni on otettu, Herra on teidän kanssanne valossa, ja Beliar on pimeydessä egyptiläisten kanssa. Ja kantakaa äitinne Zilpa, ja laittakaa hänet lähelle Bilhaa, Raakelin vierelle. Ja kun hän oli sanonut nämä asiat, hän ojensi jalkansa ja nukahti pitkään uneen. Ja kaikki Israel valitti häntä, ja kaikki Egypti, suurella valituksella. Sillä hän tunsi jopa egyptiläisten puolesta niin kuin omien jäsentensä, ja osoitti heille ystävällisyyttä, avustaen heitä jokaisessa teossa ja neuvossa ja asiassa.

zzzzzzzzzZZZZZZZZZZZzzzzzzzzzzz