Miten te muut käsittelette ikävää ja sydänsuruja?
Ryyppäättekö itsenne taju kankaalle, mässäilettekö suklaata ja jäätelöä, urheiletteko hullun lailla?
Osaatteko jättää tunteet taka-alalle kylmän viileästi vai itkeä pillitätte päivästä toiseen?
Sanotaan että aika auttaa ja se ettei näe kaivattuaan. Aloittajan tapauksessa tämä ei kyllä pidä paikkaansa, pahemmaksi vaan ikävä tuntuu yltyvän.
Itse käytän kirjoittelemista apuna sydänsurujeni käsittelemiseen. Liikunta auttaa jonkin verran ja musiikin kuuntelu. Luottoystävälleni olen voinut myös purkaa mieltäni, hän on onneksi ymmärtäväinen ihminen joka ei tuomitse käyttäytymistäni. Ymmärtää että ihmiset voivat rakastua toisiinsa mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Ymmärtää ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista tässä elämässä.
Nuorempana olisin varmasti saattanut sortua tuohon taju kankaalle tapaan sydänsurujen kohdatessa ja niin varmasti joskus tapahtuikin. Mutta se oli silloin..
Ryyppäättekö itsenne taju kankaalle, mässäilettekö suklaata ja jäätelöä, urheiletteko hullun lailla?
Osaatteko jättää tunteet taka-alalle kylmän viileästi vai itkeä pillitätte päivästä toiseen?
Sanotaan että aika auttaa ja se ettei näe kaivattuaan. Aloittajan tapauksessa tämä ei kyllä pidä paikkaansa, pahemmaksi vaan ikävä tuntuu yltyvän.
Itse käytän kirjoittelemista apuna sydänsurujeni käsittelemiseen. Liikunta auttaa jonkin verran ja musiikin kuuntelu. Luottoystävälleni olen voinut myös purkaa mieltäni, hän on onneksi ymmärtäväinen ihminen joka ei tuomitse käyttäytymistäni. Ymmärtää että ihmiset voivat rakastua toisiinsa mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Ymmärtää ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista tässä elämässä.
Nuorempana olisin varmasti saattanut sortua tuohon taju kankaalle tapaan sydänsurujen kohdatessa ja niin varmasti joskus tapahtuikin. Mutta se oli silloin..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä se siihen urheilun puolelle menee. Siinä on muuta tekemistä, ja treenistä tulee hyvä olo.
Sydänsuru on tyhmä keksintö, vaikka onkin totisinta totta. Jos joku ei halua leikkiä kanssani, pitää etsiä joku toinen joka haluaa leikkiä kanssani, ja jonka kanssa leikkiminen sujuu, eikä tunnu työltä. Sama pätee mielestäni rakkaudessakin, kunhan näkee myös ne muut, ei vain ne kauneimmat tai komeimmat (jotka saavat itse päättää kenet valitsevat).
Meni vähän niinkuin tuonne koululiikunnan muisteluihin, siellä oli ne jotka valittiin aina heti, ja sitten ne joita kumpikaan joukkue ei olisi halunnut.
Oletko koskaan rakastunut todella vakavasti?
No vaikka kuinka monta kertaa rakastun itseeni yhä uudelleen aamuisin ja liikunta oli seiska, paskat strategiat, mutta hyvin sählymaila nousi
Kyllä vaan. Mutta koska se osoittautui yksipuoliseksi ei asialle oikein voi muuta kuin todeta että on jatkettava matkaa ja löydettävä se oikea "se oikea".
On niitä ikimuistoisia ihmisiä jäänyt jokunen vaivaamaan, mutta ei sen takia erakoitua kannata. Ne ikimuistoiset jotka tapasin eivät sentään olleet ne maailman ainoat, koska en usko että olisin löytänyt jo heidät jokaisen.
Ei erakoitua kannatakaan, en itsekään sitä ole tehnyt. Mukavia ihmisiä on maailma täynnä.
Itse en vaan ole kovin helposti rakastuvaa tyyppiä, joten siksi on ollut vaikeaa. Ihastuksia on ollut paljonkin elämässäni , mutta ne eivät ole verrattavissa syvempään tunteeseen.
