Olen jo yli nelikymppinen perheenäiti. Diagnoosini on skitsoaffektiivinen häiriö. Epäilen että sairastuin skitsofreniaan jo alle kaksikymppisenä. Ammattikoulussa jo kuulin ääniä ja eristäydyin kämppääni. Onkohan sillä hoidon kannalta merkitystä kumpi minulla on? Psykooseja ja masennuskausia on ollut useita. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Onkohan mulla skitsofrenia?
Anonyymi
354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on diagnoosina myös skitsoaffektiivinen häiriö, jonka psykiatri diagnosoi parisen vuotta sitten. Kärsin mm. kuuloharhoista. Lähisuvussa on paljon skitsofreniaa, joten saattaisi periytyä hyvin minullekin. Kyllä noiden hoidossa on mielestäni eroa etenkin oireiden vakavuudesta riippuen ja skitsofrenian seurantaan kuuluu tietääkseni mm. aivojen magneettikuvaus.
Olen yrittänyt saada myös pysyvää työkyvyttömyyseläkettä (vakavia mt-diagnooseja on pitkä lista ja en kykene millään opiskelemaan/tekemään töitä), mutta ei onnistu. Oliko sinulla työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen kuinka vaikeaa?
Ei ollut vaikeaa. Muutama vuosi meni kuntoutustuella. Oli muistaakseni harhaluuloisuushäiriö tuolloin. Lisäksi on muita diagnooseja psyyken puolelta.
Ei todellakaan kuulu kuvaaminen kuin ehkä ennen diagnoosia yhden kerran. Neurolepteja ne työntää vain, jos itse ei tajua niistä luopua. Mulla on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia. Hyvin menee nyt ja olen normaalisti kokopäivä työssä, kun heitin ne mömmöt nuotioon.