Harrastan säännöllisin väliajoin "omaa kivaa" häntä miettien, sitten voi taas monta tuntia mennä ettei häntä ajattele. Mutta vakavasti puhuen, ihan hyvin pystyn elämään elämääni ilman häntä. Välillä hän käy mielessäni, tai jokin asia muistuttaa hänestä, en kuitenkaan anna sen lamaannuttaa itseäni..
Nuorempana tosiaan tuli juotua suruun, vähän liikaakin, enää ei siihen pysty, eikä kauheasti haluakaan, on vain kahta kauheampi olo sen jälkeen..
T:T nainen
Kysyisin vähän samaa kuin tuolta toiselta kirjoittajalta. Oletko vakavasti rakastunut siihen mieheen?
Rakastuminen on tässä vaiheessa ehkä turhan vahva sana, sanotaanko että syvä kiintymys on kyllä, ja outo vetovoima.
Esiinny mies omalla sukupuolellasi ja voin taata, ettei kukaan nainen silitä siiliään sinua ajatellessa.
Täällähän minä palstalla roikun ja kirjoittelen. Tunteet vaihtelee epätoivosta onneen. Huomannut sellaisen uuden asian itsessäni, että itken välillä, en ilosta enkä surusta vaan siitä, että tunne on niin vahva ja se haluaa ulos. Itku ikäänkuin purkaa sitä tunnetta ettei malja tule liian täyteen.
Hän tuntuu olevan koko ajan mielessä, mitä teenkin, kannan häntä mielessäni mukana. Pitäisi kai ottaa känni välillä, että hän unohtuisi hetkeksi. Mutta en ole sitä tehnyt. Mulla riittää kemiallista cocktailia ihan näistä tunteista, en tunne tarvetta nyt juodakaan. Syöminenkin tuntuu unohtuvan ikävässä välillä.
Ihanko totta, vedä nyt vaikka makkaraleipä välillä niin jaksat taas jauhaa paskaa aloituksesi täyteen.
Tuo miten kirjoitit itkusta, hyvin kuvailit. Itse kokenut samoin.
Joku on herännyt väärällä koivella tänään, surullista energiaa huokuu sieltä.
Ei kai tämmöistä paskaa voi lukea kommentoimatta.
Se on jännä juttu, selvästi tunne purkautuu ettei tule täyteen.
Mutta kirjoittajat on jo tottunut täällä, että paskaa sataa niskaan jos tunteista puhutaan. Ei se tunnu missään. Surullisia hahmoja levittämässä pahaa oloa ympäriinsä, kun tunne-elämä on häiriintynyt, eikä kestä toisten tunteellisuutta. Minuun se paha olo ei tartu enää. Tuokaan kommentti ei tunnu missään, ei suututa, ei sureta, ihme, että jaksan nyt vaivautua edes kommentoimaan.. Nämä pahalla kommentoivat eivät ymmärrä, että tasapainoinen ihminen näkee heidän pahan olonsa ja tunne-elämän häiriöiden läpi. Soisi heille ripauksen rakkautta, mutta eivät he sitä ottaisi vastaan. ja tämä siis tuolta 14:58 kirjoittajalta. Eikä kiinnosta mitä tuo pahuus tähän vastaa. En lue.
Se on hyvä asia kun itkee, se helpottaa hetkeksi. Saa tunteet purkautumaan ulos kehosta, että jaksaa taas eteenpäin. Niinkuin sanoit, kun malja on täynnä, sen täytyy läikkyä yli.
Siinä vi levähtää mihin se jäi kaatuneena, eikö.
https://is.mediadelivery.fi/img/1920/6a8bef6111584b579eaacf17d1c24936.jpg.webp
Mahdollisimman terve ja raitis elämä, silloin kestää mitä vain, tai ainakin parhaiten.
Jos joku henkilö ei halua olla kanssani, vaikka rakastan sitä ja olen asian seikkaperäisesti kertonut ja tuonut ilmi hänelle, niin en voi muuta todeta kuin että rakkauteni kohde on aivan liian tyhmä, jotta Jumala sallisi hänen seurustelevan kanssani. Kaikki on siitä kiinni miten arvottaa asiat. Sulla voi olla voimakas hyvä tunne ja voit kokea rakastavasi jotakuta, mutta se ei tarkoita, että sun tulisi seurustella henkilön kanssa tai olla unelmoimatta uusia unelmia.
Jos oot okey